Tilkunviilaaja

Ympyrät on leikattu, alumiinifolion ja pahvimallineen avulla kätevästi preparoitu ja sen jälkeen applikoitu. Vielä olen löytänyt ympyröiden taustakankaisiin jotenkin sointuvia kuoseja, joista olen leikannut kangasneliöitä. Ja nyt ovat kaikki ympyrärivit valmiit ja neljä niistä on vielä ommeltu pariksi: (No onpa jotenkin masentavat sävyt. Sen siitä saa, kun kuvaa talvisaikaan sisällä.) Tiedän, ettei malli vaadi erityistä taitavuutta, mutta on tässä vierähtänyt jo tovi jos toinenkin. Melkein suurin työ oli etsiä esiin tarpeeksi monta erilaista lapselle sopivaa kuviokangasta. Kissakankaita oli paljon, mutta päätin suosia muita kuvioita. Tällainen on työtilani: Leikkaan, sommittelen ja säilytän vaiheessa olevia tilkkutöitä alustalla, jota muu perhe kutsuu arkisesti makuuhuoneen lattiaksi. Tilkkupinta on sopivan leveä, mutta ei aivan tarpeeksi korkea, vaan leikkaan vielä muutaman suorakaiteen peiton ylä- ja alariviksi. (Sopivaan korkeuteen ei vaadita kahta kokonaista neliöri

Ikävä työ on siis tehtynä! Leikkasin ja ompelin Kuusten kuiske -tilkkupeittoo n keppikujan. Aplodeja minulle! Peiton ei tarvinnutkaan odottaa keppikujaa kuin heinäkuusta 2014 asti. Tässä peitto odottaa, että se ripustettaisiin seinälle. Vihdoinkin! Kun olen päässyt viimeistelytöissä hyvään vauhtiin, mitähän viimeistelyä seuraavaksi harrastaisin? Tekisinkö esimerkiksi palapelikuvioisen tilkkutyöni valmiiksi? Vai puuttuvat mielenkiintoiset tilkkublokit jalokivihohtoiseen tilkkutyöhöni ? Itseni tuntien aloitan jonkun ihan uuden jutun.

Sain traktorinjälkiä muistuttavista tilkkublokeista kokoamani peiton Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta jo lokakuussa, mutta se joutui odottamaan reunakanttausta tähän saakka. Nyt voin kuitenkin esitellä teille valmiin Massey Ferguson -tilkkupeiton: Olin mielessäni koko ajan ajatellut, että Massey Ferguson -tilkkupeittoni olisi kuvassa näkyvästi oikein päin - että peiton alareuna olisi kuvan alareunassa näkyvä reuna. Jotain kuitenkin tapahtui, ja tälläsin nimilapun kuvan mukaiseen yläreunaan. Kohtalo on siis määrännyt, että tässä peitossa vaaleampia blokkeja onkin ala- eikä yläreunassa. En rupea purkamaan ja kiinnittämään nimilappua uudelleen. Onneksi peiton taustapuoli näyttää "ylösalaisinkin" hyvältä. Vai pitäisikö sanoa "valitettavasti"? Ehkä olisin huomannut erheeni, jos taustakappalekankaassa olisi ollut selkeä ylös-alas-suunta. Ylä- tai alareunalla ei tietysti ole silloin väliä, kun peitto on käytössä. Suunta merkitsee eniten silloin, ku

Sy sött av stuvbitar, Alice Butcher & Ginny Farquhar, Ica Bokförlag 2009. 128 sivua. Kirjoittajat antavat vinkkejä juttuihin, joita voi ommella tilkuista. He ovat jaotelleet kirjan alueisiin "Kotiin," "Laukut ja pussukat," "Nyt juhlitaan," ja "Muistoja". Kirjassa on ohjeet esimerkiksi pehmokoiran, viirinauhan, esiliinojen ja repun ompelemiseen. En tutkinut, millaisia ohjeet ovat, sillä en halua toteuttaa yhtään kirjan ideaa. Kuvat näyttävät nimittäin juuri ikävän vanhanaikaisilta. Minun on vaikea uskoa, että kuvat olisivat todella vain viitisen vuotta vanhat. Minulla on tätä vanhempia kirjoja, joiden kuvat näyttävät edelleen ajankohtaisilta, mutta tämä huokuu väsähtänyttä mennyttä aikaa. Ehkä kirjoittajat ovat luonnostaan vanhanaikaisen oloisia? Tai sitten kirja on oikeasti toteutettu toistakymmentä vuotta sitten, tai 1990-luvulla! ja kustantaja on suostunut toteuttamaan sen vasta nyttemmin? Lisäksi minua harmittaa, että tilkkujut

