Tekstit

Näytetään tunnisteella pussukat merkityt tekstit.

Vinksin vonksin –pussukka.

Kuva
Tytär sai tänään heittää nimen uusimmalle pussukalleni ja tästä tuli sitten Vinksin vonksin. Mielleyhtymän ymmärtää katsellessaan tätä puolta pussukasta: Toisella puolella sen sijaan palat ovat siististi järjestyksessä, ainakin minusta: Vinksin vonksin –tilkkupussukka on edellisiä valmistuneita pienempi, joten olin itse sovitellut sille nimeä ”Mini”. Mitat ovat nimittäin seuraavat: Leveys ylhäältä noin 20 cm Korkeus noin 13 cm Pohjan leveys noin 6 cm. Tällä kertaa ompelin pussukkaan kaksi pitkähköä kiinnipito- tai roikotuslenksua, joista kumpikaan ei kuitenkaan yletä käden ympäri. Niinpä kyseessä on Avoin-malliston edustaja, koska Vinksin vonksin avautuu tällä lailla ammolleen: Ompelin vuorin aluslakanan jäännöspaloista. Se oli keskeltä hipunut melkein puhki, mutta reunoissa oli vielä topakkaa kangasta hyvin jäljellä. Ehkä erotatte kuvasta, että vuorikappaleen poikki kulkee sauma. Topakka reunaa ei nimittäin ollut kovin leveältä. Kovasti koetin pitäytyä hi

uusinta uutta.

Kuva
Pääsin aikamoisen tauon jälkeen taas leikkuualustan ja ompelukoneen ääreen ja teinkin heti muutaman uuden Boy’s Nonsense –blokin. Nyt taisin saada tummuusasteen jotenkin järjestykseen. Odotan, että valmiiseen tilkkupintaan muodostuu ainakin sinne tänne jotain rytmikästä kuviota. Valmiiseen tilkkupintaan on kyllä vielä pitkä aika! Blokit eivät ole kuin 6,5 tuumaa kanttiinsa, ja totta kai tästä tulee kunnon kokoinen tilkkupeitto. Muutaman blokin saan vielä ommella ennen kuin täytyy taas keksiä uusi projekti. Luonnollisesti käsi kävi välillä tilkkupinoissa, joista löytyi tosi pieniä paloja. Ompelin niitä yhteen esimerkiksi harmaiden kaitaleiden kanssa ja kohta minulla oli tällaisen näköisiä yhdistelmiä: Lopulliset tilkkupinnat saivat sekaan vähän muitakin värejä, mutta aika hillityt näistä tilkkupinnoista tuli. Ehkä nämä sopisivat myös miehekkäämpään tai karumpaan makuun? Aina voi toivoa. Valitsin tikkaukseksikin melko eleettömän, mutta silti kiinnostavan spiraaliompeleen.

suut makeaksi!

Kuva
Tästä Marmeladi -nimisestä herkusta voi nauttia hyvällä omallatunnolla, vaikka olisi millaisella ruokavaliolla. Se on nimittäin uusin tilkkupussukkani. Onnistuin valitsemaan siihen makeat värit. Toinen puoli on pinkki ja toinen on enimmäkseen vihreä, ja mieleen tulivat Hellaksen hedelmämarmeladirasiat. Siitä nimi. Vaikka minulla oli Glasgow’n työtä (olen ompelemassa tilkkutyötä, jota tarjoan Glasgow'n tilkkutapahtumassa pidettävään Tilkkuyhdistys Finn Quiltin näyttelyyn ) tikatessa ollut ongelmia, päätin silti kokeilla krysanteemimaista tikkausta. Kone, neula ja lanka toimivat taas loistavasti yhteen, ja sain molemmat pinnat tikattua ilman yhtäkään hyppytikkiä. Valitsin langat, jotka olivat tilkkupintaa keskimäärin vaaleammat, jolloin tikkaukset erottuvat paremmin. Olisin myös halunnut ottaa kuvan sivuvalossa, joka olisi korostanut tikattua pintaa, mutta valokuvauspäivä oli auringonpaisteeton. Marmeladi -tilkkupussukassa on yhtä iloisen värinen vuori kuin tilkkupin

kaikki käy!

Kuva
Saanko esitellä: uusin tilkkupussukkani ”Kaikki käy” ! Valitsin pussukan toiselle puolelle tilkkuja, joissa näkyi sinistä ja harmaata. Mukaan tuppasi myös keltaista, varsinkin tälle paraatipuolelle. Ehkä tilkut saivat tartunnan pienestä palasta, jonka halusin ehdottomasti mukaan, sillä siinä näkyi pieni kissa. Kaikki käy –nimi tulee tietenkin siitä, että tilkkupintaan käyvät kaikki tilkut! Minä en syrji enkä boikotoi, paitsi niin, että valitsen tilkut usein ”yhtä väriä”. Lopputuloksesta näkyy silti, että siniharmaassa pinnassa voi olla myös keltaista. Kaikki käy! Toisen puolen tilkut pysyivät sini-violetteina, eikä keltaista tuppautunut mukaan. Tikkausten keksiminen vei taas aikaa. Mikään ei tuntunut sopivalta, joten lopulta lähdin vain seuraamaan saumoja pitkin ja poikin. Lopputuloksena on orgaaninen ruudukko, joka on ihan ookoo, mutta ei erityisesti säväytä. Otin pitkästä aikaa kuvan keskeneräisestä pussukasta! Vein sen ulos ja kaikkea. Kun ompelen p

tauon paikka?

