Tekstit

onnistuin.

Kuva
Nillitin yhyy-postauksessani, miten mokasin pitkän sauman ommellessani taustakappaletta musta-vaalealle kolmio-neliö-tähtitilkkupinnalleni. Nillitys on menneen päivän lumia. Taustakappale on nyt valmis ja lähti tilkkupinnan kanssa Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi saman tien. Ihanaa, että voin käyttää tikkauspalvelua! En halua edes kuvitella, millaista olisi tikkailla näin isoa pintaa kotikoneella. Jo taustakappaleen suorien ompeleiden kanssa tuli hiki ja ahdistus – miten mahtaisi laitani olla, jos joutuisin ompelemaan vapaata konetikkausta? Niin, enkä pystyisi edes harsimaan työtäni! Meillä ei kotona ole riittävän suurta vapaata lattiapinta-alaa, jolle levittäisin taustakankaan, vanun ja tilkkupinnan. Ilman Töölön Tilkkupajaa olisin tämän työn kanssa todellisessa pulassa. Jeii, tuntui siis tuplakivalta, että pääsin valitsemaan tikkausmallia ja –lankaa, eikä minun tarvinnut hankkia vanuakaan erikseen, vaan ostin sen Soilelta. Tämähän etenee! Vielä kun saisin ommellu

ah, ihanat kankaat!

Kuva
Olen käsitellyt Ranskan tilkkumatkan saalistani eli siksakannut kankaiden reunat ja pessyt palat. ”Synteettiset kuidut” –ohjelmalla neljässä kympissä pesemäni palat olen keksinyt silittää ennen kuin ripustan ne kuivumaan. Tuossa pesuohjelmassa kankaisiin jää hyvin vähän ryppyjä ja silitys poistaa nekin vähät. Kuivuttuaan kankaat ovat yleensä siinä kunnossa, että voin taitella ne kaappiin. Kun silitän märkiä kankaita, minun ei tarvitse koko ajan käydä täyttämässä höyryraudan vesisäiliötä. Eikä kankaita tarvitse tietenkään lisäkostuttaa. Minulle tämä systeemi toimii hyvin. Ostin aika monta erilaista vihreää kangasta ja muutamia tosi kivoja punaisia. Tästä muotikuvakankaasta tykkään tosi paljon!

yhyy!

Kuva
Tässä on ollut monenlaista enkä ole ehtinyt paneutua rakkaisiin tilkkutöihini lainkaan siinä mitassa kuin olisin halunnut. Eilen illalla avautui vihdoin mahdollisuus, ja innostuin saattamaan valmiiksi musta-vaaleaan kolmio-neliö-tähtipeittoon ompelemani taustakappaleen. Siis tämän näköiseen tilkkupintaan, josta olen viimeksi postannut asiaa elokuun alussa. Olin kokonaan unohtanut, mitä viimeksi suunnittelin ja löysin vain tuolilta pinon kankaita ja puolikkaan taustakappaletta. Onneksi minulla oli tallessa jotain riipustuksia enkä joutunut mittaamaan kaikkia paloja uudestaan. Aikomukset palailivat mieleen, tai ainakin keksin, mitä tekisin. Nyttemmin olen tutustunut uudelleen myös tuolloin tekemääni postaukseen aiheesta. Ompelin kolme saumaa ja sain niin kokoon toisen puolikkaan taustakappaletta. Silitin sen hienoksi. Halusin varmistaa, että kappale olisi tarpeeksi leveä, eli noin saman levyinen kuin jo valmis puolikas. Kappaleet ovat jo niin isot, ettei meiltä löydy tarpeeksi

tilkkutyökirja-arvostelu.

Kuva
Lainasin Töölön Tilkkupajan Soilelta Bright and Bold Cozy Modern Quilts –kirjan, kirjoittanut Kim Schaefer (2012). Kirjan takakansi lupaa 20 uutta mallia, joista osa on torkkupeittoja, osa seinävaatteita ja osa kaitaliinoja. Tarvitaan vain suoria saumoja, neliöitä ja suorakaiteita.  Kirja pitää minkä lupaa, ja enemmänkin. Katselin hänen mallinsa läpi ja sain ainakin 20 lisäideaa! Kim Schaefer on kirjoittanut ohjeet tarkoiksi, siis ohjeiden mukaan leikataan aina tietyn kokoisia neliöitä ja suorakaiteita, joista yhdistetään blokit. Minun mieleeni tulisi käyttää joissain kohdin kaitaleita eikä tietyn mittaisia paloja, mutta menekkimielessä palat ovat toki tarkempia. Yksi hänen huomautuksensa huvitti minua kovin. Hän kertoo käyttävänsä usein työn taustakappaleen kangasta myös työn kanttaukseen, koska ”se on hyvä tapa käyttää yli jäänyt taustakangas”. Hah hah, minulla kun ei koskaan tunnu olevan taustakangasta edes sen vertaa, että saisin siitä yhden taustakappaleen, saati sitt

olenko ajatellut mitään? tai tehnyt?

