Tekstit

Näytetään tunnisteella sisustus merkityt tekstit.

kotiinpaluu.

Kuva
Tilkkuyhdistys Finn Quiltin kansalliseen tilkkutyökilpailuun tekemäni ”Tico, tico!” palasi viime viikolla kotiin kierrettyään Suomea (kai?) vuoden 2014 Tilkkupäiviltä asti. Tilkkutyön alakulmassa on ruusuke merkkinä siitä, että sijoituin kilpailusarjassani toiseksi. Olisi kiva ripustaa työ seinälle, mutta se ei oikein sovi minkään huoneemme sisustukseen. Taidan tyytyä säilömään sen valolta suojaan, odottamaan otollista seinää, jolle sen ripustaa. Kuvani ovat niin pimeitä, että uskotte varmasti työn päätyvän riittävän hämärään paikkaan! Kissan mielestä tilkkutyöni voisi toimia vaikka mattonakin.

loppu häämöttää.

Kuva
Vähiin käy ennen kuin loppuu, mutta valmistumassa kuitenkin on tämä palapelikuvioinen, punainen tilkkutyöni. Huomaan aloittaneeni sen vuonna 2013 ja yhdessäkin blogipostauksessa kirjoittaneeni tämän olevan ”slow quilt”. Hidasta minulla on tämän kanssa ollutkin. Kuvassa ovat joka tapauksessa vihoviimeiset työhön tarvittavat nirkkokappaleet: Nyttemmin olen saanut kaikki ommelluksi paperipalaansa, joten ne ovat vain kiinnittämistä vailla valmiit. Hohhoijaa, seuraavaksi saankin taas etsiskellä sopivia taustakappaleita! Ompelin aika monta pitkää suoraa ”saumaa” tänään: Siis siksakkasin verkkokauppa PeeKaasta ostamani kankaat vihdoinkin, jotta ne ovat valmiit pestäviksi ennen käyttöä. (Kuvassa ne odottavat, että nakkaan ne seuraavaksi pesukoneeseen.) Vähän kuin olisin tehnyt oikein ompelutyötä pitkästä aikaa. Käsinompelu ei tunnu ihan samanlaiselta tilkkutyöltä kuin jos ompelen koneella. Eilen ja tänään vietetään Raumalla Tilkkupäiviä. Olen kovin laiska lähtemään kotoa, jo

lopultakin seinällä!

Kuva
Ompelin viime vuonna modernin tilkkupeiton vihreistä ja violeteista kankaista, jotka pääsivät hehkumaan mustalla pohjalla. Tilkkupeittoni sai nimen ”Kuusten kuiske” ja löysin sille sopivan paikankin saman tien, mutta vasta eilen saimme Miehen kanssa sen ripustetuksi seinälle. Parempi silti myöhäänkin kuin ei milloinkaan! (Jos kuvan oikeaa reunaa katsoo oikein tarkasti, näkee oviaukosta pilkistävän naapurihuoneen kukkatapetin. Tapetin, johon ihastuin ja jota en kuitenkaan uskonut koskaan tohtivani valita seinälle!) Mies oli yllättävän tyytyväinen tilkkutyöhön tässä seinällä. Sitten tajusin, että suurimpana syynä on tietenkin akustiikan paraneminen huoneessa. Ei niinkään se, että tilkkutyö miellyttäisi hänen silmäänsä jotenkin erityisesti!! Toisaalta on ihan sama, miksi Kuusten kuiske pääsi paraatipaikalle seinälle! Siinä se on ja jos se ilahduttaakin Miestä eri syystä kuin minua, niin ilahduttaa joka tapauksessa! Huoneessa useimmin palava jalkalamppu seisoo tilkkutyön

tänään nähtyä.

