Tilkunviilaaja

Esittelin blogissani tätä tilkuista ompelemaani, Helsingin tilkkukilta Syyringin matkalaukkunäyttelyyn tulevaa seinävaatetta, vaikka se ei ollutkaan valmis. Silloin siitä puuttui vielä tikkauskin, ja aioskelin tehdä sen valmiiksi Syyringin tilkkutyönäyttelyyn. En onnistunut! Sain sen tikatuksi ja kantatuksi vasta lokakuun puolivälissä. Sen jälkeenkin työni on virunut miltei valmiina kolme kuukautta! AARGH! Työstä puuttui vain ripustuskuja, mutta nyt työ on vihdoin täydellisen valmis: Kuvassa Instagram-tilkkuilijaystäväni järjestämän ompelupäivän aikana lopultakin viimeistelemäni ”Lisänä rikka rokassa”  -niminen tilkkutyö. Työn koko on 44 cm x 50 cm. Tilkkutyön tarina Työni tulee mukaan ”Suomi 100 vuotta” -matkalaukkunäyttelyyn. Näyttelyn nimi sai aivan aluksi pääni lyömään tyhjää. En keksinyt minkäänlaista aihetta. Sitten Soile esitteli oman työnsä, jonka nimi perustui sananlaskuun. Samaan aikaan ajattelin, että työni olisi näyttelyyn lisänä rikka rokassa. Sananlaskut ov

Kiitos sydämellisestä ja kannustavasta palautteesta viime päivitykseeni, jossa kerroin terveisiä toiselta SoMe-kanavalta. Toisen kanavan tiimoilla on tapahtunut muutakin hauskaa. Muutama suomalainen tilkkuilija on löytänyt tiensä IG-yksityisviestiryhmään, ja me olemme tavanneetkin pari kertaa. Tänä viikonloppuna yksi ryhmästä oli järjestänyt kotiinsa ompelutapahtuman. Viisi innokasta tilkkuilijaa, minä muiden mukana, matkusti lauantaina Hyvinkäälle koko päivän kestävään ompelurupeamaan. Tällaisia tapauksia on ehkä kutsuttu nimellä ompelulanit? Tosin meillä ei ollut energiajuomia emmekä ommelleet myöhään yöhön, mutta näyttävä ompelupöytä meillä oli: Kuvan oikeassa reunassa kajastaa minun koneeni ja sen ääressä kaksi Fancy Forest –kaavan mukaan värkättyä pupukorvaa. Ompelupäivän aikana näin monenlaista työskentelytekniikkaa. Päivän emännällä on näköjään valtava neulatyyny, jota voi myös käyttää sohvana: Upea idea, mutta minä en voi soveltaa tätä, blaah. Meillä on nahkasohva

Nyt on pakko jakaa teidän kanssanne tämä minulle tapahtunut hieno juttu! Toivottavasti jaksatte ettekä ajattele, että leuhkin. Kerron tämän mahdollisimman neutraalisti. Muistatte varmaan tilkkutyön, jonka ompelin Tyttären pyynnöstä ja hänen toivomansa värisenä. Otin valmiista ”Ethän minua unhoita” –tilkkutyöstä kuvan puutarhassamme ja jaoin kuvan Instagram-tililläni syyskuun loppupuolella. Muutama päivä sitten näen, että joku on jättänyt kuvaan kommentin. Australialainen IG-tilkkuilutili @modernmakersretreat on tekemässä sarjaa päivityksiä, jossa he esittelevät moderneja tilkkutöitä eri maista. Sopisiko minulle, että he jakaisivat tämän kuvan sarjassaan? (Arvatkaa, sopiko minulle?) Tänään heidän tilillään on sitten tällainen päivitys: Heidän tilillään on yli 7000 seuraajaa, he esittelevät yleensä australialaisten töitä, ja silti he löytävät minun päivitykseni ja haluavat jakaa sen edelleen. En ajatellut, että minulle voisi käydä niin. Tuntuu tosi kivalta! Katsoin heidän k

