Tekstit

Näytetään tunnisteella ompelu merkityt tekstit.

tilkkupinta koossa!

Kuva
Tuntuupa kivalta, kun sain ommelluksi karkkiväriset blokkini ehjäksi tilkkupinnaksi. Tässä se on kaikessa makeassa värikkyydessään: Aloitin näemmä karkkivärisen projektini vuoden 2018 kesäkuussa. Löysin vuosia sitten ”Where the Orchids Grow” -blogista kivan tilkkupeiton ja siinä käytetyn blokin tutoriaalin. Kokeilinkin blokin ompelemista vuonna 2016, mutta siitä tuli jotenkin liian iso enkä onnistunut muutenkaan ompelemisessa kovin hyvin, sillä valmis blokkini ei ollut neliö. Malli ja erityisesti sen rytmikkyys jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja lopulta löysin paper-piecing-kaavat samanlaiselle, pienemmälle blokille Sunny Steinkuhlerin kirjasta ”Blocks, Borders, Quilts”. Kirjassa blokin nimeksi oli mainittu Rolling Stone, mutta nettimaailmassa blokki tunnetaan nimellä Boy’s Nonsense. Käytin blokkien paperiompelussa tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä saman paperimallin voi käyttää monta kertaa. Paperia taitellaan sopivasti, jolloin sen läpi ei

tilkkupäivät.

Kuva
Suomalaiselle tilkkuharrastajalle räätälöidyt tilkkupäivät – tänä vuonna nimeltään Tilkkukampus – pidettiin viime viikonloppuna 16.-17.3.2019. Tapahtuma oli mahtava! Päällimmäisenä jäi tietenkin mieleen vuosikokouksen luja luottamus: tulin valituksi uudelle kaudelle Tilkkuyhdistyksen hallitukseen ilman äänestystä. Kiitos kaikille minua kannattaneille! Hauskinta oli jutella muiden harrastajien kanssa! Miehitin Tilkkuyhdistyksen myyntipöytää ja siinä sain vaihtaa kampuslaisten kanssa sanan jos toisenkin. Kivaa oli myös tapaaminen yhden Instagram-ystäväni kanssa IRL (in real life). Riensin viikonlopun aikana tapaamisesta ja tehtävästä toiseen, mutta ehdin sentään kangaskaupoille. Tässä järkevät hankintani: Koska olin tilkkupäivillä töissä, en voinut osallistua kursseille. Opin kuitenkin yhden uuden asian non-stop-pajassa. Kävin nopeasti opiskelemassa japanilaisittain taiteltujen kangaskukkasten valmistamista Ritva Klenbergin johdolla. Tykkäsin! Olin vähän kiireinen, joten vi

mikä on kivointa?

Kuva
En haluaisi valittaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä kuin pakollista tekemistä olisi vähän liikaa. Tykkäisin paljon enemmän sellaisesta, että tekisin kaikkea vain huvikseni! Vetelehtisin ja lorvisin ja ompelisin niitä näitä. Ensin ”jouduin” valmistamaan työn ehdolle EQA:n juhlanäyttelyyn. Tietenkin tavallaan halusin osallistua, mutta silti tekeminen tuntui vähän pakotetulta. Onneksi Käytä sydäntäsi -tilkkutyö on nyt valmis, ja pääsen ehdottamaan sitä juhlanäyttelyn osaksi. Sitten tajusin, että ”joudun” ompelemaan työn myös Tilkkuyhdistyksen hallituksen näyttelyyn. Kyseessä on haaste, joka esitettiin ajat sitten. Olisin voinut ommella haastetyön koska tahansa, mutta vätkyttelin aloittamista, ja nyt olen pakkoraossa, koska näyttely pystytetään kuukauden päästä Kankaanpään tilkkupäiville. Raidallisen hirsimökkityönkin pitäisi olla maaliskuussa valmis. Sentään sain ommelluksi sille vihdoin taustakappaleen (vain puoli vuotta sen jälkeen kun tilkkupinta oli valmis), joten saatoin viedä

tilkkupalapeli.

Kuva
Aloitin tilkkuvuoden 2019 rakentamalla tilkkupalapelin. Eurooppalaisen tilkkuyhdistyksen EQA:n juhlanäyttelyyn osallistumiseen saatiin jatkoaikaa ja siihen voi edelleen ehdottaa työtään, kunhan lähettää ehdotuksesta kuvan viimeistään 10. toukokuuta. Ajattelin, että ehtisin sentään siihen junaan mukaan. Näyttelyn teemana on ”Lankoja ilman rajoja,” joka ei synnyttänyt minussa varsinaista ideaa. Siksi lähdin tekemään työtä niin kuin teen tilkkupussukkani, eli ompelemalla yhteen satunnaisen kokoisia ja melkein satunnaisen värisiäkin jäännöspaloja. Aloitin punaisella. Kävin läpi jäännöspalalaatikoitani ja löysin myös muutamia teemaan jotenkin sopivia, valmiita tilkkuyhdistelmiä. Ja koska punaiset tilkut kävivät siitä laatikosta vähiin, ajattelin siirtyä punaisesta violetin kautta siniseen väriin. Tässä vaiheessa totesin, että kyseessä on palapeli, johon ompelen palaset itse! Siirtymä punaisesta siniseen näytti onnistuvan, joten rupesin miettimään tilkkutyön ”alareunaa”. Totes

sydämenmuotoiset pannulaput.

