Tilkunviilaaja

Tekemäni tilkkukukka ei sopinut sille ensiksi ajattelemalleni taustakankaalle, koska en halunnut tehdä niin kirkasväristä tyynynpäällistä. Tempaisin vaihtoehdoksi ensimmäisen käsiini osuneen tumman kankaan ja tyydyin siihen. Olihan siinä selkeitä kuvioita, vaikka edelliset taustat ovat olleet yksivärisiä. No ookoo, menköön. Luin jostain, että tilkkuilija sejase vannoo kahden yhtaikaa juoksutettavan konetikkauslangan nimeen ja totta kai uskoin ajatuksen hyvyyteen. Tavallisen tikkauslangan ja karheahkon metallihohtolangan yhdistelmä ei minusta kyllä ollut parhaalla mahdollisella tavalla toimiva. Tein pienimpien terälehtien ympärille siksakkaukset näillä kahdella langalla ja ompeleesta tuli epätasainen, täynnä lankalenksuja. Tyydyin ommeljälkeen kahdessa terälehdessä ja vaihdoin sen jälkeen tikkaamaan pelkällä metallihohtolangalla. No, ainakin kukan terälehdet olivat kiinni taustakankaassa. Olisin tietysti voinut silittää taustakankaan ennen kuin otin sen käyttöön. Vähän

Minulta on pyydetty tilkkukukka-aiheista tyynynpäällistä (esimerkiksi tämän tapaista, mutta ehkä eri väristä), ja ryhdyin pitkästä aikaa tekemään tilkkuterälehtiä applikoitaviksi. Päädyin punaiseen väriin ja valitsin aika tummia/kirkkaita kankaita. Tässä terälehdet vähän sinne päin asemoituina silityslaudalla: Valkoinen kangas on hillitsemässä kuvan väriloistoa, kun silityslaudan päällinen sattuu olemaan sinisävyinen ja kukallinen. No, merkkasin terälehtien ääriviivat ommelviivoin ja leikkasin kukan osat muotoon. Olin jo leikannut valmiiksi taustakankaan. Mallailin siis, miltä kukka näyttäisi tyynynpäällisenä: Voi iik, eihän se näytä lainkaan sellaiselta, kun mielessäni kuvittelin! (Ihan kiva, jos tykkää räikeästä kirkasvärisestä, mutta tavoitteena oli loihtia dramaattisen tyylikäs kokonaisuus.) Ei auta muu kuin miettiä kukalle uusi taustakangas. Tummempi sininen, tai jopa musta. Siksakkauslangaksi olen kaavaillut pinkkiä ja mukaan kiiltävää, metallista tehostelankaa.

Tilkunviilaajan huhtikuun kalenterikuvassa on tällä kertaa pikkulaukku nimeltä ”Viidakon jalokivi”. En olekaan pitkään aikaan tehnyt yhtään tällaista! Pitäisiköhän? Tikkausrupeama lähestyy Ensiksikin, sain mansikka- ja suklaajäätelön sävyisen tilkkupeitepinnan laajennetuksi peiton kokoon, joten siirsin työn orrelle odottamaan tikkaamista. Ennen sitä peite lepäili vuoteella silitettynä. Olin vähän huolissani, että Kissa huomaisi puhtaan pinnan ja ehtisi maata peittoon kissan muotoisen ja melko karvaisen syvennyksen. Ei sentään, epäilin turhaan. Pinta sai jäähtyä rauhassa. Tästä lähtee Jotta saan huhtikuussa jotain kauemmin kesken ollutta valmiiksi Maikin tilkkujen ”jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen merkeissä, on ryhdyttävä toimeen. Otin siis esiin kukkaneliöt-työni, johon olen ommellut jo taustakankaankin valmiiksi. Vinkkejä American Patchwork and Quilting –lehden huhtikuun numerossa oli juttu, joka kertoi yksityiskohtaisesti, miten tilkkutyökerrokset valmi

