Tekstit

Näytetään tunnisteella ohjeet merkityt tekstit.

raidoita.

Kuva
Luukussa 17 on kolme raitoihin liittyvää vinkkiä. Tai no, kakkosvinkki on linkki blokkiohjeeseen. 1. Kokeile välillä selkeän raidallista välikaitaletta. Raidallinen kaitale tuo kivasti särmää esimerkiksi Sammakkoprinssi-tilkkutyöhöni. 2. Ompele kiva, raidallinen tilkkublokki.  Toistan hieman itseäni kun mainostan tätä uudestaan ( kerroin blokkiohjeesta jo 11. luukussa ), mutta ei voi mitään. Ehkä haluat silti kokeilla tällaisten blokkien ompelemista: Annan kirjoituksessa myös vinkkejä siihen, miten blokin kankaat kannattaa valita. Valmiista blokeista kokosin lopulta tilkkupeiton, joka sai nimen Villit kuviot. 3. Valitse vaihteeksi raidallinen kangas reunakantiksi. Siis jos valmistat kaitaleen itse. Voit leikata kankaan täysvinoon, jolloin reunasta tulee kivasti vinoraidallinen. Niin kuin esimerkiksi suurin osa  Mummola-tilkkupeittoni reunasta: Näytän vielä kesäisen kuvan valmiista Mummola-peitosta: Totta kai voit leikata reunakantin myös lankasuoraan. It

nopeuta.

Kuva
Neljännessätoista luukussa piilee neljä nopeutusvinkkiä (ja yksi bonusvinkki). 1. Ompele varastoon. Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkupintoja tai -blokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten. Sopivalla hetkellä nuo joutilaat pinnat tai blokit voi ottaa esiin ja tekaista niistä nopeasti jotain. Ellei muuta, niin ainakin tilkkupussukan, kuten minä tein ommellessani Aaltoliikettä-pussukan. Tässä pussukan pinnat tekeillä: 2. Napinompeluun vinkki: Pujota (pitkä) ompelulanka neulaan kaksinkertaisena ja taita se vielä kaksinkerroin. Pystyt kiinnittämään napin tukevasti parilla pistolla! 3. Leikkaa kaitaleista neliöitä tai suorakaiteita joutuisasti. Tällä menetelmällä työ sujuu nopeammin kuin jos leikkaisit paloja yhdestä kaitaleesta kerrallaan. Ota esiin kaitaleet, joista olet leikkaamassa. Asettele ensin yksi kaitale leikkuualustalle pitkät reunat tarkasti alustan viivojen mukaan. Jos kaitale on valmiiksi kaksinkertainen, vo

lumihiutale on valmis.

Kuva
Innostuin ompelemaan jättiläiskokoista lumihiutaletta esittävän tilkkupinnan Modern Handcraftin Snowflake Quilt -ohjeen mukaisesti – mutta senttimetrimitoilla. Leikkasin värikkäät neliöt joulukankaistani, joita höystin muutamilla punasävyisillä kankaillani. Päätin, että lumihiutaleen tausta olisi tummempi alareunasta ja vaalenisi ylöspäin ja muuttuisi samalla värikkäämmäksi. Olisi ollut kiva sommitella koko kuvio kerralla valmiiksi, mutta 10 cm x 10 cm -kokoisia paloja oli liian monta, jotta olisin jaksanut latoa ne kerralla järjestykseen lattialle. Eivätkä ne olisi pysyneet järjestyksessä kuitenkaan! Niinpä ompelin työni osissa. Aloitin alareunasta ja etenin ylöspäin. Hiukan huolestutti, tulisiko tilkkupintaan varmasti tarpeeksi värikästä. Punaista ja tummaa tuntui riittävän runsaasti yli puolen välin. Värikästä olisi saanut olla enemmänkin, mutta tehty mikä tehty. Aloitin työn noin viikko sitten leikkaamalla tuhottoman määrän joulukangasneliöitä ja sain tilkkupi

lumihiutale.

Kuva
Medaljonkityön tikkaaminen ei siis huvita. Sen sijaan inspiroiduin ompelemaan lumihiutalekuvioista tilkkupintaa. Kuvion on suunnitellut Modern Handcraftin Nicole, ja hän organisoi myös Instagramissä suositun ”ommellaan yhdessä” -aktiviteetin. Mitä useampia lumihiutaleversioita näin, sen innokkaammin halusin itsekin ommella sellaisen. Olisin voinut ommella pinnan katsomalla kuvista mallia, mutta halusin olla suunnittelijalle reilu. Ostin hänen Snowflake Quilt -pdf-kaavansa, ja nyt voin jakaa työni kuvia hyvällä omallatunnolla. Koska aloitin työni ennen kuin minulla oli oikea ohje, päätin toteuttaa työn senttimitoilla. Laskin, että 10 cm x 10 cm kokoisista neliöistä tulisi sopivan mittainen peitto. Leikkasin sitten valtavan määrän neliöitä joulukankaistani, joita minulle on kertynyt hämmentävän paljon. Valitsin tummia kankaita, joista ompelisin tarvittavat kolmio-neliöt. Taas minulle oli hyötyä Bloc-loc-viivaimestani, jonka ostin tänä vuonna luullen, ettei sitä ehkä tulisi käyte

ei kahta ilman kolmatta?

Kuva
Lokakuun kolmas valmis tilkkupeitto on nimeltään Ruutuässä. Ruutuässä -nimensä peitto sai tietenkin ruudutuksesta, mutta myös tikkauskuviosta, jossa hyvällä tahdolla voi nähdä pelikorttiruudun, ja vielä siitä, että peiton kuvien esitteleminen Instagram-kanavassani oli kuin olisin lyönyt ässän pöytään. Kuvat saivat osakseen hämmentävän paljon ihailua! Onhan lopputulos toki kiva, mutta että niin kiva?! Kuvan vaalealla alueella erottuu kuvio, jota voi myös pitää pelikorttiruudun näköisenä: Vinkki/Ohje/Idea Ompelin Ruutuässän Plaid-ish-tutoriaalin mukaan. Suosittelen sitä, sillä se ei turhaan määrittele peiton värejä, vaan vain tummuusasteet. Tekijä voi itse valita haluamansa värit.  Ohje on ladattavissa Kitchen Table Quilting'in digikaupasta pdf-muodossa  ja se on ilmainen. Ruutuässä sopi syksyiseen maisemaan hyvin! Tämä tilkkupeitto valmistui ennätysajassa! Ompelin ensimmäisen tilkkublokin 22. syyskuuta, ja jo kolme päivää myöhemmin olin leikannut kaikki pal

ruudullinen tilkkupinta valmis!

Kuva
Jihuu, olen megainnoissani uusimmasta, ruutukuvioisesta tilkkupinnastani, jonka ompelin @kitchentablequilting ’in tekemällä, ilmaisella Plaid-ish-ohjeella violeteista, oransseista ja vähän turkooseistakin kankaista, terästettyinä mustanpuhuvilla ja hyvin vaaleilla osioilla. Olosuhteiden pakosta (piha on täynnä rakennusmateriaalia, koneita ja kivijalan kiviä) aktivoiduin järjestämään kuvaussession muualla kuin kotipihalla. Kävelin läheisille kallioille, ja aurinkokin sattui paistamaan sopivasti. Kalliot olivat kuivia, en häirinnyt ketään eikä kukaan häirinnyt minua. Aamulla rivit olivat vielä ompelematta, mutta iltapäiväksi sain pinnan kokoon. Ompeluvaiheessa näppäsin kuvan tilkkupinnan herkkuvärisestä alakulmasta: Aloitin palojen leikkaamisen suunnilleen viikko sitten. Ohje antaa tarkat määrät sille, montako palaa leikataan, ja minkä kokoisia ja tummuisia palojen pitää olla. Päätin kerrankin leikata kaikki palat ennen kuin ompelisin blokkeja ja niin teinkin – mitä nyt par

todellista skottiruutua.

Kuva
Ommeltuani muutamia Plaid-ish-blokkeja kokeilin kiinnostuneena, tuottaisivatko ne toivotun ruudullisen vaikutelman. Kyllä vain tuottivat! Violetit, oranssit, turkoosit ja yksittäinen vihertäväkin syttyivät melkein hehkumaan, kun ne asettuivat mustanpuhuvien ja vaaleiden blokkien viereen. Jos sinäkin haluaisit ommella samanlaisen skottiruutupeiton, hae Kitchen Table Quiltingin laatima ilmainen ohje täältä. Lopulta blokkeja oli tarvittava määrä. Jaoin keskiväriset vielä vaaka- ja pystysuuntaisiin. Kokeilujeni aikana onneksi totesin, että jos haluaisin kuvioiden olevan valmiissa peitossa ”oikein päin,” tarvitsisin pystysuuntaisten blokkien lisäksi vaakasuuntaisia. Muuten osassa blokeista kuviot tulisivat asettumaan ”kyljelleen”. Käytän hipsukoita, koska peitto ei käytössä välttämättä aina ole tietyssä asennossa, joten kuvioiden suunnat eivät ole ensiarvoisen tärkeät. Tietenkin jos työni pääsisi vaikka näyttelyyn: silloin olisi hyvä voida ripustaa peitto tietyn suuntaisesti.

leikkuulattialta ompelupöydälle.