Kuva
Marras-joulukuun aikana ompelin kokonaista 16 erilaista, sydämenmuotoista tilkkupannulappua. Pannulapuissa on toisella puolella ”taskut,” joihin käsi sujautetaan. Niin pannulappu ei luiskahda kädestä. Myöhempänä on vielä ompeluohje tämän tyyppiselle pannulapulle – mutta ilman kaavaa, sillä olen kopioinut sen lehdestä, jolloin en valitettavasti voi sitä jakaa. Annoin niistä kahdeksan lahjaksi ja myin seitsemän. En ensin ajatellut tehdä niitä myyntiin, mutta vein kaksi ensimmäistä valmistunutta töihin, koska halusin näyttää niitä työkavereille, ja he halusivat mielellään ostaa sellaiset myös. Tein muutamia keltasävyisiä ja mustanpuhuvan: Olin suunnitellut, että toteutan etupuolen tilkuista ja taustapuolella käytän jouluisempia kankaita. Niin joululahja on sekä jouluinen että neutraali. Tein myös vihertävän ja sinisävyisiä pannulappuja. Oikeanpuoleisessa pannulapussa on Äidin vanhasta esiliinasta leikattu kuvio. Annoin sen veljelle joululahjaksi. Toinen pannulappu

niukkuus.

Kuva
Olen melko säästeliäs, mutta seuraavissa asioissa minulla EI  vallitse niukkuus: Tilkkukangasnyyteissä Jäännöspaloissa Väreissä Kuvioissa. Tilkkukankaita on jotenkin karttunut sekä kaappeihin että hyllyille, ja täytyy ehkä tunnustaa, että yli oman tarpeen. En silti malttaisi luopua yhdestäkään nyytistä! Ne ovat söpöjä, pino niitä on vielä söpömpi ja jos katse pystyy osumaan useampaan pinoon, söpöys on suorastaan yletöntä. Esimerkiksi säilytyskaappini ( näkyy tässä "älytöntäkö" -kirjoituksessani ) on sisällöltään tosi söpö. Mitä enemmän kankaita käyttää, sitä enemmän on jäännöspaloja. Luonnonlaki! Ja vaikka kuinka  ompelisi hiki hatussa jäännöspaloista tilkkupintaa,  niitä ei pysty ompelemaan niin nopeasti, etteivät jäännöspalalaarit maagisesti täyttyisi entistä täydemmiksi. Toinen luonnonlaki! Onneksi pidän jäännöspaloista! Silti pystyn joskus myös luopumaan niistä – en kuitenkaan niin isoista määristä kerrallaan, että se näkyisi palalaareissani mitenkään. Ole

tilkkupeitto viimeistelyvaiheessa.

Kuva
Kun saan tilkkupeiton tikkauspalvelusta, seuraava työvaihe on yleensä keksiä työlle nimi. Samaan aikaan pystyy kyllä tekemään myös ruumiillisia suorituksia, ja jos makuuhuoneen lattia on vapaana (eikä esimerkiksi täynnä jonkun muun tilkkutyön kankaita ja leikkuuasemia), levitän tikatun tilkkutyön siihen ja tasoitan sen. Viimeisin tässä vaiheessa ollut työ on värikäs tilkkupeitto, johon käytin paljon Tula Pinkin kuviokankaita. Kissa oli tukena tasoitusvaiheessa. Sen mielestä onnistuin hyvin. Myös mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta onnistui hyvin! Pyöreän-terävät tikkauskuviot ovat juuri sopivat! Tilkkupinta on kauttaaltaan kauniisti tikattu, ei liian tiheään eikä liian harvaan. Kun tilkkutyön reunat on tasoitettu, reunakanttikangasta pystyy sovittelemaan paremmin kuin tasoittamattoman työn vieressä. Joskus löydän reunakaitaleen heti. Tällä kertaa jouduin kokeilemaan kymmenkunta vaihtoehtoa ennen kuin tein päätöksen. Tilkkutyöllä täytyy olla nimi ennen kuin

ekoilua ja valmis Köynnös-pussukka.

