Tekstit

Näytetään tunnisteella vaatteet merkityt tekstit.

hanhet täydentyvät

Kuva
Syyringin hanhikurssilla ja sen jälkeen tekemäni värikkäät hanhet kehittyvät ja ovat muuttumassa seinävaatteiksi/kangastauluiksi. En pitänyt ajatuksesta, että hanhien ympärillä olisi pelkkää taustakangasta, joten kehitin niiden ympärille jotain. Tästä näkee, miten toimin – teen palasia jonkun määrän ja katson sitten, mihin ne riittävät. Vai riittävätkö. Ruohoa esittävät sakarapalaset eivät ihan riittäneet täydentämään hanhikappaleen leveyttä. Lisäksi yksi ruoko on liian vähän. Kolme olisi parempi, mutta päätin tehdä kaksi. Niin siis tein yhden sakarapalan lisää ja ompelin toisen ruokosarjan: Tilkkupinta alkaa nyt näyttää siltä, että voisin aloittaa vanutikkaamisen.   kirjoitettu hieman myöhemmin Taikasana ”vanutikkaaminen” sai aikaan väistämisreaktion. Mieluummin kuin tikkaamiseen, tartuin seuraavaan hanheen. Se sai vastaavat ruohot ja korret ympärilleen: En taida enää voida vältellä tikkaamista, vaan on tartuttava toimeen. Jotain aivan muuta  Nimittäin i-ha

toukokuu !! liian pieni ja liian suuri.

Kuva
Tilkunviilaajan toukokuun 2012 kalenterikuvassa on ”Näen violettia” –seinävaate, jonka tein ehdolle Finn Quilt ry:n näyttelykokoelmaan, johon piti tehdä violetti 50cm x 50cm työ. Työni ei tullut hyväksytyksi kokoelmaan, mutta se pääsi näytteille pienimuotoisemmin eli ystävieni Maaren ja Juhan kesäpaikan vinttikamarin seinälle. Vappuna piti olla paljon menossa ja ulkona, mutta ennätin sentään välillä ompelupöydän ääreen. Tein koevaatteita, joita epätoivoa lähenevin tuntein sovittelin eilen illalla.   Aivan liian pieni Toteutin Suuresta Käsityö –lehdestä huomaamani pikkumekon Burberry-vaikutteisesta kankaasta, joka minulla on ollut varastossa iät ja ajat. Olisi ollut aika kivaa, jos mekosta olisi tullutkin yllättäen kunnollinen. Huomasin kuitenkin jo vetoketjua ommellessani, ettei työ tule onnistumaan pidettäväksi asti, sillä kangas jousti juuri siihen suuntaan, mihin ei olisi pitänyt. Vetoketjun kiinnitysommel sai reunan mutkittelemaan villisti. Viimeisen niitin epäonnist

puuduttavaa!

Kuva
Olen saavuttanut kukkaneliöt-seinävaatteen tikkaamisessa puuduttavuuden tason. Kyllästyttää! Sain juuri tikatuksi kaikki neliöt, siis isot ja pienet, ja siirryin tikkaamaan mustia välikaitaleita. Keksin, että ompelisin mustalle alueelle ikään kuin isoja neliökuvioita varjotikkauksena. Ihan ookoolta näyttää tämä ensimmäinen: Voisin hetken arvuutella teillä, mitä käytin neliön mallineena, ettekä varmasti arvaisi. Kokeilin ensin tyhjällä, neliömäisellä suklaarasialla, mutta se oli auttamattoman pieni. Neliön piti olla oikein iso. No, ompeluhuoneessa makkarissa on muutama säilytyskori, joista tempaisin yhden mallineeksi. Tässä oli se hyvä puoli, että se pysyi erittäin hyvin paikallaan. Terävöitin mallineen mukaan piirtämiäni kulmia jälkikäteen viivaimen avulla. Viivojen tikkaaminen on kyllä työlästä. Laittelen työn kohta syrjään ja teen jotain kivampaa. Olen haaveillut, että ottaisin jäännöstilkut taas esiin ja tekisin improvisoituja paloja tai jotain. Kangasvaihtoehto Eilen

kolme konetikkauskuviota. mekkoko?

Kuva
Voisi luulla, että olen ryhtynyt konetikkausasiantuntijaksi, kun yhteen työhön ilmestyy näin monta erilaista kuviota. Ei kannata luulla! Kunhan räpistelen jotain. 1. Pikkukivikuvio. Kankaan kuvioita noudatellen melko ympyrämäisiä tikkauksia. Jos seuraava kukka oli vähän kauempana, siirryin sinne tikkaamalla. Olisi tietysti hienoa, jos tässä olisi täydellinen sarja tikkauksia eikä mitään suoria kaaria välissä, mutta tämäkin menee loppupelissä täydestä. 2. Muurahaisenpolkua kuvioinnin lomassa. Tämä ruusukangas on ehkä kaunein, minkä olen ikinä nähnyt! Juuri ja juuri raaskin leikata siitä palan työhöni, ja kun mietin tikkauksia, en voinut ajatellakaan ompelevani ruusujen ylitse. Siksi tikkasin vain taustavärialueet. 3. Yhdistelmäkuvio. Kukkaneliötyötä aloittaessani minulla ei ollut tarpeeksi monta selkeän kukallista kangasta, vaan jouduin ottamaan mukaan paremminkin kuviollisen kuin kukallisen neliön. Ompelin ensin kuviointia mukaillen punaista tikkiä ja täydensin muurahaisenpo

siksak-kuvioinen laukku rakenteilla.

