Tilkunviilaaja

Esittelen uusimman tilkkupussukkani, jolle annoin nimeksi Kurkkaus. Nimi tuli etsimättä mieleen katsellessani tämän puolen puolikasta kissaa. Sehän istuu ilmiselvästi oven raossa tai ikkunalaudalla puolittain verhon takana ja kurkkailee sieltä. Rupesin ompelemaan tätä saatuani kevätkukkani valmiiksi. Kun on tehnyt tarkkaa ja säännöllistä aikansa, tekee mieli välillä vain pistellä menemään, ja tällainen silpputyö on juuri sopivan vapaata. Tikkasin suoria ja kaaria. Takana on ohut vanu ja pala vanhaa pussilakanaa. Matalalla ollut aurinko piirsi spiraalieni viivat hyvin näkyviin: Siistiksi leikkaamani pussukkapinnat ja niitä täydellisesti komppaava, herkullisen pinkki vetoketju: Kurkkaus-tilkkupussukka valmistui illansuussa, joten sen valmistujaiskuvissa on auringonlaskun kajoa. Kokeilin myös erilaista kuvakulmaa. Olen nähnyt, että jotkut pitävät tavaraa kädessään ja ottavat siitä kuvan. En ole vakuuttunut taidoistani! Tai sitten kännykkäkameraani on vain vaik

Sain juuri valmiiksi pienen vetoketjupussukan, joka poikkeaa tyypillisistä luomuksistani viidellä tavalla. Valitsin tilkkupintaan poikamaisemmat värit kuin yleensä. Ompelin tilkkupinnan pitkästä aikaa quilt-as-you-go-menetelmällä. Kiinnitin pussukan vetoketjun käsin ompelemalla. Toto-pussukalla on pyöreä yläreuna – se on siis uutta, Dumpling-mallistoa. Tiheä tikkaus teki pussukasta erikoisen jäpäkän. Se on niin jäykkä, että luulisi minun esimerkiksi käyttäneen jonkinlaista reunan jäykistettä. Ompelin pienemmistä paloista pitkiä kaitaleita, jotka kiinnitin tikkausvanuun quilt-as-you-go-tekniikalla. Olin kiinnittänyt jo kolme kaitaletta siististi, kun muistin, että minunhan piti ottaa mukaan myös tilkkupinnan taustakappale (siis pussukan vuoriksi jäävä pala)! Quilt-as-you-go jäi siis puolittaiseksi. Jouduin tikkaamaan tilkkupinnan vielä erikseen. Intouduin tikkaamaan pinnan tosi tiheästi, ja siitä tuli jäykän tuntuinen. Poikamaisen (no, melko poikamaisen) värisen tilkku

Joskus saan sellaisen tilaustyön, että ihan innostun! Niin kuin nyt. Kaveri kysyi aika varovasti, miten mahtaisi voida korjata sellaiset kivat vetoketjupussukat, joista vetoketjut ovat menneet rikki – ja taitaa niissä olla vähän jotain muutakin vikaa. Niissä vain olisi pinnassa niin kivat kuvat. Vastasin yhtä lailla varovasti, että hänen kannattaisi tuoda pussukat näytille, jotta voisin katsoa, onko mitään tehtävissä. Sanoin myös, että toimitusaikani ovat aivan kamalat. Ei kuulemma haitannut. Nyt ihmettelen, että alle kahdessa kuukaudessa sain toimeksi jotain. Purin nimittäin yhden pussukoista osiinsa, pesin toisen kuvapinnan nähdäkseni, kestäisikö se pesua (kesti) ja rakensin sitten sen ympärille loput tilkkupussukasta. Tässä se on valmiina: Annie-vetoketjupussukka: Valitsin koirankuvaa täydentävät kankaat huolellisesti niin, etteivät koiraosuuden värit näyttäisi sameilta. Siksi pussukan väritys on aika erilainen kuin monessa muussa (lue: missään muussa) tilkkupussukassani.

