Tekstit

Näytetään tunnisteella kirjat merkityt tekstit.

(muka) puna-valkoinen pussukka.

Kuva
Tein tilkkutyönä puna-valkoiseksi aikomani tilkkupinnan, mutten pystynyt pitäytymään vain kahdessa värissä. Hohhoijaa! Pussukka on nyt valmis ja se on sentään melkein puna-valkoinen. Nimekseen se sai Punainen paroni. Kuva olisi tietysti tunnelmallisempi, jos öljylampussa olisi tuli. Silloin pussukan oikea väritys ei toisaalta ehkä erottuisi. Punainen paroni –nimi putkahti mieleeni jo edellistä nimeä miettiessäni. Tytär keksi viime pussukalle nimen Vihreä aukko:  ilmeisesti spiraalikuvio toi mieleen avaruuden ja mustat aukot. Näistä mielleyhtymistä muistui mieleen Kosmokomiikka, Italo Calvinon kirjan nimi. En ole ajatellut Calvinon kirjoja vuosiin, eli mistä lie yhtäkkiä tuo nimi tullut mieleen. Muistin heti toisenkin Calvinon kirjan nimen: Paroni puussa. Ajattelin heti, että puna-valkoiselle pussukalle sopisi nimeksi Punainen paroni puussa, mutta päädyin kuitenkin lyhyempään nimeen. Ehdin pihaan kuvauskeikalle, ennen kuin päivänvalo katosi. Tähän kuvaan yrittelin j

tilkkulaukun orpo vuori.

Kuva
Seuraa historiallinen katsaus. Olen kertonutkin jossain vaiheessa, että pääsin kunnolla tilkkulaukkujen vauhtiin, kun satuin ostamaan japanilaisen tilkkulaukkukirjan (Everyday bag for everybody - kirjassa ei kyllä ollut muuta englanninkielistä kuin nimi), jossa oli kunnon kuvaohjeet mittoineen ja jopa kaavat. Ompelin ensin muutaman laukun täysin jäännöskankaista. Ihan totta, löysin kellarin säilytyslaatikoista kankaita, jotka olivat jääneet yli 1990-luvulla ompelemistani paidoista ja muista ompeluksistani. Kasseista tuli kivan näköisiä ja vielä kivampia niistä rupesi tulemaan, kun lähdin soveltamaan niihin oikeita tilkkupintoja. Halusin päästä mahdollisimman helpolla, joten laukuissani ei ollut vetoketjua eikä edes nappikiinnitystä. (Sittemmin olen kuunnellut asiakkaitani. Pikkulaukussakin on hyvä olla edes nappi ja lenksu.) Tytär valitsi yhteen laukkuun kankaat, ja tein tällaisen kukallisen ruudullisen pikkulaukun: Tästä näkee, millainen laukun muotoiltu pohja on: La

jouluisia ompeluksia. kuvioita.

Kuva
Tilkkutyöt: jouluisia lasinalusia on valmistunut kuusi lisää. Välivanu käy vähiin ennen kuin loppuu… Joulusta puheen ollen, tällainenkin kenties jouluiseksi mieltyvä kangas odottaa pöydällä siksakkaamista ja pesemistä/kutistamista: Kuvioita Tilkkuilija näkee tilkkutöitä sielläkin, missä niitä ei ole. Esimerkiksi Akateemisen kirjakaupan kirjapinoissa: Little, Brown Book Group on paketoinut uudelleen muutamia hyväksi havaittuja klassikkokirjoja tällaisiin tilkkukankaita muistuttaviin kansiin. Meheviä!  Tulisiko tällaisesta yhdistelmästä hyvä pussukka? Vihreän kankaan olen saanut Töölön Tilkkupajan Soilelta ja FinnQuiltin nimikkokankaan ostin kesällä käydessäni valtakunnallisessa tilkkutyönäyttelyssä. Tämäkin kangas on Soilelta saatu: Ihanat kissat! Ihanat värit, jotka valokuvassani toistuvat valitettavan pliisuina. Tässä kuvassa ei ole pliisua, vaan miisua: Olin pessyt ja kuivausrummuttanut lakanan ja levittänyt sen sängylle, jottei se rypistyisi e

luin kirjan. ja sekalaista.

