Tekstit

Näytetään tunnisteella tikkauspalvelu merkityt tekstit.

g niin kuin gekko.

Kuva
Gekkoja juoksenteli ”Iloinen yllätys” –tilkkupeiton pinnalla, kun sain sen valmiiksi vuonna 2012. Töölön Tilkkupajan Soile oli vasta hiljattain käynnistänyt tikkauspalveluliikkeensä ja erehtyi lupaamaan peittoon nuo kuviot. Kuuleman mukaan kone tikkasi gekkojen varpaita hitaasti ja kauan. Siksi gekkokuvioinen tikkausmalli ei enää taida olla asiakkaiden valittavissa. Pääsin kuitenkin lempiaiheeseeni eli tikkauspalveluun. En tiedä, kuinka tulisin enää toimeen ilman Soilen palvelua! Juuri viime maanantaina vein tikattavaksi kaksi tilkkutyötä - ison puna-valkoisen, johon tein improvisoimalla kaariblokkeja sekä pienen työn, jonka tein Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -kaavalla. Hei, palaan gekkokuvioin tikattuun tilkkupeitosta kerron vielä, että ompelin sen joutuisasti valmistuvista tilkkublokeista, joiden ohje on tässä. Tykkään edelleen siitä, miten blokissa pienistä scrappy-palasista koottu kaitale lohkaisee tilkkuneliön. Tilkkublokit miellyttivät silmääni, mutta en mielt

ihania tikkauksia.

Kuva
Tilkkutyöpinoon oli kertynyt useita valmiita tilkkupintoja ja niille myös taustakappaleet! Muutama viikko sitten vein kaksi tilkkupeittoaihiota mestaritikkaaja Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi. Tikkauslangat on nykyisin aika helppo valita. Olen tikkauttanut Soilella toistakymmentä peittoa ja tiedän jo, että pidän vaaleasta langasta enemmän kuin tummasta. Tikkausmallin valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista on sen sijaan paljon vaikeampaa. Ottaisinko kuvion, joka on samankaltainen kuin tilkkupinta – kuten vaikka  palapelipeittoni palapelikuvio – vai tilkkupinnan kuvion kanssa täysin erilaisen? Sitten on tikkauskuvioita, jotka sopivat melkein aina melkein mille tahansa tilkkupinnalle. Tämä aaltomainen kuvio on varmasti yksi sellainen: Tilkkupinta on niin kulmikas kuin yleensä voi olla. Aaltomaiset tikkaukset pehmentävät kulmikkuutta. Hieno kontrasti! Tilkkupeitto ei ole läheskään valmis vielä, joten näytän siitä vain maistiaispaloja. Ompelin tilkkupei

i-ha-na!

Kuva
Jos olisin nuorempi niin sanoisin, että ooämgee, ihqt tikkaukset! Koska olen vanhempi niin sanon, että i-ha-nat tikkaukset! Tikkaukset ovat tietenkin Töölön Tilkkupajan mestaritikkaaja Soilen käsialaa. Hän toteutti Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeittooni ihanat terävän kaarevat tikkaukset melkein saman tien kun vein työni hänelle, mutta ehdin noutaa valmiin vasta eilen. Heitin tilkkutyön sohvalle, mihin lankesi spoteista hyvä valo. Peitto ei kyllä yhtään sopisi tähän kukkatapettihuoneeseen. Tässä tikkauskuviot erottuvat aika hyvin: Olen iloinen, että voin keskittyä tekemään tilkkupintoja – isoja tai pieniä – ja että voin tikkauttaa isot pinnat. Muistan, miten vaikea minun oli keksiä tikkauskuvioita töihini. Tikkaaminen oli työlästä ja melkein aina hikistä puuhaa ja se kesti ja kesti. Ehdin ihan kyllästyä työhön ennen kuin se oli tikattu. Eivätkä minun toteuttamani kuviot ikinä olleet kummoisia. Keisarinna Ramandu –peittoon tein kyllä aika hauskoja sydänkuvioita ja

nyt jo!

