Tilkunviilaaja

Hyvää uutta vuotta! Aloitan vuoden reippaasti ja voinkin heti esitellä tänään valmistuneen tilkkulaukun, jolle annoin nimen Aikamoinen. Laukun tarina on nimittäin aikamoinen (tilkkuilun mittakaavassa, ei muuten). (Laukku on mielestäni aikamoinen myös ulkonäöltään. En ihan osaa päättää, onko tämä hieno vai jotain muuta.) Hankin vuoden 2008 alkuvaiheilla japanilaisen tilkkulaukkukirjan ja opin sen avulla ompelemaan onnistuneita laukkuja. (Olen monessa blogipostauksessani moitiskellut, että liian monet laukkuohjeet tuntuivat minusta turhan ylimalkaisilta tyyliin ”ompele laukkuun mieleisesi sangat”.) Tehtailin laukkuja valtavan innostuksen vallassa. Niistä ei ole kuvia, koska käytössäni ei tuolloin ollut kunnon digikameraa. Voi voi. Jossain vaiheessa innostuin tietysti toisenlaisista kokeiluista ja osa aloittamistanikin laukuista jäi kesken. Löysin loppuvuonna jostain kangaslaatikosta kaksi tuon ajan muinaisjäännettä – valmiiksi leikkaamani laukun vuorikappaleet sekä pitkiä kait

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja on aika vilkaista taaksepäin ennen kuin tähyilee eteenpäin. Tilkunviilaajan vuoden 2015 kohokohdat kuvamosaiikkina näyttävät tältä: Kaksi tapahtumaa ansaitsevat päästä listalle, vaikkeivät liity tilkkutöihin lainkaan. Kiersin perheeni ja ystäväpariskunnan kanssa kesällä 2015 Etelä-Saksaa ja matka oli ikimuistoinen ja ihana! Ja joulukuun alussa Tytär sai ylioppilaslakin! Kaikki valmistamani tilkkupeitot pääsivät tietysti yhdeksän huippujutun joukkoon ja yhdeksäntenä oli vielä ShushImQuilting-blogin Liziltä saamani Tula Pink -tyynynpäällinen. Se edustaa Internetin ja sosiaalisen median tilkkuiluskenen hienoutta! Tilkkuvuoteni 2015 on ollut melko työteliäs, vaikka juuri nyt itsestä tuntuu laiskalta. Olen kuitenkin vuoden mittaan ommellut valmiiksi kolmisenkymmentä eri juttua eli melkein yhtä monta kuin viime vuonna, jota pidin ahkeruuden ilmentymänä. Ompelin vuoden aikana siis: - 23 pussukkaa tai nesessääriä - yhden esiliinan pyyheliina

Ompelin vetoketjullisen Mustan kissan pyöreät posket -tilkkulaukun loka-marraskuussa vuonna 2011 ja päätin pitää sen itse. Käytän laukkua melkein joka päivä – kannan siinä läppärini aamulla töihin ja iltapäivällä taas takaisin kotiin. Tein äskettäin työpäivän kotitoimistossa, joka on sama huone kuin ompeluhuoneeni eli makkari. Laskin laukun hetkeksi sängylle ja vips – Kissa löysi sen viipymättä ja rentoutui hyvin nopeasti sen päälle kuin tyynylle. Tämän täytyy olla hyvä kassi, kun Kissa sitä näin arvostaa! Minulle kassissa on merkittävintä, että rohkenin surrutella keltaisella tikkauslangalla mustalle kankaalle konetikkauskuvioita, joita en paljon ollut harjoitellut. Kuvasta ei saa selvää, miltä kassi oikeasti näyttää, mutta voit katsoa tilkkulaukkuni potrettikuvat täältä.

