Tekstit

onnistunut tikkaus.

Kuva
Sain sini-vihreän, aitausmaisesti kuvioidun tilkkupeitteeni Töölön Tilkkupajan Soilen longarm-tikkauksesta torstaina Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Ooh! Aah! Ihanat tikkaukset! Vihdoinkin saattaa käydä niin, että "pidän taustasta melkein enemmän kuin itse tilkkupinnasta," hahah. Vähän puistattavasti ysärimäinen, harmahtava verhokankaanikin oli tikkauksen voimasta muuttunut erinomaisen kivaksi pinnaksi. Ysärikuvioiden sijaan tikkaus vie huomion. Peite on nyt valmiudessa, että tasoittelen sen reunat ja ompelen siihen reunakantin. Niin, ja nimi pitää keksiä ja nimilappu laittaa vielä ennen reunakanttausta. Kismittelee, kun tiedän keksineeni tälle osuvan nimen yhtenä iltana, mutta nyt olen unohtanut koko idean. Olen aivan täpinässä tikkauspalvelun minulle tuomista eduista. Esimerkiksi: Minun ei tarvitse harsia työtäni! Vielä tikkaisinkin peitteen omalla kotikoneellani (ja onhan sitä tullut tehdyksi), jos joku harsisi osat yhteen. En ole investo

tilkkutyöt juopolla polulla.

Kuva
Viikonlopun aikana ahersin juopon polku –tilkkublokkieni parissa ja sain ne lopulta kokoon. Ensin kolmeksi pitkäksi pötköksi: Tässä palat ovat vierekkäin, eivät vielä ommeltuina kiinni toisiinsa. Kokonaisuus näyttää vielä siistimmältä, kun koko tilkkupinta on koossa ja aseteltuna sängylle: Peitto ei ole vielä kokonaan tässä. Ompelen juopon poluille ensin räväkän vihreän, kapean kehyksen ja sen ulkopuolelle vähän leveämmän jonkun värisen kehyksen. Koska peitteen oikeassa alareunassa on kovin paljon mustaa, saatan tasapainottaa kokonaisuuden niin, että uloin kehys onkin vasemmasta yläreunasta paljon tummempi kuin muualta. Ehkä se tasapainottaa, ehkä ei. Peite taitaa joka tapauksessa jäädä meille kotiin asumaan, koska Mies vaikutti pitävän tästä tavallista enemmän. Valitettavasti makkarin muu väritys ei soinnu tähän – muuten saisimme uuden päiväpeiton. Material Obsession Two  Sarjassa kirja-arvosteluja on vuorossa Kathy Doughtyn ja Sarah Fielken yhdessä kirjoittama Material

uusi kirja-arvostelu. ostoksia.

Kuva
Menin pari viikkoa sitten aivan tärviölle ja ostin Amazonista useamman tilkku- ja ompelukirjan kerralla, ja lisäksi yhden lukupokkarin. Järkeilin itselleni, että tulee edullisemmaksi ostaa kerralla. En ole vertaillut hintoja, mutta olen vakuuttunut tästä. Tosi järkevä olin. Menin koko nettikirjakauppaan, koska olin Syyringin kiltaillassa päässyt vähän lehteilemään tilkkuystäväni Ellen näytille tuomaa Quilting Modern –kirjaa, ja minusta tuntui kuin se olisi kirjoitettu suoraan minulle. Jacquie Gering ja Katie Pedersen ovat siis koonneet Quilting Modern –kirjan, selitteenä vielä "techniques and projects for improvisational quilts". En ole kovin kauan tiennyt, että usein käyttämälläni tilkkuilutavalla on nimi "improvisational," ja että se on oikein tekniikka. Kuulostaahan se hienommalta kuin kuvailla, että "en oikeastaan suunnittele etukäteen juuri mitään; otan kankaita ja paloja esiin, ompelen niistä jotain ja katson sitten, mitä blokeista muodostuu"

tilkkukirja-arvostelut.

Kuva
Lainasin kirjastosta Trine Bakken kirjan "Pientä ja suurta tilkuista". Olen selannut tämän läpi aikaisemminkin, mutta siitä on jo aikaa. Usein sitä saa uusia ideoita, vaikka lukisi kirjan toista tai kolmatta tai kymmenettä kertaa. Tosi kivat kuvat, nättiä ja söpöä hän on tehnyt ja kivan jutustelevasti tämä on kirjoitettu. Ideamaisena kirjana suosittelen. Aikamoinen guru täytyy vain olla, jos näillä ohjeilla saa järkevää syntymään. En ole kysellyt, mutta mahtaako kukaan osata näillä ohjeilla tehdä oikein? "Pane pussin puoliskot yhteen oikeat puolet vastakkain ja ompele sivusaumat. Vie ommelta hiukan vinoon lähestyessäsi vetoketjua niin, että pussin kulmiin ei jää reikää." Luulen tietäväni, mitä ensimmäinen lause tarkoittaa, mutta miten niin pitää viedä ommelta vinoon? Minne vinoon? Lähestyessäni vetoketjua? Entä kun olen vetoketjun kohdalla? "Voit ommella vetoketjuun pääpalat. Silloin pussin yläreunasta tulee vetoketjun ja sivusauman kohdalta

terveisiä tilkkutyönäyttelystä. tilkkublokkeja.