Kuva
Vannomatta paras – vaikka sadattelin vinosaumoja ja kolmiomaisia paloja, aloitin heti uusilla kolmioilla: Ruskeaa ja pinkkiä väriteemana siis. Malli on siitä vaativa, että tässä on kaksi erilaista blokkia ja ne täytyy ensin ommella täsmälleen oikein ja sen jälkeen asemoida keskenään juuri oikein. Muuten palojen nurkkiin ei muodostu oikeanlaista tähtikuviota. Ajattelin tehdä tällaisia neljän blokkeja eri kankaista, mutta aina melko samaa tummuusastetta. Järjestelen sitten joskus pitkän ajan kuluttua blokkini tummuus- ja vaaleusjärjestykseen. Aijai, tänään oli pakko kävellä kangaskaupan ohi. Tai en suoraan kävellyt ohi, vaan pysähdyin ottamaan kuvan todistaakseni, että olin kaupan ulkopuolella enkä sisäpuolella. (Näyn kuvan vasemman reunan ikkunaheijastuksessa.) Minulla on ollut tapana aina poiketa kangaskauppaan, missä vain sellaisen näen, mutta koska tammikuu on ”en osta mitään kangasta” –kuukauteni, kuljin tästä haikeana pois, käymättä kangaskaupan kautta. Olisiko täll

kaunista ja pehmeää.

Kuva
Valoa riitti eilen sen verran, että sain kuvatuksi uuden Pelkkää hyvää –tilkkupeiton paikoillaan. Hyvin se komppaa upeaa Versoul-kitara-aiheista tilkkutyötä, jonka tein Miehelle 50-vuotispäivälahjaksi. Ehkä mietitte, että tässä on yhden hengen sänky, mutta eipä olekaan. Päädyimme jo vuosia sitten Miehen kanssa valitsemaan 140-senttiä leveän sängyn, koska sellainen on helpompi sijoittaa huoneisiin. Meillä ei ole koskaan ollut kovin isosti tilaa, ainakaan yhdessä huoneessa. Ensin meillä oli futon ja nyttemmin tähän mittaan teetetyt sänky ja patja. Nyt seuraa suloisuutta. Löysin Kissan upouudelta tilkkupeitolta. Se näytti asettuneen nöyrästi yhteen kulmaan. Sitten minulle selvisi sen Suunnitelma. Se lähti nöyrästä kulmastaan liikkelle ilmiselvänä tarkoituksenaan levitellä kissankarvojaan mahdollisimman laajalle mahdollisimman tehokkaasti. Mutta hei, se on niiiin söpö! Tyttärellä ja minulla on tapana kerätä pörröterapiaa Kissasta niin, että painamme naaman sen kylk

esimakua blogiarvontavoitosta.

Kuva
Ruskehtavat tilkkulasagnepalat ovat jalostuneet, saaneet ympärilleen lisätilkkuja ja blogiarvontani voitto eli aito Tilkunviilaaja-tilkkupussukka on melkein valmis. Katsokaa vaikka: No ehkä tässä on muutama työvaihe tarpeen ennen kuin voin lähettää pussukan blogiarvontani voittajalle. Minulla on käynnissä blogiarvonta, sillä Tilkunviilaajan blogi täyttää viisi vuotta 3.11.2014. Osallistu arvontaan blogiarvonta-postauksessani täällä. Voit osallistua keskiyöhön 3.11.2014 asti. Asettelin tilkkupinnat niin kuin ne asettuvat vetoketjun kumpaakin puolta (vetoketjua minulla ei ollut kuvauspaikalla mukana): Ulkona oli kuitenkin tuulista, ja ensimmäisestä otoksestani tuli tällainen: Tästä kuvasta ei ehkä olisi saanut ihan oikeudenmukaista käsitystä tilkkupinnoista. Huomasin tänään, että on 24. päivä eli erääseen juhlapäivään on kaksi kuukautta aikaa. Ajattelin ensin tehdä teemapostauksen aiheeseen liittyen, mutta ehkä kaikki eivät tykkää, että asiasta muistuttaa ihan näin

mielenkiintoinen pätkä.

Kuva
Aloin noin kuukausi sitten virkata mattoa ”kangaslangasta,” jota leikkaan jäännöspaloista ja –kaitaleista. Toissapäivänä etsin esiin sopivia, pitkulaisia jäännöspaloja, leikkasin niitä ja ompelin päistään yhteen pitkäksi ”langaksi”. Eilen virkkasin kaksi pientä kerällistä lankaa maton aluksi. Valitsin eniten vaaleita ja sinisiä kankaita, mutta myös muun värisiä. Pinta näyttää toistaiseksi aika kivalta. Pohdin tässä postauksessani, olisikohan minulla jossain jemmassa kassillinen kaitaleita. En ole löytänyt kassia vielä, mutta katsoin vasta ensimmäiseen jäännöspalalaatikkoon. Sieltä löytyi runsaasti sopivia muita kankaita, joten en jäänyt etsiskelemään kaitalekassia. Jos sellaista edes on olemassa.

juhlapäivä!