Työskentelin eilen illalla sinnikkäästi ja sain lopulta valmiiksi tilkkulaukun, jonka pinta on koottu enimmäkseen Tuulen viemää –tilkkupeiton blokkien valmistuksessa yli jääneistä paloista. Ompelin tilkkupinnat jo yli vuosi sitten, kesäkuussa 2013! Uusimman vetoketjulaukun nimi on Hellekesä. Toinen puoli laukusta ei ole yhtä muodollisen näköinen, mutta siinä on vastaavasti paljon enemmän ompelukoneen koristeompeleita. Hellekesä-laukun mitat ovat seuraavat: Leveys noin 40 cm  Korkeus 29 cm  Pohjan leveys 10 cm  Sankojen pituus valmiina noin 64 cm. (Leikkasin 66 cm pitkät sankakappaleet.)  Lipareeseen ompelin 45-senttisen vetoketjun. Sen häntä ulottuukin pitkälle lipareen (ja laukun reunan) ulkopuolelle. Laukku avautuu siis kunnolla, jos on tarvis. Vuoriin on ommeltu sisätasku. Huolittelin vetoketjulipareen risareunapään aivan eri kankaalla – palalla, joka sattui löytymään ompelupöydältä ja joka silti sopi liparekankaan väreihin. Hellekesä-tilkkulaukku

Onnistuin keskittymään koko eilisillan tilkkulaukun valmistamiseen ja huolittelin vetoketjulipareen risareunat sekä sain valmiiksi pyykkinarutäytteiset, silitettävällä kovikekankaalla tukemani sangat. Sen jälkeen ei jäänyt muuta tehtävää kuin ommella huolittelukaitale laukun yläreunaan. En ehtinyt enää kääntää ja ommella kaitaletta, joten tilkkulaukku on vain melkein valmis. Huolittelukaitale on melkein liian kapea! Pystytte ehkä kuvasta päättelemään, että kaitaleen kun kääntää ja taittaa, niin saa kynnet valkoisina vetää, jotta taite ylettyy kaikkien kerrosten yli ommelviivaan asti. Joskus olen miettinyt, että leikkaisin huolittelukaitaleen vähän leveämmäksi, jotta pääsisin vähän helpommalla, mutta toisaalta, valkokyntisellä vaivannäöllä varmistan, että yläreuna on to-del-la jäpäkkä. Niin, ja on liian vaikea muistaa, mikä muu leveys voisi olla hyvä. Vetoketjulipare osui melko hyvin laukun keskivaiheille niin kuin tietysti pitää. (Minulle voisi käydä toisinkin.) K

Mainitsin eilisessä postauksessani, että olin ommellut tilkkulaukkuni jo muotoonsa. Nyt voin todistaa väitteeni kuvan avulla: Vuorikappalekin on kasassa, sisätaskuineen kaikkineen: Koska laukkuun tulee vetoketjulipare, tuokion (tai vähän pidemmän ajan) kuluttua laukkuun ei näe näin esteettömästi enää sisään. Nopea edistyminen hidastuu nyt hieman, sillä joudun ompelemaan laukkuun sangat. Muuten, jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin merkinnyt laukun keskikohdat kappaleille jo siinä vaiheessa, kun kappaleet oli tasoitettu mutta ei muotoon ommeltu. Nyt joudun litistämään ja mittaamaan kappaleet, jotka eivät halua pysyä itsekseen paikallaan. Vetoketjulipareen toiset päät pitää myös huolitella ja sen jälkeen voin varmaan ommella/harsia lipareen kiinni laukun suulle. Sen jälkeen sangat paikalleen, laukun yläreunan (ja kaiken siihen kiinnittyvän muun osan) huolittelu kaitaleella ja eiköhän se sitten ala olla valmis?! (Luultavasti siirryn tässä vaiheessa kuitenkin tekemää

Näistä taitaa lopultakin syntyä tilkkulaukku, näistä jäännös-kolmio-neliöistä ompelemistani tilkkupinnoista. Etsin nimittäin esiin vetoketjun sekä kankaan vetoketjuliparetta, sankoja ja huolittelukaitaletta varten. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta ah, valinnan vaikeutta! Päätin lopulta mennä vaalealla värimaailmalla enkä käyttää mitään tilkkupinnasta jo löytyvää kirkasta tai muunkaan sävyistä kangasta. Vielä sain aikaiseksi vanutikata vetoketjuliparekappaleet! Tällä kertaa tikkasin pintaan teräviä kärkiä. Myös ompelin vetoketjun kiinni liparekappaleisiin, mutta en viitsinyt enää huolitella toisia reunoja (kuvassa alimpana näkyy risareuna oikein hyvin). Oo-la-laa, olinpa silti aikaansaava! Kolme kertaa jouduin kyllä kehottamaan itseäni jatkamaan, kun en olisi millään viitsinyt siirtyä vaiheesta toiseen. Vielä ompelin laukku- ja vuorikappaleen muotoonsa, mutta niistä ei ole kuvaa. Myöhemmin! Toiveita tämä joka tapauksessa herättää, että uusi tilkkulaukku olisi piank

