Tekstit

ompelin tilkkupeiton.

Kuva
Ajatella, että ehdin harmitella tilkkupeiton esittelijän poissaoloa, kun jouduin taas kerran kuvaamaan valmiin työn vaaka-asentoon aseteltuna! Jaoin kuvani Instagramissa ja Facebookissa ja sain valtavan määrän myönteisiä kommentteja! Paljon useampia kuin yleensä. Yksikin kehotti tulostamaan tästä taulun ja ripustamaan seinälle! Eipä harmita enää yhtään, että otin tällaisen kuvan. Kiitos kaikille, jotka SoMessa ovat jo ehtineet tykätä työstäni ja kommentoida! Sellaisesta saa valtavan määrän motivaatiota tulevaan! Lentävät hanhet –tilkkublokeista ja niitä ommellessa syntyneistä bonus-kolmio-neliöistä ompelemani tilkkutyö on ollut tikattuna ja vieläpä nimilaputettuna ja tasoitettunakin vaikka kuinka pitkään, mutta kanttaus oli jäänyt uupumaan. Onneksi ehdin ommella sen koneella kiinni ja tajusin ottaa mökille mukaan käsin käännettäväksi. Muutamassa päivässä olin pistellyt tarvittavat pistot ja pääsin ottamaan Matkalla pohjoiseen –nimisestä tilkkupeitostani valmistujaiskuvat

sininen taustakappale.

Kuva
Vaikka yksi tilkkupeitto odotti reunan kanttaamista, ryhdyin ihan muuhun tilkkutyöhön. Minulla oli kaikenlaista tekosyytä – oli niin kuuma; ompelupöytä olisi ensin pitänyt raivata; kyllä sen vielä ehtisi. Niinpä hanhiblokeista ompelemani tilkkupeitto vietti tuolin reunalla kolmisen viikkoa kanttausta vailla valmiina. Mitä tein sen sijaan? Tietenkin - koska tilkkupeittojen viimeistely on minulle tällaista - tein kaikkeni, että taas uusi tilkkupeitto olisi nimilappua, tasoittelua ja kanttausta vailla valmiina. Tällä kertaa tartuin siniseen tilkkutyöhön. Ompelin sille sinisen taustakappaleen. Olin kaukonäköisesti ostanut killan toivioretkeltä Tallinnan Karnaluksista sinistä taustakappalekangasta, mutta tapani mukaan lyhytnäköisesti juuri vähän liian vähän. Grrr. Niinpä jouduin ompelemaan kankaaseen lisäpaloja. Minulla on vapaata lattia-alaa tosi vähän, joten isojen kangaspalojen mittaaminen on vähän sitä sun tätä. Sininen kangas sattui vielä olemaan jotenkin vinoa, ja ehkä tein p

neliöblokkeja.

Kuva
Olen ommellut tilkkublokkeja, joissa on neliö toisen neliön sisällä. Olen käyttänyt paljon jäännöspalatilkkujani, mutta kohta minun on leikattava lisäpaloja pitkistäkin kankaista, koska jäännöspalani ovat niin pieniä. Niitä pienimpiä jäännöstilkkuja pitäisi puolestaan upottaa muihin tilkkutöihin, kun vain ehtisi. Ja kun tarpeeksi monta kertaa pyörittää samat jäännöspalat blokeiksi, alkaa tietysti vähän kyllästyttää, varsinkin kun kankaita on sitä ennenkin katsellut aika moneen otteeseen. Ei silti, tuhanteen kertaan nähdyt kankaat saavat uuden ilmeen, kun ne muotoilee tilkkublokeiksi. Olen tehnyt näitä nyt vähän toista sataa kappaletta. Pari sataa vielä, niin on tilkkupeiton kokoinen pinta valmiina. Osaan blokeista olen pystynyt leikkaamaan kankaat niin, että niiden kuviot asettuvat kivasti/tasaisesti. Esimerkiksi tässä kuvassa oikean yläkulman kissannaamat ovat yhtä lukuun ottamatta samoin päin, ja näkyvät suunnilleen kokonaan. Ja alarivin punaisella kehystetty maali

tilkkublokkeja ja crazy-pintaa.

