Tekstit

Näytetään tunnisteella tilkkutyötarinat merkityt tekstit.

ompele Käpylä-tilkkublokki.

Kuva
Käpylä-tilkkublokin koko valmiina ja tasoitettuna on 8,5” x 8,5”. Blokin värikkäät osat voi ommella jäännöspaloista. Keskineliöihin voi halutessaan sovittaa tarkasti jonkun kankaassa näkyvän kivan kuvion. Blokkien lisäksi tilkkupinnassa voi olla myös yhdestä kankaasta leikattuja isoja neliöitä. Voit käyttää isokuvioista kangasta, jota et raaski pilkkoa pieneksi! Kuvassa on kokeilublokkini, jossa yksi keskineliöistä on liian pieni. Leikkaa ensin palat, joista ompelet blokin värikkäät neliöt. Leikkaa myös värikkäiden neliöiden väliin tulevaa vaaleaa, yhden tuuman levyistä kaitaletta. Yhteen Käpylä-blokkiin tarvitset noin 18,5 tuumaa pitkän pätkän. Itse leikkaan blokin värikkäisiin osuuksiin neljät tällaiset palat, joissa keskineliötä lukuun ottamatta on hiukan ylimääräistä. Voit halutessasi leikata täsmälleen oikean kokoiset hirret, mutta sellaisiin minulla ei ole mittoja. Neliöt kootaan hirsimökkitekniikalla eli keskineliön ympärille ommellaan kierros kaitaleita tai ”h

löytöpaloista pussukaksi.

Kuva
Ompelupöytäni oikea laita on räjähtänyt hallitsemattomaksi röykkiöksi kaikenlaista. Pari iltaa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin päällimmäisistä – eli parsin vihdoinkin neljät sukkahousut ja yhdet käsineet. Niiden alta paljastui kaksi kivaa, pienehköä pintaa, jotka olin koonnut Niittykukkaset-tilkkupeiton sivutuotteena syntyneistä pienistä kolmio-neliöistä. Heti kun olin saanut parsimukset käsistäni, tartuin tilkkupintoihin. Viis siitä, vaikka siivoilu jäi kesken! (Oli vain kiva, että sain tekosyyn jälleen lykätä siivousurakkaa.) Käytin samanlaisia bonuspaloja jo Kulmittain-tilkkulaukussa, joten tällä kertaa päätin ommella vetoketjupussukan. Valmis pussukka sai nimen Metsätähdet, ja se näyttää tällaiselta: Päädyin taas asemoimaan tilkkupinnan kärjelleen, ja koska batiikkikuvioitu kehys miellyttää silmääni esimerkiksi Siam-tilkkupussukassa, valitsin tähänkin batikkikaitaleet. Kangasta vain oli niin niukasti, että jouduin valitsemaan neliön alareunaan eri värin.

melkein unohdin.

Kuva
Olen tänä vuonna saanut valmiiksi toisenkin seinätekstiilin, jolle annoin nimen Ympyrän neliöinti. Tällainen se oli valmiina: Seinätekstiilini oli haastetyö, jonka Pirjo Ihalainen Tilkkuyhdistyksen väistyvänä puheenjohtajana kehitti hallituksen jäsenille. Hän antoi kaikille palan paksua tikkausvanua, jota piti käyttää työssä jotenkin. Työn teemana oli ”Kankaan päät,” koska valmiit työt tulisivat näytteille Kankaanpään tilkkupäiville. Kun tekemiselle on paljon aikaa – niin kuin tässä oli – puuhaan ei tule ryhdyttyä. Minä tyrkkäsin vanupalan kangaskaappiini ajatellen, että sieltä sen varmasti löydän sitten kun on hyvä aika aloittaa työ. Vanu löytyi sieltä, aivan oikein, mutta vähän liian aikaisin! Se osui käteen etsiessäni paksumpaa vanua joululahjaksi ompelemiini pannulappuihin. Muistan lyhyesti ihmetelleeni, miksi vanupala oli kaapissa, mutta reippaasti siihen silti tartuin ja leikkasin palat sydämenmuotoiseen pannulappuun. Helmikuun alkupuolella Kankaan päät muistuivat mie

valmis vetoketjupussukka.

