Tilkunviilaaja

Pitkän puurtamisen jälkeen on tähtitaivaani valmis. Levitin tilkkupinnan sängylle ja näppäsin muutaman kuvan. Pihalla ei voi ottaa tilkkutyökuvia, sillä siellä on sekä märkää että multaista, kiitos kuistiremontin. Palaan iltavalon kellastaman kuvan kera aikaan ennen tilkkupinnan valmistumista. Puuhasin lattialla, siirrellen paloja ja sovitellen niitä yhteen, mutta työstä ei tullut oikein mitään. Tartuin sitten sommittelutyökaluuni eli PowerPointtiin. Ohjelma on tärkeä tilkkutyövälineeni! Piirsin tavoitteeni kokoisen suorakaiteen mittakaavaan, mittasin kaikki käsillä olevat tähtipalat ja piirsin myös niitä vastaavat suorakaiteet. Sovittelin paloja PowerPointissa keskenään ja sain selville, mitä niistä piti pidentää tai leventää. Aikani siinä askartelin – välillä mittailin ja piirtelin, välillä ompelin, ja niin sain paloistani kootuksi melkein täsmälleen suunnittelemani kokoisen tilkkupinnan. Huh huh! Onneksi tuo osuus on nyt ohi! Tilkkutähtien ompeleminen oli

Pää on vieläkin pyörällä kaikesta upeasta nähtävästä, jota tarjoutui silmien eteen viime torstaista sunnuntaihin, kun matkustin Ranskan Alsaceen European Patchwork Meeting -tapahtumaan. x Onni totisesti potkaisi minua useita kertoja. Ensiksi ”Lankoja ilman rajoja” -näyttelytyöni tuli valituksi juuri Ranskan tapahtumaan edustamaan Suomen tilkkuyhdistystä. Toiseksi pääsin hyvin järjestetylle ryhmämatkalle, jolla onnekkaasti oli superkivat osallistujat, ja vielä saimme tapahtumapäivien ajaksi uljaat, aurinkoiset kesäkelit. Erikoiskiitokset Töölön Tilkkupajan Soilelle ja Laurille matkajärjestelyistä! Odotin torstaiaamuna taksia vielä koleassa sadesäässä, mutta muutaman tunnin kuluttua nautin lounasta näin komeissa maisemissa Titisee-järven rannassa: Totta kai olin ottanut mukaan ruumalaukun, joka oli mennessä melkein tyhjä. Ostoksillehan oli oltava tilaa! Koska olin lukenut matkakaverini Sannan tarinan Birminghamistä ja siitä, että matkalaukku saattaa saapua perille myöhässä,

Tiedän ommelleeni kuvassa näkyvän tilkkupinnan äskettäin, mutta niin vain se oli pyyhkiytynyt mielestä ja palasi todellisuuteeni vasta kun löysin sen ompelupöydän tilkkukasoista. Olin löytänyt palalle vanun ja kiinnittänytkin sen – vain tikkaus puuttui. Palalla ei tosin ollut paria, joten siitä ei voinut ruveta valmistamaan mitään saman tien. Mitähän tässä oli oikein tapahtunut, että toinen oli jäänyt tuollaiseen vaiheeseen?! Mutta ei hätää! Tietenkään! Selailin tilkkukasoja hiukan lisää ja löysin kooltaan noin puolet tästä olevan tilkkupinnan – sekin unholaan painunutta lajia. Palaan ei tarvinnut lisätä kuin kaksi kerrosta tilkkua, ja se oli valmis orvon tilkkupintaparan pariksi. Tikkasinkin ne jo - valitsin tikkauskuvioksi "kulmikkaan spiraalin": Löysin myös sopivan vetoketjun. Kumpikaan tilkkupinta ei enää ole parka eikä pariton, vaan hyödyllinen - valmiina muuttumaan pussukaksi. Toivottavasti en unohda näitä uudelleen!

