Tekstit

varasto karttui taas pussukan verran.

Kuva
Varmaan te lukijat osasitte aavistaa, että tulossa on muutama peräkkäinen pussukka-aiheinen kirjoitus, kun esittelin vastikään uusia tapoja tikata tilkkupinta. Mitä muutakaan valmiiksi tikatuista pinnoista loihtisi kuin vetoketjupussukan tai kolme?!?! Saanhan siis esitellä, Xanadu-pussukka tilkuista: Xanadu-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa ja sen mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 17,5 cm  Korkeus noin 16 cm  Pohjan leveys noin 6,5 cm. Uusimman pussukan vuoriin löytyi vaaleaa, sulokukkaista kangasta, jonka valitsin Kangasvuokko-tilkkupeiton taustakappaleeksi. Tällä kertaa pussukan nimi oli helpompi keksiä – ja toisaalta yhtä vaikea kuin eilen. Kävin ottamassa kirjoitukseeni kuvat, jotka käsittelin sopivan kokoisiksi blogiin. Nimesin ne uudelleen, ja kun pussukalla ei vielä ollut nimeä, kirjoitin tiedostonimeen sille kohdalle vain ”xxx”. Äksiä katsellessa putkahti mieleen Xanadu, josta esoteerinen 60-luvun bändi Dave, Dee Dozy, Beaky, Mick and Tich

näin keksitään nimi tilkkutyölle.

Kuva
Olipa vaikea keksiä nimi uusimmalle tilkkuluomukselle eli kehittämälläni, paperitaitteluompelua hyödyntämällä menetelmällä ompelemistani paloista kokoamalleni Selkenevää-tilkkupussukalle. Sattuman kauppa ratkaisi pussukan värityksen. Olin käynyt läpi kaikki muut värit järjestelemistäni tilkkulaatikoista: jäljelle oli jäänyt ruskea. Koska musta- ja harmaasävyisistä tilkuista ei syntynyt minua sykähdyttäviä economy-blokkeja, päätin suosiolla jättää ruskeat väliin. Siksi lähdin rakentamaan ruskeista tilkuistani näitä uudenlaisia pötköjä. Ja koska ruskea tuntui yksinään ikävystyttävältä, lisäsin mukaan turkoosia ja sinistä. Valmista pussukkaa katsellessani ei tullut yhtään nimi-ideaa mieleen. No, rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että jostain syystä Karibia putkahti mieleen, mutta se ei tuntunut sopivalta. Mikä neuvoksi?! Ihmettelen, miten ihmiset löysivät mitään järkevää tietoa ennen kuin oli Internet hakuineen! Minäkin suuntasin seuraavaksi hakukoneelle ja etsin sanoill

7 tilkkutyötapaa, jotka omaksumalla värisilmäsikin kehittyy.

Kuva
Vietin tässä taannoin mukavan tuokion miettimällä juttua, jota kutsutaan värisilmäksi. Toisilla sitä sanotaan olevan, ja olen myös kuullut ihmisten sanovan itsestään, ettei heillä sellaista ole. Jos epäilet oman värisilmäsi laatua ja haluaisit kehittää sitä, sinun on ehkä vaikea päästä alkuun. Tässä on avuksi seitsemän tapaa, jotka voit tilkkuilua harrastaessasi omaksua. Valitsin luetteloon sellaiset tavat, jotka harjaannuttavat mukavasti myös värisilmää. 1. Tunnista omat tapasi.  Luulin pitkään, että ainoa tapa toteuttaa tilkkupeitto oli ommella tietty määrä samanlaisia tilkkublokkeja. Se tuntui paristakin syystä hankalalta. Minun oli ensinnäkin vaikea valita kankaat blokkiin: olin huolissani, ettei blokki näyttäisikään kivalta. Lisäksi minua huolestutti kankaiden riittävyys – entä jos ompelisin jossain välissä väärin, jolloin kangasta ei olisikaan tarpeeksi kaikkiin tarvittaviin blokkeihin. Kankaiden kertahankinta tuntui myös kalliilta. Olen sittemmin ymmärtänyt, että minull

kolme uutta tapaa tikata tilkkupinta.

