Tekstit

harmaa lipare. ideoita tilkkutöihin.

Kuva
Kylläpä tulee harmaita näistä postauksistani! Sain eilen illalla ommelluksi uusinta tilkkulaukkua varten vetoketjulipareen. Kuvassa värikkäänä yksityiskohtana sentään sakset: Lipare on saman levyinen kuin isommissa vetoketjulaukuissa (esimerkiksi tässä Syksyn sävel –vetoketjulaukussa), ja nyt aprikoinkin, onkohan se liian leveä. No, kun saan laukun kolmiulotteiseen malliin, voin kokeilla. Laukussa on nyt riittävästi tikkausta. Tavallisia suoria vain: Toivon todella, että pääsen seuraavan ompelurupeaman aikana vetoketjun istutukseen saakka! Tuntuu, kuin tämä laukkuaihio olisi ollut tekeillä jo iät ja ajat (tai no, niinhän se onkin, koska ompelin ensimmäiset tilkut melkein vuosi sitten). Ideoita tilkkutöihin Tuotokseni ovat niin harmaat, että vastaan lisäksi erään kommentoijan taannoiseen (ehkä retoriseen) kysymykseen: mä mistä aloittaisin sen tilkkutyön?! Kolme neuvoa ja yksi neuvon tapainen: 1 - Katsele (minkä tahansa) kirjan kuvia sillä silmällä. Sain idean sisustus-/li

harmaita tikkauksia.

Kuva
Ompelen edelleen harmaasävyistä tilkkulaukkua. Hitaasti se etenee. Silitin tällä kertaa tilkkulaukkuun tulevat etu- ja takakappaleen tukihuopaan kiinni, en siis käyttänyt tapani mukaan yhdistelmää collegejersey-tikkausvanu. Ostin palan silitettävää tukihuopaa jostain joskus (nyt en voi antaa tunnustusta oikealle taholle, sillä en muista) ja ajattelin kokeilla, miten se käyttäytyy laukussa. Kuvasta ei ehkä aivan näe, että silitetyt palat ovat todella jäpäkät. Jäykän oloiset mutta pehmeästi taipuisat: Valitsin laukun vuorikankaaksi harmaasävyisen, kirjavan kankaan. Sehän on aivan eri tyyliä kuin päälliosan harmaan-/pellavansävyinen kuviokangas, mutta näyttänee riittävän sointuvalta, kun laukkuun kurkkaa sisään. Lisäsin toiseen kappaleeseen ja vuoriin kiinnitettyyn sisätaskuun pienet soirot ihanaa, naiskuvioista kangasta, jonka ostin Tilkkuvuoren myyntitiskeiltä maaliskuussa. Olin vähällä tikata pikkuneliöiden ympärille ympyrämäisiä tikkauksia, mutta laiskuus voitti. En viitsinyt

vanhoja ja vielä vanhempia käsitöitä.

Kuva
Kävin Äidin luona toisessa kaupungissa. Hänelläkin on aika monta tekemääni tilkkutyötä (kaikilla läheisilläni on, hah hah). Omenankukkalaukku oli hänellä kädessä, kun Äiti, Tytär ja minä kävimme syömässä. Viime vuonna Äiti sai äitienpäivälahjaksi tilkkukukkatyynyn, jolla ei ole luovaa nimeä. Tai sitten sen nimi on Tilkkukukkatyyny äidille. Tyyny sopii hänen sohvalleen muiden hillityn väristen tyynyjen viereen: Äidillä on toisella sohvalla neljä toisenlaista tyynyä. Kahteen hän on tehnyt päällisen petit-point-tekniikalla, kauan kauan sitten (ehkä 1950-luvulla?). Kaksi sohvatyynyä on puolestaan minun tekemääni tilkkutyötä harrastukseni alkuajoilta 1990-luvun lopulta tai ehkä 2000-luvun ihan alusta. Tämä on pahvimallineiden avulla tehdyistä salmiakkiruuduista: Kiinnitin palat toisiinsa käsin ommellen. (Päällisessä ei ole tikkauksia, joten en voi sanoa, että se olisi käsin ommeltu ja käsin tikattu.) Toisessa on neljä paper-piecing-tekniikalla toteutettua taloa: Mei

huomiointia. muistelua. uutta.

