Tilkunviilaaja

Karkkivärisistä blokeista ompelemani ja Soilen jo tikkaamakin tilkkupeitto on tasoitettu ja vain nimi, nimilappu ja kanttaus puuttuvat. Projekti seisoo. Käpylä-tilkkublokkeja en ole ommellut viikkoon. Scrap Crazy -mallineella toteuttamani tilkkupinta on edelleen ilman taustakappaletta, eivätkä kukkakuviotkaan ole edenneet. Puhumattakaan vanhemmista keskeneräisistä. Mitäkö olen tehnyt sen sijaan? Olen käynyt töissä, työmatkalla ja sitten olen taas ommellut yhteen minipieniä jäännöspaloja. Ne inspiroivat minua! Sain ommelluksi sen verran isot palat, että pystyin valmistamaan yhden erittäin kirjavan vetoketjupussukan. Annoin tälle nimen Kirjavuus. Tilkkupinnoissa on enimmäkseen paloja, jotka ovat jääneet yli Käpylä-blokeista. Olen tietenkin käyttänyt vain niitä aivan pienimpiä jäännöspaloja. Minulla on toki isompiakin tilkkuja, mutta säästelen niitä mielessäni johonkin tärkeämpään. Mitä se mahtaa olla? Palataan hiukan ajassa taaksepäin. Tällaisista paloista lähdin liikkeel

Ompelin taas vetoketjupussukan tilkuista. Tämänkertainen pussukka sai nimen Nasu, vaikka käytin mukana hauskaa siilikuvaa. Nasu-nimi tulee pussukan yleisvärityksestä ja pienestä possukuvioisesta osuudesta. Oikeastaan pussukan paraatipuolen pitäisi olla tämä (ja nimen perustua tähän puoleen): Koko tilkkupinnan tekeminen alkoi nimittäin kirjotusta palasta, kuten kerroin edellisessä blogikirjoituksessani. Tikkaukset taitavat erottua hyvin myös valmistujaiskuvissa, mutta näytän silti myös ompeluaikaisen kuvan tikatuista, vielä tasoittamattomista tilkkupinnoista: Päätin, etten tikkaisi kirjotun kuvion yli. Koko palan jättäminen tikkaamatta tuntui löperöltä, joten valitsin kolmiokuvion. Aloitin kohdasta, jonka arvioin kolmiolle sopivaksi kärjeksi ja ompelin suoran viivan käyttäen viivoitinta apunani. Jatkoin toisen ja kolmannen sivun samalla tavalla, viivoittimen avulla. Muuten en olisi pystynyt tuottamaan noin suoria tikkausviivoja. Olisin normaalioloissa piirtänyt ensimm

Tilkkukiltamme Syyrinki oli perjantaina ja lauantaina 10.-11.5. mukana Kaapelitehtaan Kässäfestari-tapahtumassa. Kyseessä oli tee-se-itse-painotteinen tapahtuma, missä kävijät pääsivät kokeilemaan monenlaista tekemistä yhdellä pääsylipulla. Kaupallisia toimijoita oli tietenkin mukana, mutta myös maksuttomia pajoja. Me syyrinkiläiset keskityimme jakamaan tilkkuharrastuksen ilosanomaa. Pyöröleikkurin käyttöä ja tilkkujen ompelemista pääsi myös kokeilemaan. Sivupöydällä oli Lean Marimekko-kankaista ompelema tilkkupeitto, jota ihailtiin, ja Marjan, Lean ja minun ompelemia pussukoita. Takaseinän kankaaseen oli helpohko kiinnittää esimerkiksi Syyringin banderolli: Kässäfestareilla kului koko lauantaipäivä. Monellekohan ihmiselle mahdoin kertoilla tilkkutöiden menetelmistä..? Aika usein meiltä kysyttiin, miten ihmisen kärsivällisyys voi riittää johonkin näin pikkutarkkaan ja työlääseen. Hmm, päinvastoin: tilkkutöitä tehdessä mieli oikein lepää! Tilkkutapahtumista saa ideaa myös

Ompelupöytäni oikea laita on räjähtänyt hallitsemattomaksi röykkiöksi kaikenlaista. Pari iltaa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin päällimmäisistä – eli parsin vihdoinkin neljät sukkahousut ja yhdet käsineet. Niiden alta paljastui kaksi kivaa, pienehköä pintaa, jotka olin koonnut Niittykukkaset-tilkkupeiton sivutuotteena syntyneistä pienistä kolmio-neliöistä. Heti kun olin saanut parsimukset käsistäni, tartuin tilkkupintoihin. Viis siitä, vaikka siivoilu jäi kesken! (Oli vain kiva, että sain tekosyyn jälleen lykätä siivousurakkaa.) Käytin samanlaisia bonuspaloja jo Kulmittain-tilkkulaukussa, joten tällä kertaa päätin ommella vetoketjupussukan. Valmis pussukka sai nimen Metsätähdet, ja se näyttää tällaiselta: Päädyin taas asemoimaan tilkkupinnan kärjelleen, ja koska batiikkikuvioitu kehys miellyttää silmääni esimerkiksi Siam-tilkkupussukassa, valitsin tähänkin batikkikaitaleet. Kangasta vain oli niin niukasti, että jouduin valitsemaan neliön alareunaan eri värin.

