Tilkunviilaaja

Vanhassa talossa –blogin Tarjah valitsi viisi mieluista blogia, joista yksi olin minä, ja sain pystin. Kiitos, tämä on melkoinen kunnia! Pystiin liittyi haaste: nyt pitäisi keksiä kymmenen uutta asiaa minusta. Huh huh! Pari helppoa. 1. Synnyin Raumalla eli olen ikuisesti raumalainen (vaikka olen asunut muualla pidempään kuin siellä asuin). 2. Kuuntelen paljon radiota: Radio Muoria Suomea aina paitsi sunnuntai-iltaisin kuudesta eteenpäin kuuntelen America’s Top 40 with Ryan Seacrest –ohjelmaa. Meillä on radio melkein joka huoneessa ja lisäksi meillä on piharadio. Saunassakin voi meillä kuunnella radiota. 3. Ehkä juuri kohdan 2 takia: minulla/meillä on matkaradiokokoelma, johon kuuluu esimerkikisi kolme ASA-matkaradiota (päällinen aitoa Friitalan nahkaa!) ja yksi Party Boy –radio. Mistähän tämä seuraava tuli mieleeni? 4. Olen kaksi kertaa voittanut arpajaisten pääpalkinnon. Pienenä voitin raittiuskilpakirjoitusten arpajaisista (ainakin luulisin, että ne olivat arpajaise

Otin hyötykäyttöön tekeillä olevien pinosta (röykkiöstä) putkahtaneita jäännöstilkkuneliöitä, jotka olen näemmä ommellut viime vuoden huhtikuussa (!). Mittelin ompelemiani blokkeja vetoketjujen vierellä ja löysin sopivan värisen ja pituisen vetskarin. Mukavasti esillä ollut lahjoitusmarimekkokangas sopi vuoriksi, joten lähdin rakentamaan pussukkaa. Tässä valmiiksi tikatut tilkkupinnat, vuorikangaskappale ja vetoketju: Ja tässä valmis vetoketjupussukka, nimeltään Tilkkuikkunat: Pussukan leveys on noin 25cm, korkeus noin 20cm ja pohjan leveys noin 10cm. Tilkkupinnat on tikattu collegejersey- ja tikkausvanukappaleisiin aaltoilevin tikkausviivoin. Pussukasta tuli aika kiva ja jotenkin perinteisen suomalaisen näköinen. Parhaalta tuntuu, että välityönä, huvikseni ja tavoitteettomasti tekemäni tilkkuneliöt ovat nyt oikeassa käytössä! Pussukan sisällä on isohko sisätasku, mutta! Unohdin kiinnittää sivusaumoihin kiinnipitolenksut, vaikka ompelin sellaiset valmiiksi! Pussuk

Tekeillä-pino (röykkiö) hupeni taas hieman, sillä sain ruskehtavan, käsin tikkaamani tilkkulaukun valmiiksi. Tässä se on: Syksyn sävel –vetoketjulaukku! Mitat: noin 38cm leveä, noin 30cm korkea, pohjan leveys 10cm. Sangat ovat 66cm pitkiksi leikatuista kaitaleista ommellut, eli laukkua voi kantaa olkapäällä, mutta sitä pystyy myös kantamaan kädessä (ainakin itse pystyn, enkä ole kovin pitkä ihminen) ilman, että sen pohja osuu maahan. Syksyn sävel –vetoketjulaukku sivulta. Tässä näkyy myös vetoketjun toiseen päähän ompelemani läpyskä. Toiselta puolelta laukku näyttää tältä: Vaikka tikkasin laukkuun ohuen vanun JA ompelin vuorikankaan taakse collegejerseykappaleet, laukku on vähän vetelä. Se saisi olla jäpäkämpi! Mutta ihan ok onnistunut tämä silti on. Vuorikankaaksi valitsin uudehkon pallokankaan, joka sointui kummallisen hyvin laukun söperrysmäisiin kukkakangastilkkuihin. Tällä kertaa ompelin vetoketjun liparekappaleisiin niin päin, että ketju avataan laukun puolelta, e

