Tekstit

tähtiainesta.

Kuva
Olen x-ynnä-blokkien lisäksi rakennellut toisenlaisiakin tilkkublokkeja, nimittäin rujoja tähtiä: Ompelin ensin minipieniä jäännöspalatilkkuja yhteen, tasoittelin pinnan suorakaiteeksi ja leikkasin tummansinisestä batiikista sopivat suorakaiteet sen ympärille. Neljään niistä tein niin ikään jäännöspaloista epämääräisiä sakaroita. Koska minulla oli käsissäni suorakaiteita, ei neliöitä, minulle tietenkin kävi näin: Eli ompelin yhdet sakarat väärään reunaan suorakaidetta. Paransin suoritustani kuin sika juoksua, ja seuraavat viisi tähteä ompelin kokoon kommelluksitta: Sitten ajattelin tehdä pari pienempää tähtiblokkia. Niihin valitsinkin neliön muotoiset osaset: Sinisten jälkeen ompelin myös pari keltaista ja pinkin tähden: Tähtiä syntyi helposti ja nopeasti, mutta tämän vaiheen jälkeen - - minun rupesi tekemään mieli ommella kerrankin jotain pitkistä kankaistani, joten siirryin ompelemaan x-ynnä-blokkeja. Minulta nimittäin kysyttiin, miten ihmeessä pyst

x-ynnä-blokkeja.

Kuva
Hei, aloitin uuden projektin! Aloitin sen tutkailemalla ideoita Internetin syövereissä. Löysin aika pian tilkkublokin, jonka englanninkielinen nimi oli x plus block, ja sen ompelemiseen myös tutoriaalin. Kutsun tätä suomalaisesti x-ynnä-blokiksi. Olen nykyään uskomattoman paljon kärsivällisempi kuin nuorena (ja silti tosi kärsimätön) ja jaksan malttaa sen verran, että ompelen melkein aina testiblokin. Tässä tämänkertainen: Jaoin tämän kuvan Instagram-tililläni ja sain kuvaan hauskan kommentin! Kommentoija sanoi pitävänsä projekteistani, koska yhdistelen kuoseja tavalla, johon hän ei uskaltaudu. Hän oli vuosia sitten oppinut, että vain tietynlaisia kuvioita voi yhdistellä keskenään mutta nyt hän on huomannut, ettei asia olekaan niin. Hmmm, koeblokin kangasvalinnat ovatkin aika riemukkaat. Koeblokin jälkeen ompelin toisenkin blokin. Ja pari lisää: Sitten pääsin itse asiaan. Koko x-ynnä-blokkien ompelemisen ja sommittelemisen idea on käyttää Carolyn Friedlanderin s

toisenlainen pussukka.

Kuva
Nyörein tai nauhoin suljettava pussi on varmasti yksinkertaisimmasta päästä käsityö, mutta halusin pelata varman päälle ja katsoin siksi ohjeen Jeni Bakerin Lined Drawstring Bag -tutoriaalista. Ompelin nimittäin kerran paperipussia muistuttavan pussin – tai minun piti tehdä sellainen, mutta mittasuhteeni olivat kamalat, ja pussista tuli käyttökelvoton ja susiruma. (Yritin etsiä kuvaa siitä, mutta vaikka olen esitellyt jos jonkinlaista mokaani, niin tätä en löytänyt.) Taisin suivaantua tekosestani niin, että heitin sen suoraan roskikseen, ilman yritystäkään uusiokäytöstä. Tutoriaali toimi (vaikka muunsin sitä hivenen) ja sain ommelluksi kivan pussin. Annoin sille nimen Tomppa , koska sen kankaassa on Tom of Finland –kuosia. Pussin vieressä näkyvät pyöreät jutut ovat ekovanulappuja. Niihinkin katsoin sen verran netistä ohjetta, että sain selville mitan. Katsoin myös, mistä materiaalista muut ovat tällaisia tehneet. Tekemäni vanulaput ovat reunoista rispaantuneen froteepyyhkeen

seitsemäs velj.. pussukka.

Kuva
Nyt ei ole seitsemästä veljeksestä kyse, mutta riimittelen silti: tähtiä kuin Otavassa, pussukoita on blogissa tässä. Erän seitsemäs pussukka on nyt valmis. Sen nimi on Tunnelma. Huomaatteko! Muistin vaihteeksi ottaa mukaan Tilkunviilaaja-kyltinkin. Se on sitten hyvä! Ja kuvitelkaa, Mies ei ollut ajatellut lahjaa valitessaan, että käyttäisin kylttiä näin! Tunnelma -vetoketjupussukkani on Street-mallistoa, koska siinä on pitkähkö kantolenksu. Sen mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 21 cm Korkeus noin 14,5 cm Pohjan leveys noin 7,5 cm. Kun vetoketjun avaa, näkee kivasta kankaasta ommellun sisätaskun ja hillityn harmaan vuorin. Vuori on kangasta, josta meillä oli keittiön verho vuonna 1989. Ompelin samaisesta kankaasta taustakappaleen ”Ruoho on vihreämpää” –tilkkupeittooni vuonna 2012. Oli pakko näyttää pussukan pohjaakin vähän, koska siihen oli tarttunut kivasti lunta. Tykkään myös kirjavasta kankaasta, jota näkyy pussukan alareunassa ja joka jatkuu pohjan

seuraava tilkkupussukka.

