Tekstit

Näytetään tunnisteella suunnitelmat merkityt tekstit.

suunnitelma B.

Kuva
Koska tilkkutyöni ovat aina scrappy-tyyppisiä, en juuri vaivaudu laskemaan kankaiden menekkiä etukäteen. Uusimman työni alussa olisi kannattanut. Minulla oli kyllä paljon valkoista, mutta valitsemaani harmaata oli pienempi pätkä. Optimistisesti ajattelin sen riittävän, mutta olin väärässä. Harmaani vajui ja vajui, enkä ollut saanut valmiiksi kuin vaivaiset neljäkymmentä blokkia. Tähtään seitsemäänkymmeneen, joten minun oli pakko kehittää suunnitelma B. Kuinka sattuikaan, sain x-plus-blokeista ompelemani tilkkupeiton juuri takaisin Soilen tikkauspalvelusta, ja taustakappaleen ylijäämäpalat olivat tietenkin mukana. Siinä oli aika samanlaista harmaata, joten ompelin kaksi blokkia kokeeksi.  Tässä kuvassa ne ovat yhdessä alkuperäisten kaitaleiden kanssa: Hyvin samaa tummuusastetta kuin alkuperäinen harmaa, vaikkakin hieman eri sävyä. Mutta eipä tätä toistakaan harmaata ollut tarpeeksi. Piti löytää kolmatta ja ehkä vielä neljättäkin harmaata, ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin lä

värikkäitä tilkkublokkeja lattialla.

Kuva
Toukokuun alkupuolella tartuin upeaan Tula Pink –kangasnippuun ja rupesin tehtailemaan ”varjostettuja neliöblokkeja”. Pari viikkoa sitten blokkeja näytti olevan aikamoinen pino ja ajattelin toiveikkaana, että niistä voisi jo ommella peiton. Ladoin ne sommittelulattialleni ja totesin, että blokkeja on ommeltava aika monta lisää. Vajaamittaisenakin tämä tilkkupinta näytti erittäin lupaavalta! Nyt katsoessani minusta tuntuu kuin olisin heittämällä osannut asetella väritkin juuri sopivasti. Nimittäin tämänhetkisessä versiossa väritys kulkee aivan eri tavalla: Sommittelulattiani rajat tulivat vastaan, enkä voinut sommitella tilkkupintaa kokonaan. Päädyin uhkarohkeaan ratkaisuun eli ompelemaan yhden kulman valmiiksi riveiksi: Toivon, että saan näin lisätilaa, jonka turvin pystyn sommittelemaan loput koko tilkkupinnasta. Kiinnostuksella seuraan, miten tästä etenen – en nimittäin ole varma, riittävätkö valmiit blokit vieläkään kunnon kokoiseen tilkkupeittoon!

tilkkuterapiaa.

Kuva
En oikein tiedä, miksi jäännöspalatilkuista ompeleminen on minusta niin hauskaa! Ehkä luontaisella säästäväisyydelläni on osuutta asiaan, tai sillä, että pidän kuvioista ja monivärisistä jutuista. Kun minulla on ollut jotain suunnitelmallista meneillään tarpeeksi pitkään, minun on pakko palata tilkkupalojen pariin. Tarvitsen tilkkuterapiaa! Vaikka suunnitelmallisten tilkkutöiden tekeminen on hauskaa, improvisointi ja ”ei mitään väliä” on välillä vielä hauskempaa. Otin muutama päivä sitten jäännöspalakassin esiin ja improvisoin. Kassista löytyi aloitettuja yhdistelmiä, tilkkupareja ja kesälomalla käsin ompelemani paper piecing –kuvio. Ilahduin erityisesti kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyvästä tilkkupinnasta. Se on erilainen kuin yleensä teen ja siksi kiinnostava. Sinisiä paloja oli kuitenkin niin paljon, että improvisoinnin tuloksena oli tällaista: Näistä ei tarvitse jatkaa kuin vähän, niin minulla on tilkkupussukan pinnat valmiina! Montakohan ehtisin tänä vuonna vielä

kahdenlaista tilkkupeittoa.

Kuva
Ehkä luulitte, että olen kokonaan ryhtynyt tilkkupussukoiden valmistajaksi ja hylännyt tilkkupeittojen ompelemisen tykkänään? Mutta ei huolta! Ompelen yhä tilkkublokkeja – välillä enemmän ja välillä vähemmän ahkerasti. Erityisesti olen ahertanut puna-valkoisen projektini parissa, sille kun on jo tilaus sisällä. Pohdiskelin, miten tasoittaa epämääräisen kokoiset ja reunoiltaan epätasaiset blokit, mutta tilkkuystäväni Soile ratkaisi pulmani. Hän kehotti ompelemaan joka toiselle blokille vaaleat, joka toiselle punaiset kehykset. Olin ajatellut käyttää kehyksiin samaa valkoista kangasta, jota blokeissakin on. Se on kuitenkin aika kankeaa, joten hylkäsin valkoisen kehysidean mieluusti. Tartuin toimeen Soilen luona, missä pidimme yhteisen ompelupäivän viime viikonloppuna. Muutaman tunnin tiiviin työskentelyn jälkeen minulla oli 19 valmiiksi kehystettyä blokkia. Soilen söpö koira suostui poseeraamaan blokkien päällä. Kuvan toisessa reunassa näkyy pieni kaistale ihanaa sinistä tilkk

tilanne toiveiden tynnyrissä.

Kuva
Muistin juuri, että esitin tässä yhteenvetopäivityksessäni tilkkuiluun liittyviä toiveita uuden vuoden 2017 kunniaksi. En varsinaisesti lupaillut mitään – vain toivoin. Nyt on enemmänkin kuin puolet vuodesta 2017 kulunut ( iik! ) ja on aika tutustua toiveiden tilanteeseen. Ykköstoiveenani oli hyveellisesti, että Tilkkuyhdistykseen liittyisi tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu. Tämän toiveen tilanne on tietenkin vielä avoin. Mielenkiintoinen toinen toiveeni oli käyttää enemmän ”pitkiä kankaitani” ja harvemmin minipieniä tilkkuja. No, viimeisimpään rusettiblokkityöhön otin esiin useita ”pitkiä kankaita” (ja päädyin tilanteeseen, jossa minulla on jäännöspaloja enemmän kuin koskaan). Voisin laskea samaan kategoriaan myös kaitalepakkaukset. Raaskin avata useamman kaitalepaketin, joista olen toteuttanut tilkkupeittoja. Batiikki- ja yksiväriskaitaletyö on vielä kesken, mutta siihen käytin kokonaista kaksi pakettia kaitaleita. (Kuvassa ylhäällä ja vasemmalla.) Katson s

vanhaa ja uutta.

Kuva
Osa jäännöstilkuistani on vanhoja, mutta on tässä paria uudempaakin kangasta – Finn Quiltin tämänvuotista logokangasta ja Elizabeth Hartmanin oranssia Paintbox-kangasta, jota jäi tähteeksi Fancy Forest –tilkkutyöprojektistani: Näistä jäännöspalaneliöistä tulee tilkkupussukka, kunhan vain saan tikatuksi tilkkupinnat jotenkin. Uusia kankaita on taas uinut varastoihini. Kävin viikonloppuna Tuurin kyläkaupassa ja ihmeekseni siellä oli ihan kangasosasto. Löysin sieltä tilkkutyöpuuvilloja ja tietysti jotain tarttui mukaan. Päällimmäistä kukkakuviokangasta ostin pakan lopun ja aion käyttää sen ”jalokivimäisen” tilkkutyöni taustakappaleessa. Tietenkään kangasta ei ole yksinään tarpeeksi, vaan saan taas yhdistellä taustakappaleen jos sun millaisista paloista ja kuoseista.

tästä lähtee.