Kuva
Valmistin aiemmin tänä vuonna Tyttärelle (mielestäni  kekseliäästi) ekovanulappuja synttärilahjaksi. Hän sai myös säilytyspussukan, johon käytin hänen itsensä minulle valitsemaa Tom of Finland –kuosia. Sana oli kiirinyt hänen verkostossaan, ja minulta kysyttiinkin, tekisinkö ekovanulappuja lisää - toiselle käyttäjälle. No, sekä pyjamaflanellia että vanhaa froteepyyhettä oli vielä, joten tekaisin äkkiä 18 kpl vanulappua, joissa on karheampi ja pehmeämpi puoli. Kuvassa vain osa vanulapuista. Niistä tuli sopivan epämääräisen vaaleita, jotta ne näyttävät ekologisilta, eikä niin haittaa, vaikkei jokainen meikin hiven niistä puhdistuisikaan. Piti oikein pinnistellä, jotta muistin, miten näitä viimeksi valmistin. Siis seuraavasti: - Piirsin ympyrämäisen paperimallin käyttäen voidepurkkia sapluunana - Asettelin sopivan kokoiset frotee- ja flanellineliöt päällekkäin ja neulasin paperimallin siihen keskelle. - Ompelin paperimallin ympäri suoran ompeleen. - Irrotin paperipallin ja leikk

toisenlainen pussukka.

Kuva
Nyörein tai nauhoin suljettava pussi on varmasti yksinkertaisimmasta päästä käsityö, mutta halusin pelata varman päälle ja katsoin siksi ohjeen Jeni Bakerin Lined Drawstring Bag -tutoriaalista. Ompelin nimittäin kerran paperipussia muistuttavan pussin – tai minun piti tehdä sellainen, mutta mittasuhteeni olivat kamalat, ja pussista tuli käyttökelvoton ja susiruma. (Yritin etsiä kuvaa siitä, mutta vaikka olen esitellyt jos jonkinlaista mokaani, niin tätä en löytänyt.) Taisin suivaantua tekosestani niin, että heitin sen suoraan roskikseen, ilman yritystäkään uusiokäytöstä. Tutoriaali toimi (vaikka muunsin sitä hivenen) ja sain ommelluksi kivan pussin. Annoin sille nimen Tomppa , koska sen kankaassa on Tom of Finland –kuosia. Pussin vieressä näkyvät pyöreät jutut ovat ekovanulappuja. Niihinkin katsoin sen verran netistä ohjetta, että sain selville mitan. Katsoin myös, mistä materiaalista muut ovat tällaisia tehneet. Tekemäni vanulaput ovat reunoista rispaantuneen froteepyyhkeen

improvisoi jäännöstilkuista.

Kuva
Toisella kanavalla kyseltiin, miten teen improvisoituja tilkkupintoja kaikenlaisista ja kaiken kokoisista tilkuista. Olen esitellyt jo minilasagne-tekniikan ja näyttänyt, miten olen kapeahkoista tilkuista ommellut raidallista pintaa ja yhdistellyt niitä isommaksi pinnaksi. Olen tainnut pimeiden kuvien avulla kertoa lyhyesti, miten neliöitä voi ommella hirsimökkitekniikalla, ja taitaa minulla olla parempiakin kuvia tilkkuneliöistä (tai oikeastaan suorakaiteista). Lisään ohjesoppaan kuitenkin vielä yhden. Näytän, miten epämääräinen kangaspalakasa jalostuu tällaiseksi tilkkupinnaksi: Lähtötilanne oli tämä. Nostelin pienestä jäännöspalakassista tilkut lattialle. Näette, että tilkkuja on kaiken värisiä ja vaihtelevan mallisia. Toki eniten näyttäisi olevan pätkiä erilevyisistä kaitaleista. Lajittelen tilkut värin mukaan kasoihin. Musta-valko-harmaat, keltaiset, vihreät, punaiset. Minulla oli myös sininen kasa, ja kasa, johon siirsin näihin kasoihin kuulumattomat (esime

työvaiheita.

Kuva
Otin suunnilleen jokaisen jäännöspalasäilyttimeni esille leikatessani paloja uusimman tilkkupinnan blokkeihin ja huomasin, miten paljon minulla oli pieniä jäännöspaloja kivoista kankaista. Blokkeja jo ommellessani kokosin pienistä tilkuista isompia pintoja ja kun tilkkupeiton pinta oli valmis, täydensin palat suunnilleen pussukan kokoisiksi. Ompelin neljätoista pussukkapintaa. Niistä kuusi pääsi valokuvattavaksi vastasataneelle lumelle muutama päivä sitten. Tilkkupintojen ompeleminen on helppoa ja kivaa, mutta pussukan seuraava vaihe on haastava. Pitää leikata sopivat palat tikkausvanusta ja välikerroskankaasta. Välikerrokseksi käytän useimmiten collegejerseytä, joskin kauhtuneet ja/tai ohueksi hipuneet lakanat ja pyyhefrotee sopivat myös tarkoitukseen. Minulla oli hyvä varasto erinomaista collegetrikoota – löysin sitä Eurokankaan palalaarista – mutta käytin sen viimeistä senttiä myöten näihin seitsemään pussukka-aihioon eikä sekään riittänyt, vaan jouduin käymään vara-varas