Kuva
Kirjoitukseni otsikko EI viittaa kirjoitteluni tiuhuuteen, koska edellisestä kirjoituksestani on pitkähkö tovi. En vain ole saanut aikaiseksi mitään, mistä kirjoittaisin. Paitsi nyt! Tikkautin värikkään lentävät hanhet –aiheisen tilkkutyöni Soilella Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa. Sain valmiiksi tikatun peiton takaisin eilen! Seuraavaksi tasoitan pinnan, keksin tälle nimen, kirjoitan ja ompelen nimilapun ja kehittelen tälle reunakantin. Sitten peitto onkin valmis! Terävien kolmioiden ja neliöiden vastapainoksi valitsimme all over –tikkausmallin, jossa on pyöreitä muotoja. Tilkkupintaan tuli hauskaa liikkeen tuntua! Tikkauskuvion valitseminen tuntuu ensin lähes mahdottomalta, sillä vaihtoehtoja on niin paljon. Mutta aina on löytynyt se oikea kuvio – se, joka tuntuu oikealta juuri tähän peittoon. Tällä kertaa tikkauslanka oli maailman helpoin valita. Soile oli ostanut upeaa, himmeänä kiiltävää tikkauslankaa, joka sopi tilkkupintaani kuin nenä päähän. Muita vaihtoeh

tasoitusta.

Kuva
Ilahduin nähtyäni Tilkkuilon blogissa tilkkupeiton, johon hän kertoi saaneensa idean minun jäännöspalapeitostani. Olen aidosti iloinen sekä hänen että itseni puolesta, mutta samalla minua korpesi, etten ole itse saanut viimeistellyksi omaa tilkkupeittoani. Tyrkkäydyin siis tasoitus- ja kanttaustyöhön. Ompeluhuoneen Makkarin ikkunoista tulvi sopivasti valoa, enkä malttanut olla kuvaamatta tikattua tilkkupeitoin aihiotani. Tikkaukset näkyivät niin hersyvästi valossa! Kyllä on rytmikäs tikkauspinta! Ihan mahtavalta näyttää! Tikkautin peiton siis Töölön Tilkkupajan Soilella ja siksi olen voinut huoletta säilyttää peittoani kanttaamattomana. Tilkkupajasta palattuaan tilkkupeitto on nimittäin siististi reunoista kiinni harsittu – muun tikkauksen lisäksi siis. Ja koska tikatun tilkkupeiton ulkoreuna on näin litistetty, peittopinnan suoristaminen on paljon helpompaa. Käytin tietysti apunani lasersuorakulmaa: Tasoitettuna kulma näyttää tältä: Taiteilin tilkkupeiton ka

7 ajatusta tilkkupinnan tikkaamisesta.

Kuva
Suora ommel on aina hyvä. Tarpeeksi pitkin pistoin kun vetelee ja muistaa riittävän toiston, tilkkupinnasta tulee hyvä ja ryhdikäs. Vaaleampi lanka. Tikattavaa pintaa vaaleampi lanka näyttää yleensä paremmalta kuin tumma lanka. Tietysti tekijän mielessä voi olla visio, johon kuuluu piirrosjälkimäinen tikkaus. Itse tykkään aina enemmän niistä tikatuista osuuksista, joilla lanka eli tikkaus näkyy vaaleana. Tummempana erottuva tikkaus: Vaaleampana erottuva tikkaus: Yksi voi olla hyvä, mutta useampi on yleensä parempi. Esimerkiksi ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on yhden sijaan vähintään kaksi. Yksinäinen ympyrä voi näyttää tyhmältä ja epätasaisen muotoiselta, mutta jos sen ympärille ompelee toisen ja kolmannen, asia on korjattu. Yksittäiset virheet ja suoraan tulleet mutkat tai kaarevaan tulleet terävyydet häviävät, kun ympärillä ja lähellä on toistoja. Mutta sitten: ei liikaa. Varsinkin isompaa tilkkupintaa voisi tikata vähän harvempaan. Tietysti s

näen violettia.

