Tekstit

leikkuulattialla juuri nyt.

Kuva
En muista, olenko jo kuvaillut tilkkutyöprosessejani, mutta jaan silti pari sanaa niistä. Koska ompelen kaikki tilkkupeittoni scrap-tyyppisesti – lukuisasta määrästä erilaisia kankaita – niin leikkaan palat vähitellen. Leikkelen ensin osat muutamaan blokkiin; sitten saatan leikata vähän enemmän, jotta ompeluosuus kestää hieman pidempään. Loppuvaiheessa voin vielä tehdä hiukan tarkemmat laskelmat ja leikata tismalleen tarvittavan määrän paloja. En edes muista, olisinko koskaan leikannut KAIKKIA tilkkupeittoon tulevia paloja kerralla, mutta nyt tein parhaani, että leikkaisin. Minulla on nimittäin edessäni tarkka ohje! Sekin on lähes ennenkuulumatonta. Löysin internetin ihmeellisistä syövereistä (ja Instagramin avulla) mallin nimeltä ”Plaid-ish,” jonka on tehnyt @kitchentablequilting. Ohje on ladattavissa hänen digikaupastaan pdf-muodossa ja se on ilmainen. Kun ohjeen löytää, voi siis turvallisin mielin klikata ”Add to Cart” ja ”mene maksamaan,” koska veloitus on nolla. Ohjees

palkkapäivä.

Kuva
Tänään olisi ollut palkkapäiväni ja olisin saanut palkan tililleni kuten yli kolmekymmentä vuotta olen joka kuukausi saanut, mutta olen palkattomalla opintovapaalla, joten tilille ei tullut mitään. Tämän historiallisen päivän kunniaksi annoin uusimmalle pussukalleni nimeksi Palkkapäivä. Nimi on siinäkin mielessä sopiva, että pussukka on aika pieni: Leveys ylhäältä noin 17,5 cm  Korkeus noin 15 cm  Pohjan leveys 5 cm.  Toteutin pussukan Noodleheadin erinomaisen Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin opein, joten se on Avoin-malliston edustaja. Kuvasta näkee – ei ainoastaan sen, että olen onnistunut ompelemaan vuorin oikein päin, toisin kuin edellisessä pussukassa tein, vaan myös, että pussukka tosiaan avautuu anteliaasti avoimeksi asti. Toisen puolen yläreunaan raaskin käyttää suikaleen tosi-tosi kaunista kangasta. Kirjoitin jo aiemmin, että orpo tilkkupinta tupsahti käsiin pyytämättä ja yllättäen, ja näytin myös kuvaa sille valmistamastani parista. Näytän silti

pala tähtitaivasta.

Kuva
Pitkän puurtamisen jälkeen on tähtitaivaani valmis. Levitin tilkkupinnan sängylle ja näppäsin muutaman kuvan. Pihalla ei voi ottaa tilkkutyökuvia, sillä siellä on sekä märkää että multaista, kiitos kuistiremontin. Palaan iltavalon kellastaman kuvan kera aikaan ennen tilkkupinnan valmistumista. Puuhasin lattialla, siirrellen paloja ja sovitellen niitä yhteen, mutta työstä ei tullut oikein mitään. Tartuin sitten sommittelutyökaluuni eli PowerPointtiin. Ohjelma on tärkeä tilkkutyövälineeni! Piirsin tavoitteeni kokoisen suorakaiteen mittakaavaan, mittasin kaikki käsillä olevat tähtipalat ja piirsin myös niitä vastaavat suorakaiteet. Sovittelin paloja PowerPointissa keskenään ja sain selville, mitä niistä piti pidentää tai leventää. Aikani siinä askartelin – välillä mittailin ja piirtelin, välillä ompelin, ja niin sain paloistani kootuksi melkein täsmälleen suunnittelemani kokoisen tilkkupinnan. Huh huh! Onneksi tuo osuus on nyt ohi! Tilkkutähtien ompeleminen oli

tapahtumaterveiset Ranskasta!