Joskus tulee tunne, että minimaalisen jutun tekemiseen vaaditaan suhteettoman paljon valmistelua. Otetaan vaikka tilkkulaukun vuorikappaleeseen ommeltava sisätasku. Kaivan esiin laatikon, josta toivon löytäväni sopivan kokoisen kangaspalan, silitän palaa kohdasta jos toisesta, sitten mittaan ja leikkuroin kappaleen. Päättelen sopivan kohdan, jolle kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkki. Se kannattaa kiinnittää ennen kuin ompelen taskukappaleen pussiin, niin ommel jää näkymättömiin taskukappaleen sisäpuolelle. Kuvan taskukappale tulee koristeompeleilla somistamaani vaaleaan tilkkulaukkuun, joka on siis erittäin keskeneräinen. Ahersin vielä ylimääräistäkin eli leikkasin kivan kupongin ja kiinnitin myös sen taskukappaleeseen. Käytin jopa ompelukoneen erikoisommelta, mistä se oli taas tyytyväinen. No sitten ompelin kappaleen pussiin paitsi jätin kääntöaukon kappaleen alareunaan, kavensin nurkat, käänsin oikein päin ja tyrkin saumat ja nurkat teräviksi. Huoh! Olinpa ahertanut va

Tartuin vihdoin uudelleen tilkkupintoihin, jotka kokosin Tuulen viemää –tilkkupeitosta jääneistä kolmio-neliöistä. Olen aikaisemmin täydentänyt pinnat tilkkulaukkuun sopivan kokoisiksi ja siihen vaiheeseen projekti on jäänyt. Nyt kuitenkin tilkkupinnat ilmestyivät näkyviin jostain kasasta ja huraa – sain aikaiseksi kävellä muutamia askelia vinttihuoneeseen hakemaan kiinnisilitettävää tukihuopaa. Leikkasin sopivan kokoiset tukihuopapalat ja silitin tilkkupinnat niihin kiinni. Tämän jälkeen ei tarvittu kuin tikkauksia, niin vetoketjulaukkuun olisi sivut valmiina. Mietin kyllä, kuinkahan kauan tärväisin aikaa tähän väliin, kun nytkin oli viikkoja kuukausia kulunut edellisestä vaiheesta..? Kissa tarkkaili toimiani näin puuhakkaana: Se retkotti peittopinon uomassa niin rentona, että ajattelin sen jo luiskahtavan siitä alas. Mutta ei, sen tasapaino ei pettänyt, vaan asento piti. Kissan ponteva olemus varmaan siivitti minua ja ylsin huipputulokseen: sain tilkkupinnoille i

Neljä vuotta sitten tammikuussa ryhdyin ompelemaan ”eläinkuosista” pussukkaa. Aika liioiteltu ilmaisu, minkä totesin itsekin. Olin vastikään saanut valmiiksi kimaltavan, hopea-turkoosin pussukan, joka oli pitkään blogini suosituimpia postauksia. Raidallinen tilkkulaukku oli myös tekeillä. Näyttääkö teistäkin, että sen väri- ja kuviovalinnat ovat aika omintakeiset? Kolme vuotta sitten väkersin toista, vielä omintakeisemman näköistä tilkkulaukkua, johon yritin saada sopimaan kangasjojojani.  Laukusta ei vieläkään ole tullut valmista. Huokaus! Olisi parempi mieli, ellen olisi katsahtanut tähän postaukseen. Kaksi vuotta sitten tilanteeni oli onneksi paljon parempi. Tikkailin Syyringin näyttelyä varten tekemääni vauvanpeittoa (ja sain sen myöhemmin kunnialla valmiiksi asti). Sama peitto kävi FinnQuiltin tilkkutyönäyttelyssä kesällä 2012 ja bongasin sen myös näyttelystä kertovan Tilkkulehden jutun kuvista.  Vuosi sitten ompelin Vanhat ystävät –tilkkupeittoa. Tätä tykkään muis

