Tilkunviilaaja

Tilkkupeitto kera vinoruutujen ja –raitojen on nyt taidokkaasti tikattu Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa. Valitsin kuvioksi kiemurat, joiden ajattelin sopivasti komppaavan tilkkumallin ruutu-raidallista ilmettä. Kyllä on ihana! En voisi olla lopputulokseen tyytyväisempi! Ah, miten sujuvasti peiton värit näyttäisivät sulautuvan toisiinsa tässä kuvassa! Soilen tikkauspalvelussa on sekin hyvä puoli, että tilkkupeitto palaa kotiin käytännössä kanttausta vailla valmiina. Ennen vanhaan minulla oli piiiitkä tikkausrupeama edessä, kun sain tilkkupinnan valmiiksi. Nyt ei tarvitse muuta kuin ommella ja silittää tilkkupinnalle taustakangas, toimittaa Soilelle ja sillä aikaa kun odottaa tikkauksen valmistumista voi vaikka leikellä peittoon reunakaitaleet. (Ihan kuin olisin niin kaukaa viisas. Reunakaitaleista ei ole vielä edes aavistusta, vaikka peitto on ollut kaksi päivää kotonani.) Ihanat kiemuratikkaukset näkyvät taustakappaleessa hyvin. Taustakappale tikkauksineen o

Tekaisin toissailtana pari improvisoitua tilkkublokkia: yhden vihreäsävyisen, kaksi sinisävyistä ja kaksi punasävyistä. Silitin ne ja sommittelin vierekkäin, miettien, sopisivatko ne yhteen ja jos sopisivat, niin miten. Mieleen ei tullut yhtään ajatusta, kun katselin blokkeja omin silmin, mutta kännykkäkamerasta sain avun. Vinkki: Sen näytöllä erityisesti tummuusvaihtelut erottuivat hyvin! Huomasin jo näytöllä, että vasemmanpuoleinen yhdistelmä toimii paljon paremmin kuin oikeanpuoleinen toimisi, vaikka leveää vihreää kaitalettan kaventaisikin. Kaksi vertailukuvaa lisää nyt kun olen tehnyt muutaman uuden jäännöspalablokin. Ei tarvitse muuta kuin tasoittaa palat, niin saa paremman käsityksen palojen mahdollisuuksista: Vasemmalla puolella olleet vihreät blokit näyttivät erityisen epätasapainoisilta, sillä olin ommellut niihin ylisuuret tilkut. Oikeanpuoleisessa kuvassa blokit ovat tasapainossa. Suunnilleen oikean muotoisissa blokeissa ero ei ole niin suuri, mutta silti

Sisustuskangastilkun inspiroimana ompelemani pussukka on nyt valmis ja sen nimi on Varjoon – suojaan. Tämäkin on Street-mallistoa, eli tässä on pitkä kantolenksu sivusaumassa. Nimen innoittajana oli pieni ompelumoka, jota en edes korjannut. Otin pussukkaan mukaan pari ompelupöydällä oleillutta kuviotilkkua ja tajusin vasta saumat ommeltuani, että naishahmon pää jäi kokonaan näkymättömiin. Tämä on ihan noloa ja onnetonta sommittelua, mutta silti en malttanut ruveta saumoja purkamaan, kun olin jo niin hyvässä vauhdissa. Olin jo nimetä pussukan Päättömäksi, mutta ajattelin kuitenkin lieventää. Nyt olen päättänyt ajatella kuvasta niin, että naisella sittenkin on pää, joka vain jää edessä olevan mustan palkin taakse. Vähän onnetonhan tämä toteutus kuitenkin on. Tai tragikoominen. Noo, tässä paraatipuolelta näkymää, ja sisustakin pilkistää. Vuori on kokonaisuudessaan samaa kangasta ja taskun reunassa on vain kaistale eri kangasta. Tässä näkyy (jotenkin) vetoketjun pä

