perjantai 17. tammikuuta 2014

tikkauksia. mielenkiintoista.

Uusi, ihanaksi mieltämäni Husqvarna-ompelukone on vähän kuin koeajalla. Ompelen sillä sujuvasti ja mielelläni, mutta tarkkailen koko ajan, pettääkö se luottamukseni.

* * Edellisestä virkkeestä tulikin mieleeni, että opiskeluaikana kävin suullisessa ruotsin kuulustelussa, jonka läpäisin. Opettaja luonnehti kielitaitoani: ”du talar så flytande och SÅ GÄRNA, att…” Niinpä, sujuvasti ja mielelläni, samalla mennään. * *

Pussukkapinnan tikkaamisessa Husqvarnani suoritus on mallikelpoinen. Piston pituus säädetty 3.5:ksi, ylälankana konekirjontalanka ja alalankana tavallinen ompelulanka.


Pistot ovat tasaisia. Alalanka ei näy työn oikealla puolella pistojen väleissä eikä ylälanka tule näkyviin työn nurjalle puolelle (tästä ei ole kuvaa, mutta jos olisi, se olisi mustaa täynnä – musta koltsarikangas on alimpana ja alalanka on mustaa).

Uudessa koneessani paininjalka nousee automaattisesti ylös, kun lakkaan polkemasta kaasua. Kun säädän neulan jäämään ala-asentoon, minun ei tarvitse muuta kuin ohjailla ja käännellä työtä ja kaasujalka yhdessä koneen kanssa hoitaa kaiken muun. Ah, kyllä on mukava tikkailla!

Seuraavaksi tikkauspöydälleni menee pussukan toinen puoli, joka on vihreä:


Palauteosio 


Työt käytössä –teeman puitteissa kuva työkaverin matkalaukusta, jonka hän varusti joululahjaksi saamallaan matkalaukun nimilapulla.


Sain viikonloppuna palautetta myös Tuulen viemää –tilkkutyöstä, jonka annoimme ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Hän kertoi tilkkupeittonsa olevan esillä olohuoneessa. Kaikki kuulemma huomaavat sen heti ja ihailevat! Olipa kiva kuulla! Tekemässäni peitossa on hänen mukaansa lisäksi mielenkiintoinen ominaisuus: jos peittelee sillä itsensä sohvalle, nukahtaa varmasti.

Viikonloppuna sain toisenlaistakin palautetta. Esittelin Tyttärelle uuden koneen upeita tikkausrivejä. Hänen vastauksensa: ”Äiti näyttääkö nää kasvot sun mielestä kiinnostuneilta?”

Hehkein palaute oli kuitenkin ihan muulle kuin tilkkutyölle. Ehkä joku on huomannutkin, että Shush I’m Quilting –blogin Liz oli saanut Suomesta joululahjan. Hän esitteli lähettämääni pakettia taidokkaasti niin, etten itse ollut tunnistaa omia tekosiani. Lisäksi epäonnistuin ensimmäisessä lähetyksessäni (ilmeisesti kuori oli hajonnut tai jotain, mutta se ei koskaan tullut perille) ja tein sitten toisen (ensimmäistä paljon paremman) paketin, joka tavoitti Lizin vasta joulun jälkeen. Pettymys minulle! Vasta joulun jälkeen!

Maybe you readers have noticed that Liz from the Shush I’m quilting blog got a Christmas present from Finland. She described the package that I sent to her (and featured it in two photos) so skillfully that I hardly recognised my handiwork. I failed with my first package attempt (the envelope must have fallen apart; it never arrived at its intended destination) and then made another package (much better in every way than the first), and this one did not reach Liz until after Christmas. What a disappointment for me! After Christmas! 

Liz puolestaan paketoi heti kerralla kunnolla ja sain hänen pakettinsa hyvissä ajoin ennen joulua. Kyllä oli jouluaattona jännittävä avata Uudesta Seelannista asti tullut joululahja!

Liz herself made a proper package at first go and I got her present well before Christmas. It was sooo exciting to open a pressie that had come all the way from New Zealand! 


Hän lähetti kiivin makuista suklaata (tietenkin, koska uusiseelantilaiset ovat kiwejä) sekä erikoista, paikallisen L&P-sitruunajuoman makuista valkosuklaata. Kiivisuklaata en ole maistanut vielä, sillä olen suklaalakossa tammikuun ajan. L&P-suklaata maistoimme. Se on mielettömän hyvää ja makua parantaa suklaaseen piilotettu erikoisefekti: se poreilee suussa!

