torstai 18. huhtikuuta 2013

tilkkublokkeja oikein ja väärin.

Ompelin kivat raidalliset tilkkublokkini kokonaiseksi pinnaksi. Olin käyttänyt jokusen tuokion blokkien asettelmiseen hyvään järjestykseen enkä halunnut menettää järjestystä. Toisaalta blokit täyttivät kaiken vapaan tilan ompeluhuoneen makkarin lattialla, mikä oli aika epäkäytännöllistä.

Tämä meni oikein: Raidat ja myös ruudut osuvat aika sopivasti kohdakkain – mikään ei näyttäisi ärvöttävän. Hurraa!


Tämä meni väärin: Vasemmassa yläkulmassa näkyy keltainen muistilappu. Kiinnitin tuon neljän blokin yhdistelmän muuhun kokonaisuuteen nähden ylösalaisin: ruskean, ei sinisen blokin pitäisi olla ylimpänä vasemmalla. Ratkojaa siis tarvitaan, mutta en jaksanut ruveta siihen saman tien. Kokeilin nimittäin uutta blokkia ja haluaisin päästä jatkamaan!

Tykkäsin tästä Little Miss Shabbyn tilkkupinnasta ja löysin hänen tekemänsä blokkitutoriaalin.

Koska mitat olivat tuumina ja minä osaan käyttää vain senttejä, tein koeblokkeja. (Vähän useamman kuin olin ajatellut.) Leikkasin ison neliön ja 2 x kaksi pienempää – 13-senttisen, 8-senttiset ja 5-senttiset:


Olipa helppo ommella tämän näköiseksi palaksi:


Tämä meni väärin: Mutta höh, vaikka olin päättänyt käyttää 13-senttistä isointa neliötilkkua, olinkin vahingossa leikannut 12-senttisen palan. Tämä ei siis näyttänyt oikeanlaiselta.

Ei kun leikkaamaan uusi setti – 13-senttinen, 8-senttiset ja 5-senttiset neliöt niin kuin alkujaan pitikin:


Tässä näkyy, että toinen valmis neliöblokki on hiukan toista isompi:


Tämä meni väärin: Minusta nuo vaaleimmat raidat olivat liian leveät. Blokit ovat ruttuisen näköiset, koska silitys ei onnistunut, koska silityslautaa ei voinut ottaa esiin, koska lattia oli täynnä raidallisia tilkkublokkeja.

Leikkasin vielä uuden setin neliöitä: 13-senttisen, 7,5-senttiset ja 5-senttiset. Tällainen oli valmis blokki:


Menikö tämäkin väärin: Vaaleat raidat ovat sopivasti kapeammat, mutta vielä minua arveluttaa, pitäisikö 5-senttisten sijaan leikata 5,5-senttiset neliöt. Kun näitä blokkeja yhdistää, nuo pikkuneliöt taitavat jäädä minimalistisen pieniksi nyt. Ääh, puolen sentin mitat ovat niin paljon vaikeammat mitata/leikata, varsinkin kun nykyinen viivaimeni on maailman epäkäytännöllisin ainakin neljällä eri tavalla.



Neljäs blokki täydentäisi tämän kokoelman – vaikka ei näitä voisi suoraan yhdistää, kun yksi neliöistä on sentin muita neliöitä pienempi.

Aika lailla meni enemmän väärin kuin oikein! Tai no, ehkä raidallisten blokkien kohdistaminen on painoarvoltaan niin suuri, että se ajaa näiden pikkublokkikokeiluepäonnistumisten ohi.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

isoja tilkkupintoja.

Ladoin eilen kolmio-neliötähtiblokkeja design-seinälleni –lattialle niin paljon kuin niitä sinne sopi. Valitsin palat täysin satunnaisesti eli mitään erityistä järjestystä näillä ei vielä ollut.


Päätin sitten, että ompelisin keskimmäisen rivin (siinä on erilaiset blokit kuin muissa riveissä) valmiiksi pötköksi ja teinkin niin. Tein kevyttä värisuunnittelua ja sommittelin keskimmäisen rivin ylä- ja alapuolelle vastaavat pötköt.


Valintani olivat melkein satunnaisia. En miettinyt kauan enkä tehnyt useita vertailuja.

Pötköt vähän paremmin näkyvissä:


Sommittelin vielä kolmannenkin rivin, keskirivin yläpuolelle.


En ole täysin varma, että blokit vielä riittävät niin isoon peittoon kuin olen suunnitellut, joten mittailen vielä ja ompelen mahdollisesti lisäblokkeja. Pötköt siirtyivät telineeseen lepäämään.

Ompelin kaksi tilkkukirjainta täysin vapaasti, ilman paperi- tai muita apuja:


Tässä on ensimmäinen tavu kirjoitusaiheiseen pieneen seinävaatteeseen, jota suunnittelen.

Äskeiset ompelukset olivat esillä eilen. Tänään sommittelin samaiselle design-seinälle –lattialle kivat raidalliset tilkkublokkini. Minulla oli käsitys/muistikuva, ettei blokkeja olisi ollut tarpeeksi torkkupeitettä varten, mutta ehkä niitä onkin.

Yhdestä suunnasta ne näyttävät tältä:


Toisesta suunnasta tilkkupinta näyttää sitten tältä:


Ehkä jonkun blokin paikka pitää vielä vaihtaa – yhdessä kohdassa näyttää olevan liian tummareunuksinen blokki verrattuna ympäristöön.

Pinta ei yksin riitä tilkkupeitoksi, mutta tähänhän täytyy tietysti tehdä kehykset! Kehyksien kanssa pinta taitaa tulla tarpeeksi isoksi. Täytyy kyllä hieman laskea vielä, mutta lupaavalta näyttää. Vaikuttaa siltä, että voisin ainakin ommella nämä blokit pinnaksi. Vaikka sitten tekisin yhden neljän blokin rivin lisää.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

ompelin pussukan tilkuista.

Tilkkupussukka on nimeltään Kiemurantti – keksimme tämän yhdessä Tyttären kanssa. Minulla oli ensin ehdotuksena Kimurantti, mutta se herätti liian kielteisen mielleyhtymän, niin hän keksi tämän nimen.


Eipä ole vetoketjun vetimessä lenksua vielä. No, siitä viis, otin valmistujaiskuvat illan viimeisessä valossa eilen, Syyringin kiltaillasta kotiuduttuani. En ehtinyt edes lenksua ommella, oli niin kiire saada kuvat kameraan.


Valmiin pussukan mitat
  • Leveys yläreunassa noin 24cm
  • Korkeus noin 19cm
  • Pohjan leveys noin 9cm.
Punaiset vuorikappaleet ovat yhdestä palasta.


Sisätasku on leveä ja melkein koko pussukan korkuinen. Siinä on vaaleampi kaitalepala, muuten se on samaa kangasta kuin vuori.

Valmiit, jäännöspalalaatikosta yllätyksekseni löytämäni tilkkukaitalepalat päätyivät pohjan puolelle. Ei haittaa mitään!


Syyringin kiltaillassa oli eilen kankaidenvaihtotori, johon olin oikein valmistautunut. Olin tyytyväinen lopputulokseen: takaisin tullessani minulla oli vähemmän kankaita kuin lähtiessäni ja lisäksi minulla oli muutama euro enemmän ja yksi minulle tarpeeton lehti vähemmän. Kaikki kolme tilkkupinoa/-pussia saivat uuden omistajan, sekin oli hyvä.

Nyt minulla ei sitten olekaan kätevää tekosyytä järjestää blogiarvontaa. Joskus toiste sitten!

torstai 11. huhtikuuta 2013

hehkutusta tulevasta.

Ompelin tilkkupussukan sitä mukaa tikkaamastani tilkkupinnasta, mutta minulla ei ole siitä valmistujaiskuvia, joten tyydyn vain hehkuttamaan asiaa näin etukäteen.

Pussukasta lisää alempana, mutta ensiksi jotain ihan muuta. Kuvassa kangasvaihtareita:


Torstaina on Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, jonka teemana on kankaidenvaihtotori. Ensimmäistä kertaa ikinä olen todella valmistautunut kankaiden vaihdantaan. Leikkasin muutamasta keväisestä kankaasta vähän vajaan puolen metrin kokoleveät kappaleet ja leikkasin ne kahtia eli tein suunnilleen FQ-kokoisia paloja. Taittelin ne nätisti ja pinosin. Toivottavasti ne vaihtuvat!

Sitten kangasteeman (keväiset ja jouluiset) mukaisesti minulla on muutama jouluinen kangaspala mukanani.

Teen myös kolme tosi pientä tilkkupussia, jos joku huolii. Ellei huoli, arvon ne varmaan blogissani.

Tilkkupussukan kohtalonhetket

Otin toissailtana kuvaa keskeneräisestä tilkkupussukastani lähellä ikkunasta lankeavaa valoa ja pussukka jäi sen jälkeen kuvauspaikalle eli silityslaudalle. Eilen olin tarttumassa pussukkatyöhöni, mutta voih, sen päälle oli jyrätty!


Kuvasta näkyy mielestäni, miten painavasti Kissa pitää tassujaan työni päällä. Yritin vetää työtä sen alta pois, mutta se ei luovuttanut. Kynnet eivät olleet esillä, vaan Kissa käytti pelkkää elopainoaan aseena. Suostuttelin sitä hetken, mutta Kissa vaihtoi tyynesti puheenaihetta:


Se kertoi minulle tuntevansa olonsa hieman ryvettyneeksi ja päätti pestä jalkansa. Mikään puhe ei tehonnut, joten luovutin… kunnes:


Onneksi Kissa näki kiinnostavaa liikehdintää ulkona.

Kadulla keekoillut fasaani kiinnitti sen huomion ja se siirtyi ikkunalaudalle pitämään lintua silmällä. Nappasin pussukka-aihion itselleni saman tien ja ompelin tilkkupussukan valmiiksi lukuunottamatta vetoketjuun kiinnitettävää vetolenksua. Sen vuoro on varmaan tänään.

Toivottavasti huomenna näette kuvia söpöstä pussukasta, jolla on jo nimikin!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

sitä mukaa tikattu tilkkupinta.

Ompelin vaaleista tilkkusilppupinnoista tasoittelemani kapeat kaistaleet vanun ja froteen päälle. Tein tilkkusilppupintoja vuorotellen tämän työn kanssa, kunnes minulla oli vanupalojen keskellä suunnilleen sama määrä kaistaleita tikattuina. Täydensin pinnan löytämilläni kaitaleilla ja tilkkuketjuilla:


Sitten leikkasin ihan oikeasta ostokankaasta loput palat pintoihin. Tilkkupinnat olivat sopivasti valmiiksi tikatut! Ei tarvinnut keksiä kuvioita tai miettiä tikkauslangan väriä.


Varastoissa on muutama vetoketju vielä (hah, hah, muutama) ja sieltä valikoitui oranssinpunainen, 25-senttinen vetoketju tähän. Kiinnittämisen jälkeen tikkasin vaalealla, kauniin kiiltävällä tikkauslangalla sauman läheltä.


Kuvassa vetoketju näyttää täydellisen suoralta ja ompeleet onnistuneilta, mutta todellisuus oli vähän erilainen. Olin leikannut pussukka- ja vuorikappaleet jotenkin epätarkasti, ja vetoketjun kiinnittäminen oli tavallista hankalampaa. Hohhoijaa. Ellen koko ajan harjoittele, taannun!

Leikkasin pussukkaan punaisen vuorin ja sisätaskun. Jotta tasku erottuisi vuorikankaasta, ompelin kappaleeseen vaalean osan. Oikeasti minulla oli kerrankin tarpeeksi kangasta, että olisin voinut ommella taskun yhdestä palasta. (Minkähän takia toinen vuorikappale on noin ryppyinen, en oikeasti tiedä.)


Viimekertaiseen kirjoitukseeni tuli tosi monta ilahduttavaa kommenttia! Tätä tilkkuriippuvuutta taitaa olla ihan epidemiaksi asti liikkeellä. Minua ja kommenttien perusteella lukijoitanikin lohduttaa tietää, ettemme ole yksin vaivamme kanssa. Tämä on tosin aivan ihana vaiva!

Pitkästä aikaa Kissa.


Kuvan ottaja on löytänyt Kissan sängystäni, tilkkupeiton alta. Näyttääkö se vähän työlääntyneeltä?

Vasemmassa reunassa näkyy peiton vuoripuolta. Päätin, etten ostaisi vuoria varten uutta kangasta ja kokosin peiton vuorikappaleen kankaista, joita minulla sattui olemaan (ja vuori on juuri sen näköinenkin).

Kaikki olivat eri kokoisia paloja, joiden sovittaminen peiton kokoon oli hankalaa. Mittasin palat, piirsin palat mittakaavassa PowerPoint-esityskalvolle ja siirtelin niitä siinä, kunnes ne muodostivat sopivan kokoisen palan mahdollisimman taloudellisesti. Sitten ompelin palat yhteen tekemäni kaavion mukaisesti. Toimi.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

tilkkuriippuvuuden kolme ilmenemismuotoa.

Kyllästyin pyörittämään ompelupöydälläni olevaa vaaleiden tilkkujen ja kangaspalojen kasaa ja nöyrryin hakemaan lisämateriaalia vinttihuoneemme tilkkulaatikoista. Muutamassa minuutissa olin penkonut yhdestä laatikosta vaaleita, sinertäviä, punertavia ja vihertäviä tilkkuja elävöittämään musta-vaaleiden kolmio-neliö-tähtikuvioiden keskellä olevia tilkkusilppupintoja:


1. Tilkkuriippuvaisella on valtavat varastot tilkkuja, jotka eivät vain hupene

Laatikko on mallia Ikean iso säilytyslaatikko. Kyljessä lukee "tilkut nro 1," mikä kertonee karua tarinaa tilkkuvarastojeni koosta.


Aivan kuin laatikosta ei olisikaan otettu mitään.

2. Tilkkuriippuvainen tekee aina vain lisää hankintoja

Silti poikkesin lauantaina kaupungilla käydessäni Eurokankaaseen ja pengoin käsityöpuuvillalaareja. Huokaus. Löysin kaksi mustanpuhuvaa kangasta sekä perusvaalean, joka tulee olemaan hyödyllinen seuraavassa hankkeessani.


Suunnittelen Ranskan-matkaa, joten Ranska-aiheiset puuvillat (pakalta metritavarana ostetut, 0,5m kumpaakin) olivat aivan pakko-ostos.

Yhteiskuvassa ei oikein näy, miksi toinen mustanpuhuvista kankaista oli niin kiinnostava, mutta tästä kuvasta näkyy:


En ole tällaisia silmäkuvioita nähnyt koskaan ennen! Mielenkiintoinen kangas.

3. Tilkkuriippuvainen valmistaa paloja, jotka sitten unohtuvat johonkin

Tilkkulaatikostani (nro 1) putkahti esiin myös tilkkupaloja.


Mihin olen mahtanut näitä suunnitella käyttäväni?! Olen unohtanut näiden valmistamisen, mutta viis siitä – alimmat tilkkurivit pääsevät nyt koristamaan tekeillä olevaa vetoketjupussukkaa.

Otin taiteellista kuvaa ikkunasta lankeavan valoläikän viereen asetetuista tilkuista. Öh, ajatukseni ei oikein toiminut käytännössä.

Eurokankaassa kuulin sivukorvalla parin asiakkaan tunnustuksia kangasvarastojensa koosta. Toisella oli yksi hylly, jolle oli taiteltu neljä pinoa tilkkukankaita; hylly oli täynnä. Toinen kertoi itsellään olevan kaksi kaapillista kankaita. Pelkäsin, että minultakin kysyttäisiin ja joutuisin tekemään tunnustuksia, varsinkin kun selvästi olin ostamassa lisää kankaita. Onneksi sain pitää häpeällisen salaisuuteni.

Kukaanhan ei tiedä, että kokoan kankaita ja tilkkuja yli oman tarpeen.

torstai 4. huhtikuuta 2013

huhtikuu!

Tilkunviilaajan kalenterikuva huhtikuulle 2013 esittää Kukkea-seinävaatetta:


Normaalista poiketen valmistin seinävaatteeseen myös ripustuskujan, joten sen on voinut oikeasti ripustaa seinälle. (Esimerkiksi hienoon Versoul-työhöni en ole VIELÄKÄÄN saanut ommelluksi ripustuskujaa.) En siis pidä Kukkea-seinävaatetta ulkokeinun istuinpehmusteena, kuten kuvasta saattaisi päätellä (hah hah).

Tumma-vaaleat pinnat

Säästäväisenä ihmisenä leikkaan kolmio-neliöiden keskelle jäävien tilkkusilppupalojen ylimääräiset reunat talteen. Osa paloista on melkein älyttömän pieniä tai siis kapeita:


Tässä blokki, jonka keskineliöön olen käyttänyt tosi tosi pieniäkin paloja:


No, ripellys kyllästytti tänään, joten otinkin esiin tikkausvanun palan – sopivahkon kokoisen esimerkiksi vetoketjupussukkaa varten – ja ompelin kapeimmat kaistaleet siihen, sitä mukaa tikatuksi pinnaksi:


Tästä täytyy jatkaa vähän isommilla tilkuilla. Niitäkin on. Jatkoon valitsen myös eri värisiä kankaita kuin olen päiväkaupalla käsitellyt ommellessani tuota vaalea-tummaa kolmio-neliöpintaa! Vaaleat ja haaleat samoin kuin tummimmat tummat alkavat jo kyllästyttää.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails