Tilkunviilaaja

Lainasin kirjastosta houkuttelevakantisen The Book of Bags –kirjan, kirjoittanut Cheryl Owen: Kansiteksti lupaa 30 tyylikästä projektia, ja kyllähän kirjassa 30 laukkuohjetta onkin. En halua kuulostaa ylen ikävältä, mutta sanon silti, ettei sana tyylikäs ensimmäisenä tule mieleen katsoessani vaikka tätä laukkumallia: Haloo. No, makuasioista ei kannata kiistellä, joten tyylikkyydestä ei tämän enempää. Kirja antaa alussa hyvät vinkit laukkuihin käytettävistä materiaaleista ja tarvikkeista ja muutamia perustekniikoitakin kuvataan varsin hyvin. Laukkuohjeet vaikuttavat puolestaan melko suppeilta. En kokeillut ommella yhtään, joten ohjeet saattavat olla riittävät, kun samalla tekee ja seuraa ohjeita. Moitin kuitenkin sitä, että laukuissa on vain vähän päällitikkauksia, ja niinpä ne näyttävät minun silmiini kotikutoisilta ja vähän keskeneräisiltäkin. Esimerkiksi tämä: Laukun läppä suorastaan huutaa reunaansa päällitikkauksen! Tällaisenaan laukku näyttää enemmän pyjamapussi

Kolme koekappaletta ommeltuani sain valmiiksi blokin, jossa mittasuhteet näyttivät olevan kohdallaan. Lauantain leikkuurupeaman jälkeen minulla oli paljon valmiita paloja ommeltavaksi, ja sunnuntaina ehdin ommella kolme blokkia. Yhdessä aikaisemmin ompelemani koekappaleen kanssa ne näyttivät tältä: Tämä vinoruutuneliö oli lattialla ja katseeni osui siihen tämän tästä. Se näytti mielestäni niin hyvältä! Tytärkin jo kehotti panemaan sen kehyksiin ja seinälle, kun ehkä viidennentoista kerran ihailin sitä ääneen. Näyttää mielettömän lupaavalta! Inspiraationa toiminut Little Miss Shabbyn tilkkutyö näyttää tosin paljon minun työtäni värikkäämmältä. Ehkä minun täytyy leikata tähän mukaan myös muutamia iloisen värisiä paloja, ei pelkkiä samansävyisiä. Nyt pitäisi kyllä ommella jotain valmiiksikin! Minulla on keskeneräisiä aika isoja tilkkupintoja varastossa kaksi: juoponpolku ja kiva raitablokkipinta. Blokkeja on ommeltuna neliö-kolmio-tähtipintaa varten niin paljon, että siinä

Ompelin neljä kivaa, raidallista tilkkublokkia valmiiksi viikonlopun aikana ja kiinnitin ne aiemmin kokoamani tilkkupinnan jatkoksi. Värit toimivat onneksi yhteen muiden blokkien kanssa. Yleensähän teen scrap-tyyppisiä blokkeja sekalaisin värityksin ja tekemistäni kokoan jotenkin sointuvan pinnan – en juuri joudu tekemään blokkeja, jotka natsaisivat johonkin tiettyyn jo valmiiseen. Olin aika lyhytnäköisesti taitellut raidallisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinnan pariin kertaan ja vain viskannut sen ompeluhuoneen makkarin nojatuolin päälle. Nojatuolissa, sen käsi- ja selkänojalla ja sen ympärillä on jo ennestään "vähän" kaikenlaista. Ja sen lisäksi hetken päästä nojatuolissa oli vähän muutakin kuin sitä ennestään ollutta: Kissa löysi tilkkupintani ja totesi sen hyväksi makuualustaksi. Kissan makuun jäljiltä pinta oli paikoitellen aika ryppyinen. (Näyttääpä nojatuolimme tila surkealta. Lupaan siivota ensi tilassa. Siihen asti toivon, ettei kuvassa esiinty

Tai oikeastaan neljä tilkkublokkia on tekeillä. Kivaan raidalliseen tilkkublokkiin perustuva työ vaatii mielestäni yhden blokkirivin lisää, joten ryhdyin työhön. Onneksi olin kirjoittanut blogiini blokkiohjeet! Olisin ollut melko pulassa, jos olisin joutunut muistelemaan käyttämiäni mittoja ja menetelmiä. Nyt oli yksinkertaista: leikkasin vain menemään ja aloin ommella ohjeiden mukaan. Olin itselleni tästä kiitollinen. Teen kaksi vaaleareunaista blokkia. Ensimmäisessä on tällaiset kangasyhdistelmät: (Yksi vaalea raita puuttuu vielä. Olin sittenkin leikannut liian vähän 5-senttistä kaitaletta.) Toisessa vaaleareunaisessa on tällaiset kankaat: Tummareunaisia en ole ehtinyt ommella raidoiksi asti, mutta tässä on ensimmäisen kangasvalinnat: Toisen kangasvalinnat näyttävät tältä: Löysin näihin raitablokkeihin kolmea lukuunottamatta kaikki kankaat jättimäisestä jäännöspalalaatikostani. Laatikkoa penkoessani löysin samalla paloja, joita voin käyttää tulevaan raita

Ooh, aah, huokaus. Mikä ihana kangaskauppa Lahdessa onkaan! Tein tilkkuystäväni Soilen kanssa viikonloppuna toivioretken Lahden Wexler-kangaskauppaan. Olen vieläkin pyörällä päästäni. Ah, mitä keväisiä ihanuuksia, valtava määrä. Ja kylpevät valossa: Yleisnäkymä tarjoomasta: En ole tottunut tällaiseen. Missään helsinkiläisessä liikkeessä ei ole vastaavaa valikoimaa. Ylähyllyllä vaaleita, alempana kirkkaita ihanuuksia. Jopa paitakankaista löytyi houkuttelevuuksia. Sain puhua itselleni oikein ankarasti, etten olisi ostanut paitakangasta itselleni (en ole ommellut yhtään kangaspaitaa tällä vuosituhannella, trikoopaitoja sentään muutaman). Vaikka sain paitakankaat ohitettua, päässäni niksahti melko vakavasti. Ostin 17 erilaista kangasta. Huh, onneksi eilen oli tilipäivä. Kevättä mielessä: Ihanat kukat, mielenkiintoinen kuvio ja rauhoittava melkein yksivärinen pala. Onnistuin valitsemaan sellaisenkin. Lisää turkoosin sävyä, mutta erilaisia kuvioita. Linn

Tilkkupinta on nyt blokkeineen siinä järjestyksessä, mihin sen alkujaan ajattelin. Tilkkupoliisista viis! Minua harmitti, kun olin ommellut blokit paikalleen väärin päin, vaikka olin sommitellut ne huolellisesti mielestäni parhaaseen järjestykseen. Erityisesti siinä virheellisessä versiossa minua ärsytti, kun kaksi erittäin kirjavaa blokkia sattuivat toistensa viereen. Ne ovat nyt paremmin tasapainossa. Tässä kuvassa on siis virheellinen versio. (Huomaatko virheen?) Blokkikokonaisuus lähempää: Tuo punariemunkirjava ei vain sopinut lainkaan tuon sinikuviollisraidallisreunaisen blokin viereen, joten käänsin palan. Ratkoin varovasti ja ompelin varovasti uudelleen. Tuskin kankaat vielä ihan piloille menivät. Blokkikokeilut jatkuvat Neljäs kerta toden sanoo! Vasemmassa yläkulmassa on vihdoinkin blokki, jossa mittasuhteet ovat niin kuin niiden haluaisinkin olevan. Näitä alan tehdä lisää. Jäännöspalalaatikko on jo esillä. Toivon, että löydän ainakin pienimpiin neliöih

Tilkkuystäväni Soile Töölön Tilkkupajasta oli saanut vihiä Kuusankoskitalossa olevasta tilkkutyönäyttelystä, varmaankin siksi, että näyttelyssä oli esillä yksi hänen tikkaamansa työ. Pääsin hänen mukanaan näyttelyyn tänään.  Sisääntuloaulassa oli melkoinen hulina, mutta ei varmaan tilkkutyönäyttelyn takia sentään. Talossa näytti olevan käynnissä sirkuskoulun tapahtuma. Näyttelytila oli erinomainen. Isoja töitä pääsi tarkastelemaan läheltä ja kaukaa, ja valoa riitti. Kiinnostavia töitä oli paljon – tässä muutama suosikkini. Marjatta Nöjd: Julian oma peitto (kuvassa näkyy osa peitosta). Peitossa oli kirkkaita päävärejä, mutta se ei silti ollut räikeä. Varmasti on kiva peitto lapsenkin mielestä! Annukka Arola: Hu huu. Hauska pöllöjoukkio! Tämän peiton Soile oli tikannut. Tikkauskuviot sopivat hyvin peiton kuviomaailmaan, ja tykkäsin kokonaisuudesta paljon. Kaija Suninen: Aurinkopitsi. Tämä oli erittäin suuri työ, ehkä parisängyn peitto. Tässä oli käytetty va