Tilkunviilaaja

Viimeistelin reilu viikko sitten kaksikin tilkkupeittoa - Tuulenpesät- ja Tasapeli-peiton - ja vähän sitä aikaisemmin olin saanut uuden tilkkupinnan valmiiksi. Sitten olikin aivan höntti olo: mitä seuraavaksi? Toivuin nopeasti hönttiydestäni ja aloitin sarjan välitöitä. Lähdin siis toteuttamaan ”mieletöntä” ompelua (mindless sewing). Joskus mielettömistä tuloksista syntyy jotain saman tien, mutta yleensä ei. Ei ole tarkoituskaan, sillä välitöillä ei ole väliä! Omiin välitöihini liittyvät melkein aina jäännöspalat. Nostin taas kerran jäännöspalakassin viereeni ja leikkasin paloista pieniä neliöitä. Sitten ompelin niistä kaksi yhdeksän neliön blokkia. Tästä välityöstä oli suoraan hyötyä, sillä sain siitä oivaa kuvamateriaalia Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:lle kokoamaani ”10 parasta silitysvinkkiä tilkkuilijalle” –ohjeeseen. Ompelupöydän laidalla oleskeli yhä kivoja tilkkuja ”neliö ja sen varjo” –blokkien ompelun jäljiltä. Muistin neliötilkuista kootun peiton, jossa neliön ke

Ehkä teistä tuntuu, että ompelen tilkkupeiton valmiiksi suunnilleen yhdessä illassa? Ei ol’ perää! Mutta kun tikkauttaa vaikkapa kolme tilkkupintaa kerralla, niiden viimeistely saattaa käydä nopeasti – tai sitten ei. Ompelin kuitenkin eilen viimeiset pistot Tasapeliksi nimeämääni tilkkupeittoon, jonka ompelin kivasta Island Batiksin kaitalepakkauksesta, ryyditettynä muutamalla eri tummuisella harmaalla kankaalla. Aloitin projektin näköjään lokakuussa 2017 , joten ei tämä mitenkään meganopeasti valmistunut! Jos haluat tehdä samanlaisia blokkeja, katso ohjeeni "ompele rastiblokki batiikkikaitaleista". Kaitalepakkaus on yllättävän riittoisa, kun valitsee sopivan mallin. Tasapeli-tilkkupeitosta tuli kooltaan noin 160 cm x 185 cm. Kaitaleita jäi jäljelle vain aivan pieniä paloja, mikä oli tarkoituksenikin. Näin sen verran vaivaa, että asettelin (nopeasti) Tasapeli-tilkkupeiton ryöppyämään alas kotiportaita. Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta toteutti peiton pinn

Ompelin Tuulenpesät-tilkkupeiton Capitola Quilterin blogista löytämäni Tassels-tutoriaalin perusteella. Ensimmäiset blokit valmistuivat jo tammikuun lopulla 2015! Olen iloinen, että lopultakin sain projektin päätökseen. Tuulenpesät-tilkkupeitto on kooltaan noin 152 cm x 190 cm. Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta tikkasi siihen hauskat, puun syitä tai lieskoja muistuttavat kuviot. Ne sopivat blokkikuvioon täydellisesti. Soilen tikkaama peitto palautuu aina siistinä. Sen reunat ovat litteät, koska longarm-kone harsii tilkkupeiton reunat yhteen. Kun vielä tikkasin kotikoneella, sain kanttausvaiheessa taistella pulleiden ulkoreunojen kanssa. Kuten kuvasta näkyy, muutakin taisteltavaa riittää. Olen iloinen, että minulla on nykyisin yksi vaikeus vähemmän, kun kantattava reuna on tasaisen paksuinen (ohuinen). Toki tasoitan peiton ennen sen kanttaamista. Tilkkupeitto saapuu siistinä ja litteäreunaisena, mutta se täytyy silti trimmata, jotta se on varmasti ylhäältä ja alhaalta

* Sivua on muokattu 2.8.2022 - tässä annettu, yksinkertainen ohje on korvattu viittauksella kaupalliseen Tilkunviilaaja-ohjeeseen. *  "Neliö ja sen varjo" -blokki on uudelta nimeltään Talisman. Se on helppo ommella, sillä siinä ei ole yhtään kohdistettavaa saumaa. Blokin neliö on mitoitettu sopivan kokoiseksi, että isokuvioinenkin kangas on siinä edukseen. Voit ostaa englanninkielisen ohjeen ja kaavan Tilkkunen-kaupasta, täältä: https://tilkkunen.com/products/talisman-tilkkublokki-ja-tilkkupeitto-ohje   Valmiin blokin koko on 6,5" x 6,5" saumanvaroineen. Ompelin ”neliö ja sen varjo” –blokeista tällaisen tilkkupinnan: Yhdellä tilkkublokilla nimittäin ei tee mitään, varsinkin kun se on näin yksinkertainen. Näitä täytyy ommella monta, ja silloin ei kannata erikseen leikata yhteen blokkiin tulevia harmaita ja valkoisia paloja. Talisman-kaava sisältää tähän liittyvän oikopolkuohjeen. Osta kaava täältä: https://tilkkunen.com/products/talisman-tilkkublokki-j

Tilkkupinta lehahti etupihan kivetykselle, kun sen siihen levitin. Sain tilkkublokit ommelluksi kiinni toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi sopivasti sadekuuron jälkeen – niin, että maa oli ehtinyt kuivahtaa – ja ennen kuin aurinko meni paksuun pilveen – niin, että valo riitti hyvin. Niinpä kuvasta tuli onnekseni mukavan värikylläinen. Sanokaapa tämän kuvan perusteella, mikä minun lempivärini on? (No suunnilleen kaikkihan sen tietävätkin: monivärinen.) Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, tämä tilkkupinta oli vaikea sommitella. Blokkien ”varjo-osa” oli vaihtelevan tummia harmaita, joiden halusin vaalenevan tilkkupinnan yläreunaa kohti, joten blokkeja ei voinut järjestää aivan miten vain. Värikkäät neliöt eivät olekaan aivan niin siististi kuin olisin ne halunnut järjestää. Mutta mitäpä tuosta! Onhan tällainen tilkkupinta sentään väriläiskien väriläiskä! Kissa ei olisi millään antanut minun ommella viimeisiä saumoja, ja ne jäivätkin silittämättä. Se tuli jalkoihinikin ja

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, tämänkertaisen tilkkupinnan blokit eivät mahtuneet yhtaikaa sommittelulattialleni! Aiemmin olen samassa tilanteessa ommellut blokkeja muutaman kokonaisuuksiksi, jolloin ne vievät vähemmän tilaa, ja lopulta olen pystynyt tekemään sommitelman. Tällä kertaa olin valinnut kärjellään seisovat blokit, jotka joutuu ompelemaan kulmasta kulmaan riveiksi. Lisäksi blokkien harmaan ”varjon” piti vaaleta alhaalta ylös. Niinpä jouduin käyttämään kaiken tarkkaavaisuuteni ja laskemaan rivejä moneen kertaan, että sain diagonaalirivit onnistumaan. Seuraavalla kerralla sommittelen jollain muulla tavalla! (Jos muistan.) Ompelun lomassa rupesin myös miettimään työn väkäreunoja. Alkuperäinen ajatukseni oli tasoittaa tilkkutyön reuna, mutta minua vähän harmitti kivojen kankaiden pois leikkaaminen. Sitten tulin ajatelleeksi, että täytän kolmiot samaan tapaan kuin ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton mallissa neuvottiin. Jostain syystä ajattelin automaattisest

Toukokuun alkupuolella tartuin upeaan Tula Pink –kangasnippuun ja rupesin tehtailemaan ”varjostettuja neliöblokkeja”. Pari viikkoa sitten blokkeja näytti olevan aikamoinen pino ja ajattelin toiveikkaana, että niistä voisi jo ommella peiton. Ladoin ne sommittelulattialleni ja totesin, että blokkeja on ommeltava aika monta lisää. Vajaamittaisenakin tämä tilkkupinta näytti erittäin lupaavalta! Nyt katsoessani minusta tuntuu kuin olisin heittämällä osannut asetella väritkin juuri sopivasti. Nimittäin tämänhetkisessä versiossa väritys kulkee aivan eri tavalla: Sommittelulattiani rajat tulivat vastaan, enkä voinut sommitella tilkkupintaa kokonaan. Päädyin uhkarohkeaan ratkaisuun eli ompelemaan yhden kulman valmiiksi riveiksi: Toivon, että saan näin lisätilaa, jonka turvin pystyn sommittelemaan loput koko tilkkupinnasta. Kiinnostuksella seuraan, miten tästä etenen – en nimittäin ole varma, riittävätkö valmiit blokit vieläkään kunnon kokoiseen tilkkupeittoon!