Kuva
Yksi suosituimmista blogikirjoituksista kautta aikojen on ”kolme tapaa tikata tilkkupinta”. Otsikko kuulostaa ohjeelta, mutta en siinä varsinaisesti ohjeista, näytän vain. Nyt esittelen kolme uutta tapaa tikata tilkkupinta, koska pystyn siihen – minulla nimittäin sattuu olemaan sopivasti tikatut esimerkit, joista on kuva. Tällä kertaa lisään myös muutaman ohjeistavan sanan kuvien väliin. Ensimmäisenä vinoviivat: Koska tilkkupinnassani oli pari kolmiomaista palaa, käytin niiden muotoa mallina ja ompelin kärkimäisen kuvion suoralla tikillä. Jatkoin aina paininjalan päästä, kunnes pinta täyttyi. Etsin pari seurattavaa linjaa lisää ja ompelin samalla tavalla. Toisen tilkkupinnan keskikohdalla oli alue, jota halusin vaalentaa. Ompelin siihen tiheämmät, kolmion reunoja myötäilevät viivat. Seuraavaksi esittelen tämänhetkisen suosikkikuvioni! Risteävät kaaritikkaukset: Olen ommellut risteävät kaarikuviot jo ties kuinka moneen pussukkaan ja ompelin samalla pyöreällä mallill

viikonlopun tilkkuleikkejä.

Kuva
Esittelin viime blogikirjoitukseni loppupuolella satunnaisesti löytämiäni economy-blokkien keskineliöitä ja niihin valitsemiani, satunnaisen värisiä nurkkaneliöitä. Näin satunnaisista aineksista syntynyt economy-blokkierä oli kuin tilkkukasasta ommeltu. Ja niinhän se olikin tilkkukasasta ommeltu! Asettelin vaihtelevan väriset tilkkublokkini järjestykseen ja totesin taas, etten to-del-la-kaan tykkää sommitella satunnaisesti. Asetelmassani on jonkinlainen järjestys, mutta blokkien väritys on satunnainen, ja jos ompelisin blokit yhteen juuri näin, pinta olisi kamala. Tykkään jokaisesta pinnassa näkyvästä blokista – ehkä toiseksi ylimmäisen rivin keskimmäisestä blokista eniten – mutta yhdessä ne näyttävät ihan kököiltä. Halusin uusien blokkieni pääsevän paremmin oikeuksiinsa, joten tein uuden sommitelman. Olin diagnosoinut väritysongelman juontuvan keltaisen ja sinisen yhdistelmästä ja vaihdoin sinisen tilalle punaisempia blokkeja. Lopputulos miellyttää silmääni jo paljon enem

sopivista väreistä ja kankaista.

Kuva
Olen jo ehkä viisitoista kertaa maininnut, että ompelen parhaillaan economy block -nimisiä tilkkublokkeja jäännöstilkuistani. Osa tilkuista on kyllä niin pieniä, etten pysty leikkaamaan niistä kuin blokin keskineliön. (Ja osa on niin pieniä, ettei niistä leikkaa edes sitä.) Malli kuitenkin vaatii, että tumman- tai vaaleanharmaan kierroksen jälkeen blokkiin tulee vielä nurkkakolmiot samaa kangasta kuin keskineliö. Olen ratkaissut ongelmani etsimällä nurkkakolmioiksi kankaat, jotka ovat suunnilleen samaa tummuusastetta kuin keskineliö, ja tietenkin suunnilleen samaa väriä myös. Mustanpuhuvia keskineliöitä komppaamaan löytyi kangas, joka sopi kolmeen eri kankaaseen. Neljänteen tummaan neliöön löysin vielä paremmin sopivan täydennyskankaan. Huomaatteko myös, että menin vipuun keskimmäisen harmaan kanssa? Valitsin ihan liian vaalean täydennyskankaan, ja nyt nurkkaneliöt eivät kunnolla erotu keskineliötä kehystävistä vaaleanharmaista kolmioista. Aijai! Leikkasin muutamia kes

6 tapaa ajatella tilkkutyövirheistä eri tavalla.

Kuva
Osa meistä tilkkuilijoista ahdistuu kokiessaan tekevänsä virheitä. Osa taitaa kyllä kokea, että tekevälle nyt sattuu, mutta aika monelle virheet tuntuvat olevan kova paikka. Kerron nyt kuudesta tilkkutyövirheestä ja ehdotan vaihtoehtoisia tapoja ajatella niitä. Huom! Olen luokitellut seuraavat kuusi ”virheiksi,” mutta yhtä hyvin niitä voi ajatella lopputuloksina tai tapauksina tai sattumuksina. 1.  Blokkiin valittu kangas loppuu kesken Toiset tekevät tilkkutyönsä niin, että valitsevat blokin ja suunnittelevat sille värit. Värisuunnitelman mukaan he hankkivat sopivat kankaat huolehtien siitä, että kankaat riittävät suunniteltuun määrään blokkeja. Entä jos käykin niin, että joku kangas loppuukin kesken? Vaikka sen takia, että on leikannut jossain kohtaa väärin. Täydellisyyden tavoittelijalle tilanne on katastrofi, mutta minä sanon: ei hätää! Ongelman voi ratkaista esimerkiksi hankkimalla toista, riittävän saman väristä ja mahdollisimman samaa tummuusasteista kangasta. En voi esi