Kuva
Olen äskettäin ommellut kaksi aika erilaista tilkkupintaa valmiista kaitalepakkauksista. En voi itselleni mitään – kaitalerullat vain ovat houkuttelevia, joten ostin niitä vielä kolme lisää. !!!! Vuosi on käännähtänyt taas valoisan puolelle. Nyt näkee taas ommella mustanpuhuvia kankaita. Olen kartuttanut neutraalien kankaiden pinojani erityisesti tummilla väreillä ja päätin yhdistää punaoranssivoittoiseen kaitalepakkaukseen eniten mustaa, mutta myös hieman harmaata ja vaaleaa. Jos olisin vielä enemmän helppouden perään, etsisin valmiin, kaitalerullalle mitoitetun kaavan, mutta kehitin kaavan kuitenkin itse. Löysin tilkkupeiton, jossa oli minua miellyttävä kuvio ja pähkäilin, voisiko sen ommella tällaisista kaitaleista. Vastaus oli: ”Kyllä”. Päädyin vastaukseen niin, että ompelin ensin koeblokin koekaitaleista. Käytin suunnilleen-kokoisia paloja ja lopulta tasoitin blokin ja mittasin sitten kaikki leikkuun ansiosta muotoutuneet palat. ”Vino oo” –niminen tilkkublokkini alka

lahjakasta.

Kuva
Erinomaista alkanutta vuotta! Kiitos viime postaukseen tekemistänne kivoista kommenteista! Tuntuu mahtavalta lukea, että olen sentään keksinyt ja osannut tehdä joitain hyödyllisiä ohjeita muidenkin käyttöön. Vuoteni alkaa lahjakkaasti. Perheeni sai joulupaketin ystäviltämme Amerikasta. Blogini lukijoita kiinnostanee paketin tällainen sisältö: Maaginen ”Kissoja Pariisissa” -värityskirja, neljä fat quarter –kokoista kangaspalaa ja yksi charm pack eli pakka valmiiksi leikattuja kangasneliöitä. Kun pääsen käsiksi kankaisiin, ne jouduttavat minut pois mukavuusalueeltani. Ne eivät ole minulle tyypillisen värisiä. Mielenkiintoista ja haastavaa! Sain joululahjapaketin myös Uudesta Seelannista, Instagram-ystävältäni Liziltä: Ihanan kangaspalan lisäksi siellä oli eksoottisia uusseelantilaisherkkuja selityksineen ja pahvinen askartelutehtävä. Sain muuten vastaavanlaisen suomalaiselta ystävältänikin. En oikein tiedä, uskallanko kokeilla näiden valmistamista. On noloa, ellen osaakaa

tilkkublokkeja ja bonusta.

Kuva
Rupesin taas kokoamaan tilkkublokkeja tilkkupeittoa varten. Päässä pyörineistä ideoista suodattui toteutukseen tällä kertaa lentävistä hanhista koottava siksak-kuvioinen tilkkupinta. Värisuunnitelmana on tällainen: Paljon iloisia värejä, mutta ei vihreää eikä ruskeaa Hanhissa on selvä kontrasti vaalean ja tumman välillä, mutta vaalea ja tumma eivät välttämättä ole samaa väriä. Yleensä olen aika huonosti pitäytynyt värisuunnitelmissani. Ehkä nytkin huomaan jossain vaiheessa, että herranen aika, pinta on täynnä vihreää ja ruskeaa. Toistaiseksi värit ovat vielä punavoittoisia. Saattaa johtua siitä, että minulla oli ensimmäisenä käsillä punaisia jäännöspaloja. Tilkkupinnassa on tietenkin ideana, että saisin kulutettua tähän taas joitain jäännöspalatilkkujani. Valmistan lentävä hanhi –blokin kiinnittämällä suorakaiteen lyhyisiin reunoihin neliöt kulmittaisilla ompeleilla. Tykkäsin tuosta tavasta tehdessäni Aamuvirkku-tilkkupeittoon hanhiosuuksia. Teen kyllä hanhista

kangasleikintää.

