Tilkunviilaaja

Sirius-pussukkaa varten noukkimiani, violettisävyisiä jäännöspaloja oli koko joukko pöydällä, kun vaaditut mitat tulivat täyteen. Vielä kun käteen osui kaksi kissakuvioista, violettiin sopivaa tilkkua, päätin koota saman tien toisetkin pussukkakappaleet. Violeteista tilkuista ja kissankuvista syntyi bonuspussukka nimeltä Siistit kohdilleen: Nimensä Siistit kohdilleen -tilkkupussukka sai kissankuvien aiheesta – toinen kissoista kun oleskelee jossain pesukoneen lähettyvillä, niin kuin kuvasta näkyy. Toinen kissa nukkuu normisti vasussa: Koetin ottaa kuvaa pilvisen päivän sivuvalossa, jotta saisin tikkaukset erottumaan. Päivänvalostudiossani (uudella kuistilla) vain ei oikein saa kohteita kuvauksellisesti esille. ”Ikkunalautakin” on tuolla tavoin kahdessa tasossa: Seuraavana päivänä aurinko tuli esiin. Onhan tällainen kuva paljon mielenkiintoisempi, ja pussukka näyttää valoisammalta: Siistit kohdilleen -pussukka on Siriusta pienempi eli seuraavanlainen: Leveys

Saanko esitellä ”violetin” pussukan nimeltä Sirius: Innostuin nimittäin vihreitä tilkkuja selatessani (kun aloitin Biodiversiteetti-pussukkani ompelemista) ja tein kolme muutakin tilkkupinoa. Yhteen niistä keräsin violetit tilkut, joita olikin aika tavalla. Käteen osui myös kiva koirakangastilkku, jota olen säästellyt pitkään. Olen katsonut sitä monta kertaa ja aikonut käyttää, ja sitten se on kuitenkin palannut takaisin jäännöspalojen joukkoon. NYT kuitenkin päätin leikata sen kahteen osaan, jotka käyttäisin kahteen eri violettisävyiseen tilkkupintaan. Eipä aikaakaan, ja minulla oli tarpeeksi isot tilkkupinnat pussukkaa varten. (Tein vielä kaksi muutakin pintaa, joissa kummassakin on kissatilkku, mutta siitä projektista kerron myöhemmin.) Päätin tikata keskivärisen violetilla langalla risteävät kaarikuviot. Valoisaan aikaan sain tikkauksen erottumaan kuvassa: Huomaatte ehkä kuvastakin, etten kiinnitä pienten tikattavien pintojen kerroksia hakaneuloilla, vaan nuppineu

Tutkailin muutama päivä sitten viime vuoden blogikirjoitusteni katselukertoja ja yllätyin, etteivät muutamat omat suosikkini olleet niiden ahkerimmin katsottujen joukossa. Seuraavien kolmen kirjoituksen soisin tulevan luetuksi muutaman kerran lisää. Ne ansaitsisivat sen! Suosittelen lisäksi neljättä, kylläkin aika suosittua kirjoitusta, koska se on oma suosikkini viimevuotisista. 1. Ehdin jo esitellä tämän vuoden ensimmäisen tilkkutyöni eli Sinivuorten yö -peiton, ja tässä kirjoituksessa näytän, millaisia yksittäisiä tähtiblokkeja siihen värkkäilin viime vuoden heinäkuussa. Lukija voisi innostua itsekin kokeilemaan epämääräis-sakaraisen ja kirjavan tilkkutähden ompelemista jäännöspaloista. 2. Koska kontrastittomuus saattaa olla ongelmallista, niin kannattaa muistaa kontrasti. Lisäksi pitäisi muistaa, ettei liian kova kontrastikaan välttämättä ole hyvä juttu. Ellei sitten halua tehdä kontrastitonta tai kovakontrastista tilkkutyötä. 3. Tässä kirjoituksessa esittelen varia

