Tekstit

hän sai kodin.

Kuva
Tein tilaustyönä tilkkupeiton Tyttärelle. Hän toivoi, että toteutan tietynlaisen mallin ja nimenomaan sinisenä. Esittelin työn eli Ethän minua unhoita –tilkkupeiton puutarhamaisemissa, mutta peitto on sittemmin päässyt sisään ja asuu uudessa kodissaan. Mielelläni ottaisin päivänokoset tuossa. Pehmoleijona kainalossa näkisin varmasti hauskoja unia. Vai onkohan tämä se leijona, joka makaa sängyllä raukeana? Tilkkupeitto näyttää olevan juuri sopivan kokoinen. Onneksi! Tytär ei ole vielä palauttanut väliaikaisesti käyttämäänsä Sisäinen villapaita –tilkkupeittoa, vaan se näyttää olevan taiteltuna tuossa sivussa. Ehkä päivänokosten ottaja kääriytyy toiseen peittoon ja lepää toisen päällä? Molemmin parempi? Tuntuu aina niin kivalta, kun joku adoptoi ompelemani tilkkupeiton tai muun tilkkujutun ja näen sen käytössä!

sain valmiiksi vetoketjupussukan.

Kuva
Värkkäilin jokin aika sitten melko satunnaisen värisen tilkkupinnan lasagne-menetelmällä. Käytin 3 cm leveitä kaitaleita muutamasta jäännöspalasta, jotka otin ensimmäiseksi esiin jäännöspalapussista. Löysin sopivan värisen ruskean vetoketjun, jatkoin lasagnekappaleita muutamalla muulla jäännöspalalla ja hiukkasen aherrettuani minulla oli käsissä taas uusi vetoketjupussukka. Kas tässä hän on: Aaltoileva-tilkkupussukka, joka on pitkähköine sivulenksuineen Street-mallistoa. Nimensä Aaltoileva-pussukka sai tietenkin mutkaisina toistuvista tikkausviivoistani. Vielä täytyy tarkentaa hieman: pussukka ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis, ja näistä kahdesta kuvasta selviää siihen kaksikin syytä: Siis: mitä vikaa kuvissa? Yksi aloittelijan virhe, jota minun ei enää luulisi tekevän. Ei Tilkunviilaaja-nimilappua vuorikappaleessa! ! ! ! Toinen puute on vähäisempi: vetoketjun vetimestä puuttuu jatkopala. Minä sujutan vetimeen yleensä kapeaksi taittelemani ja ompele

todella kirjavaa.

Kuva
Vaikka ompelin neliö-neliössä-tilkkublokeistani neljän blokin yhdistelmiä ja sommittelin niistä tilkkupinnan – tai ehkä juuri sen takia – niin ei tilkkupeittoni kovin järjestelmälliseltä näytä! Tässä ensimmäinen ”sommitelma” lattialla, blokit vielä irrallisina. Nuo kirkkaansiniset tilkut siirsin syrjempään ja vaihdoin parin blokin paikan, mutta melko samanlainen tuli lopullisesta tilkkupinnasta. Huomaatte ehkä yrityksen asetella tummempia tilkkuja alareunaan, vihreitä vähän keskenään ja vaaleaa lammikoksi tuonne yläreunan lähistölle? Tilkkupinta on siis yhtenäisenä palana. Ompelin viimeiset yhdistyssaumat tänään aamupäivällä. Tilkkutöihin liittyy olennaisena osana silittäminen, ja tätä piti silittää useaan otteeseen. Viimeisilläkin kerroilla oikein varovasti, etteivät entiset silitykset rypistyisi. Ehdin siinä tarkastella käyttämiäni tilkkuja ja muistella niiden alkuperää. Ylimpänä ympyrässä pienet kolmiot (ennen ompelemista ne olivat neliöitä) ovat japanilaisesta ka

ihana sininen tilkkupeitto.