Kuva
Lokakuun alussa 2010 ajattelin PC-laukkuja. Silloin – huokaus – minulla oli vielä hyvä kaava, jolla ”surahuttelin” PC-laukkuja valmiiksi yhdessä käden käänteessä. Hävitin kaavani johonkin, ja siitä olen epämotivoitunut niin, etten ole valmistanut PC-laukkua aikoihin. Tein tuolloin myös vetoketjupussukoita. Samaisessa postauksessa esittelen viidakkolintuaiheisen pussukan, johon olen näin jälkeenpäin ajatellen valinnut aika erikoisen vetoketjureunuskankaan. En ole ihan varma, valitsisinko samaa kangasta nyt. Ahaa! PC-laukun kaavan katoaminen on tapahtunut lokakuun 2010 ja lokakuun 2011 välisenä aikana, sillä valittelen asiasta tässä postauksessa. Nyt epäillyt kasaan ja kuulustelut käyntiin! Kenellä on tuolle ajalle alibi? Lokakuun alussa 2011 olin myös juuri saanut kivan hamekankaan. Kangas on edelleen sellaisenaan kaapissa. Huokaus. Noin vuosi sitten olin viimeistelemässä Ruoho on vihreämpää –tilkkupeittoa, jonka sain valmiiksi vuonna 2012. Samassa postauksessani tein

vanha tilkkupeitto.

Kuva
Tilkunviilaajan lokakuun 2013 kalenterikuvassa on ”Talviomenoita” –tilkkupeitto: Ompelin peiton Crazy Mom Quilts –blogin quilt-along-ohjeen mukaisesti (en enää löydä siihen linkkiä, pahoitteluni), vaikken samassa aikataulussa. Tilkkublokkien värivalinnassa minulla oli vain yksi sääntö: käyttäisin keskimmäisenä tilkkuna tiettyä sinistä, omenakuvioista kangasta. Ostin kangasta ylettömän pitkän, noin 40cm leveän kaitaleen vuosia sitten, ja aina vain sitä riittää ja riittää.   Vinkki: Sommittelin tilkkublokit kännykkäkameran avulla. Järjestelin blokit lattialle jonkunlaiseen järjestykseen, otin kuvan ja katselin pienenpientä kuvaa kännykän näytöllä. Jos joku blokki näytti olevan väärässä paikassa, vaihdoin sen paikkaa ja ehkä paria muuta blokkia ja otin uuden kuvan jne. Kännykkäkamera on minun vaihtoehtoni design-seinälle, jollaista kotiini ei pysty toteuttamaan millään.

palapelin paloja.

Kuva
Nyt kun sain valmiiksi Tilkkutanssit-kilpailutyön ja matkustusravaaminenkin on hetkeksi hellittänyt, pääsin perehtymään melkein jo unohtuneisiin, varsinaisiin tilkkutöihini. Ensimmäiseksi tartuin punaiseen palapelityöhöni. Helppoa, koska alkuun pääsee piirtämällä pari paperimallinetta tai päällystämällä muutaman mallineen kankaalla, ihan käsipelillä. Ompelukonetta ei tarvitse ihan heti vaivata. Eilen annoin vihdoin itselleni luvan applikoida pari palapelinipukkaa paikalleen. Vähän olen ollut huolissani vierekkäisten palojen kontrasteista tai kontrastin puutteesta, mutta eiköhän tämä toimi melko ookoo. Joissain paloissa on vähemmän kontrastia, mutta riittävän monessa on hyvä kontrasti. Luultavasti valmis peitto tosiaan näyttää palapelilta, sitten joskus kun saan sen valmiiksi. Tänään tartun varmasti myös ompelukoneeseen ja siksakkaan muutaman Ranskan-ostokseni. Kangasraukat lojuvat tällä hetkellä ompeluhuoneen makkarin lattialla odottamassa.