Kuva
Tässä vain lyhyt päivitys eli kolme upouutta tilkkuleikkipintaa ja kahdesta aiemmasta tilkkuleikistä koottu uusi pala. Pidän näistä kaikista! Lisäksi näitä on erittäin hauska rakennella. Todellista tilkkuleikkimistä! Minulla on ompelupöydän vieressä pieni paperikassi, johon olen viime aikoina kerännyt pienet jäännöspalat. (Minullahan on lukuisia jäännöstilkkulaatikoita, joissa on vähän isompia paloja.) Toteutin kuvan tilkkupinnat näistä pienimmistä paloista. Sitten on tietysti vielä ne pienenpienet palat, jotka EU-säädös ehkä pakottaa keräämään nekin ja viemään kierrätykseen. Tunnustan: heitän pienenpienet palat kyllä roskiin niin kauan kuin en ole varma puuvillakuidun kierrättämiseen pakottavasta EU-direktiivistä.

kangasleikkejä.

Kuva
Pinnistelin kovasti ja sain kuin sainkin sitä mukaa tikkaamani tilkkupinnan valmiiksi. Ja toisen riittävän saman oloisen sille pariksi. Voi sentään, nämä ovat edelleen aika mjaah – eivät innosta eivätkä tunnu ylpeydenaiheelta. Mutta joka kerta ei voi tehdä nappisuoritusta. Keskityn seuraavaksi valmistamaan palat pussukaksi ja toivon, että ompelutekniikkani sentään toimii. Olisi ikävää, jos mjaah-tilkkupinnasta tulisi vähän sekundalaatuinen tilkkupussukka. Näitä paloja en miettinyt yhtään sen enempää kuin puna-musta-valkoisiakaan, mutta näistäpä tuli heittämällä paljon kivammat. Minulle taitaa sopia paremmin tekniikka, jossa yhdistelen pieniä paloja enkä yritä lisätä joukkoon pitkiä kaitaleita. Ja saan aikaiseksi fiksumman näköistä tilkkupintaa, kun en yhdistä kuin yhtä väriä. Tosin tällainen kokeilukaan ei vaikuta pöllömmältä: Vähän kummallinen yhdistelmä, mutta toisi mukavasti särmää. En ommellut paloja vielä toisiinsa, vaan harkitsen sentään hetken. Punainen pala

uusi projekti alkakoon.

Kuva
Seikkailin Instagramin ihmeellisessä maailmassa ja satuin näkemään tilkkutyön, jollaisen haluan itsekin tehdä. Mallissa on tilkkuneliöille applikoituja ympyröitä. Kuulostaako tutulta? Aivan kuin tilkkupeittoni taaperolle eli Täplikästä menoa –peittoni. Mutta ei aivan. Katsokaa, miten erilainen Coopcraftsin versio on – tässä linkki hänen On the Bubble Quilt –tutoriaaliinsa.  Eikö olekin upea tilkkutyö?! Sovellan hänen ohjettaan eli teen muutaman asian eri tavalla. Ensimmäinen poikkeama eli taustatilkkujen väritys. Minulla ei tietenkään ole oikeita ja oikean värisiä Kona-puuvilloja, vaan menen sillä, mitä kaapista löytyy. Taisin vähän aikaa sitten kehuskella kartuttaneeni neutraalin väristen kankaitteni kokoelmaa, ja kyllähän niitä oli aika monenlaista. Minun piti löytää seitsemän eri kangasta, joiden värit/tummuudet liukuisivat tasaisesti toisesta toiseen. Päädyin tällaiseen väriskaalaan: Olin kuitenkin tyytymätön skaalani alkupäähän. Valkoisen ja beigen kankaan välinen värie

sä oot viimeinen.