Tikkasin tätä 80 cm x 120 cm kokoista tilkkutyötäni päiväkausia, mutta nyt se on valmis. Vuoden ensimmäinen valmistunut tilkkutyöni on ”Käytä sydäntäsi” / ”Have a Heart” -tilkkuseinävaate:   Käytin tilkkupintaan tehokkaan määrän jäännöspaloja ja useita aiemmin valmistamiani tilkkupaloja. Muutama kuva tikkauksen eri vaiheista – tässä ensimmäiset tikkaukset nurjalta katsottuina. Taiteilin niitä tietenkin tilkkutyön oikealta puolelta ja minusta tuntui epätoivoiselta. Nurjalta katsottuna kiemurat alkoivat vaikuttaa mukiinmeneviltä ja jaksoin jatkaa. Tilkkutyön alareunassa on sinistä. Tikkasin siihen vesimäisiä kuvioita. Tummimpaan alareunaan tikkasin pyöreitä kiviä. Koska tiesin tikkausta aloittaessani tilkkutyön nimen, tikkasin moneen kohtaan sydämiä. Kirjoitin tilkkupintaan myös työn nimen. Kokeilin myös, osaisinko tehdä spiraalimaisia kuvioita vapaalla kädellä. Spiraaleista ei tullut yhtä siistejä, mutta kelvollisia kuitenkin. Koska keltainen tilkku on työn yläre

Ompelin tilkkutyön ehdolle Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n näyttelyyn, joka tulee olemaan esillä maaliskuussa 2019 Glasgow’ssa, Skotlannissa. Näyttelyn teemana oli ”Suomalaisia näkymiä,” ja ehdottamani tilkkutyö "Makuasioista" / "Matters of Taste" on tällainen: Hmm, ehkä mieleenne tulee kysymys ”miten ihmeessä tuossa voi olla suomalaisia näkymiä?” Seuraa selitys. Olen lukenut, että suomalaisten jäätelömaku on erikoinen. Suosituimpien jäätelömakujemme joukossa on kaksi hyvin erikoista: vanilja ja salmiakki. Vaniljaa eivät muun maalaiset pidä omana jäätelömakuna, vaan se yhdistetään aina johonkin. Salmiakki yleensäkin on vain pohjoismaalaisille tuttu maku. Mietin myös, että ainakin kesäisin voi suomalaisessa näkymässä olla jäätelönsyöjiä. Siksi työssäni on jäätelötötteröitä, ja ylimmät edustavat meidän outoja mieltymyksiämme. Erikoisten jäätelömakujen lisäksi työhön tuli siten mukaan puna-valkoisia raitoja eli häivähdys perisuomalaisen Marianne-karamel

Onko verryttelyhousuja enää olemassa terminä? Verkkareista puhutaan vielä yleisesti, mutta että mainitsisi verryttelyhousut? Lisäksi verkkarit ovat siirtyneet liikuntasuorituksen parista normivaatetukseen. Verskoiksikin niitä joskus kutsutaan. Vesa-Matti Loiri ääntää sanan yhdellä r-kirjaimella ”verytelyhousut” Uuno Turhapuro –laulussa. Tilkkuharrastuksessakin joskus verrytellään: esimerkiksi vapaan konetikkauksen kuvioita on hyväkin piirrellä verryttelymielessä ensin kynällä, sitten sormella ja sitten vasta koneella. Ensimmäisen kerran tajusin verrytellä ennen tikkaamaan ryhtymistä, kun halusin ommella sydänkuvioita Keisarinna Ramandu –tilkkupeittoon. Äh! Eiväthän sydänkuviot näy kuvassa lainkaan - siinä erottuvat vain nuo plup-maiset suorat tikkaukset. Siksi lisään tähän kuvan, jossa tikkaukset näkyvät peiton nurjalla puolella. Toteutin myös Pikku prinssi –tilkkupeittoon  kukkamaiset tikkauskuviot kotikoneella ja verryttelin kunnolla ennen liikkeelle lähtemistä.