Laukkujen teossa kiinnostavin ja jännittävin osuus on se, kun kokoaa laukun ja näkee sen ensimmäisen kerran valmiin näköisenä. Sitä ennen täytyy tietysti tehdä suuri määrä pieniä juttuja, mikä koettelee välillä kärsivällisyyttä. Olin sitten kärsivällinen tai en, ompelin eilen ruskehtavaa vetoketjulaukkua ja seuraavat vaiheet olivat vuorossa: - leikkasin laukkuun sangat (mutta en vielä tukikangasta niihin) - leikkasin laukun yläreunan huolittelukaitaleen - leikkasin, taittelin ja silitin hihnan, jonka toiseen päähän kiinnitän avainlenkin tms. ja jonka ompelen toisesta päästään kiinni laukun yläreunaan - leikkasin kaksi kapeaa vinokaitaletta, joista toisesta tulee ehkä lenksu laukun huolittelukaitaleen alareunaan kiinnitettäväksi (joko laukun ulko- tai sisäpuolelle) ja toisesta vetoketjun vetolenksu. Tosin sittemmin huomasin, että vetoketjun vedin on umpinainen, eli siihen ei voi kiinnittää lisälenksua. - leikkasin myös ulko- ja sisäkappaleet laukun sisätaskua varten. Ompelin

Nojatuolista löytämäni ”tekeillä”-juttujen röykkiö (olen kutsunut sitä kasaksi, mutta se on kasaakin suurempi: niin suuri, ettei tuolissa voi kuvitellakaan istuvansa) luovutti syövereistään myös tyynyaihion. Löysin sieltä Tyttären ammoisina alakouluaikoina tekemän kissa-aiheisen kangasmosaiikin. Kuvio on onnistuneesti toteutettu tekniikalla, jota itse olen kokeillut siinä suuremmin menestymättä, eli kankaanpaloja on aseteltu taustakankaalle, päälle on laitettu tyllipala ja päältä on ommeltu niin, että kankaanpalat kiinnittyvät. Ehkä työ oli tarkoitettu tauluksi, mutta minähän en saa seinälle asti mitään, joten kysyin ja sain luvan tehdä työstä koristetyyny. Etsin (mielestäni) sopivan reunakaitalekankaan ja ompelin kuvan ympärille: Tästä tulee uusi päällinen 35cm x 35cm koristetyynylle, jonka päällinen nyppyyntyi kamalaksi noin viikon kuluttua käyttöönotosta ja joka on ollut harminani kohta neljä vuotta. On aikakin päästä siitä viheliäisestä tyynynpäällisestä eroon! Tein tyynyy

Ihminen voisi ommella järkeviäkin juttuja, mutta sen sijaan sitä voi hairahtua ompelemaan yhdentekeviä. Tai ei ainakaan mitään tavoitteellista. Otin nojatuolin selkänojalla olleet, vetämistä (viikon) odottaneet lakanat vedettäviksi ja tuolilla ollut ”tekeillä”–kasa putosi lattialle. Kasassa oli pino ajat sitten jäännöskankaista ompelemiani neliöitä, jotka otin käteeni (muistin ensin vetää lakanat, mutta vain siksi että vetokaveri oli silloin paikalla) ja järjestelin ensin yhdeksi 3x3-blokiksi: Pinossa oli sopivahkoja neliöitä toiseenkin blokkiin: Mitäkö näistä on tulossa? Ei aavistustakaan. Etupainotteisesti vauvanpeittoon Vauvanpeiton tilkkupinta on nyt tarpeeksi iso, ja voin ruveta kokoamaan tilkkupinta-vanu-taustakangaskerroksia. Tässä vaiheessa kannattaisi siis joko leikata sopivan kokoinen vanu tai leikata/koota sopiva taustakangas, mutta mitä teen? Viis järkevistä järjestyksistä, minä leikkaan nyt peiton reunakaitaleita! Ehkä tässä oli jokin järjenhiven. Minulla on va

Ompelupisteeni on heinäkuisen suursiivouksen jäljiltä toki paljon moitteettomammassa järjestyksessä, mutta se ei enää ole täydellisen siisti! Ompelen tässä ylä- ja alakaitaletta pinkki-vihreään vauvanpeitteeseen. Peite on nyt sen kokoinen, että minun pitää seuraavaksi etsiä siihen sopiva taustakangas, harsia se tikkausvanun ja taustakankaan kanssa kiinni ja sitten tikata! Voi ei! Tikkauskuvioista päättäminen on niiiiiin vaikeaa minulle. Varastot sen kuin kasvavat Löysin Futura Finlandin konkurssimyynnistä (kävin heidän myynnissään kerran jo kesäkuussa ja ostin itseni tärviölle ) järkevämpien hankintojen (vetoketjut ja tikkauslangat) lisäksi pari täysin tarpeetonta kangasta: Tarpeettomia nämä ovat siksi, että kaapeissa on kankaita vaikka muille jakaa – mutta ei juuri näitä kankaita. Tapojeni vastaisesti ostin kumpaakin kuosia 2 metriä. Tavoilleni tyypillisemmin ostin myös valmiiksi leikattuja houkutuspaloja: Siis ihanat kankaat! Kuva ei tee näille oikeutta! Tekisin