Liz sent me kiwi-flavoured chocolate (of course, since they are Kiwis), and very unique white chocolate flavoured with the local L&P lemon drink. I haven’t tasted the kiwi chocolate yet because I’m abstaining from chocolate during January. The whole family tasted some L&P chocolate right away. It is crazy good and the flavour is further improved by the hidden special effect: it crackles in your mouth! 

Blogoslandia on ihmeellinen paikka ja kaikenlaista palautetta voi saada lyhyen ajan kuluessa!

Kai teidän kaikkien kasvot sentään näyttävät kiinnostuneilta juuri nyt?

maanantai 13. tammikuuta 2014

ajatuksia ja tekosia menneisyydestä.

Neljä vuotta sitten tammikuussa ryhdyin ompelemaan ”eläinkuosista” pussukkaa. Aika liioiteltu ilmaisu, minkä totesin itsekin. Olin vastikään saanut valmiiksi kimaltavan, hopea-turkoosin pussukan, joka oli pitkään blogini suosituimpia postauksia.

Raidallinen tilkkulaukku oli myös tekeillä. Näyttääkö teistäkin, että sen väri- ja kuviovalinnat ovat aika omintakeiset?

Kolme vuotta sitten väkersin toista, vielä omintakeisemman näköistä tilkkulaukkua, johon yritin saada sopimaan kangasjojojani.  Laukusta ei vieläkään ole tullut valmista. Huokaus! Olisi parempi mieli, ellen olisi katsahtanut tähän postaukseen.

Kaksi vuotta sitten tilanteeni oli onneksi paljon parempi. Tikkailin Syyringin näyttelyä varten tekemääni vauvanpeittoa (ja sain sen myöhemmin kunnialla valmiiksi asti). Sama peitto kävi FinnQuiltin tilkkutyönäyttelyssä kesällä 2012 ja bongasin sen myös näyttelystä kertovan Tilkkulehden jutun kuvista. 

Vuosi sitten ompelin Vanhat ystävät –tilkkupeittoa. Tätä tykkään muistella, koska peitosta tuli niin kiva (vaikka sen itse sanonkin). 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

kehykset tilkkupinnalle.

Geometrinen tilkkupinta sai tänä viikonloppuna katkoviivamaiset kehykset ympärilleen.


Tein katkoviivasta vähitellen väriä vaihtavan. Alareunassa on tummimmat viivat ja ne vaalenevat yläreunaa kohti. Yläreunan katkoviiva on vaaleaa.


Kuvassa yläreunan katkoviivaa ennen sen ompelemista tilkkupeiton jatkoksi.


Kehyksen nurkat ovat vain mustat, jotta minun ei tarvinnut laskeskella päätäni puhki, miten saan katkoviivat menemään tasan.

Tilkkupintani tarvitsee enää taustakappaleen, ja voin taas viedä tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun!

Mihin mahtaa tämä tilkkupeitto matkustaa, kun se on valmis? Minulla ei ole siitä aavistustakaan, mutta aika tavaran kaupitsee.

Viikolla oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta ja ihailin siellä tilkkuystäväni Armin ompelemaa laukkua. Hän kertoi ottaneensa siihen mallia tästä Crazy Mom Quiltsin laukusta.

Eilen otin siniset ja vihreät jäännöspalapinot vielä kerran esiin (tiedättekö, vähän on alkanut kyllästyttää samojen tilkkujen selaaminen uudelleen ja uudelleen!) ja ompelin samanlaista tilkkupintaa eli noin 10-senttisiä kapeahkoja kaitaleita päällekkäin yhteen. Jälleen kerran en pitänyt lukua siitä, sopisivatko kuviot toisiinsa vai eivät, vaan ompelin vain menemään.

Tänään minulla oli tarpeeksi sinisiä pötköjä, jotta sain ommelluksi niistä tilkkupussukan toisen puolen, kas tällä tavalla:


Turkoosi vetoketju on Tyttären joululahja: hän antoi minulle valikoiman erivärisiä vetoketjuja. Huomaavainen lahja!

Kissa!


Kitarakuvioinen tilkkutyöni on edelleen ripustamatta seinälle. (Tunnen valtavaa häpeää!) Kissan mielestä sitä on kyllä turha ripustaa minnekään – se on paljon kivampi alusena.

maanantai 6. tammikuuta 2014

valmista ja keskeneräistä.

Ompelin yhteensä 72 tilkkublokkia jäännöspaloistani. Paloja jäi vielä vaikka kuinka paljon! Tähän projektiin en kuitenkaan tarvitse enempää blokkeja.




Harkitsin siirtymistä pienempien jäännöspalaneliöiden pariin, koska tilkkuja riitti ja riitti, mutta velvollisuus kutsui. Leikkasin ja ompelin sen sijaan reunapaloja geometriseen tilkkupintaani. 

Geometrisen pinnan kehykseksi tulee tällainen liilasävyisistä kankaista ommeltu katkoviiva. Löysin idean Töölön Tilkkupajan Soilelta lainassa olevasta Blocks, Borders, Quilts –kirjasta (kirjoittanut Sunny Steinkuhler) ja ajattelin tämän sopivan geometrisiin blokkeihin hyvin. 


No, sopivuus tai epäsopivuus jää nähtäväksi. Ja toivottavasti musta kankaani riittää.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

kaksi tilkkuprojektia.

Ensiksi tilannekatsaus viimeisimpään tilkkuprojektiini. Pystyin valmistamaan siihen parikymmentä jäännöspalablokkia yhdessä illassa. Minulla oli muutamia valmiita aihioita, (eli pari, kolme tilkkupalaa ommeltuina yhteen, kenties muutama melkein valmis pala) ja jäännöspalatilkut olivat valmiina käsillä.


Ompelen nämä blokit siis niin, että yhdistän ensin pieniä paloja. Ompelen ketjussa niin monta kuin olen varannut viereeni pinoon. Lopuksi otan tilkkupalaketjun, katkon palojen väliltä langat ja tasoitan saumanvarat, mikäli niissä on tasoitettavaa.

Silitän palat ja palaan niiden kanssa ompelupöydän ääreen. Katson, voisinko yhdistää pienistä paloista ompelemiani paloja toisiinsa ja jos en voi, etsin jäännöspaloista sopivia pätkiä.

Jatkan ompelemista ja välisilityksiä, kunnes tilkkupinta on vähintään 15cm x 15cm, jolloin silittämisen jälkeen leikkaan palan oikeaan kokoon. Asettelen palat ensin lattialle, jotta voin ihailla niitä. (Vaikkei näissä ole mitään sommittelua tai hienoja kuvioita, tykkään katsella värikkäitä neliöitä.)


Aika ajoin kokoan palat värijärjestykseen blokkipinoon. Minulla on nyt valmiina reilut viisikymmentä blokkia.


Ajattelin jatkaa vielä tovin, jotta jäännöspalavarantoni näyttäisivät huvenneen edes ompelupöydältä.


Kuvassa näkyy epäjärjestyksessä oleva jäännöspalaröykkiö ja pari yritystä saada tilkkuja värijärjestykseen. Lähinnä ompelupöytää on pino keskeneräisiä blokkeja odottamassa, että löydän niihin seuraavat kierrokset tilkkuja ja ompelen.

Toinen projekti 


Eilen pakotin itseni aloittamaan kehyspalojen tekemisen geometriseen tilkkupintaani. Laskin itselleni mitat valmiiksi ja muutin niitä sitten saatavilla olevia paloja paremmin vastaaviksi.


Ompelin tietysti ensin vähän väärinkin. Värikkään kaitaleen piti olla leveä ja mustan kapea, mutta tein ensin päinvastoin. Onneksi minulla oli leveä värikäs pala enkä ehtinyt kaventaa sitä. Niinpä selvisin pelkällä mustan kaitaleen kaventamisella. Näette myöhemmin, millaisiin blokkeihin tarvitsen tällaisiakin paloja.

Kiitos kaikille, jotka jätätte kommentteja blogiini! Kommentteja on tullut tosi paljon enemmän nyt, kun valitin mainitsin niiden puutteesta. Kiitos, että tartuitte toimeen! Olen erittäin iloinen kommenteistanne!

perjantai 3. tammikuuta 2014

tilkkuneliöitä sateenkaaren väreissä.

Jätin geometrisen tilkkupinnan kylmän viileästi kesken – vaikka minulla oli idea kehyskuvioinnista ja kaikkea – ja kiiruhdin vaihteeksi käyttelemään jäännöspalojani. Ompelin aina (suunnilleen) yhtä väriä olevia kankaita tilkkupinnaksi, joka oli vähintään 15cm x 15cm kokoinen ja leikkasin niistä sen jälkeen neliöitä.


