Tilkunviilaaja

Helsingin tilkkukilta Syyringin  iskuryhmä teki kevätretken Tallinnaan viikko sitten lauantaina 18.4.2015. Hyödynsimme yhden kiltalaisen kotikenttäetua – tilkkuystävämme Elle asuu Tallinnassa – ja pääsimme tutustumaan tilkkutaiteilija Marja Matiisenin kotiin, ateljeehen ja tilkkutöihin. Marja oli kattanut meille iltapäiväkahvit ja nautimme niistä samalla kun hän kertoi hengästyttävän määrän tarinoita lukuisista tilkkutöistään. Ylempänä kuvassa hänellä on sylissään tilkkutyömatto, joka on niin muistojen kankaita täynnä, ettei sitä ollenkaan voi käyttää mattona. Yksi kankaista oli Marjan pikkuveljen talvitakista. Marja kertoi ihmetelleensä, miten häntä kuusi vuotta nuorempi veli oli talvisin niin mahdoton. Veljen kanssa ei voinut pitää lainkaan hauskaa, koska hän vain ”vinkui ja virisi”. Vasta kun hän ompeli tätä työtä, hän ymmärsi, miksi veli oli ollut sellainen. Talvitakki paljastui jäykäksi ja karheaksi, ja siinä oli aivan liian leveät ja paksut saumanvarat. Se oli silminnähde

Saanko esitellä – jäännöspalatilkuista ommeltu vetoketjupussukka nimeltään Trakto-rico! (Kiitos tilkkuystävälleni Soilelle hyvästä nimestä.) Kuvassa Trakto-rico-pussukka poseeraa keväisellä nurmellamme helmililjojen ja hyasinttien lähellä. (Ne eivät ihan muhkeimmillaan vielä kuki, mutta kyllä ne siellä ovat!) Tähän väliin yksi rakennusvaiheen kuva: Olen valmistanut pussukan sisätaskun Tilkunviilaaja-merkkeineen, kiinnittänyt taskun vuorikappaleeseen ja myös ommellut vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleisiin kiinni. (Tämä sisätasku sai kunnian olla ensimmäinen, jolle kiinnitetään uutta kirjasintyyppiä oleva Tilkunviilaaja-merkki.) Sisätaskun kiinnitys ei tällä kertaa ollut aivan suoraviivainen juttu. Piirsin vuorikappaleeseen taskun kohdistusmerkinnät ja ompelin taskun erittäin siististi kiinni merkkien mukaan. Paha vain, että olin ommellut taskun vuorikappaleeseen ylösalaisin! Ei todellakaan auttanut muu kuin purkaa siisti, jo tehty työ ja ommella tasku uudelleen kiinni

Olen päättänyt, etten pyytele anteeksi kangashankintojani enkä luokittele ostoksiani tuhlaamiseksi, vaan pidän tätä sijoitustoimintana. Siis sijoitan kankaisiin! Kartutan kangasvarallisuuttani. Eilen oli oivallinen tilaisuus tehdä järkeviä sijoituksia, sillä matkustimme Helsingin tilkkukilta Syyringin iskuryhmän kanssa Tallinnaan, missä ensimmäinen pysähdyksemme oli Karnaluksin tukkumyymälä. Kävin Karnaluksissa ensimmäisen kerran vasta viime kesänä ja kerroin kokemuksistani ja sijoituksistani tässä blogipostauksessa. Eilen siellä oli vielä enemmän kivoja kankaita kuin viimeksi. Olisikohan niin, että kangasvalikoima on johdonmukaisesti laajenemassa siellä? Oli miten oli, jouduin jättämään suuren osan ihastelemistani kankaista sinne, vaikka mukaankin sain toki hyvän määrän materiaalia/kangasvarallisuutta. Mitäänhän en varsinaisesti tarvinnut – paitsi tilkkupeittoihin sopivia taustakankaita. Niitä ostin viisi. Kaksi ylärivin keskimmäistä kangasta maksoivat vain 3,60 eur/m. Ke

