Tilkunviilaaja

Olipa hienot tilkkupäivät eli Tilkkumylly Raisiossa viime viikonloppuna, 17.-18.3.2018. Olen toipuillut tilaisuudesta koko viikon. Miten mahtavat järjestäjät toipua?! Heillä on ollut viikkojen ajan kädet täynnä työtä! Tilkkutyötä ja muuta työtä. Toivottavasti kaikki paikalla olleet huomasivat raisiolaisten hienon yhteistyön eli Raision kaupungin merkittäviä paikkoja kuvaavan tilkkutyön: En yleensä innostu esittävistä tilkkutöistä, mutta tämä on viehättävä! Sisääntulon ja Raisio-työn jälkeen kävijät saivat kaulaansa pussin, jossa oli tärkeitä lipukkeita. Näitäkin järjestäjät olivat saaneet värkkäillä aikamoisen tovin! Kaikkiin oli ommeltu vetoketjukin! En ole tainnut juuri julkaista blogissani omakuvaa, mutta tässä on nyt yksi: Istun kokoussalissa odottamassa Tilkkumyllyn avajaisten alkua. Minun tilkkupäiväpussini sattui olemaan hauskaa puna-oranssia retrokangasta. Kannoin sitä kaulassa iloisin mielin! Se toi myös hiukan väriä virkapukuuni, pellavanväriseen Finn Quilt

Antoisan ompelupäivän toinen valmistunut on myös lähdössä kiertämään maata näyttelymatkalaukussa. Helsingin tilkkukilta Syyrinki viimeistelee ”Suomi 100 vuotta” –matkalaukkunäyttelyä, ja sinne tulee siis mukaan tilkkutyöni ”Lopussa kiitos seisoo”. Työni on kooltaan 42 cm x 46,5 cm. ”Lisänä rikka rokassa” -tilkkutyön jälkeen ajattelin tehdä vielä toisen sananlaskutyön, ja tämä taisi olla seuraava mieleeni juolahtanut sananlasku (tai saniainen, joiksi tilkkuystäväni Eija kuuluu niitä kutsuvan). Keksin saman tien, että toteuttaisin tilkkukirjaimia paperityönä (paper-piecing). Halusin myös kokeilla, osaisinko tehdä kirjaimet itse. Ihmeekseni osasin. Koska kirjaimista tuli hyvin värikkäitä, päätin tehdä taustasta hillityn. Sinne ei pitänyt tulla muuta kuin mustaa, harmaata ja vaaleaa, mutta ennen kuin huomasinkaan, mukana oli pari moniväristä tilkkuriviä. Tikkauskuvioksi tuli tuttuja spiraaleja – ne ovat mielenkiintoisempia kuin suorat ommelrivit, mutta toisin kuin vapaa konetik

Muista puuhistani huolimatta olen ehtinyt ommellakin, ihan vähän. Minulla on taas koossa melkein kaksikymmentä uutta neliö-neliössä-tilkkublokkia. Ensiksi valmistin kahdentoista blokin erän. Sitten ompelin vielä 15 tilkkublokkia lisää. Tässä lähtee ensimmäinen kierros kulmaneliöitä: Sitten kun joka kulmassa on neliö, blokit näyttävät tällaisilta: Olen kannustanut itseäni käyttämään myös juuri ostamiani uusia kankaita ja huomasin noudattaneeni omaa ohjettani! Yleensä hilloan uudet kankaat kaappiin, mistä vain välillä nostan ne esiin, ihailen ja palautan sitten takaisin. En tiedä, montako blokkia minulla on yhteensä ommeltuna, mutta aikamoinen pino. Pitäisi ehkä ruveta kokoamaan niistä neljän blokin kokonaisuuksia, joista iso pinta olisi puolestaan helpompi sommitella. Tilkkutyönäyttelystämme vielä - Eli Helsingin tilkkukilta Syyringin  näyttelystä "Kesän jatkot". Kun määräaika eli viime sunnuntain 5.9.2016 näyttelyn ripustaminen lähestyi, tekemistä tuntu

Onko kuvan keltainen muoto auringonkukka? Huokaus! Esittävän tilkkukuvan tekeminen ei minulta suju. Mies arveli ensiksi tätä auringoksi, sitten auringonkukaksi. Päivänkakkara taisi olla seuraava suusta päässyt arvaus, kunnes hän sentään vastasi oikeinkin. Tämä on aivan ilmiselvä (??!!) voikukka. Applikoin voikukan crazy-tekniikalla kokoamani vihreän tilkkupinnan päälle. Olisin ommellut kukan kultaisen leikkauksen kohdalle, mutta siinä tausta näytti liian sekavalta. Tuossakin se on ihan ok. Nyt pitäisi tikata tilkkupinta viehkeästi / kiinnostavasti / taitavasti / jotenkin, sillä tämän täytyy valmistua ennen Syyrinki-killan Kesän jatkot –tilkkutyönäyttelyä, joka avautuu yleisölle Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.9.2016. Tuleekohan minulle taas kiire? Esittelin kesän alkupuolella sinistä tilkkupintaa ja nyt se on tikattu. (Enää nimilappu ja työn tasoitus sekä kanttaus puuttuvat, niin se on valmis.) Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta o