Kuva
Uusimman, Plaid-ish-projektini kankaat ovat nyt siirtyneet leikkuulattialta ompelupöydälle. Ensin kyllä meni tovi polvillaan, kun leikkasin paloja: Ja tutkailin tummuusasteita: Ja leikkasin lisää paloja: Lopulta, muutamana päivänä aherrettuani, sain KAIKKI palat leikatuksi. Joitain paloja leikkasin jopa vahingossa ja innostuksissani jokusen ylimääräisen. Projektini nimi on Plaid-ish ja se perustuu @kitchentablequilting'in tekemään, ilmaiseen ohjeeseen. Ohjeessa on kiinnostavaa se, ettei siinä anneta väritysohjeita, vaan tummuusohjeet. Pääsin siis valitsemaan värit itse, mutta minulla oli silti tukenani ohje. Mielenkiintoinen projekti! Valmiissa Plaid-ish-tilkkutyössä on siis parhaimmillaan tietynlainen ruutukuvio, plaid, ja se tulee näkyviin juuri tummuusasteiden vaihtelun ansiosta. Plaid-sanalle löysin esimerkiksi englanninkielisen määrittelyn ”villainen kangas, jossa on tartan-kuviointi”. Tartan-kuvioinnista löytyi puolestaan selitys, joka kuuluu suomeksi s

leikkuulattialla juuri nyt.

Kuva
En muista, olenko jo kuvaillut tilkkutyöprosessejani, mutta jaan silti pari sanaa niistä. Koska ompelen kaikki tilkkupeittoni scrap-tyyppisesti – lukuisasta määrästä erilaisia kankaita – niin leikkaan palat vähitellen. Leikkelen ensin osat muutamaan blokkiin; sitten saatan leikata vähän enemmän, jotta ompeluosuus kestää hieman pidempään. Loppuvaiheessa voin vielä tehdä hiukan tarkemmat laskelmat ja leikata tismalleen tarvittavan määrän paloja. En edes muista, olisinko koskaan leikannut KAIKKIA tilkkupeittoon tulevia paloja kerralla, mutta nyt tein parhaani, että leikkaisin. Minulla on nimittäin edessäni tarkka ohje! Sekin on lähes ennenkuulumatonta. Löysin internetin ihmeellisistä syövereistä (ja Instagramin avulla) mallin nimeltä ”Plaid-ish,” jonka on tehnyt @kitchentablequilting. Ohje on ladattavissa hänen digikaupastaan pdf-muodossa ja se on ilmainen. Kun ohjeen löytää, voi siis turvallisin mielin klikata ”Add to Cart” ja ”mene maksamaan,” koska veloitus on nolla. Ohjees

kaksi kertaa neljä.

Kuva
Uusin projektini olkoon vinkkinä aloittelevalle tilkkuilijalle tai kaitalepakettiin sopivan blokkimallin etsijälle! Film in the Fridge -blogin “Two by Four” -blokkiohje on erinomainen! Tekijä on virittänyt alkuperäisen ohjeen Fat Quarter -palan koon mukaan, mutta se toimii hyvin myös valmiskaitaleilla. Minä käytin Valori Wellsin ”Marmalade” -kaitalepakkausta (”Jelly Roll”), jonka kaitaleet ovat 2,5 tuuman levyisiä. Blokin mittasuhteet ovat edelleen hyvät, eikä ylimääräistä haaskuupalaa synny juuri lainkaan. Blokkiin voi siis hyödyntää valmiita kaitaleita, ja 40 kaitaleen pakkauksesta voi ommella 40 blokkia. Kahdesta kaitalepakkauksesta saa jo reilun kokoisen tilkkupeiton, eikä silloin tarvitse itse leikata kaitaleita lainkaan! Käytin valmiskaitalepakkauksen lisäksi itse leikkaamiani kaitaleita, jotka eivät kaikki olleet ihanteellisen mittaisia. Paikkailin puutteita eri kankailla: Ylemmissä blokeissa on jatkopalat, ja alemmissa blokeissa on kolmea tai neljää eri kangasta eik

katsahdus ensimmäiseen vuosipuoliskoon ja kauemmaskin.

Kuva
Aloitan otsikosta huolimatta sieltä kauempaa. Vuoden 2009 heinäkuussa en vielä kirjoitellut blogiin, joten vuosikymmenen takaisia juttuja en nyt voi tarkasti toistaa. Mutta yhdeksän vuotta sitten heinäkuussa lomailin niin antaumuksella, että olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Koska kirjoittelin tuolloin työkoneella, en pystynyt kirjoittamaan yhtäkään postausta ennen kuin olin palannut lomalta. Olin toki kesä-heinäkuun vaihteessa saanut valmiiksi ”pienen tilkkulaukun” ompeluohjeen eli kolmen postauksen sarjan: 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori ; 2 - Sangat ja huolittelukaitale ; 3 – Viimeistely. No sitten, vuonna 2011 – hyvänen aika! Siivosin heinäkuussa ompelupöytäni. En ollut tuntea sitä kuvasta! Miten tuollainen on ollut edes mahdollista?! Toinen postaus on puolestaan nimeltään ”pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!” Tuollaista huudahdusta minun ei ole tarvinnut päästää aikoihin, sillä pussukoita syntyy nopeaan tahtiin. Huomaan, että tikkasin tuolloin pussukkani