Heti huomaa, mistä tulevan vetoketjupussukan tilkkupalat ovat peräisin: Tilkkupalat ovat tietysti jääneet ylitse siitä, kun ompelin muista tilkkutöistä yli jääneistä paloista neliöitä tilkkupeittoon! Voisin vielä tehdä uusia juttuja tilkuista, jotka jäivät ylitse pussukasta, jonka ompelin ... huh! Tiedätte varmaan, miten tämä kuvio menee. Jäännöspaloja on aina yli kaiken tarpeen. Tässä tasoitetut pussukkapalat näkyvät paremmin: Pussukkaparka on ollut tässä tilassa monta päivää. En ole ehtinyt ompelupisteeseeni lainkaan, mutta onneksi yksi tilkkuystävistäni on ollut aikaansaava, joten minulla on sentään näyttää jotain edennyttä: Soile tikkasi kiehkuroita jäännöspalaneliöistä ompelemaani tilkkupeittoon. Eivätkö tikkauskuviot näytäkin ylen viehkeiltä tuossa kuvassa?! Tikkaus kruunaa tilkkutyön. (It is not a quilt until it’s quilted.) Jos ehtisin, voisin tehdä uusia tilkkutöitä aina sillä aikaa, kun edellinen tilkkupintani tikkautuu kauniiksi Töölön Tilkkupajassa tikka

Töölön Tilkkupajassa on tästä päivästä (14. huhtikuuta 2015) alkaen myynnissä Helsingin tilkkukilta Syyringin järjestämät erikoistarjouskankaat. Soile ja minä paketoimme eilen 30 kilon tilkkukangaserän houkutteleviksi ja ennen kaikkea huokeiksi nyyteiksi, jollaisia saa vain rajoitetun ajan Töölön Tilkkupajasta, Vänrikki Stoolin katu 10:stä. Kankaat ovat uusia siinä mielessä, että ne ovat suoraan pakalta, mutta niistä on ostamisen jälkeen tullut lähes vintagea – suurin osa on varmaan 1990-luvulta. Valitsimme joka kankaalle sitä hyvin komppaavat kaverit ja teimme kaveruksista nyytin. Erityisesti murrettujen ja maanläheisten sävyjen ystävät löytävät nyyteistä varmasti mieluisia. Huokeimmat nyytit maksavat vain viisi euroa. Muutama erityisen upea setti löytyy 15 euron hintaan ja loput ovat hinnaltaan sillä välillä. Tuotto menee lyhentämättömänä Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväksi. Tämä tarjous kannattaa tulla katsastamaan! Voit tehdä elämäsi löydön! Soile ja minä p

Ompelin tilkkupeittoon päällisen jäännöspalatilkuista ja tartuin tällä viikolla violetteihin vielä jäljelle jääneisiin tilkkuihin. Ompelin niitä melko suunnitelmattomasti yhteen eri tavoin ja silitin välillä. Olin siinä jäännöspalaneliöitä valmistaessani jo leikannut joistain violeteista jäännöspaloista noin 2,5 cm leveitä suikaleita ja ompelin nyt niistä tilkkulasagnepinnan. Siitä tuli aika matala, joten jatkoin sitä muilla tilkuilla niin että sain kappaleesta noin 20cm korkean. Sain lopulta tarpeeksi monta tarpeeksi korkeaa tilkkupalaa, joista saisin kaksi tilkkupintaa pussukkaan. Asettelin ne ompelupöydälle ja täydensin leveyttä vielä yhdellä kaitaleella. Palat odottivat pöydällä kaksi päivää, että pääsin niitä ompelemaan yhteen. Tänään ompelin nuo muutaman hassun sauman ja kas, pussukan tilkkupinnat olivat yhtäkkiä valmiit. Näihin tulee vihreä vetoketju (koska se on varastoissani olevista 25-senttisistä vetoketjuista sopivimman värinen). Hämmästytin itseni ja l

Sain eilen valmiiksi punaisista jäännöstilkuista kokoamani tilkkupussukan. Annoin sille nimen Diana.   Diana-nimi tuntui luontevalta, sillä puoliympyrämäiset tikkauskuviot näyttivät aivan D-kirjaimelta ja kun ompelin sen oikealle puolelle pystysuoria tikkauksia, pintaan muodostui vähän kuin teksti ”DI”. DI-nimeä en sentään tohdi antaa pussukalle, vaikka olenkin sitä mieltä, että insinöörit ovat Suomen selkäranka. Prinsessa Dianan nimi lyhennettiin Di, joten pussukan nimi on siis Diana. Tällä toisella puolella on kapeista, noin 2,5cm leveistä kangassuikaleista ompelemani tilkkulasagnepinta ja myös muita tilkkuja ja tikkaukset kulkevat vaakaan, pystyyn ja vinoon, mutta suunnilleen tasaisina raitoina kuitenkin. Diana-vetoketjupussukan vuori on punaista tähtikuvioista kangasta, jota jäi ylitse kootessani taustakappaletta uusimpaan, jäännöspalaneliöistä ompelemaani tilkkupintaan. Sisätaskussa on viimeinen Tilkunviilaaja-merkki tätä kirjasinlajia. Uuden erän merkit eivät valit