Kuva
Moni tilkkuystävistäni haluaa viedä edellisen projektin päätökseen ennen uuden aloittamista. Minä olen päinvastainen tapaus. Aloitan kaikenlaista erityisesti silloin kun minun pitäisi tehdä viimeisiä silauksia valmiisiin töihini tai kun minun pitäisi viimeistellä jokin tietty vaihe. Juuri nyt odottaa yksi tilkkupeitto tasoittelua ja reunan kanttaamista. Ei mikään valtava työ, enkä inhoa mitään näistä osuuksista. En vain saa aikaiseksi. Toinen tilkkupeitto taas odottaa vielä pintana, että ompelisin sille taustakappaleen. Sen sijaan olen tehnyt kaikkea muuta. Esimerkiksi pohdiskelin, millaisen projektin aloittaisin seuraavaksi. Tein kaksi koeblokkiakin: Ennen vanhaan en olisi ikimaailmassa ruvennut tekemään yhtään ensimmäistä koe-mitään. Suoraan asiaan vain! Ehkä en tekisi näitä edelleenkään, ellen tietäisi, että näille irtoblokeille löytyy joka tapauksessa jossain vaiheessa käyttökohde, vaikkeivät ne tulisi osaksi suunnittelemaani tilkkupintaa. Esimerkiksi kokeilin muutama

uusi tilkkupussukka. ei kun kolme.

Kuva
Saanko esitellä tilkkupussukkaserkukset: Iloinen serkku oikealla, Onnellinen serkku keskellä ja Toivo-serkku vasemmalla. Inspiroiduin Tilkkulehden jutusta, missä Pirjo teki quilt-as-you-go-tilkkupussukoita. Hän mainitsi ommelleensa tilkkuja pitkiksi pötköiksi ja niistä koonneensa pintaa. Minäkin ajattelin ensin, että tekisin tosi pitkän pötkön, mutta tilkkuni olivat mikä minkäkin levyisiä ja muotoisia, joten ompelin vain sen verran pitkää pätkää, että sain sen riittämään pussukkavanun laidasta toiseen. Käsillä oli luonnollisesti vihreitä ja sinisiä tilkkuja – Matka maailman ympäri -tilkkupeiton ompelemisen jäljiltä. Vihreistä paloista ompelin vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi Iloinen serkku / Cousin Joy: Serkkuja nämä ovat, koska nämä muistuttavat toisiaan. Sukulaisiahan heidän on pakko olla. Leikkasin Iloinen serkku –pussukan vuorikappaleen silkkipainajan suttukangaspalasta. Ei uskoisi, että tämä on suttukangasta: Toinenkin vuorikappale on nätti, mutta omp

sininen tilkkupinta.

Kuva
Ompelin kolme toukokuun viikkoa valtavan innostuksen vallassa erilaisia sinisiä tiimalasiblokkeja. Tosi vaaleita, keskivärisiä, erittäin tummia. Taisin käyttää melkein 70 erilaista sinistä kangasta blokkeihini. Osa kankaista kului tähän kokonaan tai lähes kokonaan, mutta jäännöspalojen kasassa on tietenkin silti vaikka kuinka paljon sinisiä tilkkuja. Sommittelulattia tuli taas aivan täyteen blokkeja. Hyvin vaikea oli sommitella, kun ei pystynyt siirtämään paloja paikasta toiseen tallomatta blokkien päälle. Lopulta sain sommitelmani valmiiksi ja pääsin ompelemaan blokkeja riveiksi. Tulevan tilkkupeiton "yläreunassa" on turkoosimpia sinisiä blokkeja, keskiosa on vaalea ja alareunassa on violettiin vivahtavia sinisiä. Tämä kuva on otettu eri suunnasta ja selvästi eri valossa. Osa turkoosista on melkein jo vihreää. Sommittelin ensin ja tasoitin blokit sen jälkeen. Käytin poikkeuksellisesti tuumaviivainta – yleensähän leikkaan senttimitoilla kaiken. Blokkini olivat h

uusi tilkkupeitto.

Kuva
Oli aivan pakko saada rinkulapeitto valmiiksi, vaikka l entävistä hanhista ompelemani tosi kirjava peitto saapui Töölön Tilkkupajasta Soilen tikkauksesta ensin. Kävin läpi kaikki, siis kaikki kankaani etsiessäni sopivaa reunakanttauskangasta. Lopulta päädyin lähes näkymättömään, pellavanväriseen ja yksiväriseen kankaaseen. Omistan ehkä kolme eri yksiväristä kangasta. Oli ihmeellistä, että minulla oli tällainen. Hyvin se peittooni sopii. Olin taitellut peiton illalla ja nostanut sen sängylle päiväksi. Vein sen iltapäivällä ulos kuvaussessiota varten. Ensin otin taitellusta peitosta kuvan sellaisenaan – tikkauskuviot näkyivät niin mukavasti. Seuraavaksi leväytin peiton auki ja jouduin pitämään pesutauon. Kissa oli nimittäin päivän aikana käynyt kakomassa peitolle karvapallon. Olin lähinnä huvittunut, en harmissani, sillä olen ajatellut pitää peiton itse. Tykkään tästä niin paljon. Yksi karvapallon jälki sinne tai tänne ei haittaa minua. Oli kyllä työlästä saada kaikki kar