Tilkunviilaaja

Tikkautettu on, tasoitettu on, nimi keksitty, nimilaputettu on, kanttikangas valittu, kantti leikattu ja silitetty sekä rullattu, kantti ommeltu kiinni peittoon, kantti käännetty ja ommeltu. Langanpäät päätelty. Reilua peliä –tilkkupeitto on valmis! Finished! The Fair Play quilt! Kutsuin projektini blokkeja x-ynnä-blokeiksi ja aloitin projektin näköjään maaliskuun alussa. Tässä aloitusvaiheen blogikirjoituksessani on linkki blokkitutoriaaliin, jos haluat tehdä samanlaisia blokkeja. I started the project in the beginning of March 2018.  Here's the tutorial that I used for sewing these x plus blocks.   Olin sopivasti löytänyt Eurokankaan palalaarista hillittyjä savenharmaita kankaita melko isot palat, että sain ommelluksi tilkkupinnalleni melko hillitysti kuvioidun taustakappaleen. Löysin sekaan myös kauan, kauan sitten ompelemiani ruskea-pinkki-oransseja blokkeja. Aika tavaran kaupitsee! For the quilt back, I used some subdued clay gray fabrics that I'd happened

Ommeltuani kiivaasti jokaisena vapaana hetkenä sain valmiiksi tarpeeksi monta modernia hirsimökkiblokkia, jotta voin koota niistä peiton kokoisen tilkkupinnan. Ulkona satoi, joten joudutte tyytymään sisällä otettuun kuvaan. Tilkkupinta ei näy siinä edes kokonaan! No yhyy, mutta saa tästä ainakin käsityksen. Lisäkäsitystä lähempää ottamastani kuvasta, jossa näkyy hyvin pinnan punainen raita. Tässä puolestaan keskiössä kirjava raita: Tilkkupinnan oikeassa alakulmassa on paljon vihreänkirjavia kaitaleita, yhdessä blokissa vieläpä punaisella terästettynä: Vasempaan alakulmaan koetin löytää tummempia blokkeja, mutta ei sellaisia oikeastaan ollut. Tein kaikista näköjään monivärisiä. Seuraavana tehtävänä on ommella tälle taustakappale. Olen käyttänyt kaikki varastoni isot kangaspalat, joten minun on joko marssittava kangaskauppaan tai koottava jälleen yksi iso taustakappale pienehköistä paloista. Tiedän joka tapauksessa jotain siitä, mitä taustakappaleelle tulee. Ti

Onneksi olen ruvennut harrastamaan tilkkutöitä nyt, kun tueksi löytyy kunnon teknologiaa! En pysty kuvittelemaan, että olisin pärjäillyt esimerkiksi ilman kännykkäkameraa. Huomasin kameran käteväksi jo monta vuotta sitten ja kirjoitin havainnostani jutunkin Tilkkulehteen. Silmä ei näe todellisessa maailmassa läheskään yhtä tarkasti kuin katsellessaan valokuvaa. Minäkin latelin modernit hirsimökkiblokkini ulos terassilaudoille ja otin onnessani useamman kuvan muotoutuvasta pinnasta. Tässä yksi niistä: Onneksi katsoin ottamiani kuvia kännykässä ennen kuin palautin kaikki 36 blokkia takaisin pinoihinsa. Siellähän oli yksi blokki aivan väärin päin! Yhtään en ollut sitä huomannut! Korjattuna pinta näytti tällaiselta: Käyttelen teknologiaa tietenkin myös muilla tavoin. Minulla on tapana suunnitella tilkkupeittojeni taustakappaleet PowerPoint-työkalulla, koska ompelen pinnat monesta, vaihtelevan kokoisesta palasta. Tilkkutöitteni nimet olen nyttemmin koonnut Excel-taulukkoon, j

Koska tilkkutyöni ovat aina scrappy-tyyppisiä, en juuri vaivaudu laskemaan kankaiden menekkiä etukäteen. Uusimman työni alussa olisi kannattanut. Minulla oli kyllä paljon valkoista, mutta valitsemaani harmaata oli pienempi pätkä. Optimistisesti ajattelin sen riittävän, mutta olin väärässä. Harmaani vajui ja vajui, enkä ollut saanut valmiiksi kuin vaivaiset neljäkymmentä blokkia. Tähtään seitsemäänkymmeneen, joten minun oli pakko kehittää suunnitelma B. Kuinka sattuikaan, sain x-plus-blokeista ompelemani tilkkupeiton juuri takaisin Soilen tikkauspalvelusta, ja taustakappaleen ylijäämäpalat olivat tietenkin mukana. Siinä oli aika samanlaista harmaata, joten ompelin kaksi blokkia kokeeksi.  Tässä kuvassa ne ovat yhdessä alkuperäisten kaitaleiden kanssa: Hyvin samaa tummuusastetta kuin alkuperäinen harmaa, vaikkakin hieman eri sävyä. Mutta eipä tätä toistakaan harmaata ollut tarpeeksi. Piti löytää kolmatta ja ehkä vielä neljättäkin harmaata, ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin lä