Uusin pussukka kehittyi siivousrupeaman aikana käteeni osuneen sisustuskangastilkun ympärille. Tein säälittävän vähäisen siivoushyökkäyksen vaatehuoneeseen ja sain lattialla olleet seitsemän kassia minimoitua neljään. (Tiedän, aika onneton lopputulos, kun ideana olisi, ettei lattialla olisi yhtään kassia.) Niiden sisällöt ovat sentään entistä paremmassa järjestyksessä. Yksi kassillinen kankaita (ei sentään yhtään tilkkupuuvilloja) lähtee kierrätyskeskukseen! Ooh, miten olen ylpeä itsestäni jo nyt, vaikka kassi vielä seisookin ompeluhuoneen makkarin lattialla. Osaan sentään luopua jostain kankaisesta. Mutta asiaan. Leikkasin sisustuskangastilkun kahteen osaan ja ompelin kummankin ympärille kaikenlaisia kaitaleita ja tilkkuja. Ja kas, yhtäkkiä minulla olikin kaksi pussukkapintaa valmiina: (Kuvassa pussukkapinnat kylpevät aamuauringon valossa.) Ruskea 25-senttinen vetoketju löytyi varastoistani. Siistin sen päät kangastilkuilla. Pussukan toisella puolella sisustuskangas on

Ompelin kissakankaisen pussukan valmiiksi tänään ja annoin sille nimeksi Kissanpäiviä. Kissanpäiviä-pussukka on Street-mallistoa eli sen toiseen sivusaumaan on kiinnitetty pitkähkö lenksu, jonka voi sujauttaa ranteen ympärille ja sitten kantaa pussukkaa vaikka kadulla kulkiessa. Pussukassa on tilkkupinta, jonka takana on ensin frotee- ja sitten polyester-puuvillavanupala. Tikkaukset ovat orgaanisesti ja melko jyrkästi aaltoilevia suoria ompeleita (minun ei siis tarvinnut vaihtaa koneeseen tikkauspaininjalkaa, jolloin säästin noin kaksi minuuttia kallisarvoista aikaani ;-). Ompelin pussukkaan sisätaskun, jonka yläreunan leikkasin vähän alareunaa leveämmäksi. Kun ompelin taskun vuorikappaleeseen suorakulmaisesti, taskusta tuli yläreunastaan löyhempi. Sinne on siis kätevä tyrkätä esimerkiksi joku litteätä pulleampi tavara. Pussukan toisella puolella kissat ovat vähän sivumpana ja varsinkin alempi kissa välttyy juuri ja juuri jäämästä pohjan puolelle. (Kuvasta näkee, et

Leikkasin ja ompelin Tyttären eilen keräämistä kankaista kaksi pussukan kokoista tilkkupintaa ja löysin väreihin sopivan keltaisen vetoketjunkin! Onneksi otin näitä kuvia! Tulin nimittäin katsoneeksi vasemmanpuoleista tilkkupintaa tarkemmin ja ajatuksella ja tajusin, että kissat olivat vaarassa jäädä liian lähelle pussukan reunaa. Pahimmassa tapauksessa puolet kasvoista kääntyisi näkymättömiin. Ompelin siis kissojen viereen kapeahkon tilkkurivin. Eivätköhän nuo nyt pysy näkyvissä pussukan kokoon ompelemisen jälkeenkin! Toinen tilkkupinta vähän lähempää: Korjattu tilkkupinta vähän lähempää: Taidan tehdä tästäkin pussukasta Street-mallistoa, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että pussukan sivusaumassa oleva lenksu on pitkä. Kokeilen vähän lyhyempää lenksua kuin Aaltoliikettä-pussukkaan laitoin. Nyt täytyisi kyllä välillä tehdä tilkkulaukku! Pussukat vain ovat niin paljon nopeampia ja helpompia tehdä!

Tilkunviilaajan elokuun kalenterikuvassa on tilkkulaukku, jonka pinnat kokosin parin kuvatilkun ympärille. "Ajatus kantaa hedelmää" -laukku on tosi jäpäkkä ja siitä tuli mielestäni hauska. Siksi ihmettelin kovasti, ettei se mennyt kaupaksi viime myyntitilaisuudessani. No, se on siis sulostuttanut varastoani valmistumisestaan asti. Sitten otsikon lupamaan hitaaseen. Hohhoijaa, neliö-tähtikuvioisen pinnan jatkaminen lentävät hanhet –riveillä vei paljon enemmän aikaa kuin etukäteen ajattelin. Olen puurtanut työn parissa kokonaisen tilkkuilupäivän – siis päivän, jonka aikana teen paljon muutakin kuin vain tilkkutyötä – ja nyt vasta sain pinnan valmiiksi. Tässä ensin näytiksi erikseen valmistamani tummat hanhet. Eniten aikaa meni palojen ja pinnan silittämiseen. Työssä on noin tsiljardi saumaa. Se on taustapuolelta melko siisti, mutta ei täydellinen. Vaikka kuinka varoin ja mielestäni käänsin saumat oikeaan suuntaan, risteyksiä tuli – eli niitä saumoja, jotka on toi