Kuva
Heti huomaa, mistä tulevan vetoketjupussukan tilkkupalat ovat peräisin: Tilkkupalat ovat tietysti jääneet ylitse siitä, kun ompelin muista tilkkutöistä yli jääneistä paloista neliöitä tilkkupeittoon! Voisin vielä tehdä uusia juttuja tilkuista, jotka jäivät ylitse pussukasta, jonka ompelin ... huh! Tiedätte varmaan, miten tämä kuvio menee. Jäännöspaloja on aina yli kaiken tarpeen. Tässä tasoitetut pussukkapalat näkyvät paremmin: Pussukkaparka on ollut tässä tilassa monta päivää. En ole ehtinyt ompelupisteeseeni lainkaan, mutta onneksi yksi tilkkuystävistäni on ollut aikaansaava, joten minulla on sentään näyttää jotain edennyttä: Soile tikkasi kiehkuroita jäännöspalaneliöistä ompelemaani tilkkupeittoon. Eivätkö tikkauskuviot näytäkin ylen viehkeiltä tuossa kuvassa?! Tikkaus kruunaa tilkkutyön. (It is not a quilt until it’s quilted.) Jos ehtisin, voisin tehdä uusia tilkkutöitä aina sillä aikaa, kun edellinen tilkkupintani tikkautuu kauniiksi Töölön Tilkkupajassa tikka

tikkauksia taaperon tilkkupeittoon.

Kuva
Teetin Töölön Tilkkupajassa taaperon tilkkupeittoon longarm-tikkauksen. Kyllä on hienot tikkaukset! Valitsin ympyrämäisen tikkauskuvion, joka näyttää vähän siltä kuin lapsi olisi piirrellyt joukon ei aivan samankokoisia tai –muotoisia sisäkkäisiä pyörylöitä. Voi että! Tikkaus tekee tilkkupinnasta NIIN ihanan! Taaperon tilkkupeitto odottaa, että tasoittelisin ja kanttaisin sen, ja helppoa se onkin nyt, kun sain sen esitasoiteltuna Soilen pajalta. Taustakappaleessa on kivaa traktorikuosia ja lisäksi monenlaisia peiton paraatipuolelta tuttuja kankaita. Esimerkiksi veikeää dalmatialaiskangasta löytyy tilkkupeiton taustapuoleltakin. Samaa kuosia on parissa kangasympyrässä, jotka applikoin neliötilkkuihin. Kiinnitän tilkkupeittoihini nimilapun mieluiten ennen kanttaamista, joten seuraavaksi minun täytyy keksiä taaperon peitolle nimi! Minulla ei vain ole vielä yhtään nimi-ideaa. Linkitin tämän blogikirjoituksen Bambisyr med sin Quiltglädje -blogin Visa och Berätt

ihan täpinässä. myyjäiset!

Kuva
Olen aivan innoissani kahdesta asiasta. Tulevista myyjäisistä (kerron tästä lisää postauksen lopussa) ja myös uusimmasta vetoketjupussukastani, sillä toteutin siihen vahingossa oivalliset mittasuhteet. Uusin, Tyyneys-vetoketjupussukka on matalampi kuin viimeaikaiset kappaleeni ja se näyttääkin pussukan ja pikkulaukun välimuodolta: Kuvassa vetoketjupussukka näyttää vinolta. Oikeasti se on suora. Katsotaanpa uudestaan: Jep, näyttää suoremmalta. Tilkkupinnan kuvioinnista voi olla monta mieltä, mutta lähtökohtana olivat ompelupöydältä löytyneet jäännöspalat. Niissä oli paloja traktorinjälkikuvioisesta tilkkupinnasta, joka on edelleen tikattuna, mutta ei kantattuna. Kummallakin puolella on lisäksi katseenvangitsijana kaitale, jonka sain She Can Quilt –bloginpitäjältä arvontavoittoni eli upean ratkkojan yhteydessä. Vuori on pilkullista, melko harmonisen väristä kangasta. Koska pussukka on näinkin pieni, en toteuttanut sinne sisätaskua. Olin myös liian malttamaton saamaa

pelkkää hyvää.