Tilkkublokkien ompeleminen on sitten kivaa! Jostain aina löydän mallin, jota haluan kokeilla ja useimmiten innostun tekemään niin monta blokkia, että niistä syntyy tilkkupeiton kokoinen pinta. Kun tilkkupinta on valmis, PITÄÄ sille ommella taustakappale. Yleensä onnistun innostumaan siitäkin puuhasta, vaikka tärkeintä siinä on vain, että kappaleesta tulee riittävän iso. Seuraa toinen ihana vaihe: vien tilkkupinnan Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun Soilelle ja yhdessä valitsemme sopivan tikkauskuvion ja langan. Vielä ihanampaa on saada kauniisti tikattu tilkkutyö takaisin! Sitten seuraa kyllä taas PITÄÄ-vaihe. Nyt sellainen on päällä, sillä hauska x plus –blokeista kokoamani tilkkupinta on minulla tikattuna, mutta viimeistelemättömänä. Ei auta, vaikka työ näyttää ihan melkein valmiilta kuvassa: Vaatiihan se vielä useamman jutun. Pitäs keksiä tälle luovalta kuulostava nimi. Pitäs tasoittaa peitto. Pitäs leikata ja kirjoittaa ja kiinnittää nimilappu, jossa on se luovalta kuu

Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani mainitsin, minun pitää ommella kahdenlaisia raidallisia hirsimökkiblokkeja viimeisimpään projektiini. Aloitin ensin ompelemalla monta samanlaista blokkia, mutta nyt se toinen blokkiversio on ottanut etumatkan kiinni. Kumpaakin blokkityyppiä on yhtä monta: Valkoista ja harmahtavaa kangasta kuluu ja kuluu! Harmahtavaa minulla ei ollut valtavaa määrää, ja näyttääkin siltä, että joudun käyttämään tähän myös jotain toista harmaata kangasta – tai sitten tästä tuleekin paljon aikomaani pienempi tilkkupeitto! Sen sijaan jäännöspalakankaani eivät näyttäisi hupenevan lainkaan! Suurin osa jäännöspaloista on nimensä veroisia – paloja – eikä niistä riitä kaitaleiksi asti. Ei ainakaan blokin pisimpiin osuuksiin. Niinpä olen jo joutunut leikkaamaan kaitaleita isommista paloistani. Sellaisista, joita ei oikein voi kutsua tilkuiksi, mutta jotka ovat kuitenkin fättäriä paljon pienempiä.

Pääsin eilen tutustumaan Tilkkuyhdistyksen valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn, joka oli esillä Vaasa-opistossa. Jokainen yhdistyksen jäsen sai halutessaan lähettää näyttelyyn yhden työn, ja tänä vuonna 160 jäsentä oli tarttunut mahdollisuuteen. Nähtävää riitti! Minä halusin tietenkin nähdä, miltä oma työni ”Enemmän on enemmän” näytti seinälle ripustettuna, muiden töiden joukossa, mutta totta kai toisten tekemät olivat kiinnostavampia. Otin vain muutaman kuvan, joista tein pienen gallerian yhdistyksen verkkosivustolle. Moni bloggaava kävijä oli jo julkaissut omia kuvakoosteitaan, joten linkitin samalta sivulta niihin. Olin liikkeellä Miehen kanssa, ja ensimmäisessä näyttelykerroksessa kysyin, mikä työ jäi parhaiten hänen mieleensä. Veikkaan, että häntä vaivaa autokuume, sillä hän mainitsi empimättä työn ”Marraskuu on renkaanvaihdon aikaa,” tekijä on Ritva Soukka. Ilahduin nähdessäni, että yksi jäsen – Birgitta Andtbacka – oli halunnut lähettää näyttelyyn tilkkupeiton

