Tilkunviilaaja

Ta-daa! Valtavat fanfaarit! Pitkän aikaa kesken ollut, Hyrrät-työnimellä tunnettu tilkkutyöni on nyt valmis! Sen nimi on: Ajatus karkaa kesään. Ennen kuin näytän työn suunnilleen kokonaisuudessaan, kuvailen vielä, miten viimeistelin sen. Edellisessä kirjoituksessa mainitsin reunojen suoristamisen. Tarkoitin siinä vaiheessa työn reunojen merkitsemistä. Koska reunakaitale oli melkein musta, liitukynä osoittautui kerrankin erittäin kätevästi. Kun liituviivat oli piirretty, pidin taukoa, jonka aikana keksin viistää vielä kulmista pienet kolmiot pois. Merkitsin uudet nurkkaviivat myös liidulla. Ompelen mieluiten vinokaitaleen koneella, eli en yleensä kiinnitä käännettyä kaitaletta käsinompeleella ommelviivaan. Siksi kiinnitän kaitaleen ensin nurjalle puolelle, jolloin käännetyn kaitaleen kiinnittävä siisti tikkaus tulee työn oikealle puolelle. (Tässä kohtaa minulle käy usein niin, että ainakin aloitan kaitaleen kiinnittämisen oikealle puolelle, jolloin joudun purkamaan ompeleen.)

Raidallinen tilkkulaukku sai odottaa viimeisteleviä tikkauksia, kunnes Hyrrät-tilkkutyön reunat oli kaikki tikattu. Tuntui liian hankalalta vaihtaa paininjalka normaaliksi ja taas tikkauspaininjalka takaisin, vaikka siinä ei menisi kuin muutama minuutti. Laukulla ei kuitenkaan ollut kiire, eli tämäkin aikataulu riitti hyvin. Melkein tällainen potretti hänestä on julkaistu aikaisemminkin. Nyt kun tässä on tikkaus, laukun sangatkin pysyvät paremmin pystyssä. Laukku on takaa tällainen: Laukun vuorissa on kahta toisiinsa sointuvaa kangasta: Ja vielä muodon havainnollistava kuva: Jälleen mielihalu Ompelen toisinaan myös vaatteita, tai oikeastaan voisi sanoa, että minun on tiedetty joskus ommelleen vaatteita. Haluaisin pitkästä aikaa ommella jotain päällepantavaa itselleni, ja nimenomaan tällaisen paidan. Näin Threads-lehdessä kaavaa kokeilleen arvion, ja siitä asti malli on kiusannut minua yhtä sinnikkäästi kuin hoopo kangaskuusi tässä taannoin. Hyrrätyö valmistumassa Eilen illalla pää

Hyrrätyön tikkaaminen vie aikaa, vaikkei tikkauskuvio olekaan vaikea toteuttaa. Perjantai-iltana tikkasin reunakaitaleeseen lehväkuvioita melkein kaksi tuntia ja sen jälkeen päättelin langanpäitä yli tunnin. Arvaan, että harjaantuneet tilkkuajat piilottavat tikkauslankojen päät jollain kätevällä tavalla eivätkä työllistä itseään päättelemisellä, mutta itse toimin näin. Onpahan jotain järkevää puuhaa television ääressä. Tikkaan reunakaitaleeseen saniaismaisia lehviä, osan leveä, osan kapea pää työn ulkoreunaa kohti kurottuen. Kuviot eivät edes yritä olla keskenään samanlaisia, enkä ole sijoittanut niitä missään suhteessa symmetrisesti. Ne ovat satunnaisen näköisiä ja satunnaisessa järjestyksessä. Tikkauslankojen värin olen yrittänyt sovittaa vastaavalla kohdalla keskiosassa näkyviin sävyihin. Lehviä on siis useamman värisiä: turkooseja, violetteja, sinisiä, vaihtuvasävyisiä vihreitä ja vaihtuvasävyisiä viher-ruskeita. Alalankana olen käyttänyt harmaata. Yhdessä kulmassa on tällaisia leh

Eilen en ehtinyt lainkaan ompelupisteeseeni, mutta pääsin kangaskauppaan! Olin Itiksessä tyttären kanssa, ja hän osoitti melkoista suopeutta pistäytyessään kanssani Eurokankaaseen. Puuvillatiskillä oli lukuisia aika ihquja pakkoja. Sydänkuvioisia kankaita oli saapunut näin ystävänpäivän alla, mutta päätimme yhdessä pitäytyä muihin kuvioihin. Löysin vielä pari mukavaa palaa alennuslaarista. Pakkakankaita ostin kaikkia metrin. Nyt täytyisi vielä keksiä, mitä näistä tekee! Ja näitä edeltäneistä ostoksista! Ja vielä edellisistä!