Kuva
Fanfaari! Suosionosoituksia! Hurraa-huutoja! Muuta juhlavaa käytöstä! MIEHEN 50-VUOTISPÄIVÄLAHJA ON RIPUSTETTU SEINÄLLE ! ! ! ! Kotimme ainoa varteenotettava ja riittävän kunnioitettava (siis tyyliin ei rappusten seinä, missä työn näkisi max 30 sentin päästä tai alhaalta ylös/ylhäältä alas; ei kaapin sisäpuolella eikä vessan seinä) vapaa seinäpinta on makkarissa sängyn yläpuolella. Siinä ei koskaan ole ollut mitään muuta koristeellista kuin tapetti. Tykkäsin tapetista hillittömästi, mutta se oli mielettömän hintaista, joten tyydyin yhteen seinälliseen. En ole halunnutkaan siihen mitään ennen kuin nyt. Olen aivan täpinöissä, että vihdoinkin, noin 1,5 vuotta Miehen 50-vuotissyntymäpäivän jälkeen, suurella vaivalla valmistamani tilkkutyö on kokonaan valmis ripustuskujineen kaikkineen ja asennettu hienosti seinälle. Päiväpeitto pitäisi ehkä vaihtaa toisen väriseen. Yhteisnäkymä ei oikein miellytä minua. Mitä?! Pitääkö taas tehdä uusi tilkkupeitto?!  Ei kai?! Hetkeä ennen

aikaisemmin ajateltua.

Kuva
Neljä vuotta sitten pidin heinäkuussa todella pitkän bloggaustauon, sillä olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Pääsin blogin ääreen vasta elokuun alkupuolella. Kolme vuotta sitten, heinäkuun viimeisenä päivänä 2011 mielessäni oli päällimmäisenä jojotyökalu, joka oli kadonnut! Löysin sen sittemmin jostain kangaskasan syövereistä. Samassa blogiviestissä kerroin myös, että olin saanut ristipisteltyä Nalle Puh ja ystävät –aiheisen ristipistotyön valmiiksi – vain ääriviivat ja solmupistot puuttuivat. Syyskuun alkuun mennessä 2011 olin jo tehnyt ääriviivatkin – vain solmupistot puuttuivat! Mikä on ristipistotyön tilanne tänään? Ääriviivat olen saanut ommelluksi, mutta solmupistot uupuvat edelleen! Solmupistoja olin ompelemassakin jo, mutta olin unohtanut, miten ne tehdään, enkä viitsinyt tehdä sen vertaa tutkimusta, että olisin luntannut kirjasta tai jostain. Niinpä työ on EDELLEEN kesken! Huokaus. Kaksi vuotta sitten kerroin terveiset matkaltani Yhdysvaltain itärannikolle.

tikkauksia ja reunakantteja.

Kuva
Juoponpolku-tilkkutyöni on Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalvelussa, ja Soile lähetti tällaisen yksityiskohtakuvan: Valitsimme mahdollisimman vähäeleisen tikkauskuvion, jotta juoponpolut erottuisivat paremmin. Tilkkupajalla vielä viimeksi hämmästelin, miten isokokoisen tilkkutyön olinkaan tullut tehneeksi. Ihan valtava (vaikkei sentään vielä parisängyn peitteen kokoinen). Luulisi, että muutaman ison tilkkutyön jäljiltä kankaani olisivat silmin nähden huvenneet, mutta eivät vain ole. Ihme juttu! Muuta tilkkutyöhön liittyvää en olekaan ehtinyt tehdä muutamaan päivään. Leikkasin ”kalterityöhöni” reunakanttauskaitaleet. Tässä vaiheessa lämmin kiitos kaikille, jotka kommenteissaan vinkkasivat kanttauskuosivaihtoehtoa! Sain erinomaista tukea omalle puolittaisvalinnalleni! Kiva, että autoitte minua tässä! Niin, siis leikkasin kaitaleet ja ompelin pätkiä yhteen, mutta en ehtinyt ommella paloja yhtenäiseksi pötköksi, vaan työ jäi tähän vaiheeseen moneksi päivää: En vo