Kuva
Otsikossa ei esiinny englannista suomeen tarttunut omituisuus eli sä-passiivi, enkä tarkoita, että Sinä, lukijani olisit viimeinen, vaan että tässä on viimeinen värikäs lentävät hanhet –blokki. Sä, kellanvihreä blokki oot viimeinen: Toiseksi viimeinen oli iloisen keltainen. Vielä yhteiskuva viimeisistä tilkkublokeista tähän tilkkupintaan: Aivan projektin alkuvaiheessa katsastin kangaskaappejani ja näin kyllä keltaisen kankaan, mutta välttelin sitä viimeiseen (no, toiseksi viimeiseen) asti. Ajattelin, että se olisi liian kirkas. Ehkä se onkin! En ole vielä päässyt sommittelemaan tilkkupintaa, sillä ensin valitsen taustavärin tilkkublokeilleni. Asettelin neutraalit kankaani lattialle ja kokeilin, miltä tilkkublokit näyttäisivät kutakin taustaa vasten. Ehdolla on kaksi tummaa harmaata, yksi liilahtava vaaleanharmaa, toinen keskiharmaa sekä vaalea ja kellanvaalea kangas. Olen vielä kahden vaiheilla, tai ehkä kolmen. Arvaatteko, minkä kahden/kolmen?

seuraava tilkkutyöprojekti.

Kuva
Nyt seuraa tuhannes blogipostaukseni! Saatuani Mummola-tilkkupeiton kunnialla valmiiksi kanttauksia myöten pohdin pari päivää, minkä tilkkutyöprojektin sitten aloittaisin. Melessäni olin päättänyt, että siinä työssä käyttäisin myös neutraalin värisiä kankaitani, joita minulle on kertynyt. Siis harmaita ja/tai vaaleita. Pinterestiä selatessani osui silmiin uusi malli Geese Migration Quilt, johon oli ilmainen teko-ohjekin. Katsoin ohjeesta lentävien hanhien osien mitat ja päättelin loput. Mallissa tuntui olevan paljon hyvää: Pääsisin taas hyödyntämään jäännöspalatilkkuja (vaikka niitä taas tarvitaankin aika vähän) Malliin käytetään myös neutraalia kangasta Vaikka blokki toistuu, sen väritys ei toistu. En siis joudu tekemään monen samanlaisen tilkkublokin sarjaa. Malli on minulle uusi. En ole tehnyt lentäviä hanhia tällä menetelmällä, kolmio-neliöistä yhdistämällä kyllä. Onnistuin ensi yrittämällä valmistamaan aidon oloisen tilkkublokin: Vihreäsävyisestä tilkkubloki

valmis vaalea tilkkupussukka.

Kuva
Töölön Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan supermyyjäisissä voit tavata uuden tilkkupussukan nimeltä Ketunleipiä. Ketunleipiä-tilkkupussukka on pieni ja söötti: Leveys ylhäältä noin 21 cm Korkeus noin 15 cm Pohjan leveys noin 5 cm Kantolenksun ompelin 6 cm x 42 cm kaitaleesta – Street-malliston vetoketjupussukka jälleen. Tule Töölön Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan Pop-up Store –myyjäisiin osoitteeseen Vänrikki Stoolin katu 10 B lauantaina 23.5.2015 klo 10-16, niin voit nähdä söpön Ketunleipiä-pussukan ilmielävänä! Halusin saada vetoketjupussukan valmiiksi myyjäisiin ja onnistuin. Silti tein sisätaskuun jujua eli ompelin sen tilkuista ja kiinnitin Tilkunviilaaja-merkin taas huolettomasti vinoon. Siis tarkoituksella! Valmiissa pussukassa kangasmerkin vinoa asettelua ei edes huomaa. Jos uusi omistaja sen huomaa, hän tietenkin luulee minun ommelleen huolettomasti tai taitamattomasti. Kuvasin pussukan taas pihan kallioportailla ja sulloin saman muovikassin sen si