Kuva
Löysin eilen kirjastosta Marie Claytonin kirjoittaman opuksen "Ultimate Quilting Bible – A Complete Reference with Step-by-Step Techniques". Ahmaisin sen heti eilen illalla. Kirja on näemmä vuodelta 2009, mutta ote on todella perinteinen verrattuna esimerkiksi hiljattain hankkimaani "Quilting Modern" –kirjaan. Tässä on piirroskuvia tekevistä käsistä ja itsekseen ompelevista neuloista ja tilkkublokeista on yleensä vain yksi kuva – ei kuvaa siitä, miltä blokeista tehty pinta näyttäisi. Minua masentavat kirjojen alussa olevat kattavat tarvikeluettelot: ihan kuin harrastuksesta haluttaisiin saada oikein monimutkainen heti kättelyssä. Tässäkin kirjoittaja luettelee 19 välinettä, joita tarvitaan mittaamiseen ja merkkaamiseen. No huh huh. Tässä kirjassa minua häiritsivät erityisesti ohjeiden sekaan sinne tänne asetellut valokuvat, joissa esiintyvillä tilkkupinnoilla ei tuntunut olevan mitään yhteyttä sillä kohtaa olevien ohjeiden kanssa. Valokuvissa esiintyvien t

arvostelen Block Party –kirjan.

Kuva
Tämä kirja päätyi ostoskoriini kahdesta syystä: kansikuva puhutteli minua ja nimen jatkeessa "The Modern Quilting Bee" esiintyy sana moderni. Alissa Haight Carltonin ja Kristen Lejnieksin kokoama kirja kertoo vuoden kestäneestä, virtuaalisesta "tilkkuiluringistä" eli 12 naista sopivat Internetin välityksellä tekevänsä kerran kuussa muutaman tilkkublokin toisilleen. Jokainen lähetti vuorollaan toisille ohjeet ja kankaita. Vuoden yhteistyön tuloksena syntyi siis 12 tilkkupeittoa. Ringin jäsenet saivat kokeilla rajojaan niin värien kuin tekniikoidenkin suhteen. Kokemuksensa he kirjasivat yhteiseen blogiin. Kirjassa on esitelty kaikki 12 työtä ja jokaiseen on myös ohje. Kirjan alku- ja loppupuolella ja siellä täällä muuallakin on vinkkejä siihen, miten tehdään nimenomaan moderneja tilkkutöitä, esimerkiksi kenossa oleva hirsimökkiblokki. Tykkään kirjasta kovasti. Mallit ovat keskenään tosi erilaisia, inspiroivia. Jokainen rinkiläinen pääsee kertomaan ajatuk

tilkkutyöt juopolla polulla.

Kuva
Viikonlopun aikana ahersin juopon polku –tilkkublokkieni parissa ja sain ne lopulta kokoon. Ensin kolmeksi pitkäksi pötköksi: Tässä palat ovat vierekkäin, eivät vielä ommeltuina kiinni toisiinsa. Kokonaisuus näyttää vielä siistimmältä, kun koko tilkkupinta on koossa ja aseteltuna sängylle: Peitto ei ole vielä kokonaan tässä. Ompelen juopon poluille ensin räväkän vihreän, kapean kehyksen ja sen ulkopuolelle vähän leveämmän jonkun värisen kehyksen. Koska peitteen oikeassa alareunassa on kovin paljon mustaa, saatan tasapainottaa kokonaisuuden niin, että uloin kehys onkin vasemmasta yläreunasta paljon tummempi kuin muualta. Ehkä se tasapainottaa, ehkä ei. Peite taitaa joka tapauksessa jäädä meille kotiin asumaan, koska Mies vaikutti pitävän tästä tavallista enemmän. Valitettavasti makkarin muu väritys ei soinnu tähän – muuten saisimme uuden päiväpeiton. Material Obsession Two  Sarjassa kirja-arvosteluja on vuorossa Kathy Doughtyn ja Sarah Fielken yhdessä kirjoittama Material

uusi kirja-arvostelu. ostoksia.

Kuva
Menin pari viikkoa sitten aivan tärviölle ja ostin Amazonista useamman tilkku- ja ompelukirjan kerralla, ja lisäksi yhden lukupokkarin. Järkeilin itselleni, että tulee edullisemmaksi ostaa kerralla. En ole vertaillut hintoja, mutta olen vakuuttunut tästä. Tosi järkevä olin. Menin koko nettikirjakauppaan, koska olin Syyringin kiltaillassa päässyt vähän lehteilemään tilkkuystäväni Ellen näytille tuomaa Quilting Modern –kirjaa, ja minusta tuntui kuin se olisi kirjoitettu suoraan minulle. Jacquie Gering ja Katie Pedersen ovat siis koonneet Quilting Modern –kirjan, selitteenä vielä "techniques and projects for improvisational quilts". En ole kovin kauan tiennyt, että usein käyttämälläni tilkkuilutavalla on nimi "improvisational," ja että se on oikein tekniikka. Kuulostaahan se hienommalta kuin kuvailla, että "en oikeastaan suunnittele etukäteen juuri mitään; otan kankaita ja paloja esiin, ompelen niistä jotain ja katson sitten, mitä blokeista muodostuu"

tilkkukirja-arvostelut.