Kuva
Vanhassa talossa –blogin Tarjah valitsi viisi mieluista blogia, joista yksi olin minä, ja sain pystin. Kiitos, tämä on melkoinen kunnia! Pystiin liittyi haaste: nyt pitäisi keksiä kymmenen uutta asiaa minusta. Huh huh! Pari helppoa. 1. Synnyin Raumalla eli olen ikuisesti raumalainen (vaikka olen asunut muualla pidempään kuin siellä asuin). 2. Kuuntelen paljon radiota: Radio Muoria Suomea aina paitsi sunnuntai-iltaisin kuudesta eteenpäin kuuntelen America’s Top 40 with Ryan Seacrest –ohjelmaa. Meillä on radio melkein joka huoneessa ja lisäksi meillä on piharadio. Saunassakin voi meillä kuunnella radiota. 3. Ehkä juuri kohdan 2 takia: minulla/meillä on matkaradiokokoelma, johon kuuluu esimerkikisi kolme ASA-matkaradiota (päällinen aitoa Friitalan nahkaa!) ja yksi Party Boy –radio. Mistähän tämä seuraava tuli mieleeni? 4. Olen kaksi kertaa voittanut arpajaisten pääpalkinnon. Pienenä voitin raittiuskilpakirjoitusten arpajaisista (ainakin luulisin, että ne olivat arpajaise

ompelin vetoketjupussukan tilkkuneliöistä.

Kuva
Otin hyötykäyttöön tekeillä olevien pinosta (röykkiöstä) putkahtaneita jäännöstilkkuneliöitä, jotka olen näemmä ommellut viime vuoden huhtikuussa (!). Mittelin ompelemiani blokkeja vetoketjujen vierellä ja löysin sopivan värisen ja pituisen vetskarin. Mukavasti esillä ollut lahjoitusmarimekkokangas sopi vuoriksi, joten lähdin rakentamaan pussukkaa. Tässä valmiiksi tikatut tilkkupinnat, vuorikangaskappale ja vetoketju: Ja tässä valmis vetoketjupussukka, nimeltään Tilkkuikkunat: Pussukan leveys on noin 25cm, korkeus noin 20cm ja pohjan leveys noin 10cm. Tilkkupinnat on tikattu collegejersey- ja tikkausvanukappaleisiin aaltoilevin tikkausviivoin. Pussukasta tuli aika kiva ja jotenkin perinteisen suomalaisen näköinen. Parhaalta tuntuu, että välityönä, huvikseni ja tavoitteettomasti tekemäni tilkkuneliöt ovat nyt oikeassa käytössä! Pussukan sisällä on isohko sisätasku, mutta! Unohdin kiinnittää sivusaumoihin kiinnipitolenksut, vaikka ompelin sellaiset valmiiksi! Pussuk

vetoketjulaukku valmis!

Kuva
Tekeillä-pino (röykkiö) hupeni taas hieman, sillä sain ruskehtavan, käsin tikkaamani tilkkulaukun valmiiksi. Tässä se on: Syksyn sävel –vetoketjulaukku! Mitat: noin 38cm leveä, noin 30cm korkea, pohjan leveys 10cm. Sangat ovat 66cm pitkiksi leikatuista kaitaleista ommellut, eli laukkua voi kantaa olkapäällä, mutta sitä pystyy myös kantamaan kädessä (ainakin itse pystyn, enkä ole kovin pitkä ihminen) ilman, että sen pohja osuu maahan. Syksyn sävel –vetoketjulaukku sivulta. Tässä näkyy myös vetoketjun toiseen päähän ompelemani läpyskä. Toiselta puolelta laukku näyttää tältä: Vaikka tikkasin laukkuun ohuen vanun JA ompelin vuorikankaan taakse collegejerseykappaleet, laukku on vähän vetelä. Se saisi olla jäpäkämpi! Mutta ihan ok onnistunut tämä silti on. Vuorikankaaksi valitsin uudehkon pallokankaan, joka sointui kummallisen hyvin laukun söperrysmäisiin kukkakangastilkkuihin. Tällä kertaa ompelin vetoketjun liparekappaleisiin niin päin, että ketju avataan laukun puolelta, e

ompelin vetoketjulaukkua.

Kuva
Laukkujen teossa kiinnostavin ja jännittävin osuus on se, kun kokoaa laukun ja näkee sen ensimmäisen kerran valmiin näköisenä. Sitä ennen täytyy tietysti tehdä suuri määrä pieniä juttuja, mikä koettelee välillä kärsivällisyyttä. Olin sitten kärsivällinen tai en, ompelin eilen ruskehtavaa vetoketjulaukkua ja seuraavat vaiheet olivat vuorossa: - leikkasin laukkuun sangat (mutta en vielä tukikangasta niihin) - leikkasin laukun yläreunan huolittelukaitaleen - leikkasin, taittelin ja silitin hihnan, jonka toiseen päähän kiinnitän avainlenkin tms. ja jonka ompelen toisesta päästään kiinni laukun yläreunaan - leikkasin kaksi kapeaa vinokaitaletta, joista toisesta tulee ehkä lenksu laukun huolittelukaitaleen alareunaan kiinnitettäväksi (joko laukun ulko- tai sisäpuolelle) ja toisesta vetoketjun vetolenksu. Tosin sittemmin huomasin, että vetoketjun vedin on umpinainen, eli siihen ei voi kiinnittää lisälenksua. - leikkasin myös ulko- ja sisäkappaleet laukun sisätaskua varten. Ompelin