Ihmeiden ihme, sain pitkästä aikaa valmiiksi jotain hyödyllisempää kuin tilkkupeiton! Armottoman hitaasti etenevä tilkkulaukkuprojekti on valmis. (Näyttäessäni valmista laukkua, Tytär ihmetteli ääneen, olinko todella tehnyt jotain hyödyllistä.) Tämä tilkkupaloista ja vaaleasta lisäkankaasta ompelemani, modernisti retro vetoketjulaukku sai nimekseen Takataan roos. Nimeä keksittiin perheen voimalla, ja idea lähti Tyttären huomiosta, että laukussa on jotain 1960- tai 1970-lukulaista. Ensimmäinen mieleen tullut nimi-idea oli kyllä Twiggy, mutta jatkoimme keksimistä, koska halusin löytää suomenkielisen nimen. (Takataan roos ei tietysti ole ihan suoraviivaista suomea.) Laukun toisella puolella tilkkupalat on taiteellisesti asemoitu toiseen reunaan. Tästä puolesta minulle tuli mieleen kelvoton laukkunimi ”Ämpäri” – alin iso tilkkupala muistuttaa vähän ämpäriä. En halua silti antaa sellaista nimeä kivalle laukulle. Ei siis aina ole ihan helppo keksiä hyvää nimeä. Tilkkulaukkuun

Jäännöspaloista ja lisävaaleasta kokoamani ja jo aikaa sitten vanutikkaamani tilkkupinnat ovat vihdoin saamassa laukun muotoa: Tasoitin palat laukkukappaleiden muotoisiksi ja mallasin, eikö vain vetoketjulipare sovikin hyvin väreihin. Totta kai sopii! Kaikki sopii aina kun vain pannaan sopimaan. Olen myös ommellut laukun vuorikappaleet melkein valmiiksi. Seuraavaksi täytyy vissiin ruveta valitsemaan laukkuun sankakangasta, huokaus. Valintoja! Minulla kun on yleensä monenlaisia töitä tekeillä, niin aloitin tällaiset jouluiset lasinaluset: Kuponkikangas on tilkkukilta Syyringin kankaidenvaihtoillasta kotoisin, mutta en millään pysty muistamaan, keneltä tilkkuystävältäni sen kaappasin. Vaalea vihreä tuo näihin lisää valoisuutta. Ensimmäistä kertaa kokeilen ommella ensimmäisen kehyskaitalekerroksen näin, että leikkaan palat erilleen vasta tämän ommeltuani. Tuumin, että näin ehkä säästän hieman kaitalekangasta. Arvostelen tilkkukirjan Kirjastosta löytyi pitkästä aikaa t

Olen epäilemättä esitellyt näitäkin tilkkupintoja teille lukijoille aiemmin, mutta ehkette muista näitä ulkoa. Minä yllätyin jonkin verran, kun nämä putkahtivat esille siivoillessani ompeluhuoneen makkarin vaatetelinettä. Sinisen tilkkupinnan muistan hyvin. Punaisia muistelin tehneeni yhden, mutta näitähän oli huomattava määrä (siis neljä). En ole tasoittanut näitä, mutta pystyn kuvittelemaan, miltä nämä voisivat näyttää, jos lisäisin näiden väliin ja ympärille vaaleaa kangasta. Näin syntyvän suorakaiteen ympärille vähän kehysmäistä tilkkupintaa ja ehkä hiukan lisää vaaleaa, ja tässähän olisi tilkkupeitto valmiina. Hämmästyttävää. Melkein valmis tilkkupeitto piileskeli huoneessa enkä edes tajunnut. Melkein valmis vetoketjulaukku on saamassa vetoketjulipareen. Nyt joudutte käyttämään mielikuvitustanne, laukku ei ihan vielä näytä itseltään. Ompelen laukkuun seuraavaksi vuorikappaleen ja siihen sisätaskun. Ja sangat täytyy valmistaa. Ehkä laukku täytyy kootakin.