Tekstit

kolme harvinaisempaa tilkkutyökalua.

Kuva
Leikkuri, viivain ja leikkuualusta ovat tilkkuilijalle jokapäiväiset työkalut. Näiden lisäksi käytän hyvin usein kolmea vähän harvinaisempaa tilkkutyökalua. Puinen syömäpuikko. Kiinalaisravintolasta ilmaiseksi mukaan saatu syömäpuikkopari on edelleen paperikuoressaan. Se seisoo kynäpurkissa ompelupöydällä ja aika ajoin tartun jompaankumpaan syömäpuikkoon. Puikko on maailman kätevin kun käännän esimerkiksi matkalaukun nimilappuja. Nurkat saa turvallisesti suoristetuiksi puisella, kapealla mutta tylpällä välineellä. Tässä syömäpuikko on apuna kulmia terävöittämässä, kun käännän Hamina-nesessäärin sisätaskua: Olipa mahdotonta saada terävää kuvaa toisesta kädestään. Lasersuorakulma. Mies osti minulle maailman parhaan välineen, jonka avulla saan suoristetuksi tilkkupeiton reunat ja kulmat. En edes keksi, mitä muuta lasersuorakulmalla muka voisi tehdä. Valkoinen, haihtuva merkkaustussi. Ellei tällaista olisi, se pitäisi keksiä! Tummassa kankaassa näkyy vain valkoinen vär

mustanpuhuva tilkkupussukka.

Kuva
Ompelin valmiiksi vetoketjupussukan, joka on aika tavalla eri värinen kuin lempivärini. Se on melkein musta, vaikka se näyttää kuvassa lähinnä harmaalta – sen siitä saa, kun kuvaa erinomaisessa auringonpaisteessa! (Lempivärini eli värikäs ei ole lähelläkään mustaa.) Tämän tilkkupussukan nimi on Väsky. Väsky-nimen tämä sai muotonsa takia. Kääntäessäni pussukkaa lopulliseen muotoon mieleeni tuli entisaikojen käsveska, sellainen jossa oli metallikehys ja joka avattiin ja suljettiin klipsauttamalla. Ehkä Täti Monikalla oli sellainen heiluva laukku käsivarrella lastenlaulussa? Väriltäänkin pussukka sopii hyvin Väsky-nimiseksi. Vielä on sireenejä ja ne ovat aivan parhaimmillaan! Kiitos heille kauneudesta ja tuoksusta! Street-malliston Väsky-vetoketjupussukka on melko pieni: Leveys ylhäältä noin 19 cm Korkeus noin 16 cm Pohjan leveys noin 5 cm Kantolenksusta tein tavallista lyhyemmän, koska pussukka on niin pieni. Ompelin sen 6 cm x 38 cm kaitaleesta. Vetoketju on ta

vähemmän hempeää.

Kuva
Löysin itseltäni sentään neutraalimman värisiä ja kuvioisia tilkkuja ja kokosin niistä mielestäni myös miehelle sopivan vetoketjullisen nesessäärin. (Pussukka ei ole nyt tähän yhteyteen sopiva sana.) Tämän nesessäärin nimi on Hamina. Keksin nimen HiVe-menetelmällä eli hihasta vetämällä. Jossain se Hamina-nimi leijaili, kunnes pälkähti päähäni valmista tilkkunesessääriä katsoessani. Hamina-nesessääri on riittävän kokoinen, jotta tänne mahtuu muhkeampikin parranajovälineistö sampoopullon ja mittavan deostickin lisäksi. Leveys noin 27 cm Korkeus noin 17 cm Pohjan leveys noin 6 cm Kantohihnan ompelin 6 cm x 43 cm kaitaleesta ja vetoketju oli ennen lipareiden lisäämistä luokiteltu 25-senttiseksi. Hamina-nesessääri on siis Street-mallistoa sekin. Nesessäärin vuori on melkein yksivärinen ja kokonaan samaa kangasta! (Aivan outo tilanne minulle.) Sisätaskukin on sitä samaa kangasta, kuten valmistumisvaiheen kuvasta näkyy: Hamina-niminen vetoketjullinen tilkkunesessäär

valmis tilkkupeitto!

