Tilkunviilaaja

Luen tilkkulehtiäni ja –kirjojani aika ajoin uudelleen, sillä löydän niistä melkein joka lukukerralla uusia ideoita ja ajatuksia. Pari päivää sitten selailin yhtä American Patchwork and Quilting –lehteä vuodelta 2012 ja näin juuri tähän tilkkutyötilanteeseeni sopivan vinkin: Vanhasta, naarmuuntuneesta (tai mutkalle menneestä) leikkuualustasta voi vielä saada pienemmän alustan, jonka päällä voi tasoitella tilkkublokkeja. Helposti pyöriteltävän leikkuualustan voi ostaa uutena, mutta itse en ole raaskinut moista edes harkita. Nyt tajusin, että pientä leikkuualustapalaa pystyy vaivattomasti pyörittelemään tavallisen leikkuualustan päällä. Toimii siis käsipelillä samaan tapaan kuin kaupallinen alusta, jossa on pyörivä mekanismi. Varastoistani löytyy kaksikin väsynyttä ja naarmuista leikkuualustaa. Valitsin toisen, jossa oli vielä kohtuullisen kulumattomat nurkat, erityisesti kääntöpuoleltaan (tuumamittainen puoli) ja Mies saksi alustani peltisaksilla seitsemään osaan: Alus

Laskin onneksi oikein ja ompelin kuin ompelinkin tismalleen tarvittavan määrän punaisia tilkkublokkeja sinisten ja violettien neliöideni ympärille. Päätin ommella ensin kaikki punaiset tilkkublokit ja sen jälkeen kokeilla, sopivatko ne täydentämään tilkkupinnan. Mitä mieltä olette? Sopivatko punaiset sinisten ja violettien kanssa? Minulla on näiden sopivuudesta oma mielipide, mutta kuulen mielelläni myös, mitä mieltä te lukijat olette!

Punainen on maaliskuun teema, ainakin minulle. Olen tehnyt punasävyisen, palapelikuvioisen tilkkupinnan miltei valmiiksi ja sen lisäksi olen valmistanut melkein 30 kpl punaisia neliöitä jäännöspalakankaistani. Tässä jäännöspalablokeistani ihan vain muutamia: Blokkien valmistamista on vaikeuttanut se, etten ole osannut ostaa tasaisesti kaikkia punaisen tummuusasteita. Minulla on toisaalta hyvin vaaleita punaisia kankaita ja toisaalta kirkkaita ja tummia, mutta keskiväriset punaiset ja tummemmat vaaleat lähes loistavat poissaolollaan. Olen kuitenkin mennyt niillä, mitä minulla on. En ole käynyt ostamassa lisää kangasta tätä työtä varten, mutta olen kyllä joutunut leikkaamaan lisäpaloja pitkistä kankaista. Jäännöspaloissa ei vain ole ollut tarpeeksi sopivan värisiä tilkkuja. Tässä ovat kaikki tähän mennessä ompelemani punaiset tilkkublokit: Olen nyt poiminut jäännöspalalaatikostani mahdollisimman tarkoin kaikki siniset, violetit ja punaiset tilkut ja käyttänyt ne tähän työh

Välillä harmittaa niin palavasti se, ettei Helsingissä ole yhtään täysiveristä tilkkukangaskauppaa! Verkkokaupasta voi ostaa mitä tahansa, niin, mutta verkossa ei pysty hypistelemään kankaita ennen kuin ostaa. Sen sijaan että harmittelen, tekisi mieleni parantaa asia. Tarttua itse toimeen. Mutta en koskaan voi ryhtyä tilkkukangaskauppiaaksi. Syy 1: Aloittelevana kauppiaana perustaisin pienen puodin kotimme yhteyteen. Liikepaikkana minulle kätevä, mutta ohikulkijoita taitaisi olla vain muutama päivässä, jos sitä. Syy 2: Harvat pistäytyjätkään eivät varmaan poikkeaisi toiste, kun myisin heille kissankarvoilla kuorrutetut kangasnyytit. Kissa lähdettää itsestään niin massiiviset määrät karvaa. Syy 3: Tietenkin toimisin omana sisäänostajanani. No millaisen valikoiman luulisitte minun kykenevän valitsemaan, kun silmäni poimivat esiin vain kirkkaita värejä ja kuviollisia kankaita? Ei olisi yksivärisiä kankaita minun myymälähyllyilläni (niillä kissankarvaisilla). Syy 4: Kolme edel

