Tilkunviilaaja

Neljännessätoista luukussa piilee neljä nopeutusvinkkiä (ja yksi bonusvinkki). 1. Ompele varastoon. Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkupintoja tai -blokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten. Sopivalla hetkellä nuo joutilaat pinnat tai blokit voi ottaa esiin ja tekaista niistä nopeasti jotain. Ellei muuta, niin ainakin tilkkupussukan, kuten minä tein ommellessani Aaltoliikettä-pussukan. Tässä pussukan pinnat tekeillä: 2. Napinompeluun vinkki: Pujota (pitkä) ompelulanka neulaan kaksinkertaisena ja taita se vielä kaksinkerroin. Pystyt kiinnittämään napin tukevasti parilla pistolla! 3. Leikkaa kaitaleista neliöitä tai suorakaiteita joutuisasti. Tällä menetelmällä työ sujuu nopeammin kuin jos leikkaisit paloja yhdestä kaitaleesta kerrallaan. Ota esiin kaitaleet, joista olet leikkaamassa. Asettele ensin yksi kaitale leikkuualustalle pitkät reunat tarkasti alustan viivojen mukaan. Jos kaitale on valmiiksi kaksinkertainen, vo

Joulukalenterin kolmastoista luukku kehottaa nimeämään tilkkutyöt ja antaa kaksi muuta vinkkiä nimiin liittyen – yhteensä siis kolme vinkkiä. 1. Anna ainakin isommille töillesi nimi. Tilkkutyö on teos samaan tapaan kuin maalaus tai veistos. Se kannattaa signeerata. Tilkkutyölle kannattaa myös antaa nimi. Olet leikannut, ommellut ja tikannut kymmenien tuntien ajan. Arvosta kättesi työtä ja anna tilkkutyöllesi nimi! Nimeämiseen on erinomainen syy. Ellei jollekin asialle ei ole nimeä tai nimitystä, siitä ei voi puhua eikä kirjoittaa. Jos siis ompelet tilkkupeiton, mutta jätät sen nimettömäksi, et voi puhua siitä! Jos puheessa joudut viittaamaan siihen, joudut käyttämään ilmaisuja ”se sinisävyinen peitto” tai ”vaalea hirsimökkipeitto”. Joudut käyttämään nimitystä, joka ei ole nimi. (Omat työni olisivat melkein kaikki ”se monivärinen peitto”.) 2. Muista lisätä työhösi nimilappu. Vaikka et keksisi työllesi nimeä, kirjoita ainakin oma nimesi ja työn valmistumisvuosi kangaslappuselle,

Tänään muistuttelen vain yhdestä asiasta, joka on tilkkutyön tekijälle tärkeä: Kontrastittomuus on usein ongelmallista. Vinkki: Silmä havaitsee tummuuserot paljon herkemmin kuin värin vaihtelun. Jos tilkkublokista aikoo tehdä sellaisen, että sen eri muotoiset palat erottuvat toisistaan, kannattaa valita riittävän eri tummuiset kankaat. Ei siis näin kuin minä tein tässä blokissa: Luulin, että selvästi musta-valkoinen kuvio erottuisi selvästi sinisävyisestä. Ei erottunut. Samaten tässä op-art-tyyppisessä, juopon polku -blokkeihin perustuvassa kuviossa keskisävyisetkään vihreät kankaat eivät piirry esiin harmaasta taustastaan niin hyvin kuin niiden pitäisi: Tämän blokin eri osat - keskellä näkyviä pystyraitoja lukuun ottamatta - eivät erotu toisistaan juuri lainkaan (mitä oikein ajattelin valitessani nämä kankaat yhteen blokkiin): Jos tilkkutyössä ei ole tarkoituskaan olla kontrastia (”low contrast” -tyyppiset työt), tummuuseroja ei tietenkään tarvita. Työ näyttää sill

Joulukalenterin yhdestoista luukku antaa viisi hyödyllistä, mittaamiseen liittyvää vinkkiä. 1. Mittaa kahdesti, leikkaa kerran. En useinkaan muista tätä ohjetta. Huokaus. Minun olisi pitänyt muistaa tämä nimenomaan silloin kun minulla oli käytössäni idioottimaisen typerä viivain (jonka toisessa reunassa senttinumeroinnilta näyttävät lukemat alkoivat toki ykkösestä, mutta ykkönen olikin kahden sentin päässä viivaimen reunasta). En silti osannut varoa, vaan yhdessäkin projektissa leikkelin vaikka minkälaista sutta ja sekundaa. 2. Pitkästä on hyvä pätkästä. Muistuttelen tätä mieleeni erityisesti leikatessani tilkkua isommasta jäännöspalasta. Leikkaan mielelläni niin, että jäljelle jää mahdollisimman pitkä pala. Hirsimökkiblokkien tekemiseen ja pitkäisy-pätkäisyyn liittyvä huomio. Jos leikkaat hirsimökkiblokkeihisi aina valmiiksi sopivan mittaiset kaitaleet (”hirret”), pisimmät kannattaa leikata ensin – erityisesti, jos toteutat hirsimökkejä jäännöspaloista. Muuten voi käydä niin

Joulukalenterini kymmenes luukku kehottaa miettimään, ja tänään vinkkaan, että miettisit tilkkupinnan tikkaamista. Vinkkejä onkin peräti kaksitoista! 1.-7. Ajatuksia tilkkupinnan tikkaamisesta. Tässä kirjoituksessani vuodelta 2015 jaan seitsemän ajatustani Tässä kirjoituksessani vuodelta 2015 jaan seitsemän ajatustani tilkkupinnan tikkaamiseen liittyen. Vinkkaan esimerkiksi, että ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on useampi kuin yksi. 8. Kokeile kaaritikkausta. Sain siihen idean Instagramista, @alborve’lta ja se on uusin suosikkini. Tikkausidea-päivityksessäni kerroin, miten sellaisen toteutan. 9. Kolme tikkauskuviovalintaa. Olen aikoinaan kirjoittanut kolmesta tavasta tikata tilkkupinta, ja tämä onkin ollut erittäin suosittu kirjoitus! 10. Spiraalitikkaukset.  Ellen keksi muuta tikkauskuviota, ompelen aina spiraalitikkausen tai useampia. Olen myös avannut menetelmääni ommella spiraaleja - niin yksittäisiä spiraaleja kuin useampia samaan pintaan tote

Joulukalenterin yhdeksännessä luukussa on kaksi vinkkiä siihen vaiheeseen, kun kokoat blokkeja tilkkutyöksi. 1. Pinoa blokit tietyllä tavalla ja merkitse pinot.  Jos saat blokkisi oikeaan järjestykseen, mutta et ehdi ommella niitä heti tilkkupinnaksi, sinun kannattaa pinota blokit tietyllä tavalla ja merkata rivit. Muuten blokit saattavat joutua epäjärjestykseen – varsinkin jos suunnittelet työsi lattialla niin kuin minä. Tässä on minun systeemini: Teen jokaisesta rivistä oman pinon. Ensimmäiseksi pinoan ylimmän rivin blokit. Rivin vasemmanpuolimmaisin blokki on pinon päällimmäinen ja muut blokit ovat järjestyksessä siinä alla. Kiinnitän pinon blokit yhteen neulalla, joka on myös yksi merkitsemiseen käyttämäni neula. Ylimmästä rivistä tekemääni pinoon tulee yksi neula. Toisen rivin blokkipinoon laitan kaksi neulaa ja kolmannen rivin pinoon kolme. Mutta neljänteen en laitakaan neljää neulaa, vaan asettelen kolme neulaa roomalaisten numeroiden muotoon: IV. Viidennessä on t

Kahdeksannesta luukusta löytyy kolme vinkkiä liittyen kuvaamiseen. 1. Käytä kameraa sommittelun apuna.  Tässä kirjoituksessani kerron, miten sommittelen tilkkublokit kännykkäkameran avulla. Lyhyesti: Järjestelen blokit lattialle jonkunlaiseen järjestykseen, otan kuvan ja katselen pienenpientä kuvaa kännykän näytöllä. Jos joku blokki näyttää olevan väärässä paikassa, vaihdan sen paikkaa ja ehkä paria muuta blokkia ja otan uuden kuvan jne. Kännykkäkamera on minun vaihtoehtoni design-seinälle, jollaista kotiini ei pysty toteuttamaan millään.  2. Käytä kameraa, kun haluat olla varma kontrastista. Tässä on hyvä esimerkki siitä, ettei silmä välttämättä tunnista vaaleus- ja tummuusasteita - sitä voisi nimittäin luulla, että Muistatko-pussukan  jokainen keltainen on vaalea väri. Minä ainakin luulin kauan aikaa, että keltainen on aina vaalea! Kuvasta näkee selvästi, että yksi keltaisista on erittäin värikylläinen ja siksi keskivärinen - ei vaalea. Värikylläinen keltainen e