Kuva
Oli aika päästää sini-vihreäsävyinen tilkkupeitteen pinta lepäämään, ettei se valmistuisi liian nopeasti! Joten otin esiin siksak-kuvoisen, musta-valkoisen tilkkupinnan, silitin siihen tukihuovan ja tikkasin: Pohdin noin 15 sekuntia, millaisia tikkauksia tekisin, ja päätin sitten pitäytyä tosi huomaamattomassa tyylissä. Orgaanisia, loivasti aaltoilevia viivoja siis. Ja pariin kohtaan varjotikkausviiva lähelle toisen viereen. Palat oli nopeasti tikattu, enkä keksinyt mitään tekosyytä siirtyä johonkin toiseen puuhaan, joten leikkasin laukkuun vuorikappaleet, ompelin siihen sisätaskun ja kokosin sitten niin laukku- kuin vuoripalatkin muotoon. Laukku seisoo jo omillaan: Tein toisen vuorikappaleen kahdesta palasta yhdistämällä ja sisätaskun samoin, ja ompelin sitten taskun vuoriin näin, että saumaviivat menivät kohdakkain. Vetoketjuliparetta rupean kokoamaan seuraavaksi. Kasan pohjalta Noloa, noloa, mutta tartuin noin 80cm korkeaan, tuolille ilmaantuneeseen vaate- ja kangaskas

kirjava, musta-valkoinen ja punainen.

Kuva
Vietin viikko sitten perheen kanssa pitkän viikonlopun mökillä ja olin toiveikkaana/epätoivoisena pakannut mukaani käsinompelutarvikkeita. Otin esiin vihkoon piirtämäni kaavan ja kokeilin, saisinko toteutetuksi kuvion paper-piecing-tekniikalla. Onnistuihan se jotenkin: Saattaa olla, että kärsivällisyyteni kestäisi toteuttaa toisen tällaisen, mutta ei juuri useampaa. Puuha vei tovin jos toisenkin, ja lopullinen tuotos on kuitukangaspohjan takia jäykähkö. Voin käyttää tilkun ehkä johonkin laukkuun tai pussukkaan. Minulla oli mökillä mukana pieni pussillinen kaikenlaisia tilkkuja ja ylijäämäpaloja. Valitsin niistä kankaat tosi fiilispohjalta, ja totta kai valitsin yhden kuviokankaan niin, ettei mukana olleista paloista saanut koko kuviojuoksua. Jouduin keksimään toisen kankaan, josta tein puuttuvan yhden kolmiokuvion. Höh. Ennen lähtöä viikonloppukeikalle olin saanut ommelluksi kokoon musta-valkosävyisen siksak-kuvioisen tilkkupinnan. Siitä tuli siisti ja ehkä kivakin, jos tällai

historiaa.

Kiitos kommentoijille varauksettoman kuuloisesta tikkausten ihastelusta! Olen otettu, mutta hei, minun tikkaukseniko täydellistä! Mitä vielä! Ruoho vain on vihreämpää aidan toisella puolella, ja tikkausviivani ovat yksinkertaisesti riittävän suorat, kun niitä katsotaan matalaresoluutioisesta, pienestä digitaalikuvasta. HD:nä/livenä tikkaukset näyttävät vähän toisenlaisilta. Olen kyllä aika tyytyväinen tikkauksiini siksi, että olen rohjennut toteuttaa yhteen työhön monta erilaista tikkausta. Joudun muutaman päivän bloggaustauolle. Sitä ennen haluaisin kirjoittaa ”oikein ompelemisesta” tai ”oikeasta ompelemisesta” tai ”oikeasta osaamisesta”. Minusta ompelemisen ja tilkkutöiden ei tarvitse olla vain sellaisten harrastus jotka ovat olleet ”kymppi käsitöissä” –ihmisiä. Voi olla itselleen lempeä ja kannustaa. Voi ommella, vaikkei juuri ollenkaan osaisi. Ehkä sellaisista ompeluksista ei tule kovin käyttökelpoisia, mutta kuka tietää? Ja vasta harjoitus tekee mestarin, jos on tehdäkseen.

tilkkuvuoden yhteenveto.