Uusin vetoketjupussukkani on varmasti pirteä, sillä annoin sille nimen ”Pirteä”. Ompelin tilkkupinnat pienistä paloista, joita jäi jäljelle 2 x 4 -tilkkublokkieni ompelemisesta. Mitoitin blokkiaihiot sen verran tarkasti, ettei ylijäämää ollut kuin kapeat soirot, mutta niistäkin pystyi siis kokoamaan hauskaa tilkkupintaa. Pikkupalasoirojen lisäksi käytin enimmäkseen kaitalepaloja, joista ei enää saanut 2 x 4 -blokkia. Voin siis hyvin luonnehtia Pirteä-pussukkaa 2 x 4 -tilkkupinnan bonustuotteeksi. Pirteä-pussukkaa ommellessani erehdyin kerran - mutta pahan kerran. Erehdys innoitti minua kirjoittamaan luettelon ompelukömmähdyksistäni, ja sepä onkin kiinnostanut lukijoita! On tietenkin aina lohdullista lukea toisten tekemistä virheistä. Yllätyin kyllä, miten monella eri tavalla olen voinut mokailla – ja silti tiedän, että listaltani puuttuu varmasti jokunen virhe, joita en vain muista. Koska Tilkunviilaaja-merkki oli kömmähdykseni takia jäänyt vuorin ja päällikappaleen vä

Olen vetoketjupussukkaveteraani. Olen dokumentoidusti ommellut yli 200 pussukkaa – kaikkiaan ehkä 250, mutta edelleen teen virheitä. Viimeisimmässä projektissani mokasin taas ennenkokemattomasti, vaikkei sitä päältä päin huomaa. Rupesin miettimään, kuinka monenlaisia virheitä olen tehnyt. Nopeasti laskin, että ainakin viisitoista erilaista. Aloitan läheltä viimeisintä virhettäni. 1. Puolivirhe. Ompelen vuorikankaan niin, että sen nurja puoli jää näkyviin, ei oikea puoli. 2. Puolivirheen nolompi variaatio. Vuorikappale tulee ommelluksi nurja puoli näkyville päin, ja vieläpä niin, että Tilkunviilaaja-merkistä näkyvät vain kiinnitysompeleet. Tämän virheen tein uusimpaan pussukkaan - katsokaa vaikka: Pakkohan tämä virhe on jotenkin korjata, mutta en ole vielä päättänyt, avaanko vuorikappaletta pohjasta, puran merkin pois nurjalta ja ompelen uudelleen oikealle puolelle vai kiinnitänkö uuden merkin tämän jo ommellun päälle pienin käsinompelupistoin. Luettelo jatkuu. Puolivi

Muista kiireistä huolimatta olen päässyt silloin tällöin livahtamaan ompelupöydän ääreen. Vähitellen rakentamalla olen saanut valmiiksi uusia tähtiblokkeja – ja sinisten taustakankaiden varastoni lähestyvät myös loppuaan. Peittopinnan on siis syytä valmistua piakkoin. Tähtiblokin viimeinen työvaihe on silittäminen. Lasken silitetyt blokit aina lattialle ja joskus näppään kuvan, jos kokonaisuus näyttää miellyttävältä. No, liika vaatimattomuus sikseen: yleensä uudet blokit näyttävätkin miellyttäviltä silitettyinä. Itse asiassa otan kuvan valmiista blokeista aina kun valaistusolosuhteet sen sallivat! Kuvia katsellessani mietin, että minun olisi pitänyt ostaa sekä mustikansinistä että tuota harmaamman sinistä kangasta enemmän! Erityisesti harmaampisävyinen sininen on niin kaunista, että käyttäisin sitä mieluusti muihinkin projekteihin! Tähtiblokkeja on monen kokoisia, ja niiden sovitteleminen toisiinsa on ollut melkoista palapelia. Otin jo tietokoneenkin avuksi suunnitteluun,