Kuva
Muistatteko 1970-80-lukujen vaihteessa pyörineen televisiosarjan ”Safiiri ja Teräs”? Minä muistan ja annoin nyt uusimmalle tilkkupussukalleni nimenkin sarjan mukaan. Saanko siis esitellä: Safiiri ja teräs –vetoketjupussukka! Totta kai ensimmäinen nimi-ideani oli ”sininen jotain,” mutta onneksi keksin, että safiirit ovat sinisiä. Tajusin lisäksi ajoissa, että pussukkapinnoissa on sopivasti harmaata – jotain harmaata, ellei nyt nimenomaisesti teräksenharmaata – jolloin pussukalle saattoi hyvin antaa vielä paremman nimen! Kuvauspäivä oli aurinkoinen ja pakkasta oli riittävästi. Olin valmistautunut kuvaamaan Safiiri ja teräs –pussukkani valoisaan aikaan ulkona. Kuinka kävikään? Työpäivän aikana en ennättänyt pistäytyä ulkona sitä kuvaamassa ja kotimatkalla meni niin pitkään, että aurinko oli jo melkein maillaan päästyäni kotipihaan. Tuli kiire saada otetuksi ylipäätään jotkut kuvat. Unohdin jopa Tilkunviilaaja-kyltin kuvista, vaikka minulla olisi ollut se samassa laukussa, mi

improvisoi jäännöstilkuista.

Kuva
Toisella kanavalla kyseltiin, miten teen improvisoituja tilkkupintoja kaikenlaisista ja kaiken kokoisista tilkuista. Olen esitellyt jo minilasagne-tekniikan ja näyttänyt, miten olen kapeahkoista tilkuista ommellut raidallista pintaa ja yhdistellyt niitä isommaksi pinnaksi. Olen tainnut pimeiden kuvien avulla kertoa lyhyesti, miten neliöitä voi ommella hirsimökkitekniikalla, ja taitaa minulla olla parempiakin kuvia tilkkuneliöistä (tai oikeastaan suorakaiteista). Lisään ohjesoppaan kuitenkin vielä yhden. Näytän, miten epämääräinen kangaspalakasa jalostuu tällaiseksi tilkkupinnaksi: Lähtötilanne oli tämä. Nostelin pienestä jäännöspalakassista tilkut lattialle. Näette, että tilkkuja on kaiken värisiä ja vaihtelevan mallisia. Toki eniten näyttäisi olevan pätkiä erilevyisistä kaitaleista. Lajittelen tilkut värin mukaan kasoihin. Musta-valko-harmaat, keltaiset, vihreät, punaiset. Minulla oli myös sininen kasa, ja kasa, johon siirsin näihin kasoihin kuulumattomat (esime

mentoli!

Kuva
Influenssakausi lienee yhä päällä, joten mentoli on sopiva teema juuri nyt. Sitä paitsi se on uusimman tilkkupussukan nimi. Saanko esitellä: Mentoli-pussukka! Koska Mies on viime päivinä ollut hämmentävästi messissä tilkkutyöaiheessa, kysyin, haluaisiko hän antaa pussukalle nimen. Hän vilkaisi sitä ja sanoi: menthol. Minä suomensin termin, ihan periaatteesta. Mentoli on sitä paitsi helpompi ääntää. Mentoli-tilkkupussukan toisella puolella on muutama aika vanha jäännöstilkku. Yläreunan pikkutilkkuraita on pala, jonka ompelin Massey-Ferguson-peiton jäännöspaloista. Peitto on näköjään valmistunut tammikuussa 2015, joten tilkkurivi on odotellut jossain jäännöspalakassin uumenissa jo tovin. Samaten tämän tilkkupinnan keskiössä näkyvä lehvä- ja muu-kuvioinen pala on keväällä 2014 valmistuneesta  Sisäinen villapaita –tilkkupeitosta yli jäänyt jäännöspalaneliö. Se ei päässyt peittopintaan, vaan päätyi tilkkupussukan osaksi. Huomasin tikkauslankojen kauniin kiillon pussukan odo