Vähiin käy ennen kuin loppuu, mutta valmistumassa kuitenkin on tämä palapelikuvioinen, punainen tilkkutyöni. Huomaan aloittaneeni sen vuonna 2013 ja yhdessäkin blogipostauksessa kirjoittaneeni tämän olevan ”slow quilt”. Hidasta minulla on tämän kanssa ollutkin. Kuvassa ovat joka tapauksessa vihoviimeiset työhön tarvittavat nirkkokappaleet: Nyttemmin olen saanut kaikki ommelluksi paperipalaansa, joten ne ovat vain kiinnittämistä vailla valmiit. Hohhoijaa, seuraavaksi saankin taas etsiskellä sopivia taustakappaleita! Ompelin aika monta pitkää suoraa ”saumaa” tänään: Siis siksakkasin verkkokauppa PeeKaasta ostamani kankaat vihdoinkin, jotta ne ovat valmiit pestäviksi ennen käyttöä. (Kuvassa ne odottavat, että nakkaan ne seuraavaksi pesukoneeseen.) Vähän kuin olisin tehnyt oikein ompelutyötä pitkästä aikaa. Käsinompelu ei tunnu ihan samanlaiselta tilkkutyöltä kuin jos ompelen koneella. Eilen ja tänään vietetään Raumalla Tilkkupäiviä. Olen kovin laiska lähtemään kotoa, jo

Voisin sanoa, että palapelikuvioinen, punainen tilkkutyöni on nyt MPNVV eli muutamaa palapelipalan nirkkoa vailla valmis. (Kylläpä on jotenkin iltahämyä tulviva kuva, vaikkei tässä ole muuta näkyvissä kuin tilkkutyö.) Olen leikannut ja ommellut työhön reunakaitaleet. En erityisesti tykkää ommella näin pitkiä saumoja! Mutta pakkohan se on, että saa palapelin näyttämään keskeneräiseltä. Palapelipalojen nirkotkin olen leikannut, mutta en applikoinut vielä. Osa on paikoillaan nuppineuloin kiinnitettyinä. Valokuvassa saattaa näyttää, kuin nirkot olisi jo ommeltu, mutta esimerkiksi oikealla alhaalla näkyvät nirkot ovat kuin ovatkin kiinni vain nuppineuloilla. Kiitos positiivisista ja kehuvista kommenteistanne! Nyt vähän himmailen ja sanon, ettei tämä työ ole ihan yhtä hienon näköinen elävänä kuin kuvissa. Jostain syystä musta-punainen-yhdistelmä on kuvissa poikkeuksellisen edukseen (kun taas joitain värejä ei millään saa näyttämään kuvissa miltään)! Neljän reunakaitaleen

Punainen palapelini alkaa valmistua. Palapelipeitto on ollut tekeillä niin kauan, että ehdin käyttää mustan kankaan toiseen työhön. Ei auttanut muu kuin etsiä lähinnä sopivin tai edes jotenkuten sopiva toinen kangas tähän kehyksiksi (tai oikeastaan palapelin taustaksi). Päädyin käyttämään erikoista, mustanpuhuvaa kangasta, josta tuimat silmät tuijottavat. Väriero alkuperäiseen mustaan on huomattava, mutta ei voi mitään. Ehkä väriero tasoittuu, kun työtä katsoo kauempaa. Tässä kuvassa näkyy kohta, josta puuttuu palapelin nirkko. Kuvan keskellä on epämääräisen kukallinen, aika viininpunasävyinen, todella kirjavan näköinen palapelinpala, heti mutkittelevaraitaisen palan alapuolella. Tuon ja sen vasemmalla puolella olevan palan välistä puuttuu nirkko. Olisin voinut leikata nirkkopalan isokuvioisesta kankaasta, mutta kuvioiden sovitteleminen tuntui työläältä. Etsiskelin siis ainakin puolen tuntia tuota toista kangasta. Hain kaikki paikat ja useat paikat kahteen kertaan,