Kuva
Kuvasta voisi ajatella, että olen pari viime viikkoa levännyt laakereillani, mutta en sentään. (Kuvassa Kissa näyttää, mitä mieltä se on Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitostani. ) Olen työstänyt tilkkutyötä epämukavuusalueellani. Se on pieni ja siinä on esittäviä osuuksia – esittävät tilkkutyöt eivät ole minun juttuni. Tikkasin sen enimmäkseen vapaalla konetikkauksella – edelleen ei lempipuuhaani. Valmistan sitä ehdokkaaksi Glasgow’n näyttelyyn, jonka teemana on ”Suomalaisia näkymiä” enkä halua esitellä sitä mittavasti ennen kuin valinnat on tehty. Siksi minulla ei ole ollut mitään blogissa kerrottavaksi ennen kuin nyt, kun suureksi helpotuksekseni sain näyttelyehdokkaani tikatuksi ja saatoin siirtyä taas tutumpiin ja mieluisampiin puuhiin. Leikkasin siis lisää crazy-paloja ja ompelin niistä kuusi uutta, järjetöntä blokkia. Tikkasin myös kaksi aiemmin valmistamaani tilkkupintaa suorin ompelein – huom, en siis vapaalla konetikkauksella! Olipa mukava taas ommella suoraa!

pioneja syyskuussa!

Kuva
Ei sentään kannata luulla, että ainakaan meidän puutarhastamme löytyisi kukkivaa pionia syyskuussa! Pioni -niminen vetoketjupussukka sen sijaan löytyy: Sain uusimman tilkkupussukan valmiiksi juuri äsken ja pääsin ottamaan siitä valmistujaiskuvat syysauringon paistaessa. Aurinko piirtää tikkausviivat hyvin näkyviin: Koska olin hiljattain ommellut Ilotulitus-pussukan ja unohdin siitä sivulenksut, osasin nyt olla varuillani. Pioni-pussukassa on lyhyet sivulenksut. Lisäksi se avautuu suurelle, mikä tekee kapeasta ja syvästä pussukasta käytännöllisemmän. Avoin-mallistoa siis! Toinen vuorikappale on yhtä palaa, mutta toiseen löytyi valmista tilkkupintaa. Täydensin sitä ruudullisella kankaalla, joka sopikin tilkkupalaan yllättävän hyvin. Sitten jaan paljastavan ja vähän nolon kuvan. Siis Pioni-pussukasta – en mistään muusta! Otin taas hienon, lähelle tarkennetun kuvan ja vasta kuvaa tänne laitellessani huomasin, että kangaslipareeseen on takertunut kissankarvoja. Ka

ompelin välillä pussukan.

Kuva
Tänään valmistui vuoden neljästoista pussukkani. On vaikea selittää, miksi, mutta annoin sille nimen Ilotulitus. (Kuvassani piti näkyä krassin kukka, mutta tähtäys ei näemmä onnistunut.) Ompelin yhteen lähimpänä olleita pikkutilkkuja, lisäsin pari pidempää kaitaletta ja pian olivat tilkkupinnat valmiit. Toiselta puoleltaan Ilotulitus-pussukka on tällainen: Tilkkupintojen alla on ensin tikkausvanu ja sitten huonoksi hipunutta pussilakanaa vuodelta 1970jotain. Tilkkupinnan puolelta kaikki näyttäisi olevan siistiä ja uutta – huono kangas ei haittaa tuolla tikkauksen alimpana lainkaan. Muuten en käyttäisi huonoa kangasta! Spiraalitikkauksia lähempää: Ja vähän kauempaa: Vuorikappaleet ompelin kolmesta eri kankaasta. Marimekon Unikko pääsi samalle puolelle tilkkutyöltä näyttävän painokankaan kanssa: Toinen vuorikappale oli yhdestä kankaasta. Tätä oli yhden tilkkutyön taustakappaleessa ja pala oli jäänyt siitä yli. En malttanut pysähtyä hyvässä vauhdissa,

ekoilua ja valmis Köynnös-pussukka.

Kuva
Valmistin aiemmin tänä vuonna Tyttärelle (mielestäni  kekseliäästi) ekovanulappuja synttärilahjaksi. Hän sai myös säilytyspussukan, johon käytin hänen itsensä minulle valitsemaa Tom of Finland –kuosia. Sana oli kiirinyt hänen verkostossaan, ja minulta kysyttiinkin, tekisinkö ekovanulappuja lisää - toiselle käyttäjälle. No, sekä pyjamaflanellia että vanhaa froteepyyhettä oli vielä, joten tekaisin äkkiä 18 kpl vanulappua, joissa on karheampi ja pehmeämpi puoli. Kuvassa vain osa vanulapuista. Niistä tuli sopivan epämääräisen vaaleita, jotta ne näyttävät ekologisilta, eikä niin haittaa, vaikkei jokainen meikin hiven niistä puhdistuisikaan. Piti oikein pinnistellä, jotta muistin, miten näitä viimeksi valmistin. Siis seuraavasti: - Piirsin ympyrämäisen paperimallin käyttäen voidepurkkia sapluunana - Asettelin sopivan kokoiset frotee- ja flanellineliöt päällekkäin ja neulasin paperimallin siihen keskelle. - Ompelin paperimallin ympäri suoran ompeleen. - Irrotin paperipallin ja leikk