Perusjuttujen lisäksi voi ehkä kiinnittää huomiota salakavaliin virheisiin, jotka voi tehdä vahingossa. Vaikka tikkaus tuntuisi sujuvan ongelmitta – lanka juoksee siististi, tikit tulevat hyviä ja tikkauskuviot näyttävät suunnilleen sellaisilta kuin oli aikonutkin – voi olla, että sitä on jo pudonnut sudenkuoppaan. Tässä kaksi, joihin olen hyrrätyötä tikatessani rysähtänyt. Sudenkuoppa 1 Ennen kuin alkaa surrutella, kannattaa vielä kerran tarkistaa, että taustakangas on varmasti suorassa. Muuten voi käydä niin kuin minulle. Päättelin jo yhden lehväkuvion langanpäitä nurjalla puolella, kun huomasin, että taustakangas oli osittain kaksin kerroin tikkauskuvion alla. Taustakangas on päälliosaa aika lailla suurempi, enkä ole vielä leikannut ylimäärää pois (ajattelin, etteivät ylimäärät haittaa mitenkään). Kuvasta näkyy, miten taustakangas oli taittunut. Ei auttanut kuin purkaa puolet kuviotikkauksesta, suoristaa taustakangas ja tikata uudelleen. Otin kuvan, kun olin jo purkanut ompeleet. S

Olen nyt tikannut Hyrrät-tilkkutyötä viikonlopusta lähtien. En tietenkään koko aikaa! Varsinaiseen tilkkupintaan tein hyvin tavanomaiset kuviot eli isompia ja pienempiä ympyröitä. Tällaiset, tilkkujen asettelua jotenkin toistavat tikkauskuviot ovat olleet minulle hyvin ominaisia. En ole yleensä keksinyt oikein mitään muuta. Päätin sitten, että reunakaitaleessa olisi jotain muuta. Päätin lisäksi, että käyttäisin kankaasta erottuvan värisiä tikkauslankoja. Tällä kertaa en valitsisi helpointa eli mahdollisimman huomaamatonta ja ennalta-arvattavaa. No nämä tikkauskuviot kyllä erottuvat. Kuvassa näkyy, miten olen merkinnyt kuviota kankaalle. Piirrän ensin lehväkuvion keskiruodin eli loivan s-kirjaimen ja sen viereen kummallekin puolelle toisen kaaren. Merkitsemiseen käytin merkkausliitukynää. Kerrankin se tarttui riittävästi kankaaseen ja erottuu myös. Tällä hetkellä suunnitelmana on tikata lehväkuvioita melko harvakseltaan: en ajatellut täyttää koko kaitalepintaa tikkauksella. Mutta voi o

Vvv eli viimeistelyä vailla valmis. Kokemuksen perusteella laukku tai mikä tahansa ompelutyö voi minulta jäädä tähän vaiheeseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Esimerkki: vaatekomerossani roikkui kahden vuoden ajan jakku, jonka viimeistelystä puuttui enää hihojen päärmäys (ne oli valmiiksi mitattu, taitettu ja nuppineulotettu). Jakku on kyllä tätä nykyä jo valmis. Laukku näyttää jokseenkin valmiilta, mutta minun täytyy vielä: - ommella neppari tai magneettilukko tamppiin ja laukun etukappaleeseen. - päällitikata reunuskaitaleet - tikata sangat ja tamppi niin, että ne helpommin pysyvät oikeassa asennossa (eivätkä käänny alas, kuten ne nyt tekevät). Koska laukku oli tavallaan poissa päiväjärjestyksestä, tartuin muihin toimiin. Ensiksi jatkoin lilahtavan torkkupeiton kokoamista. Toimin jälleen itselleni tyypillisesti, eli "soitellen sotaan". Olin kyllä huolellisesti koonnut jokaisen rivin tilkut pinoon ja merkinnyt järjestysnumeron nuppineulalla, mutta tietenkin tartuin pariin en