Yksivärisistä kaitaleista ompelemallani tilkkutyöllä ei silläkään ollut vielä taustakappaletta. Vaikka pidän taustakappaleiden ompelemisesta tai kokoamisesta todella vähän, tein velvollisuudentunnon puuskassa yhden päivän aikana kaksi taustaa valmiiksi. Yhden batikkityölleni ja toisen yksiväriskaitaletyölleni. En tehnyt päivän aikana siis mitään erityisen hauskaa tilkkutyötä! Pelkkiä taustakappaleita vain! Yhyy. Liioittelen. Tässäkin työssä oli pari kivaa vaihetta. Sommittelin kappaleeseen kaksi värikästä raitaa niistä kaitalepaloista, joita jäi tilkkupinnan teosta ylitse. Halusin taustasta aika vaalean. Yhtä kangastani olisi ollut aika paljon, mutta suunnittelen käyttäväni sitä toiseen projektiin. Niinpä jouduin taas käyttämään useita eri kangaspaloja. Kuvassa on vaihe, jossa sommittelen kaitaletilkuista ompelemaani väriraitaa muiden kappaleiden oheen. Kuvan yläreunassa näkyy tilkkupintaa. Olin levittänyt pinnan lattialle, jotta pystyin mittaroimaan palojen kokoja. Kun t

Esittelin viime kirjoituksessani tilkkupinnan, jonka ompelin batiikkikangaskaitaleista. Minulla oli paketti, jossa oli 40 koko kankaan levyistä kaitaletta. Ommeltuani 80 neliöblokkia minulle jäi 40 pientä palaa, mutta käytin nekin! Ensimmäistä kertaa olen ommellut tilkkupeiton niin, ettei minulle jäänyt ylijäämätilkkuja. Ompelin nuo 40 palaa pareittain lyhyistä päistään yhteen. Ompelin pitkille sivuille vaaleat välikaitaleet. Tein näin kaksi reilun metrin mittaista ja 17-18 cm leveää pötköä. Ne olivat juuri sopivat leventämään taustakangaskappaleita, jotka olivat tähän työhön aavistuksen liian kapeat. Valitsin tähän aika erikoisen, Martha Negleyn piirtämän kuosin. Siinä on ainakin munakoisoja, punajuuria, retiisejä, ruusukaaleja ja parsaa. Sopisi kasvissyöjälle! Olen ostanut kankaan aikoinaan Imatran tilkkupäiviltä, koska se oli huokeaa ja hauskan väristä. Ostin palan, jonka arvelin ehkä riittävän taustakappaleeksi johonkin työhöni. No, nyt löytyi työ, johon tuo taustakanga

Ostin yli vuosi sitten itselleni joululahjan Töölön Tilkkupajasta. Valitsin Island Batiks –kaitalepaketin nimeltä London Fog, eikä minulla ollut ensimmäistäkään ideaa sen käyttämiseksi ennen kuin nyt joulukuussa. Ensin keksin vain, että rakennan kaitaleista neliöitä. Minun silmissäni neliöt toimivat aina! Paketissa oli kaksi kaitaletta aina samaa kangasta. Leikkasin ensin yhdestä kaitaleesta kaksi neliötä kerralla ja toisesta kaitaleesta kaksi neliötä. Ompelin yhden neliöistä ympärille kaksi samanväristä ja jätin toisen neliön talteen. Mittasin sitten, minkä pituinen tästä yhdistelmästä tuli ja leikkasin kaksi sen mittaista kaitaletta. Siinä vaiheessa näin, että yhdestä kaitaleesta saisin kaksi valmista neliöblokkia. Koska kaitaleita oli yhteensä 40, blokkeja syntyi tällä menetelmällä 80 kappaletta. Laskeskelin myös, ettei 80 blokista sellaisenaan syntyisi kovin kummoisen kokoista tilkkupeittoa. Päätin ommella blokkeihin epäsymmetriset lisäkaitaleet reunoihin. Varastossa

Erinomaista alkanutta vuotta! Kiitos viime postaukseen tekemistänne kivoista kommenteista! Tuntuu mahtavalta lukea, että olen sentään keksinyt ja osannut tehdä joitain hyödyllisiä ohjeita muidenkin käyttöön. Vuoteni alkaa lahjakkaasti. Perheeni sai joulupaketin ystäviltämme Amerikasta. Blogini lukijoita kiinnostanee paketin tällainen sisältö: Maaginen ”Kissoja Pariisissa” -värityskirja, neljä fat quarter –kokoista kangaspalaa ja yksi charm pack eli pakka valmiiksi leikattuja kangasneliöitä. Kun pääsen käsiksi kankaisiin, ne jouduttavat minut pois mukavuusalueeltani. Ne eivät ole minulle tyypillisen värisiä. Mielenkiintoista ja haastavaa! Sain joululahjapaketin myös Uudesta Seelannista, Instagram-ystävältäni Liziltä: Ihanan kangaspalan lisäksi siellä oli eksoottisia uusseelantilaisherkkuja selityksineen ja pahvinen askartelutehtävä. Sain muuten vastaavanlaisen suomalaiselta ystävältänikin. En oikein tiedä, uskallanko kokeilla näiden valmistamista. On noloa, ellen osaakaa