Vuoden kolmas valmistunut on tilkuista ompelemani vetoketjupussukka nimeltä Saa hengittää. Nimeä mietin useita minuutteja. Lopulta ymmärsin, että pussukassa on punaista ja vihreää väriä, kuin liikennevaloissa. Jos olisin nimennyt pussukan liikennevalojen mukaan, mieleen tulisivat hyvin erilaiset vihreä ja punainen, joten se ei käynyt. Missä muualla on kyse siitä, että odotetaan tai mennään? Siitä tuli mieleen röntgenissä kehotus "Hengittämättä! Saa hengittää." Käytin pussukkaan osan merkillisestä tilkkukuvasta, jonka tein Syyringin järjestämällä ja Maija Brummerin ohjaamalla kurssilla. Halusin tehdä tilkuista pionin ja minulla oli valokuvakin mallina, mutta epäonnistuin surkeasti. Ehkä kuvasta olisi kovalla työstämisellä tullut jonkunlainen, mutta tuo tekniikka ei tuntunut olevan minua varten, joten en halunnut nähdä vaivaa. Sen sijaan leikkasin päkäleestäni pari palaa tähän pussukkaan. Noukin jäännöspalalaatikostani palojen väreihin jotenkin sopivia tilkkuja,

Otin valkoisen keittiöpyyhkeen ja koristelin sen toisen lyhyen reunan nurjalta puolelta Marimekon kuviokankaasta leikkaamallani suikaleella. (10cm leveä, taitoin pitkiltä reunoilta noin sentin nurjalle.) Solmiamisnauha: Leikkasin samasta kuviokankaasta 10 cm leveää kaitaletta ja ompelin kaitaleita lyhyistä päistään yhteen niin kauan, että käsissä oli noin 240 cm pitkä pätkä. Kummassakin päässä oli hulpioreuna. Taitoin pitkiltä reunoilta silittämällä noin sentin nurjalle ja silitin sitten kaitaleen keskeltä taittaen. Ompelin pitkältä reunalta puolikkaat yhteen. Itse essu: Taitoin koristelemani pyyheliinan kahtia nurja puoli sisäänpäin, mutta en keskeltä, vaan niin, että koristelemani reuna jäi pidemmäksi. Siksi koristelu on pyyheliinan nurjalla puolella. Silitin taitteen ja ompelin solmiamisnauhan siihen kiinni. Suoralinjainen, kätevä essu oli valmis. Koska koristekaitaleessa on jotain ihme syötäviä, aioin antaa tälle nimeksi ”Etelän hetelmät,” mutta kun oikeasti osaan lausua

Ompelin eilen niin nopeasti kuin pystyin, mutta pussukka ei vain valmistunut ennen kuin piti ryhtyä viettämään uutta vuotta. Tänään sen viimeistelin ja nyt on mahtava fiilis, kun vuosi alkaa heti uuden vetoketjupussukan esittelyllä. Tässä Iltojen kimallus –tilkkupussukka: Toinen puoli on tätäkin sinertävämpi: Käytin muutama päivä sitten jäännöspalalaatikosta löytämäni, Milla Magia –pussukkaa varten kokoamani tilkkupinnan tähän mahdollisimman tarkoin kokonaan. Pussukasta tuli mitoiltaan siis seuraavanlainen:  25-senttinen vetoketju   Leveys ylhäältä noin 31 cm   Korkeus noin 17,5 cm   Pohjan leveys noin 6 cm   Kantolenksu ommeltu 6 cm leveästä, 43 cm pitkästä kaitaleesta. Iltojen kimallus –vetoketjupussukka on Street-mallistoa ja siihen liikeni vielä Tilkunviilaaja-kangasmerkkikin. (Ei, en vieläkään ole saanut aikaiseksi tilata lisää merkkejä. Voi minua!) Täydensin löytämääni tilkkupintaa parilla sinisävyisellä kaitaleella ja sain käytetyksi tähän pari farkk