Kuva
Plus-kuvioisista tilkkublokeista ompelemani tilkkupeitto sai nimekseen Pelkkää hyvää. Töölön Tilkkupajan Soile antoi sille kyllä herttaisen nimen ”Rakkautta ja haleja,” mutta nimesin sittenkin tilkkupeittoni blokkikuvion perusteella, en tikkauskuvion perusteella. Tilkkupinnassa on niin monta plussaa, että peiton täytyy merkitä pelkkää hyvää! Kaukaa katsottuna plussien taustat näyttävät vaaleilta ja melkein kuviottomilta, mutta: Kun peittoa katsoo lähempää, sen kirjavuuden huomaa. Koko pinnassa on vain pari yksiväristä tilkkua. Kaikenlaisia ruskehtavankirjavia sitäkin enemmän: Esittelin peiton taustakappalettakin jo siinä vaiheessa, kun se palasi Töölön Tilkkupajan taitavasta tikkauspalvelusta, mutta tässä Pelkkää hyvää –tilkkupeiton taustapuoli vielä kertaalleen: Jostain syystä satuin ompelemaan yhden ylimääräisen plus-kuvioisen blokin ja istutin sen takakappaleeseen: Vein tilkkupeiton rohkeasti puutarhaan ja otin kuvat siellä, joulukuisessa päivänvalossa

tikattu tilkkupeitto!

Kuva
Töölön Tilkkupajan Soile on taas ahertanut tikkauspalvelua tuottaen, ja minunkin plus-kuvioinen tilkkupeittoni sai kauniin pinnan. Tikkaus kaunisti peittoa entisestään! En ole vielä kantannut peittoani, joten tarjoan tässä postauksessani vasta esimakua. Tavoittelin taiteellista vaikutelmaa ja viskasin tilkkupeiton huolettomasti puutarhapenkille: Ihan ei ole taiteellinen tämä, mutta ei myöskään näytä viralliselta tilkkupeiton valmistujaiskuvalta. Jos haluat tehdä samanlaisen tilkkupinnan, katso, millaisista paloista ompelen plus-kuvioisen tilkkublokin. Vaaleassa pinnassa ja tällaisissa valaistusoloissa tikkauskuvio erottuu vaikeasti, voi voi. Ei tästä kuvasta taida erottaa, että tikkauskuviona on hauskasti X- ja O-kirjaimia eli amerikkalaisittain ”kisses and hugs”. No hyvällä tahdolla ehkä. Soile löysi kuvion jostain www:n uumenista ja tilasi sen! Se on mahtava ja nyt siis muidenkin tikkauspalvelun asiakkaiden käytössä! Äksät ja oot sopivat minusta plus-kuvioihin hyvi

traktorinjäljet tikattu.

Kuva
Käytin traktorinjälkikuvioisen tilkkupintani tikattavana Soilella Töölön Tilkkupajassa ja niin sai tilkkupeitto luonnetta! Tilkkupinnan värikkyys ei täydellisesti erotu kuvassa, vaan sävyt heittävät liikaa siniseen, mutta jonkunlaisen käsityksen tästä ehkä saa. Huh! Hienoa, että sain tilkkupeittoni tähän malliin aika nopeasti. Aloittaessani minua vähän epäilytti, saanko tästä valmista, mutta nyt näyttää lupaavalta. Taustakappaleeseen valitsemani kangas oli vähän liian kapea ja lyhyt, joten sitä piti jatkaa. Tein jatkopalatkin tilkkutyönä: Valitsimme Soilen kanssa tikkauskuvioksi ”Baptist Fan” –mallin. Viuhkat kulkevat tietysti ylöspäin kaarella eivätkä alaspäin kuten kuvassani, mutta satuin ottamaan kuvan tästä suunnasta. Tässä kuvassa viuhkat ovat sentään oikein päin: Kävin hakemassa tikatun työni Soilelta tänään, joten työssä ei tietenkään ole vielä kanttausta. Nimi sillä kuitenkin jo on, mutta paljastan sen vasta kun julkaisen tästä valmistujaiskuvat.