Kuva
Melkein kirjoitin otsikkoon ”tilkkupussukka,” mutta kerrankaan ei kyseessä ole tilkuista tehty, vaan yhdestä kankaasta ommeltu vetoketjupussukka. Uusinkin pussukka on Dumpling-mallistoa ja sen nimi on Aito. Ompelin pussukan valmiiksi tikatusta kankaasta, jonka Töölön Tilkkupajan Soile teki minulle vuosia sitten. Hän tikkasi minulle tilkkupeittoa, johon olin toimittanut paljon tilkkupintaa isomman taustakankaan ja ehdotti, että tikkaisi samalle taustakankaalle lisäksi palan tavallista kangasta. Niin sain valmiiksi tikatun peiton lisäksi tikatun kangaspalan, jota olen osannut taas hillota varastoissani tähän asti. Kiinnitin vetoketjun taas käsin ompelemalla. Kuvassa erottuvat paraatipuolen pienet pistot, ja siinä näkyy myös, miltä tikki näyttää nurjalta puolelta (eli vetoketjun puolelta). Aito-pussukan vuoripuoli (sen tikkauttamani tilkkupeiton taustakappaleesta) on muuten vintage-pussilakanaa. Äiti osti lakanan kahden hengen talouteemme, ja myös toisen samaa kuviota, mut

tilkkupinta koossa!

Kuva
Tuntuupa kivalta, kun sain ommelluksi karkkiväriset blokkini ehjäksi tilkkupinnaksi. Tässä se on kaikessa makeassa värikkyydessään: Aloitin näemmä karkkivärisen projektini vuoden 2018 kesäkuussa. Löysin vuosia sitten ”Where the Orchids Grow” -blogista kivan tilkkupeiton ja siinä käytetyn blokin tutoriaalin. Kokeilinkin blokin ompelemista vuonna 2016, mutta siitä tuli jotenkin liian iso enkä onnistunut muutenkaan ompelemisessa kovin hyvin, sillä valmis blokkini ei ollut neliö. Malli ja erityisesti sen rytmikkyys jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja lopulta löysin paper-piecing-kaavat samanlaiselle, pienemmälle blokille Sunny Steinkuhlerin kirjasta ”Blocks, Borders, Quilts”. Kirjassa blokin nimeksi oli mainittu Rolling Stone, mutta nettimaailmassa blokki tunnetaan nimellä Boy’s Nonsense. Käytin blokkien paperiompelussa tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä saman paperimallin voi käyttää monta kertaa. Paperia taitellaan sopivasti, jolloin sen läpi ei

pieniä ja vielä pienempiä neliöitä.

Kuva
Pienten kangasneliöiden leikkaamisessa ja sen jälkeen sommittelemisessa vaalea+tumma-pareiksi on jotain koukuttavaa. En viitsi edes ruveta arvioimaan, miten pitkiä aikoja olen saanut kulumaan niissä puuhissa. Teen neljän pikkuneliön four-patch-blokeista kymmenen kappaleen pinoja, jotka asettelen karkkilaatikon kannelle odottamaan, että pinoja on kymmenen. Sen jälkeen siirrän blokit pakastepussiin. Välillä sommittelen blokeista isompia kokonaisuuksia, joista otan kuvan ja jaan Instagramissä tai näytän teille, blogin lukijat. Sommitelmistani saa helposti käsityksen, että kokoaisin tilkkupinnan pelkistä neljän neliön blokeista. Oikeasti peittoon tulee vuorotellen vaaleita neliöitä ja blokkeja. Valmistan neljän neliön blokit suunnilleen tällaisissa erissä. Valitsen aina kaksi vaaleaa ja kaksi tummaa neliötä yhteen blokkiin. Asetan vaalean neliön tumman päälle ja panen ne ompelupöydälle. Sitten asetan tumman neliön vaalean päälle jalasken äskeisen parin päälle vähän limittäin. T

makuasioista.

Kuva
Ompelin tilkkutyön ehdolle Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n näyttelyyn, joka tulee olemaan esillä maaliskuussa 2019 Glasgow’ssa, Skotlannissa. Näyttelyn teemana oli ”Suomalaisia näkymiä,” ja ehdottamani tilkkutyö "Makuasioista" / "Matters of Taste" on tällainen: Hmm, ehkä mieleenne tulee kysymys ”miten ihmeessä tuossa voi olla suomalaisia näkymiä?” Seuraa selitys. Olen lukenut, että suomalaisten jäätelömaku on erikoinen. Suosituimpien jäätelömakujemme joukossa on kaksi hyvin erikoista: vanilja ja salmiakki. Vaniljaa eivät muun maalaiset pidä omana jäätelömakuna, vaan se yhdistetään aina johonkin. Salmiakki yleensäkin on vain pohjoismaalaisille tuttu maku. Mietin myös, että ainakin kesäisin voi suomalaisessa näkymässä olla jäätelönsyöjiä. Siksi työssäni on jäätelötötteröitä, ja ylimmät edustavat meidän outoja mieltymyksiämme. Erikoisten jäätelömakujen lisäksi työhön tuli siten mukaan puna-valkoisia raitoja eli häivähdys perisuomalaisen Marianne-karamel