Kuva
Tein vähän yhteenvetoa jo tässä postauksessani, mutta vuoden 2011 viimeisen tilkkuilupäivän kunniaksi nostan esiin muutaman kohokohdan. Vuoden onnistuminen Ilahduin, kun osasin tehdä taitellun tähden Moda Bake Shopista löytyvän ohjeen avulla. Erityisesti puna-valkoinen Siskontähti-pannulappu on hieno! Se on tuoreessa muistissani, niin se saa edustaa vuoden parasta onnistumistani. Virallinen valmis-potrettikin on upea: Vuoden venyminen Koska minulle värikkyys on ominta aluetta, julistan kaksi musta-valkoista joululahjaksi tekemääni vetoketjupussukkaa vuoden venymiseksi. Niissä on myös erikoisia tikkauksia - sekään ei ole ominta aluettani. En julkaissut näiden nimeä tai kunnon kuvia ennen joulua, mutta nyt pussukat ovat uusilla omistajillaan, ja voin paljastaa - Eepra-vetoketjupussukka: Jiipra-vetoketjupussukka: Vuoden yllätys Yllätyin syksyllä päätellessäni joistain blogiini tulleista kommenteista, että ainakin jotkut lukijat ovat luulleet minun suuntautuneen käsity

näen tähtiä.

Kuva
Nukenpeiton sini-valkoiset tähdet ovat valmiina, ja olen rakennellut peiton tilkkupinnan ompelua varten valmiiksi. Kuvassa peitosta puuttui vielä muutama pala. Minulla oli paloja, mutta ne eivät väritykseltään sopineetkaan kuvioon. Tässä mallissa tähdet eivät ole neliöitä, vaan plus-merkin muotoisia, ja ne asetellaan palapelin palamaisesti limittäin. Niinpä niitä ei oikein voi ommella valmiiksi blokeiksi, vaan kätevintä lienee ommella aina yksi rivi kerrallaan. Niin ainakin itse teen: Peitto on vain yhdeksän ruudun levyinen. Saumojen sovittaminen tuskin on ylivoimaisen vaikeaa. Sakaroiden suuntien kanssa täytyy kyllä olla tosi tarkkana. Yksi moka Ompelin sakarakappaleet ompelemalla kaksi värillistä palaa valkoisen neliön kulmiin. Ompelemisen jälkeen silitin kappaleet ja tasoitin taas neliöiksi. Lisäksi leikkasin ylimääräisen valkoisen kankaan kulmakappaleiden alta. Paitsi yhdessä neliössä, josta leikkasin värilliset kappaleet. Ei hyvä. Onneksi minulle kävi näin vain yhde

sini-valkoista ja joulunpunaista.

Kuva
Sini-valkoisia ovat tähtikuvioiseen nukenpeittoon tulevat tilkut. Tässä silitettyjä pinoja: Tässä vielä silittämättömiä: Ensimmäiset tähdet voisivat näyttää suunnilleen tältä: Tähtiä pitää ommella vielä viisi. Sitten silitän neliöt, tasoitan ne ja sitten – pääsen sommittelemaan tähtipeittoa. Olen ajatellut, että tähdet muuttuvat tummemmista vaaleammiksi mahdollisimman liukuen. Joulunpunainen koriste Ostin jouluteemaisen ”Livingetc” –lehden, ja siellä oli aika raflaava joulukoristeluidea. Ulko-oveen voi kääräistä jättiläismäisen rusetin. Kuvan rusetti oli tekaistu taftikankaasta, hinta vaatimattomat £40 per metri. Saatu joululahja Tytär oli löytänyt minulle lahjaksi hauskan vintage-kaavan: Olisikohan tämä peräti 1980-luvun puolelta? Olkatoppauksista päätellen voisi hyvinkin olla. Annettuja joululahjoja Tytär löysi yli vuosi sitten iltapäivälehdestä tee-se-itse-vinkin, joka neuvoi valmistamaan heijastinkorun. Hän esivalmisteli osat ja minä toteutin korun hänen

ärtsyn väristä.

Kuva
Tytär lupasi luokkakaverilleen Tilkunviilaaja-pussukan tälle mieluisista kankaista. Kaikista kangasvarastoni lukuisista kuoseista kaveri valitsi Ärtsy-vetoketjupussissakin näkyneen , tilkkuystäväni Miljan minulle hylkäämän kankaan. Vieläpä ”ehdottomasti”. Minua muistutettiin tästä pari iltaa sitten, onneksi. Sain ensimmäisenä iltana tilkkupinnat valmiiksi. Tyttären kanssa valittiin värikkäälle muutama kaverikangas, ja tällainen pussukkapinnasta sitten tuli: Seuraavana iltana tikkasin ja kokosin pussukan, joka sai nimekseen ”Viidakkokirjat”. Toivottavasti lopputulos on mieleinen. Vuori on turkoosin sävyinen. Kokosin vuorikappaleet kahdesta eri kankaasta, sillä pussukassa sellainen näyttää tosi kivalta. Pussukassa ei ole sisätaskua. Sen verran ompelemisessa oikaisin. Tikkaukset ovat yläreunassa vihreät ja vaakasuorat, ja punakirjavassa osuudessa punaiset, mutkittelevan pystysuorat. Strategiset mitat: - Leveys ylhäältä noin 26cm, - Korkeus noin 19,5cm, - Pohjan leveys