Tilkunviilaaja

Kesälomilla viihdyn perheeni kanssa vuokrahuvilalla Hämeenlinnan lähellä, ja niin tänäkin kesänä. Kahden viikon huvilaloman aikana pääsin tekemään myös kangasostoksia. Linja-autoaseman talossa oleva ompelukoneliike myy myös tilkkukankaita, ja sieltä ostin itselleni nämä ihanuudet: Ajatella, löytyi kaksikin kissakangasta, joita minulla ei vielä ollut. Toisella kaupunkikäynnillä harhautin muuta perhettä ja junailin ovelasti itseni Eurokankaaseen, jonka käsityöpuuvillalaarista löysin useamman hyvän neutraalin kankaan: Mustanpuhuvat ja vaaleat kankaat ovat käteviä varastossa, sillä niitä kirjaviin osuuksiin yhdistelemällä saattaa saada syntymään erinomaisen modernia tilkkupintaa. Olen myös huomannut pallokuvioisten kankaiden erinomaisen sopivuuden moneen tarkoitukseen - siksi valitsin tuon ruskehtavan pallokankaan.

Vaikka esimerkiksi juoponpolkukuvioinen tilkkupinta on vailla taustakangasta ja vaikka jäännöspalalaatikko voihkii täpötäyteyttään, tartuin uudehkoon ostokankaaseen. Leikkasin siitä 7cm leveän kaitaleen, jotta pääsin kokeilemaan uuden näköistä tilkkublokkia. Jos haluat kokeilla vaihteeksi plus-merkkikuvioista tilkkublokkia, mitat löytyvät tästä: Toisin sanoen, leikkaa hyvin vaaleista kankaista 4 kpl neliöitä, 13cm x 13cm  4 kpl neliöitä, 7cm x 7cm  Leikkaa myös värikkäästä, paljon vaaleita tummemmasta ja/tai kirkkaammasta kankaasta 2 kpl neliöitä, 7cm x 7cm  1 kpl suorakaide, 18,5cm x 7cm  Ompele kuvan mukaisesti. Huomaa, etteivät mitat mene tismalleen tasan, joten kannattaa huolehtia, että keskipalaan ulottuvat reunat menevät tasan – jätä mahdollinen ylijäämä blokin uloimpiin reunoihin.' Valmis plus-merkkinen tilkkublokki ommeltuna ja silitettynä: Valmiin blokin koko on noin 29cm x 29cm. Tämä on tasoitettava neliöksi ennen kuin blokkeja alkaa ommella

Nopeasti ompelemistani tilkkupinnoista syntyi tällainen vetoketjupussukka, jolle annoin nimen Aaltoliikettä.  Aaltoliikettä-nimi tulee tikkauksista, jotka muistuttavat etäisesti vedenpintaa, kun siihen on osunut esimerkiksi kaksi pikkukiveä tai vaikka kaksi sadepisaraa. Aaltoliikettä-pussukka on ensimmäinen kappale Tilkunviilaajan Street-mallistossa. Mies ( ! ) ehdotti, että tekisin välillä pussukkaan pitkän sivulenksun, jotta pussukkaa voi kantaa ja että kutsuisin tätä Street-mallistoksi. Toteutan ehdotuksen mielelläni – hän ei kovin usein esitä ompelemiseen ja tilkkuiluun liittyviä ideoita. Pussukassa on vuori Kvilttaajalta ostamastani, tilkkutöiden taustakappaleeksi ajattelemastani (ja myös käyttämästäni) kankaasta. Leikkuuteknisistä syistä toisessa vuorikappaleessa kuvio kulkee ylösalaisin. Ei haittaa! Vielä kerran näkymä tikatuista pussukkapinnoista. Olen tässä jo kiinnittänyt ja päällitikannut vetoketjun. Kangasjatkeet vetoketjun päissä tosiaan helpo