Puna-valkoinen taiteltu tähteni näytti jotenkin niin houkuttelevan jouluiselta, että päätin valmistaa siitä pannulapun joulukeittiöön. Tein kanttinauhan itse, pilkullisesta puna-valkoisesta kankaasta. Leikkasin 3cm leveää vinokaitaletta ja ompelin kaitaleen tikkauspaininjalan etäisyydeltä reunasta, jolloin kantista tuli kapeampi. On minulla varsinainenkin ”valmis pannulappu” –kuva, mutta tässä on paljon hauskempi asetelma: Tytär ystävällisesti sai sekä pannulapun että kissan poseeraamaan. Lootuskukan värinen taiteltu tähti on valmis käytettäväksi vaikka tyynynpäälliseen. Tässä kukka/tähti odottaa vielä, että täydentäisin sen neliön muotoiseksi. Aiempi tilkkutyö Kävin ystäväni luona lounaalla ja havaitsin nojatuolissa jouluisen tyynynpäällisen, jonka olin unohtanut tehneeni. Erityisesti tyynyn kohokohtana oleva paper-piecing-tekniikalla toteutettu joulukuusi näytti muutaman vuoden unohduksen jälkeen hauskalta ja sellaiselta, että voisin tehdä toisenkin: Kuviossa on mit

Vihdoinkin valmis! ”Soma” –niminen tilkkutyynynpäällinen, päällä applikoidusta tilkkukukasta tehty käsin tikattu kuponki: Toisella puolella perinteisempää tilkkuneliötä yhdistettynä ruskehtavaan kankaaseen: Kyllä on haasteellista ottaa valokuvia sisällä talvisin! Ilta-aikaan! Ei näistä tule kyllä juuri minkään näköisiä, eikä ainakaan nimensä veroisia eli somia. Tyynykin näyttää ylettömän muhkuraiselta, lähinnä varmaan siksi, että tungin päällisen sisään tyynyn, joka oli 45cm leveä mutta ehkä 55cm pitkä (onneksi tosi löprösti täytetty niin että se mahtui tuonne). Minulla ei ole yhtään sisätyynyä enää varastossa, joten käytän niitä tyynyjä, joita huushollissa sattuu (käden ulottuvilla) olemaan. Tästä kuvasta näkee sentään jotain. Ainakin napit näyttävät olevan epämääräisillä etäisyyksillä toisistaan, kiitos mittavirheen. Soma-tyynynpäällinen on kooltaan 45cm x 45cm. Tekeillä myös Ihanasta lehmäkuvioisesta kankaasta musta-valko-teemaan sopiva pieni tilkkupussukka: Eik

Ohi kaikkien suunnitelmien, ompelin tänään tyynynpäällisen. Vintin siivouksen aikana löysin kuviollisen karvatrikoon, josta olin kaiketi suunnitellut ompelevani jotain Tyttärelle. Kangas ei enää vaikuta siltä, että se aivan pian kelpaisi minkäänlaiseksi vaatteeksi jälkikasvulle, enkä sitä näe oikein omana asunanikaan. Otin kankaan kuitenkin esiin – keksin, että siitä voisi saada kivan tyynynpäällisen. No tilkkutyöt ovat minun juttuni, joten en suoralta kädeltä halunnut tehdä tyynynpäällistä kokonaan karvatrikoosta. Päätin tehdä toisen puolen puuvillakankaista. Karvatrikoo oli toiselta puoleltakin kivan kuvioista: Valmiina ”Nurin-oikein” -tyynynpäällinen näyttää tältä: Toisella puolella on väriin sopivia ja väriin sopimattomia kukkakankaita. Ompelin vetoketjukaistaleen ensiksi ja lisäsin kaistaleeseen muut tyynykappaleet. Päällinen on 50cm x 50cm tyynyyn sopiva. Minulla oli 55-senttisiä vetoketjuja, joista valitsin väreihin parhaiten sopivaksi persinkanvärisen. No eihän se