Kuva
Ompelin vihdoin viimeistelevät osuudet Töölön Tilkkupajan jo ajat sitten tikkaamaan tilkkupeittoon, joka sai nyt nimen Mummola. Pidän peiton väritystä ja sommitelmaakin modernina, en mummolamaisena, mutta jostain syystä tilkkupeiton tikkauskuvio toi yhtäkkiä mieleeni pilvet. Sitten saman tien tuli mieleen vanhan laulun säe ”Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy”. Tilkkupeiton neliökuvio ei tuntunut sopivan nimeen ”Pilvenhattara,” joten nimeksi tuli sitten Mummola. Osasin kirjoittaa nimen sopivan mummolamaisesti tilkkupeiton nimilapulle. Nurmikko on nyt niin jäpäkkänä, että Mummola-tilkkupeitto näyttää melkein leijailevan nurmen pinnan yläpuolella. Jos olisin nähnyt tämän kuvan ennen peiton nimeämistä, olisin ehkä lähtenyt kehittelemään jotain akselilta ”Lentävä matto”! Reunakanttikankaan valinta on yleensä vaikeaa, mutta tällä kertaa tein päätöksen nopeasti. Halusin, että reuna on keskiosan kanssa samaa sarjaa eli että siinä on useampaa eri kangasta. Sitt

tasoitusta.

Kuva
Ilahduin nähtyäni Tilkkuilon blogissa tilkkupeiton, johon hän kertoi saaneensa idean minun jäännöspalapeitostani. Olen aidosti iloinen sekä hänen että itseni puolesta, mutta samalla minua korpesi, etten ole itse saanut viimeistellyksi omaa tilkkupeittoani. Tyrkkäydyin siis tasoitus- ja kanttaustyöhön. Ompeluhuoneen Makkarin ikkunoista tulvi sopivasti valoa, enkä malttanut olla kuvaamatta tikattua tilkkupeitoin aihiotani. Tikkaukset näkyivät niin hersyvästi valossa! Kyllä on rytmikäs tikkauspinta! Ihan mahtavalta näyttää! Tikkautin peiton siis Töölön Tilkkupajan Soilella ja siksi olen voinut huoletta säilyttää peittoani kanttaamattomana. Tilkkupajasta palattuaan tilkkupeitto on nimittäin siististi reunoista kiinni harsittu – muun tikkauksen lisäksi siis. Ja koska tikatun tilkkupeiton ulkoreuna on näin litistetty, peittopinnan suoristaminen on paljon helpompaa. Käytin tietysti apunani lasersuorakulmaa: Tasoitettuna kulma näyttää tältä: Taiteilin tilkkupeiton ka

eleganssia.

Kuva
Ompelin valmiiksi hillityn värisen tilkkupussukan, joka sai nimekseen Eleganssi. Harmi, ettei sireenien tuoksu välity kuvasta – se se vasta eleganttia olikin! Pussukan mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 21 cm Korkeus noin 15 cm Pohjan leveys noin 5,5 cm. Kantolenksun ompelin tällä kertaa noin 5,5 cm leveästä ja 40 cm pitkästä kaitaleesta. Kuvassa kantolenksu näyttää valokuvausteknisistä syistä valtavalta, mutta oikeasti se on siro kuten pussukkakin. Lasken Eleganssi-pussukan kuuluvan Street-mallistoon, koska sen kantolenksusta voi sujauttaa käden ja kantaa sitä ranteessa. Toteutin pussukkaan yksinkertaiset, suorat tikkaukset, joille suunnan otin katseenvangitsijakankaan reunasta. Siksi tikkaukset eivät etene aivan kohtisuoraan vetoketjuun nähden. Muotipiirroskuvan taas halusinkin asemoida vähän vinoksi. Käytin pussukkaan hyvin lyhyen vetoketjun – otin sen pussista ”sekalaiset ja lyhyet”. Siinä ei edes lukenut, monenko sentin ketju se oli. Ehkä viidentoist

oi myöhästynyt syntymäpäivä.

Kuva
Juhlin merkkipäivääni jo kohta kuukausi sitten, mutta kaukaisen ystäväni lahjapaketti tavoitti minut vasta eilen. Oi, sitä sentään kannatti odottaa! Yllätys! 16 kpl fat quartereita! (Sain myös pehmeän fleecetakin.) Olen onnesta soikea enkä malttaisi edes avata näitä! Ehkä pidän ne pinossa hetken ja ihailen siinä. Ihailemisen lisäksi hämmästelen, sillä minulla ei ole ennestään yhtään näistä kankaista.