Kuva
Ompelin tänään valmiiksi ihanan sinisen tilkkupeiton, jonka ihana tyttäreni pyysi minua tekemään. Voin sanoa tätä ihanaksi enkä silti kehu itseäni, sillä Tytär määritteli malliksi Saijan suunnattoman ihanan Väre-luomuksen ja halusi peitostaan myös sinisen. Tällainen tuli minun versiostani: Tilkkupeitto sai nimekseen ”Ethän minua unhoita” . Löysin nimittäin Tytärtä miellyttäneen tikkausmallin, jonka nimi oli sopivasti Forget-me-not eli Lemmikki. Lemmikki on Tyttären lempikukka. Peitossa on myös lemmikinsinistä, ja vähän muunnellen nimi olikin sitten helppo keksiä. Tässä mestaritikkaaja Soile Kivisen (Töölön Tilkkupaja) toteuttamat lemmikkitikkaukset näkyvät hieman lähempää. Pohdin tovin, millaisen reunakanttikankaan tähän valitsisin. Olin jo päätymässä oikein tummaan siniseen, mutta sitten avasin peittoaihiokäärön kunnolla ja huomasin vaaleat osuudet. Jotenkin tuntui mukavammalta reunustaa tummaa peittoa vaalealla kuin kuristaa vaaleaa tumman ääriviivan sisään. Tytär oli s

riemunkirjavia tilkkublokkeja.

Kuva
Olen sinnikkäästi ommellut riemunkirjavia neliö neliössä –tilkkublokkeja. Valtaosaan olen käyttänyt jäännöspaloja, mutta kyllästyin lopulta pyörittelemään samoja kankaita ympäri ja ympäri ja nyttemmin olen myös leikannut paloja pitkistä kankaista. Jee! Valmiina blokki on kooltaan vajaat 11,5 cm x 11,5 cm eli aika pieni. Arvelin, että minulla menisi ikä ja terveys, jos rupeaisin sommittelemaan tilkkupintaa näin pienistä yksittäisistä blokeista. Päätin, että ompelisin pieniä blokkeja aina neljä yhteen. Tasoitin blokkini ensin 11 cm x 11 cm –kokoisiksi. Siinä menivät sitten kulmittain olevien neliöiden terävät kärjet samalla, mutta pidän enemmän arvossa siistejä neliöitä ja tasakokoisia tilkkublokkeja. Olin muuten ommellut pari jotenkin aivan väärän kokoista blokkia. Niitä ei näy näissä kuvissa. Tasoitin ne samaan kokoon kuin muutkin ja ompelin pokkana pintaan mukaan. Tilkkupeitostani tulee jälleen aivan riemunkirjava! Minun lentävistä hanhista ompelemani ”Matkalla pohjoiseen”

kasarmilla.

Kuva
Tytär tarttui Nupullaan-vetoketjupussukkaan pian sen valmistumisen jälkeen ja vei sen lahjaksi ystävälleen. Pussukkaa ommellessani minulla ei ollut sille tiedossa kotia, ja tekeminen tuntui kivalta ja innostavalta, mutta vähän turhalta. Eipä tunnu enää turhalta! Nupullaan-pussukka pääsi töihin kasarmille: Tyttären (naispuolinen) ystävä suorittaa asepalvelusta. Hän on niin kiva, että otti minulle blogiani varten muutaman kuvan pussukasta tositoimissa. Valitsin tähän kuvan, jossa näkyy ikoninen peittokuosi, sotilasreppu ja kaappi. ! ! ! Eksoottista ! Ompelemani Nupullaan-pussukka ei ole piripintaan täynnä tavaraa, koska tein siitä tavallista isomman. On aina kyllä tosi hienoa nähdä, millaisiin toimiin pussukat ja muut ompelemani käyttöesineet ovat päätyneet. Joskus ihan kasarmille siis!

neliöitä ja muita muotoja.

Kuva
Muista puuhistani huolimatta olen ehtinyt ommellakin, ihan vähän. Minulla on taas koossa melkein kaksikymmentä uutta neliö-neliössä-tilkkublokkia. Ensiksi valmistin kahdentoista blokin erän. Sitten ompelin vielä 15 tilkkublokkia lisää. Tässä lähtee ensimmäinen kierros kulmaneliöitä: Sitten kun joka kulmassa on neliö, blokit näyttävät tällaisilta: Olen kannustanut itseäni käyttämään myös juuri ostamiani uusia kankaita ja huomasin noudattaneeni omaa ohjettani! Yleensä hilloan uudet kankaat kaappiin, mistä vain välillä nostan ne esiin, ihailen ja palautan sitten takaisin. En tiedä, montako blokkia minulla on yhteensä ommeltuna, mutta aikamoinen pino. Pitäisi ehkä ruveta kokoamaan niistä neljän blokin kokonaisuuksia, joista iso pinta olisi puolestaan helpompi sommitella. Tilkkutyönäyttelystämme vielä - Eli Helsingin tilkkukilta Syyringin  näyttelystä "Kesän jatkot". Kun määräaika eli viime sunnuntain 5.9.2016 näyttelyn ripustaminen lähestyi, tekemistä tuntu