Oikeastaan minun kyllä pitäisi ommella geometriselle tilkkupinnalle kehyspalat. Käytän niissä samoja kankaita, joita käytin tilkkupinnassa, eivätkä ne niin ollen ole käytettävissä tähän jäännöspalaprojektiin (koska ne eivät käytännössä ole vielä jäännöspaloja). Häiritsevää.

Olen ommellut ja leikannut 29 neliötä, joista jotkut olen tasoittanut melko tuhlaavaisestikin ja niinpä minulla on roskakori puolillaan jäännöspurua.


Arvatkaahan, näyttääkö jäännöspalalaatikko yhtään vajaammalta? Ei apua, en saa sitä kunnolla edes kiinni (minulla on esillä kannellinen vähän pienempi muovilaatikko).


Kaikki neliöt ovat nyt värillisiä, mutta sanokaa – pitäisikö sekaan laitella pari harmaata ja/tai mustanpuhuvaa neliötä? Ruskeaa tähän ei tule.

Aion lopuksi yhdistää neliöt niin, että välissä on vaaleaa/tummaa kaitaletta.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

uusi vuosi, vanhat ja uudet kujeet.

Hyvää uutta tilkkuvuotta! En tehnyt tälle vuodelle Tilkunviilaajan vuosikalenteria, joten tämän vuoden postauksissa ei tule esiintymään kalenterikuvia. Ehkä ensi vuonna taas.

Vuosi vaihtui tilkkujen merkeissä. Minulla oli jännittävää uuden ompelukoneeni kanssa (katso video siitä, kun avaan koneeni paketista, ellet ole tätä jo nähnyt)! Ompelin ensimmäiset pistot sillä viime vuoden viimeisenä päivänä (siis eilen) ja olen nyt aivan myyty, vaikken ole ommellut sillä juuri muuta kuin suoraa ommelta.

Vanha kuje 


Uusi konekaan ei silti estä ihmistä tekemästä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Mitä vikaa tässä kuvassa on?


Jälleen kerran ompelin palat huolellisesti yhteen ja tasoitin sauman, ennen kuin huomasin ommelleeni ne nurja oikeaa puolta vasten. Ei siis kannata tehdä näin. Ei ole kiva, kun saumat näkyvät kappaleen oikealla puolella.

Muutamia tilkkupintoja olen sentään osannut ommella asiaankuuluvasti oikea puoli oikeaa vasten. Kokoan jäännöspaloistani neliöitä, jotka ovat aina suunnilleen yhtä väriä ja tasoitettavissa kokoon 15cm x 15cm.


Jonain päivänä heistä syntyy ehkä tilkkupeitto.

Olen myös keksinyt geometriselle tilkkupinnalleni kehyskuvion. Löysin idean Soilelta lainaamastani Sunny Steinkuhlerin kirjoittamasta kirjasta Blocks, Borders, Quilts! Yhtään ensimmäistä elettä en ole tehnyt ommellakseni tarvitsemiani paloja, joten en voi kertoa siitä tämän enempää.

Uusi kuje 


Tässä pakkauksesta äskettäin avaamani ihmekone, johon olen erinomaisen tyytyväinen. Sen käyntiääni on kehräävä ja tikit tasaiset. Malli on Husqvarna Viking Sapphire 960Q.


Koneessa on langankatkaisuautomatiikka napinpainalluksen takana, mutta kuvasta näkyy, että käyttelen edelleen vanhanaikaista saksimenetelmää.

Olin päättänyt kokeilla uutta konettani vasta kun olisin saanut ompelupisteeni oikean nurkan siivotuksi sinne kertyneistä röykkiöistä ja vasta eilen sain sen tehdyksi. Kuvasta ehkä näkyy, ettei nurkassa enää ole röykkiöitä. Vai näkyykö sittenkään?


Tytär nimittäin käväisi pöytäni luona ja tokaisi, etten sittenkään näytä siivonneen lainkaan. No, ehkä oikean reunan monet laatikot ja vasemman reunan tilkkukasat hämäsivät. Oikeasti tilanne oli ennen siivousurakkaani aivan kamala. Onneksi sain pöydän nyt siistiksi (lattiaa en vielä ihan kokonaan).

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails