Tilkunviilaaja

Vihdoinkin sää suosi sen verran, että pääsin ottamaan sini-vihreästä, aitausmaisesti kuvioidusta tilkkupeitosta valmistujaiskuvan. Tässä uusin valmistunut tilkkutyö: Tilkkupeiton nimi on "Ruoho on vihreämpää". Nimi tuli mieleen aitausmaisuudesta, siis aita-sana. Ja hei, ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. (Vai onko?) Tuntui kuitenkin paremmalta lyhentää sanonta, koska tarkemmin katsottuna työssä on aika vähän vihreää sävyä. Ruoho todellakin on vihreämpää kuin tämä työ. Vaikken väitä tykkääväni taustapuolesta enemmän kuin oikeasta puolesta, taustapuoli on silti todella kivan näköinen: Taustassa on erityisen ihanaa se, että kaunis tikkauskuvio erottuu hyvin: Ajatella, että vielä viime hetkillä maltoin tehdä tuollaisen tilkkurivistön peiton taustakappaletta koristamaan! Yleensä viimeistelemisten kanssa on todella kiire, eikä minua muutenkaan hirveästi huvita isojen kangaspalojen toisiinsa liittäminen. Muistin merkitä nimilappuun paitsi työn nimen

Veljentytär mieltyi Jäätelökesä-tilkkupeittoon niin, että otti sen luokseen asumaan. Se on päässyt hänen kotonaan kunniapaikalle, esimerkiksi Koiran alle: Ei kun oikeasti se on makuuhuoneen tärkeänä kodikkuuselementtinä: Kuvista päätellen Jäätelökesä-tilkkupeite sointuu Veljentyttären sisustukseen hyvin. Veikkaan myös, että erityisesti peri-perinteistä tilkkupeitettä nuorekkaampi kuviointi miellyttää uuden omistajan silmää. En varmaan tänäänkään saa valmistujaiskuvaa sini-vihreäsävyisestä, aitausmaisesta tilkkupeitostani. Sisätiloissa valaistus ei riitä eikä ulkona näyttäisi voivan kuvata ilman että peite kastuu. No voi voi!

Viikonlopun aikana tein paitsi Syysherkkuja-pussukan valmiiksi, myös paria muuta tilkkuilujuttua, joista ei ole kuvaa. Sen sijaan tästä on: valmistin taas kolme kivaa raitablokkia, joihin ohjeen löydät täältä. Olen huomannut, että liukuhihnamaisesti tekemällä saan kolme blokkia tehdyksi melkein samalla vaivalla kuin tekisin yhden. Siis melkein. Etsin ensin pienistä jäännöspaloista sellaisia, joista voin leikata kolme 3,5cm x runsas 15cm palasta. Muutamia leikattuani katson, löytyisikö niistä kahta toisiinsa (edes jotenkin) sopivaa väritystä/kuviointia. Sopivuuden lisäksi palojen kesken täytyy olla jotain kontrastia. Sitten etsiskelen isommista jäännöspaloista sekä kaapissa olevista varastoista ensin sellaisia, joista voin leikata neljä 5cm x runsas 15cm palasta ja sitten sellaisia, joista riittää leikata tuon lisäksi vielä kaksi 7cm x noin 27cm kaitaletta. Tässä kaikessa kuluu yleensä aika tovi, mutta kun minulla on ainekset koossa ainakin kolmeen blokkiin, siirryn ompeluko

Yllättävän kauan aikaa meni pussukan valmistamiseen – melkein koko iltapäivä – mutta nyt se on valmis. Syysherkkuja-pussukka, kas tässä: Pussukan toisella puolella on kiva oranssi yksityiskohta: Päädyin jättämään kangasjojon tai nappikoristelun pois, sillä en halunnut oranssien/pinkkien yksityskohtien jäävän piiloon. Tilkut olivat muutenkin pienet. Farkkutilkuissa on kummallakin puolella käsintikatut kaaret koristeena. Tikkasin vihreällä, pinkillä ja sinisellä tikkauslangalla myös osan tilkuista muotoisesti. Vuorina on Marimekon Unikko-kangasta, olen saanut nämä tilkut kivalta työkaveriltani. Vetoketjun "pidentäminen" kangaspalasilla onnistui kivasti. Pussukasta tuli vähän isompi, vaikka vetoketju itsessään oli melko lyhyt. Ompelin vetoketjupussukan silti aivan samalla tavalla kuin aina. Käyttämäni ohje löytyy tätä kautta. Strategiset mitat: leveys ylhäältä noin 21cm  leveys alhaalta noin 15cm  korkeus noin 12cm  pohjan leveys noin 7cm. Vetoketj

Pussukka tilkuista – sellaisen tekeminen on joka kerta palkitsevaa ja erityisesti tilkkupinnan kokoaminen käsiin osuvista kangaspaloista on rauhoittavaa. Tyttären tuunaamasta farkkuhameesta oli jäänyt paloja jäljelle ja ne löytyivät ompelupöydältäni. Farkkukankaassa oli seassa vähän stretchiä, joten tikkasin kaikki palat ensin koltsarikankaan palaan kiinni. Nyt olen leikannut paloja varten myös tikkausvanut: Tikkaan farkkukangaspaloihin ensin käsinommelta: Sitten tikkaan tilkkupinnat koneella. Teen jotain vaatimatonta tikkausta. Tytär ehdotteli, että lisäisin toiseen tilkkupintaan koristeeksi napin tai kangasjojon, jonka tekisin jostain pussukassa esiintyvästä kankaasta. Täytyy zoomailla (tai tuumailla). Kissa näyttää yllättyneeltä: Huom alustana tekemäni tilkkupeite.

Töölön Tilkkupajan ihanasti tikkaama tilkkutyöni muuttaa (toivottavasti) pian muotoa keskeneräisestä valmiiksi, sillä valitsin ( ! ), leikkasin, liitin ja silitin sille reunakanttikankaan eilen. Niin, ja keksin peitteelle kivan nimen, jota en paljasta vielä. Tilkkutyössäni on kuitenkin jo nimilappu ommeltuna, nimineen päivineen. Etsiskelin sopivaa sinistä reunakanttikangasta tovin. Minulla oli toki kirjavampiakin vaihtoehtoja, mutta tällä kertaa ne eivät näyttäneet oikeilta. Tämä merkillisen pilkullinen Eurokangaslaarilöytö sen sijaan sopi sekä etu- että taustapuolelle hyvin. Toinen muodonmuutos Sama pilkullinen kangas muuttaa hiukan, mutta merkitsevästi luonnettaan sen mukaan, mihin kankaaseen sen yhdistää. Tumman kankaan ympäröimänä ja ruskeasävyisiin raitoihin yhdistettynä pilkkukangas on vaatimaton ja selvästi sivuosassa: Kun pilkkukankaan kiertää räväköiden, punaista sisältävien kankaiden ympäri, sen punaiset pilkut näyttävät punaisemmilta ja taustan luonnonvaale

Tunnustan ensin, että jostain merkillisestä syystä tämä arkisen näköinen raitablokki (katso kivan raidallisen tilkkublokin teko-ohje tästä postauksestani ) miellyttää silmääni juuri nyt. Jouduin kursimaan blokin kokoon epäoikeaoppisesti. Valitsemani ruututilkku ei riittänytkään kolmeen ohueen raitaan eikä tumma harmaansininen kangaskaan riittänyt, vaan jouduin kokoamaan raitoja useammasta palasta ja lisäksi jatkamaan sitä eri kankaalla. Enkä yleensä niin välitä yksivärisistä osuuksista. Mutta jostain syystä kokonaisuus on kuitenkin kiva! Tunnustan myös, etten tässä blokissa yltänyt nappisuoritukseen: Eiväthän nuo reuna- ja keskiosan raidat kohtaa lainkaan tarkasti! Mehiläistä ei epätarkkuus näytä haittaavan. Kolmas ja lämmittävin tunnustus: Tilkuista Totta –blogin Irma on antanut minulle ihanan tunnustuksen jo kaaauan aikaa sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi postausta aiheesta. Tässä kauan viipynyt kiitokseni: K I I T O S ! ! ! ! Olen iloinen, että blogini on m