Kuva
Pää on vieläkin pyörällä kaikesta upeasta nähtävästä, jota tarjoutui silmien eteen viime torstaista sunnuntaihin, kun matkustin Ranskan Alsaceen European Patchwork Meeting -tapahtumaan. x Onni totisesti potkaisi minua useita kertoja. Ensiksi ”Lankoja ilman rajoja” -näyttelytyöni tuli valituksi juuri Ranskan tapahtumaan edustamaan Suomen tilkkuyhdistystä. Toiseksi pääsin hyvin järjestetylle ryhmämatkalle, jolla onnekkaasti oli superkivat osallistujat, ja vielä saimme tapahtumapäivien ajaksi uljaat, aurinkoiset kesäkelit. Erikoiskiitokset Töölön Tilkkupajan Soilelle ja Laurille matkajärjestelyistä! Odotin torstaiaamuna taksia vielä koleassa sadesäässä, mutta muutaman tunnin kuluttua nautin lounasta näin komeissa maisemissa Titisee-järven rannassa: Totta kai olin ottanut mukaan ruumalaukun, joka oli mennessä melkein tyhjä. Ostoksillehan oli oltava tilaa! Koska olin lukenut matkakaverini Sannan tarinan Birminghamistä ja siitä, että matkalaukku saattaa saapua perille myöhässä,

orpo tilkkupintaparka.

Kuva
Tiedän ommelleeni kuvassa näkyvän tilkkupinnan äskettäin, mutta niin vain se oli pyyhkiytynyt mielestä ja palasi todellisuuteeni vasta kun löysin sen ompelupöydän tilkkukasoista. Olin löytänyt palalle vanun ja kiinnittänytkin sen – vain tikkaus puuttui. Palalla ei tosin ollut paria, joten siitä ei voinut ruveta valmistamaan mitään saman tien. Mitähän tässä oli oikein tapahtunut, että toinen oli jäänyt tuollaiseen vaiheeseen?! Mutta ei hätää! Tietenkään! Selailin tilkkukasoja hiukan lisää ja löysin kooltaan noin puolet tästä olevan tilkkupinnan – sekin unholaan painunutta lajia. Palaan ei tarvinnut lisätä kuin kaksi kerrosta tilkkua, ja se oli valmis orvon tilkkupintaparan pariksi. Tikkasinkin ne jo - valitsin tikkauskuvioksi "kulmikkaan spiraalin": Löysin myös sopivan vetoketjun. Kumpikaan tilkkupinta ei enää ole parka eikä pariton, vaan hyödyllinen - valmiina muuttumaan pussukaksi. Toivottavasti en unohda näitä uudelleen!

valmis ja pirteä.

Kuva
Uusin vetoketjupussukkani on varmasti pirteä, sillä annoin sille nimen ”Pirteä”. Ompelin tilkkupinnat pienistä paloista, joita jäi jäljelle 2 x 4 -tilkkublokkieni ompelemisesta. Mitoitin blokkiaihiot sen verran tarkasti, ettei ylijäämää ollut kuin kapeat soirot, mutta niistäkin pystyi siis kokoamaan hauskaa tilkkupintaa. Pikkupalasoirojen lisäksi käytin enimmäkseen kaitalepaloja, joista ei enää saanut 2 x 4 -blokkia. Voin siis hyvin luonnehtia Pirteä-pussukkaa 2 x 4 -tilkkupinnan bonustuotteeksi. Pirteä-pussukkaa ommellessani erehdyin kerran - mutta pahan kerran. Erehdys innoitti minua kirjoittamaan luettelon ompelukömmähdyksistäni, ja sepä onkin kiinnostanut lukijoita! On tietenkin aina lohdullista lukea toisten tekemistä virheistä. Yllätyin kyllä, miten monella eri tavalla olen voinut mokailla – ja silti tiedän, että listaltani puuttuu varmasti jokunen virhe, joita en vain muista. Koska Tilkunviilaaja-merkki oli kömmähdykseni takia jäänyt vuorin ja päällikappaleen vä