Ehdin hyvin tutustua Mansetilkkuun eli Finn Quiltin tilkkutyöbiennaleen. Menin sinne eilen eli näyttelyn viimeisenä päivänä. Oli vähällä, että tapahtuma olisi jäänyt minulta väliin, sillä suunnittelin kesälomahuumassani Tampereelle menoa vasta huomiseksi eli 2.8.2016. Mitä ajattelin? Silloin näyttely olisi ollut ohi ja pahimmassa tapauksessa Haiharassa olisi ollut näytteillä jotain aivan muuta. Onneksi huomasin ajatusvirheeni ajoissa ja ehdin näyttelyyn. Jos Mansetilkku jäi väliin, merkitse kalenteriisi Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttely ”Kesän jatkot,” joka pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.-30. syyskuuta 2016 osoitteessa Lääkärinkatu 8, talo 4, P-ovi. Seuraa kuvakavalkadi suunnilleen siinä järjestyksessä kuin kiersin näyttelyssä. Valitsin kuvattavat työt sen perusteella, kiinnittikö jokin niissä huomioni. Toivon, ettei kukaan kuvissa esiintyneiden töiden tekijä pahastu ja yhtä lailla toivon, etteivät kuvaamattomien töiden tekijät

Olen ommellut tilkkublokkeja, joissa on neliö toisen neliön sisällä. Olen käyttänyt paljon jäännöspalatilkkujani, mutta kohta minun on leikattava lisäpaloja pitkistäkin kankaista, koska jäännöspalani ovat niin pieniä. Niitä pienimpiä jäännöstilkkuja pitäisi puolestaan upottaa muihin tilkkutöihin, kun vain ehtisi. Ja kun tarpeeksi monta kertaa pyörittää samat jäännöspalat blokeiksi, alkaa tietysti vähän kyllästyttää, varsinkin kun kankaita on sitä ennenkin katsellut aika moneen otteeseen. Ei silti, tuhanteen kertaan nähdyt kankaat saavat uuden ilmeen, kun ne muotoilee tilkkublokeiksi. Olen tehnyt näitä nyt vähän toista sataa kappaletta. Pari sataa vielä, niin on tilkkupeiton kokoinen pinta valmiina. Osaan blokeista olen pystynyt leikkaamaan kankaat niin, että niiden kuviot asettuvat kivasti/tasaisesti. Esimerkiksi tässä kuvassa oikean yläkulman kissannaamat ovat yhtä lukuun ottamatta samoin päin, ja näkyvät suunnilleen kokonaan. Ja alarivin punaisella kehystetty maali

Oli aivan pakko saada rinkulapeitto valmiiksi, vaikka l entävistä hanhista ompelemani tosi kirjava peitto saapui Töölön Tilkkupajasta Soilen tikkauksesta ensin. Kävin läpi kaikki, siis kaikki kankaani etsiessäni sopivaa reunakanttauskangasta. Lopulta päädyin lähes näkymättömään, pellavanväriseen ja yksiväriseen kankaaseen. Omistan ehkä kolme eri yksiväristä kangasta. Oli ihmeellistä, että minulla oli tällainen. Hyvin se peittooni sopii. Olin taitellut peiton illalla ja nostanut sen sängylle päiväksi. Vein sen iltapäivällä ulos kuvaussessiota varten. Ensin otin taitellusta peitosta kuvan sellaisenaan – tikkauskuviot näkyivät niin mukavasti. Seuraavaksi leväytin peiton auki ja jouduin pitämään pesutauon. Kissa oli nimittäin päivän aikana käynyt kakomassa peitolle karvapallon. Olin lähinnä huvittunut, en harmissani, sillä olen ajatellut pitää peiton itse. Tykkään tästä niin paljon. Yksi karvapallon jälki sinne tai tänne ei haittaa minua. Oli kyllä työlästä saada kaikki kar

Tämä on aika pieni tilkkupinta: Ihanasta Menita Outlet –myymälästä ostamani uusi kuviokangas (tuo, missä on pieniä heksagoneja, joissa on plus-kuvio sisällä) on saanut seurakseen turkooseja, keltaisia ja limeen vivahtavia tilkkuja. Tulossa on taas uusi vetoketjupussukka. Kuvasin tilkkupinnan kuuraisella nurmikolla eilisaamuna, mutta kuuraisuus ei taida erottua kuvassa. Tämä sen sijaan on aika iso tilkkupinta: Sain kootuksi plus-kuvioiselle tilkkupinnalle vielä sitäkin isomman taustakappaleen. Muistelin ostaneeni lintukuvioista kangasta paljon ja luulin saavani siitä koko taustakappaleen. Päätelkää itse, miten epärealistinen käsitys minulla olikaan. Taisin tehdä vahingossa yhden plus-kuvioisen tilkkublokin liikaa, mutta upotin sen tänne taustapuolelle. Mutta mitä kuvaussession jälkeen oikein tapahtui? Levitin kuvaamani taustakappaleen sängylle odottamaan, että ehdin silittää sen. Kissa oli aivan muualla, mutta merkillisesti se aisti, että jossain oli kissa