Sunnuntaina sain selville, miten nopeasti pystyn ompelemaan tilkkupussukan, kun lähtötilanteena on vain kasa tilkkuja. Vastaus: hitaasti. Minulla meni uusimman, Sydänkäpy-nimisen tilkkupussukan ompelemiseen koko päivä. Ainoa valmistusprosessin aikainen kuva on tämä, johon olin saanut tilkkupinnat jo valmiiksi. Tätä ennen olin leikannut punaisista jäännöspaloista 2,5 sentin kaitaleita, jotka olin yhdistänyt toisiinsa tilkkulasagne-menetelmällä. Lisäksi olin ommellut pienistä, punasävyisistä paloista toisenlaista tilkkupintaa. Kaikki kappaleet sovittelin keskenään muutamia aputilkkuja hyödyntäen. Asettelin palat tikkausvanupalalle, lisäsin alimmaksi vielä palan hiutunutta pussilakanakangasta ja aloin tikata. Tällä kertaa en käyttänytkään tutuksi tullutta spiraalitikkausta sellaisenaan, vaan ompelin kulmikkaan spiraalin – jos sellainen yleensä on olemassa. Kuvio erottuu ehkä parhaiten tästä kuvasta: Aloitin kulmikkaan spiraalini keskeltä. Piirsin haihtuvalla tussilla tuu

Melkein kirjoitin otsikkoon ”tilkkupussukka,” mutta kerrankaan ei kyseessä ole tilkuista tehty, vaan yhdestä kankaasta ommeltu vetoketjupussukka. Uusinkin pussukka on Dumpling-mallistoa ja sen nimi on Aito. Ompelin pussukan valmiiksi tikatusta kankaasta, jonka Töölön Tilkkupajan Soile teki minulle vuosia sitten. Hän tikkasi minulle tilkkupeittoa, johon olin toimittanut paljon tilkkupintaa isomman taustakankaan ja ehdotti, että tikkaisi samalle taustakankaalle lisäksi palan tavallista kangasta. Niin sain valmiiksi tikatun peiton lisäksi tikatun kangaspalan, jota olen osannut taas hillota varastoissani tähän asti. Kiinnitin vetoketjun taas käsin ompelemalla. Kuvassa erottuvat paraatipuolen pienet pistot, ja siinä näkyy myös, miltä tikki näyttää nurjalta puolelta (eli vetoketjun puolelta). Aito-pussukan vuoripuoli (sen tikkauttamani tilkkupeiton taustakappaleesta) on muuten vintage-pussilakanaa. Äiti osti lakanan kahden hengen talouteemme, ja myös toisen samaa kuviota, mut

Palasin kaarevareunaisten pussukoiden pariin enkä malttanut lopettaa yhteen valmiiseen. Niinpä käsissä on toinenkin Dumpling-malliston tilkkupussukka, joka sai nimekseen Koto. Tällä kertaa muistin rakentaa quilt-as-you-go-tilkkupinnan niin, että pussukan vuoriksi tuleva kangaspala oli myös mukana. Niinpä minun ei tarvinnut enää tikata valmista tilkkupintaa (niin kuin quilt-as-you-go-tekniikan koko idea onkin). Käyttämäni pussukkakaava on pieni, ja siihen sopii vain aika lyhyt vetoketju. Löysin varastoistani vain kolme sopivan mittaista, ja ne olivat kaikki tummanpuhuvia. Siksi pussukkaankin tuli vähän tummaa väriä mukaan. Löysin myös valmiiksi tikatun kankaan, jonka Töölön Tilkkupajan Soile tikkasi minulle kerran samalla kun tikkasi yhden tilkkupeittoni. Pinta on odottanut käyttökohdetta useita vuosia ( !! ), mutta nyt sain sentään tartutuksi osaan siitä. Muotoon leikkaamisen jälkeen pussukkapinnat tarvitsivat vielä reunakantin. Hempeähkö pussukka sai tummanpuhuv