Tilkunviilaaja

Ompelin valmiiksi toisenkin tilkkupeiton. Kas tässä hän on, ja hänen nimensä on Kukkasnelonen: Peiton oudohko nimi on kuitenkin looginen. Käyttämäni tilkkublokki oli nimeltään ”2 by 4” eli kakkosnelonen. Tilkkupinta on kukkean värinen, ja tikkauskuviossakin on kukkasia. Tässä tuo hauska tikkaus näkyykin hyvin: Samaten kuvassa näkyy, miten sopivaan kohtaan yksi reunakaitaleen harmaasävyisistä osista sattui. Kukkasnelonen-tilkkupeitto on kooltaan 149 cm x 219 cm. Käytin 2 by 4 -tilkkublokkeihin valmiin kaitalepakkauksen ”Marmalade Dreams,” jonka kankaat on suunnitellut Valori Wells. Lisäksi leikkasin kaitaleita oman varastoni kankaista. Arvioin, että hyvin saman kokoisen peiton pystyisi ompelemaan kahdesta jelly roll -kokoisesta kaitalepakkauksesta. Ompelin ensimmäisen 2 by 4 -tilkkublokin aivan heinäkuun lopulla, ja tilkkupinta näyttää olleen valmis elokuun lopulla. Kokosin Kukkasnelonen-peiton reunakaitaleet muutamasta eri kankaasta. Satuin löytämään yhd

Minulta kysytään usein, missä oikein säilytän kaikkia valmistamiani tilkkuesineitä. Pussukkatehtaani toimii tehokkaasti, ja teen monta tilkkupeittoa vuodessa. Onneksi tilkkupeitotkaan eivät vie paljon tilaa! Yllättävän monta peittoa voi taitella vierassängyn jalkopäähän ilman että pino näyttää oudolta. Sohvien ja tuolien selkä- ja käsinojillekin peittoja voi asetella. Yksi peitto voi olla päiväpeitteenä ja toisen voi laskostaa jalkopäähän. Olen silti aina iloinen, kun ompelemani tilkkupeitto pääsee oikeaan kotiin eikä joudu enää olemaan minulla vain säilössä. Matkalla pohjoiseen -tilkkupeitolle kävi näin iloisesti! Tässä se odottaa jännittyneenä, että pääsisi tutustumaan uuteen omistajaansa: Ja tässä peitto venyttelee matkansa jälkeen ystäviemme Tuijan ja Keijon kotona. Ystäväni löysi Matkalla pohjoiseen -tilkkupeiton Instagram-päivityksestäni. Siellä oli käynnissä taustakappaleet-teema, johon jaoin kuvan juuri tämän peiton takakappaleesta. Se on tällainen: Jao

Jihuu, olen megainnoissani uusimmasta, ruutukuvioisesta tilkkupinnastani, jonka ompelin @kitchentablequilting ’in tekemällä, ilmaisella Plaid-ish-ohjeella violeteista, oransseista ja vähän turkooseistakin kankaista, terästettyinä mustanpuhuvilla ja hyvin vaaleilla osioilla. Olosuhteiden pakosta (piha on täynnä rakennusmateriaalia, koneita ja kivijalan kiviä) aktivoiduin järjestämään kuvaussession muualla kuin kotipihalla. Kävelin läheisille kallioille, ja aurinkokin sattui paistamaan sopivasti. Kalliot olivat kuivia, en häirinnyt ketään eikä kukaan häirinnyt minua. Aamulla rivit olivat vielä ompelematta, mutta iltapäiväksi sain pinnan kokoon. Ompeluvaiheessa näppäsin kuvan tilkkupinnan herkkuvärisestä alakulmasta: Aloitin palojen leikkaamisen suunnilleen viikko sitten. Ohje antaa tarkat määrät sille, montako palaa leikataan, ja minkä kokoisia ja tummuisia palojen pitää olla. Päätin kerrankin leikata kaikki palat ennen kuin ompelisin blokkeja ja niin teinkin – mitä nyt par

Ommeltuani muutamia Plaid-ish-blokkeja kokeilin kiinnostuneena, tuottaisivatko ne toivotun ruudullisen vaikutelman. Kyllä vain tuottivat! Violetit, oranssit, turkoosit ja yksittäinen vihertäväkin syttyivät melkein hehkumaan, kun ne asettuivat mustanpuhuvien ja vaaleiden blokkien viereen. Jos sinäkin haluaisit ommella samanlaisen skottiruutupeiton, hae Kitchen Table Quiltingin laatima ilmainen ohje täältä. Lopulta blokkeja oli tarvittava määrä. Jaoin keskiväriset vielä vaaka- ja pystysuuntaisiin. Kokeilujeni aikana onneksi totesin, että jos haluaisin kuvioiden olevan valmiissa peitossa ”oikein päin,” tarvitsisin pystysuuntaisten blokkien lisäksi vaakasuuntaisia. Muuten osassa blokeista kuviot tulisivat asettumaan ”kyljelleen”. Käytän hipsukoita, koska peitto ei käytössä välttämättä aina ole tietyssä asennossa, joten kuvioiden suunnat eivät ole ensiarvoisen tärkeät. Tietenkin jos työni pääsisi vaikka näyttelyyn: silloin olisi hyvä voida ripustaa peitto tietyn suuntaisesti.

Uusimman, Plaid-ish-projektini kankaat ovat nyt siirtyneet leikkuulattialta ompelupöydälle. Ensin kyllä meni tovi polvillaan, kun leikkasin paloja: Ja tutkailin tummuusasteita: Ja leikkasin lisää paloja: Lopulta, muutamana päivänä aherrettuani, sain KAIKKI palat leikatuksi. Joitain paloja leikkasin jopa vahingossa ja innostuksissani jokusen ylimääräisen. Projektini nimi on Plaid-ish ja se perustuu @kitchentablequilting'in tekemään, ilmaiseen ohjeeseen. Ohjeessa on kiinnostavaa se, ettei siinä anneta väritysohjeita, vaan tummuusohjeet. Pääsin siis valitsemaan värit itse, mutta minulla oli silti tukenani ohje. Mielenkiintoinen projekti! Valmiissa Plaid-ish-tilkkutyössä on siis parhaimmillaan tietynlainen ruutukuvio, plaid, ja se tulee näkyviin juuri tummuusasteiden vaihtelun ansiosta. Plaid-sanalle löysin esimerkiksi englanninkielisen määrittelyn ”villainen kangas, jossa on tartan-kuviointi”. Tartan-kuvioinnista löytyi puolestaan selitys, joka kuuluu suomeksi s

Pitkän puurtamisen jälkeen on tähtitaivaani valmis. Levitin tilkkupinnan sängylle ja näppäsin muutaman kuvan. Pihalla ei voi ottaa tilkkutyökuvia, sillä siellä on sekä märkää että multaista, kiitos kuistiremontin. Palaan iltavalon kellastaman kuvan kera aikaan ennen tilkkupinnan valmistumista. Puuhasin lattialla, siirrellen paloja ja sovitellen niitä yhteen, mutta työstä ei tullut oikein mitään. Tartuin sitten sommittelutyökaluuni eli PowerPointtiin. Ohjelma on tärkeä tilkkutyövälineeni! Piirsin tavoitteeni kokoisen suorakaiteen mittakaavaan, mittasin kaikki käsillä olevat tähtipalat ja piirsin myös niitä vastaavat suorakaiteet. Sovittelin paloja PowerPointissa keskenään ja sain selville, mitä niistä piti pidentää tai leventää. Aikani siinä askartelin – välillä mittailin ja piirtelin, välillä ompelin, ja niin sain paloistani kootuksi melkein täsmälleen suunnittelemani kokoisen tilkkupinnan. Huh huh! Onneksi tuo osuus on nyt ohi! Tilkkutähtien ompeleminen oli

Ostin keväämmällä Tula Pinkin Pinkerville-kangaspaketin, jonka sisältä löytyi suurikuvioista yksisarviskangasta, kolmea eri väriä. Yksisarvisten pilkkominen tuntui ikävältä, joten mittailin kuvion koon ja etsin sen jälkeen samankokoista blokkimallia. En löytänyt sellaista, josta olisin pitänyt, joten keksin blokkimallin itse. Kirjoitin blokista ohjeenkin. Koska en leikkaa hirsimökkiblokkiin tarkan mittaisia ”hirsiä,” blokkiohjeessa antamani mitat ovat tyyppiä ”suunnilleen”. Ommellessa pitää olla valmis trimmaamaan joka hirren jälkeen. Kvilttaaja ehdotti blokilleni nimeä Käpylä. Nimi tuntui heti sopivalta ja entistä sopivammalta se vaikuttaa nyt, kun katson valmista tilkkupintaa. Siinä voisi olla jonkin käpylämäisen, idyllisen asuinalueen ruutukaava. Hain työni eilen kotiin Töölön Tilkkupajasta, missä se oli tikattavana. Tällä kertaa ostin tikkauksen lisäksi paitsi vanun, myös takakankaan. Vältyin takakankaan ompelu-urakalta. Valitsimme Soilen kanssa työhön ruudullise