Kuva
Vantaan Tilkkutiiraajat juhlistavat killan 15-vuotisjuhlaa järjestämällä tilkkutyönäyttelyn Tikkurilan kirjastotalon Pisto-galleriassa. Avajaisia vietettiin maanantaina 3.9., ja vein tilkkuystäväni Soilen kanssa heille tervehdyksen Helsingin tilkkukilta Syyringiltä.   Varsinkin pääkaupunkiseudulla asuvien kannattaa tietysti käydä näyttelyssä! Esillä on isoja töitä, jotka ovat aina vaikuttavia, mutta vitriineissä on myös pieniä tilkkujuttuja. Erilaisia ja inspiroivia! Esimerkiksi Maarit Kinnusen "Onnesta soikeana" –laukku on näyttelyssä ja esillä vitriinissä, missä sitä voi tarkastella realistisemmin kuin Maikin tilkut –blogin kuvasta, tai tästäkään kuvasta: Kaksi poimintaa näyttelyssä esillä olevista isoista töistä. Otin kuvan Pia Eklundin työstä "Mars ja muut planeetat," koska siinä oli kiva idea. Ympyrät oli applikoitu peitteeseen risareunaisina, ja spiraalimainen tikkaus kruunasi kaiken. Näyttelyssä tämän työn näkee kokonaisuudessaan! R

pussukka nimeltä Ruusuntippa.

Kuva
Pussukka valmistui niin, että juuri ja juuri ehdin vielä valoisahkoon aikaan ulos ottamaan siitä viralliset valmistujaiskuvat. Pussukka on nimeltään Ruusuntippa. Nimeen sain idean tämän toisen puolen kuviosta, joka muistuttaa vähän verenpisaraa (mutta vain vähän). Siitä jotenkin ajatus meni pisaran kautta tippaan, ja muistin vanhan Ruusuntippa-nimisen kirjan. Päähenkilön nimi oli Ruusa Ksantippa, mutta häntä kutsuttiin Ruusuntipaksi. (Mitään muuta kirjasta en muistakaan.) Seuraava kuva ei varsinaisesti ole hauska, mutta siihen liittyy huvittava juttu: Tähtäilin pihassa kännykkäkamerallani ja olin juuri ottamassa tämän pussukkapuolen virallista kuvaa, kun Kissa kävi puskemassa minua. Tietenkin kuvasta tuli tärähtänyt! Onneksi sain rauhassa ottaa loput kuvat. Pussukka avonaisena. Sisätaskusta tuli aika kiva; tein sen tosi monesta tilkkupalasta. Tällaiselta tasku näytti ennen ompelemista: Pohjasta tein tavallista leveämmän – leikkasin kulmista 6cm:n neliöt p

pussukka nyt. syyskuu!

Kuva
Juopon polku-blokkien ompelemisen lomassa sain niin paljon aikaiseksi, että menin siistiin vinttiimme (se on siisti, kiitos Tyttären ja hänen Ystävänsä, jotka järjestivät sen oivalliseen ja käytännölliseen järjestykseen jo melkein vuosi sitten)  otin esiin paksun tikkausvanun ja  leikkasin vanusta vetoketjua hieman leveämmät ja vetoketjun korkuiset palat.  Ja miksi tein tämän kaiken? No, on vihdoinkin aika ommella taas pussukka. Vetoketjun mittojen mukaan leikkaamani vanun alle leikkasin tukikankaan tapaisen. Käytin vanhaa pussilakanakangasta, joka on paikoitellen niin ohutta, ettei sitä voi käyttää tilkkutöissä. Juuri näitä ohuita osuuksia voi käyttää välikerroksina. Tilkkutyöt alkoivat seuraavaksi. Asetin kuviokankaan vanun päälle ja aloin ommella tilkkuja sen ympärille. Tässä tilkkupinta tikkautuu sitä mukaa kuin se kasvaa. Seuraava pala pannaan aina edellisen päälle oikea puoli oikeaa vasten, ommellaan sauma ja käännetään pala oikein päin. Kuvassa mittailen, riittä