Tilkunviilaaja

Tilkkutyöpoliisiahan ei ole olemassa, saati tilkkutyölainsäädäntöä, joten miten sitä voisi tehdä kovin kummoisia virheitä?! Luokittelen silti seuraavat kuusi juttua ”virheiksi,” koska voin esittää hyvät syyt, miksi ne kannattaisi korjata ennen kuin julistaa tilkkutyönsä valmiiksi. 1. Vääränlaiset kankaat käyttöön tarkoitetussa tilkkupeitossa Tässä on virhe, joka kannattaa korjata ennen kuin edes aloittaa tilkkutyötä. Kun työ tulee käyttöön – vaikka peitoksi, siihen pitää valita kulutusta kestävät kangaslaadut. Esimerkiksi silkki voi hiutua itsekseen rikki. Valmiiksi kuluneet ja hipuneet kankaat eivät nekään välttämättä kestä tilkkupeitossa kovin kauan. Toiset kankaat päästävät väriä pesussa, joten sellaisetkaan kankaat eivät ole paras valinta vaikkapa tilkkupeittoon. Tilkkutyöharrastukseni alkuaikoina käytin vähiä kangasvarastojani huolettomasti, ja esimerkiksi Ajatus karkaa kesään -tilkkupeittoon eksyi silkkitilkkuja. Tilkut ovat nyttemmin kuluneet puhki, vaikka peitto on muut

Esittelen ensin uusimman tilkkupussukkani, joka sai nimeksi Rakkaani. Erityisesti tämä puoli Rakkaani-pussukasta on tosi söpö, eikö olekin: Toisella puolella on myös kivoja tilkkuja, mutta se ei sykähdytä samalla tavalla. Olen huomannut, etten pidä kolmio-neliö-tyyppisistä muodoista pussukoissa niin paljon kuin neliöistä ja suorakaiteista. Se on sääli, sillä useista projekteista jää kolmiomaisia paloja tähteeksi, ja joistain jää myös valmiita kolmio-neliöitä. Tässäkin pinnassa on Niittykukkaset-tilkkupeittoprojektista syntyneitä bonus-kolmio-neliöitä. Niitäpä syntyikin koko joukko – tilkkupalakasseissani on niitä vielä vaikka kuinka monta. Tällä kertaa pussukka nimesi itse itsensä. Valitsin siihen kankaanpainajalta ostamani kokeilupalan, jossa on siis sekalaisia kuvio- ja värikokeiluja. (Nyt vähän harmittaa, etten ostanut niitä enempää, sillä ne sopivat erittäin hyvin pussukan vuorikappaleeksi.) Kokeiluja löytyy kummaltakin puolelta kangasta, ja leikattuani vuorin huomas

Varmaan te lukijat osasitte aavistaa, että tulossa on muutama peräkkäinen pussukka-aiheinen kirjoitus, kun esittelin vastikään uusia tapoja tikata tilkkupinta. Mitä muutakaan valmiiksi tikatuista pinnoista loihtisi kuin vetoketjupussukan tai kolme?!?! Saanhan siis esitellä, Xanadu-pussukka tilkuista: Xanadu-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa ja sen mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 17,5 cm  Korkeus noin 16 cm  Pohjan leveys noin 6,5 cm. Uusimman pussukan vuoriin löytyi vaaleaa, sulokukkaista kangasta, jonka valitsin Kangasvuokko-tilkkupeiton taustakappaleeksi. Tällä kertaa pussukan nimi oli helpompi keksiä – ja toisaalta yhtä vaikea kuin eilen. Kävin ottamassa kirjoitukseeni kuvat, jotka käsittelin sopivan kokoisiksi blogiin. Nimesin ne uudelleen, ja kun pussukalla ei vielä ollut nimeä, kirjoitin tiedostonimeen sille kohdalle vain ”xxx”. Äksiä katsellessa putkahti mieleen Xanadu, josta esoteerinen 60-luvun bändi Dave, Dee Dozy, Beaky, Mick and Tich

Olipa vaikea keksiä nimi uusimmalle tilkkuluomukselle eli kehittämälläni, paperitaitteluompelua hyödyntämällä menetelmällä ompelemistani paloista kokoamalleni Selkenevää-tilkkupussukalle. Sattuman kauppa ratkaisi pussukan värityksen. Olin käynyt läpi kaikki muut värit järjestelemistäni tilkkulaatikoista: jäljelle oli jäänyt ruskea. Koska musta- ja harmaasävyisistä tilkuista ei syntynyt minua sykähdyttäviä economy-blokkeja, päätin suosiolla jättää ruskeat väliin. Siksi lähdin rakentamaan ruskeista tilkuistani näitä uudenlaisia pötköjä. Ja koska ruskea tuntui yksinään ikävystyttävältä, lisäsin mukaan turkoosia ja sinistä. Valmista pussukkaa katsellessani ei tullut yhtään nimi-ideaa mieleen. No, rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että jostain syystä Karibia putkahti mieleen, mutta se ei tuntunut sopivalta. Mikä neuvoksi?! Ihmettelen, miten ihmiset löysivät mitään järkevää tietoa ennen kuin oli Internet hakuineen! Minäkin suuntasin seuraavaksi hakukoneelle ja etsin sanoill

Vietin tässä taannoin mukavan tuokion miettimällä juttua, jota kutsutaan värisilmäksi. Toisilla sitä sanotaan olevan, ja olen myös kuullut ihmisten sanovan itsestään, ettei heillä sellaista ole. Jos epäilet oman värisilmäsi laatua ja haluaisit kehittää sitä, sinun on ehkä vaikea päästä alkuun. Tässä on avuksi seitsemän tapaa, jotka voit tilkkuilua harrastaessasi omaksua. Valitsin luetteloon sellaiset tavat, jotka harjaannuttavat mukavasti myös värisilmää. 1. Tunnista omat tapasi.  Luulin pitkään, että ainoa tapa toteuttaa tilkkupeitto oli ommella tietty määrä samanlaisia tilkkublokkeja. Se tuntui paristakin syystä hankalalta. Minun oli ensinnäkin vaikea valita kankaat blokkiin: olin huolissani, ettei blokki näyttäisikään kivalta. Lisäksi minua huolestutti kankaiden riittävyys – entä jos ompelisin jossain välissä väärin, jolloin kangasta ei olisikaan tarpeeksi kaikkiin tarvittaviin blokkeihin. Kankaiden kertahankinta tuntui myös kalliilta. Olen sittemmin ymmärtänyt, että minull

Yksi suosituimmista blogikirjoituksista kautta aikojen on ”kolme tapaa tikata tilkkupinta”. Otsikko kuulostaa ohjeelta, mutta en siinä varsinaisesti ohjeista, näytän vain. Nyt esittelen kolme uutta tapaa tikata tilkkupinta, koska pystyn siihen – minulla nimittäin sattuu olemaan sopivasti tikatut esimerkit, joista on kuva. Tällä kertaa lisään myös muutaman ohjeistavan sanan kuvien väliin. Ensimmäisenä vinoviivat: Koska tilkkupinnassani oli pari kolmiomaista palaa, käytin niiden muotoa mallina ja ompelin kärkimäisen kuvion suoralla tikillä. Jatkoin aina paininjalan päästä, kunnes pinta täyttyi. Etsin pari seurattavaa linjaa lisää ja ompelin samalla tavalla. Toisen tilkkupinnan keskikohdalla oli alue, jota halusin vaalentaa. Ompelin siihen tiheämmät, kolmion reunoja myötäilevät viivat. Seuraavaksi esittelen tämänhetkisen suosikkikuvioni! Risteävät kaaritikkaukset: Olen ommellut risteävät kaarikuviot jo ties kuinka moneen pussukkaan ja ompelin samalla pyöreällä mallill

Esittelin viime blogikirjoitukseni loppupuolella satunnaisesti löytämiäni economy-blokkien keskineliöitä ja niihin valitsemiani, satunnaisen värisiä nurkkaneliöitä. Näin satunnaisista aineksista syntynyt economy-blokkierä oli kuin tilkkukasasta ommeltu. Ja niinhän se olikin tilkkukasasta ommeltu! Asettelin vaihtelevan väriset tilkkublokkini järjestykseen ja totesin taas, etten to-del-la-kaan tykkää sommitella satunnaisesti. Asetelmassani on jonkinlainen järjestys, mutta blokkien väritys on satunnainen, ja jos ompelisin blokit yhteen juuri näin, pinta olisi kamala. Tykkään jokaisesta pinnassa näkyvästä blokista – ehkä toiseksi ylimmäisen rivin keskimmäisestä blokista eniten – mutta yhdessä ne näyttävät ihan kököiltä. Halusin uusien blokkieni pääsevän paremmin oikeuksiinsa, joten tein uuden sommitelman. Olin diagnosoinut väritysongelman juontuvan keltaisen ja sinisen yhdistelmästä ja vaihdoin sinisen tilalle punaisempia blokkeja. Lopputulos miellyttää silmääni jo paljon enem