Kuva
Lainasin kirjastosta Trine Bakken kirjan "Pientä ja suurta tilkuista". Olen selannut tämän läpi aikaisemminkin, mutta siitä on jo aikaa. Usein sitä saa uusia ideoita, vaikka lukisi kirjan toista tai kolmatta tai kymmenettä kertaa. Tosi kivat kuvat, nättiä ja söpöä hän on tehnyt ja kivan jutustelevasti tämä on kirjoitettu. Ideamaisena kirjana suosittelen. Aikamoinen guru täytyy vain olla, jos näillä ohjeilla saa järkevää syntymään. En ole kysellyt, mutta mahtaako kukaan osata näillä ohjeilla tehdä oikein? "Pane pussin puoliskot yhteen oikeat puolet vastakkain ja ompele sivusaumat. Vie ommelta hiukan vinoon lähestyessäsi vetoketjua niin, että pussin kulmiin ei jää reikää." Luulen tietäväni, mitä ensimmäinen lause tarkoittaa, mutta miten niin pitää viedä ommelta vinoon? Minne vinoon? Lähestyessäni vetoketjua? Entä kun olen vetoketjun kohdalla? "Voit ommella vetoketjuun pääpalat. Silloin pussin yläreunasta tulee vetoketjun ja sivusauman kohdalta

moderni tilkkupeite KVV. luettua.

Kuva
Eli moderni tilkkupeite on Kanttausta Vailla Valmis. Leikkuroin tikatun peiteaihion (tikkautin sen Töölön Tilkkupajassa, ja pinnassa vilistelee söpöjä gekko-liskoja) suorakaiteen muotoon ja olin unohtaa, että peitteen nimilappu täytyy kiinnittää mielellään ennen kuin ompelee reunakaitaleet. Niin sitten pysähdyin keksimään peitteelle nimen. En paljasta sitä vielä, mutta nimilappu pilkistää peitteen reunojen välistä tässä (sumeassa!) kuvassa: Tällä kertaa minulla oli valmiina ajatus siitä, millainen reunakaitaleen pitää olla. Siinä piti olla mustaa, pinkihtävää ja vihreää, ja nämä ehdot täyttävä kangas löytyi varastoistani ensimmäisellä yrittämällä: (Kangas näkyy kuvan oikeassa reunassa. Kuvaa otettaessa olin juuri todennut, että kyllä, tämä on sopiva reunakaitalekangas.) Varmasti joku muukin väri/kuvio olisi sopinut peittoon, mutta tämän kuitenkin valitsin. Kaitaleet (6cm leveät) on leikattu, yhdistetty ja silitetty kahtia: Hupsista!  Aitausmaisen, sini-vihreän til

tositilkkuilua.

Kuva
Sain tilkkupintaidean, jossa käyttäisin sekä jäännöspaloja että isompia paloja. Jäännöspaloja kuluisi jonkun verran, mutta pinta syntyisi nopeammin kuin pienistä tilkuista kokoamalla. Valmista blokkia ei ole vielä, mutta ehkä lähtötilanne kiinnostaa. Otin sinisiä jäännöspaloja ja ompelin niitä yhteen: Ompelin myös punaisia jäännöspaloja yhteen: Sekavista paloista rakentuu siistejä rivejä, kun palat leikkaa noin 5cm – 5,5cm korkeiksi suorakaiteiksi. (Tasoitan pötköt tasan 5cm korkeiksi, joten leikkaan tässä vaiheessa paloihin vähän ylimääräistä korkeutta.)  Suorakaiteiden pituudella ei ole väliä, vain korkeus ratkaisee. Sitten suorakaiteet ommellaan tietyn mittaisiksi pötköiksi. Tässä tavoittelen noin 25cm leveyttä: Osa pötköistä on vielä vajaamittaisia, ja pötköjä tarvitaan tietysti lisää. Näistä kuitenkin syntyy muutama kokeilublokki. Tiedä sitten, vaikka saisin tehdyksi tästä tilkkutyöohjeen tapaisen! Tilkkulaatikko  Tyttären ja hänen ystävänsä siivousurakan jä