Sain tietää, että tilkkuystäväni Virpi lupasi tänä vuonna ommella ainakin yhden Tilkunviilaaja-tyyppisen pussukan. Koska hänen bravuurivärinsä on vihreä, lupasin minä vastavuoroisesti ommella ainakin yhden vihreän pussukan. Tuumasta toimeen: tässä on vihreistä tilkuista kokoamani tilkkupussukka, jolle annoin nimeksi Biodiversiteetti. Ensimmäinen nimiajatus oli tietenkin vihreän mielleyhtymä "Saku Sammakko," mutta olisipa ollut kapea-alaista antaa sellainen nimi melkein heti Sammakkoprinssin jälkeen. "Kosiomatka" oli seuraava ajatus, mutta jotenkin pussukka ei sopinut siihen ajatukseen. Katselin sitten pussukan kankaissa esiintyviä aiheita, joista moni on luonnosta. Löysin kärpäsen tai ampiaisen, perhosia, pöllöperhosen, sammakon osia, paljon erilaisia kukkia ja vielä pingviininkin. Niissä jos missä on biodiversiteettiä! Mieleeni tuli edelleen se, miten Mies vuosia sitten kuvaili Las Palmasin keskustassa kulkenutta ihmisvirtaa verrattuna siihen, millaise

Tutkin viimevuotisten blogikirjoitusteni katselumääriä ja esittelen teille nyt viime vuoden suosituimmat eli top-kympin 2019. Kuvallinen yhteenveto suosituimmista postauksista näyttää tällaiselta: Lähdetään liikkeelle loppupäästä ja päätetään katsaus vuoden parhaimmistoon, joka saa pronssi-, hopea- ja kultamitalit. Ken olikaan kymmenenneksi luetuin postaus? Tietenkin Ruutuässä-tilkkupeiton esitellyt kirjoitukseni sijoittui. Samaisen tilkkupeiton kuvat olivat ylivoimaisesti suosituimmat Instagram-kanavallani viime vuonna. Ehkä kirjoitus olisi sijoittunut vielä paremmin, jos olisin julkaissut sen alkuvuonna. Katselukertoja olisi ehtinyt kertyä useammalta kuukaudelta. Yhdeksäntenä on kirjoitus, jonka otsikkona on kysymys. Ehkä lukijoita on todellakin askarruttanut, mitä erikoista on uudessa pussukassani! Tässä on myös idea jäännöspalojen hyödyntämiseen. Kahdeksanneksi suosituin kirjoitus esittelee sekin valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Sokkelo. Entä seitsemäs?

Olipa hienoa käydä heti vuoden ensimmäisenä päivänä eli eilen kuvaamassa vastavalmistunut tilkkupeitto! Tässä hän on – Sinivuorten yö: Kuvia katsellessa tulee ensimmäiseksi mieleen päivän harmaus, vaikka sinistä taivasta näkyikin siellä täällä. Aurinko pilkisti esiin aiemmin samana päivänä, mutta en vain ehtinyt ommella reunakanttia kiinni yhtään aikaisemmin. Meistä kyllä tuntui, että kallioilla oli valoakin. No, tilkkupeitto jäi pakosti valoisaa taivastaustaansa pimeämmäksi, mutta kun sen levitti kalliolle, valo lankesi sen pinnalle, ja värit tulivat paremmin esiin: Tällä kertaa en koonnut taustakappaletta tilkuista ja kankaanpaloista, vaan ostin Töölön Tilkkupajasta upean, lintukuvioisen taustakankaan. Soile myös tikkasi tilkkupeittoni kauniisti, upouudella kuviolla, jossa siinäkin välkkyy tyyliteltyjä tähtiä tai kimallusta. Kuvausassistentti oli kärsivällinen eikä valittanut. Tuuliolosuhteet olivat suotuisat, paitsi aivan hetkittäin: Suoristuihan Sinivu

Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä esittelen edellisen vuoden viimeisinä päivinä valmistuneen tilkkupussukan, jonka tein tilaustyönä Tyttärelle. Hän antoi sille nimen ”Äiti, kato!” Nimen hän keksi siitä, että hän pienenä sanoi usein juuri ”äiti, kato!” Tiedämme tämän hyvin, sillä olimme amerikkalaisystäviemme vieraana hänen ollessaan viisivuotias, ja eräänä päivänä perheen poika kysyi minulta: ”What does äiti kato mean?” Välillä tuntui hankalalta olla koko ajan katse tytössä, mutta ajattelin silloin aina Miehen kommenttia: ”ellei toinen muuta tarvii kuin että katsoo, niin kyllähän sen mielellään tekee”. Nyt kehotan kuitenkin, että ”lukija, kato!” Olipa kiva auringonpaiste kuvaushetkellä! Tytär pyysi hiukan tavanomaista isompaa pussukkaa, jossa olisi oranssia ja sinistä, mutta tästä taisi tulla vähän turhankin iso. Niin siis kuinka iso? En valitettavasti pysty kertomaan pussukan strategisia mittoja, sillä unohdin mitata sen ennen kuin se lähti uuteen kotiinsa. Selvää