Tänään jaan monta kuvaa tähtikuvioisen tilkkupeiton rakennusvaiheista. Kyseessä on siis ”wonky stars” -tilkkutyö, jonka aloitin jo viime vuoden toukokuussa. Projekti jäi jonkun toisen jalkoihin, mutta nyttemmin olen puurtanut tähden toisensa jälkeen, ja koossa on aika monta blokkia. Ostin projektiani varten tummaa, mustikansinistä batiikkikangasta Töölön Tilkkupajasta. Huomasin melko pian, että taustakangasta kuluu paljon, ja hankin täydennykseksi toistakin tummansinistä kangasta, sitäkin Töölön Tilkkupajasta. On hauska, ettei tausta ole yhtä ja samaa kangasta, vaan että siinä on sävyeroja. Projektin aikana olen asetellut uusimmat blokit lattialle ryhmiksi. Värikkäitä tähtiä on kiva katsella. Kuvassa näkyy myös pino, josta on tulossa seuraava tähti. Tein aluksi melkein samankokoisia blokkeja, aika isoja. Sitten huomasin, että tähtiä kannattaa olla eri kokoisia. Kuvassa olen ommellut tai asetellut tähtiä isommiksi kokonaisuuksiksi siinä uskossa, että saisin syntymään p

Askartelin sinnikkäästi two-by-four-blokkien parissa, kunnes niitä oli riittävä määrä kunnollisen kokoiseen tilkkupeittoon. Sommittelin blokeista pinnan puolihuolimattomasti: aloitin tummemman oloisista ja siirryin hiljalleen vaaleampiin ja vaaleampiin, kunnes kaikki blokit oli käytetty. Sommittelulattiani ei ole suurensuuri ja se toimii myös makuuhuoneen lattiana, joten sommitelmia ei voi kovin kauan pitää keskeneräisinä. Virittelisin teoksiani ehkä kauankin, mutta käytäntö sanelee työlle ripeämmän tahdin. Käytin tilkkupintaan yhden jelly roll -kaitalerullan Valori Wellsin kankaita. Täydensin itse leikkaamillani kaitaleilla, joita oli yhteensä suunnilleen saman verran. Ellei kaitaleiden pituus ihan riittänyt, saatoin jatkaa niitä melkein saman värisillä. Tällaisessa pinnassa eivät pienet värivaihtelut näy. Kaitalerullan kankaat olivat superkauniit ja innostavat! Kauniiden joukkoon raaskin leikata kaitaleita myös omista, kaikkein kauneimmista kuoseistani. Jäännöspal

Tämä tilkkutehtailija on viime aikoina saanut harvinaisen vähän mitään todellista aikaiseksi, sillä tilkkutähtiblokkien ompeleminen on hyvin hidasta. Kokoan ensin pikkutilkuista tähden keskipalan. Pitää olla tarkkana, etten vahingossa tee liian isoa palaa, sillä silloin palan tasoitusleikkaaminen tuntuu haljulta. Palan täytyy olla mieluummin juuri sopiva, niin että tasoituksessa leikkautuvat osuudet ovat vähäiset. Sitten tähdelle pitää ommella kahdeksan sakaraa. Olen käynyt jäännöspalakassit jo monta monituista kertaa läpi ja poiminut sieltä pikkuisia paloja tähtien keskustoihin ja isompia paloja sakaroihin. Innostus alkaa taas uhkaavasti hyytyä. Viimeisimmät valmiit ja silitetyt tähtiblokit näyttivät tällaisilta: Tutkailin tähtiblokkipinoa, ja ehkä voisin vähitellen ruveta sommittelemaan blokeista tilkkupintaa. Blokit ovat vaihtelevan kokoisia, joten sommitteleminen on haastavaa. Tähtiblokkien välissä olen ommellut muutamia neljän neliön miniblokkeja, joihin minulla

Ei uskoisi, että minullakin oli koulussa joskus kymppi matikassa, koska tunnun laskevan (ja mittaavan) niin pieleen. Olin nimittäin aivan varma, että minulla oli koossa noin 80 Two by Four -blokkia, mutta eipä niitä ollutkaan kuin 69 kappaletta! Huomasin laskuvirheeni vasta kun olin latonut blokit suunnittelulattialleni: Olin jakanut valmiit blokit neljään eri kasaan: tummimmat; aika tummat; vaaleammat ja vaaleimmat. Silmällä katsoin enkä piitannut blokkien värityksestä jakoa tehdessäni. Otin tummimman kasan ensin esiin ja jaoin blokit uusiin kasoihin värin perusteella: siniset; vihreät; violetit; punaiset. Lähdin latomaan blokkeja niin, että tummimmat tulivat alareunaan. Siniset ensin ja sitten vihreät ja violetit; lopuksi punaiset. Seuraavaksi otin käteen aika tummien kasan, josta ladoin satunnaisessa järjestyksessä olleet blokit melko summittaisesti lattialle. Jatkoin vaaleammilla ja lopuksi ladoin tilkkupinnan yläreunaan kaikkein vaaleimmat blokit. Kuvista huomaa