Kurkkasin toissapäivänä vinttivaraston yhteen laatikkoon ja löysin sieltä 31 valmiiksi ompelemaani quilt-as-you-go-tilkkublokkia. Blokit olivat yli vuosikymmenen valmiina ja odottivat, että ompelisin niitä lisää. No en aio ommella näitä enää! Päässälaskutaito ei ole vielä niin ruosteessa, etten olisi heti tajunnut siinä olevan tarpeeksi 5 x 6 tilkkublokin pintaan. Sommittelin blokit lattialle ja kas, siinä oli vauvanpeitto – ei tarvinnut kuin yhdistää blokit toisiinsa. Olin ommellut blokit ehkä vuoden 2004 tienoilla kankaista, joita silloin sattui kaapista löytymään. Siinä on ensimmäisestä tilkkupeitostani jäänyttä vihreää kangasta; olohuoneen verhokangasta; äidille ompelemistani mekoista jääneitä tilkkuja; tyttären vauvalakanaa; paloja vuonna 1990 Ranskasta ostamastani paidasta. Blokkimalli löytyi Lise Bergenen kirjasta "Kauneimmat tilkkutyöt". Hän oli ommellut blokeistaan värikkään peiton – minun blokkini ovat tosiaan sen värisiä, millaisia kankaita kaapista sat

Varjostetuista kuvioneliöistä ompelemani tilkkupinta on nyt ollut valmiina kohta kaksi kuukautta. Ennen kuin tilkkupinnasta saa tilkkupeiton, tarvitaan taustakappale. Kissankin mielestä pinta taitaa tuntua liian ohuelta – ainakaan se ei heittäytynyt tähän pitkäkseen! Ehdin tällä välin MELKEIN unohtaa, että löysin muutama viikko sitten Eurokankaan palalaarista yllättävän sopivan taustakankaan! Rupesin eilen varovasti miettimään taustakappaleen kokoamista, helteestä huolimatta, ja selailin kangaskaappien sisältöä lähes epätoivoisena. Onneksi järjen valo välähti! Olisin pystynyt ompelemaan taustakankaan yhdestä kuosista, mutta päädyin kuitenkin käyttämään paria muuta kangasta ja muutamaa tilkkupalaa. Ylimääräinen varjostettu neliöblokki pääsi tietenkin mukaan, koska siinä on kivaa Marimekko-kangasta. Siihen tuntui sopivan yksi minitilkkulasagnepala. Kellertävä- ja violettisävyiset minitilkkulasagnet puolestaan sopivat kuviokankaan väreihin. Jotta sain palat sovitetuksi muka

Oletko suunnitellut tai haaveillut ompelevasi tilkkupeiton? Ompele ihmeessä, mutta älä tee niin kuin minä tein! Ompelin ensimmäisen oikean tilkkupeittoni noin vuonna 1995 ja tein kolme valtavaa virhettä. Ole viisas ja opi minun tekemisistäni! Virhe 1. Leikkasin saksilla. Minä lähdin soitellen sotaan eli leikkasin parisängyn peittooni kaitaleet ja myöhemmin blokit saksipelillä. Mittasin senttimitalla kankaan leveydeltä kaitaleet, piirsin lyijykynän ja viivoittimen avulla leikkuuviivat ja leikkasin. Oi elämän kevät! Tärväsin varmasti 20-kertaisen ajan yhden kaitaleen leikkaamiseen verrattuna leikkuroimiseen. Kerron tässä blogikirjoituksessani koko onnettoman tarinan. Älä sinä tyydy saksiin! Tietenkin jos leikkaat peittoosi vain 20-30 isoa neliötä, saksetkin toimivat. Jos kuitenkin olet aikeissa ommella tilkkublokkeja, hanki kunnon välineet, eli leikkuri, viivain ja alusta. Ellet halua ostaa sellaisia itse, sinulla on pari vaihtoehtoa lainata välineet. Tilkkutyökurssi. Ell

Jos olet yhtään seurannut blogiani, olet varmasti huomannut, että taustakappaleet tuottavat minulle päänvaivaa. Yleensä joudun kokoamaan taustakappaleet monen monituisesta palasta! Monesta taustakappaleesta on ehkä siksi tullut lähinnä mielenkiintoinen. Osa on kyhätyn näköisiä, mutta tosi moni on ollut toki kivakin! Paljastan tässä viisi suosikkiani. Siis viisi suosikkitaustakappaletta vanhimmasta uusimpaan! Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto vuodelta 2012. Valtaosa taustakappaleesta on 1990-lukulaista keittiön verhoa, mutta maltoin ommella koristeeksi rivin tilkkuneliöitä. Se on tämän takakappaleen juttu! Kirjoitin taustakappaleen ompelemisesta muutaman sanan tähän blogikirjoitukseeni. Ruoho on vihreämpää -tilkkupeiton paraatipuoli: Valmista tilkkupeittoani esittelen kirjoituksessa "valmis sinisävyinen tilkkupeitto," ja blokkeja ommellessani ihmettelin, mikä tekee rumasta väriyhdistelmästä yhtäkkiä kauniin. Tuulen viemää –tilkkupeitto vuodelta 2013. Kun k