Äitini on ommellut tämän paidan: Vuosilukua en tiedä, olisiko joskus 1960-luvulla? Hänellä ei ole paidalle enää käyttöä, joten otin sen itselleni kauniin kankaan takia. Minun on kyllä vaikea leikata ehjää mitään vaatetta tilkuiksi! Entisestään arveluttaa, kun tarkastelin paidan nurjaa puolta. Äidillä ei ollut kuin suoraa ommelta tikkaava poljettava Singer, joten hän oli viimeistellyt tarkkuutta (siis hitaampaa ompeluvauhtia) vaativat kohdat käsin, ja huolittelu oli tietysti myös käsin tehty. On ollut aikamoinen työ yliluotella paitakappaleet ennen ompelemisen aloittamista: Napinlävet oli tietysti myös ommeltu käsin: Luulin paitaa hartioista kinttanaksi, mutta se sopikin ylleni ihan ookoo. Sen pukevuudesta en ole aivan varma, mutta en taida ihan vielä leikellä sitä tilkuiksi. Jospa vaatteelle olisi kuitenkin vielä käyttöä!

Raidallinen tilkkupinta oli niiiiin kirjava, että olisi luullut taustakappaleiden valitsemisen olevan helppoa. Kaikkien olisi luullut käyvän yhtä hyvin (tai huonosti). Mutta vähän vaikeaa oli. Ensiksikin, tilkkupinta oli itsekseen jo niin iso, etten saanut levitetyksi sitä suorana sommitteluseinälleni vapaana olevalle makkarin lattialle. Rähmä. Sitä isomman taustakappaleen kokoaminen oli siis tavallistakin haastavampaa. Lopputulos: valmis taustakappale ja tilkkupinta ommeltuna, silitettynä ja taiteltuna, valmiit lähtemään Töölön Tilkkupajaan Longarm-tikkauspalveluun. Myönnän päässeeni melko hyvään alkuun Kvilttaajalta saamani kukkapinnan, muutaman jäännöspalan ja ikivanhan tilkkukangashankintani avulla: Yli puolet pinnasta tehtynä! Eikä tarvinnut ommella kuin … viisi saumaa tässä vaiheessa. Olen ostanut Kvilttaajalta hänelle tarpeettomaksi käyneitä kankaita nimenomaan taustakappalekäyttöön. Otin yhden niistä esille, mutta kuvio ei tuntunut sopivan tähän työhön. Kolma

Nopeasti ompelemani ja jo tikkaamani tilkkupinnat ovat lähempänä valmistumista pussukaksi. Leikkasin ne tasaisiksi. Kylläpä tikkaukset näkyvät hyvin tässä valaistuksessa! Kerrankin pinnat olivat riittävät, jotta saatoin leikata ne alaspäin leveneviksi. Silloin valmis pussukka on melko suorakaiteen mallinen, vaikka siihen ompeleekin pohjavekin. Yleensä ompelen pussukat suorakulmaisista kappaleista, jolloin pohjavekin ompelemisen takia valmis pussukka kapenee vähän pohjaa kohti. Tällä kertaa piilotin vetoketjun päät kangaspalojen alle. Viimeksi ompelemassani Iltateellä-pussukassa taittelin vetoketjun päitä ommelviivojen alle, mutta se on kyllä turhauttavaa nyhertämistä. Tämä on varmasti helpompi tapa.

Lähtötilanteessa minulla oli väärin leikkaamistani sekä ylimääräisistä vinoraitablokeista kokoamani kaitale kivan vinoruutu-raitaisen tilkkupinnan taustakappaleeseen, eikä yhtään ideaa, mitä muuta kangasta kappaleessa käyttäisin. Noin 1,5 tuntia myöhemmin minulla oli valmis taustakappale ommeltuna, silitettynä, taiteltuna ja valmiina vietäväksi Töölön Tilkkupajan Longarm-tikkauspalveluun: Keksin ensin ottaa esiin hyvin vaalean, pastellipilkullisen kankaan, joka näyttää minusta sittenkin vähän liian vauvamaiselta käytettäväksi esimerkiksi pussukoiden vuorikankaana tai pussukkapinnoissa. Joutilas kangas, siis. Palloteemaan päästyäni katsoin, sopisiko yksi uusimmista hankinnoistani tähän. Hyvin sopi: Olin ostanut vaaleanpunaisen pallokankaan varta vasten taustakankaaksi, joten raaskin sitä käyttää tähän. Kahdesta kankaasta ei ihan tullut koko pintaa, joten jatkoin sitä vaaleansinipohjaisella, valkopallollisella kangaspalalla. Nättiä kangasta, eli tuntui uhraukselta käyttä