Tilkunviilaaja

Tänään saatte terveisiä toiselta kanavalta. Jaan kuvia tilkkutöistäni myös Instagramissä, @tilkunviilaaja Vuoden loppupuolella on tapana selvittää, mitkä yhdeksän kuvapäivitystä ovat saaneet eniten tykkäyksiä. Minun parhaat päivitykseni tänä vuonna ovat olleet seuraavanlaiset: Ylärivissä kolme kuvaa ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeiton eri valmiusvaiheista. Onneksi sentään valmiin tilkkupeiton kuva oli suosituin! Loput suosikit ovat lähinnä loppuvuoden päivityksiä, ja se on loogista, sillä olen saanut paljon uusia seuraajia nyt loppuvuonna. Mitä useampi seuraa, sitä enemmän yleensä ansaitsee tykkäyksiäkin. Faktat huomioiden voin silti päätellä, että ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeitto oli monen mielestä paras työni tänä vuonna. Taidan olla itsekin sitä mieltä! Se sentään on lempiväriäni eli moniväristä.

Seuraava paljastus saattaa järkyttää osaa lukijoista. Olen innostunut datasta ja tilastoinnista sen verran, että luetteloin mielelläni. Lukijani ehkä muistavat minun tekevän tilkkuvuoden yhteenvetoja joulukuun viimeisen päivän kunniaksi - vaikkapa tämän vuodelta 2015 - mutta nyt olen mennyt astetta edemmäs ja olen valmis tekemään lähes kaikenkattavia yhteenvetoja. Luetteloin nimittäin kaikki blogissa esittelemäni valmiit ompelukset alkaen marraskuusta 2009. Minulla on yli 320 rivin Excel-tiedosto, jossa näkyy jokaisen työn tyyppi, valmistumisvuosi ja nimi. Ryhdyin tehtävään vain saadakseni selvyyden, toistanko itseäni tilkkutöitä nimetessäni. Selvisi, että samannimisiä töitä on kuin onkin muutama, mutta uusia ei tule enää! Taulukkoon kokoamastani datasta oli helppo selvittää luotettavasti, moniko tilkkutöideni nimi alkaa d-kirjaimella. Niitä on kolme: Dannebrog- ja Diana-pussukka ja Doranne-tilkkulaukku. Dannebrog on puna-valkoinen kuten Tanskan lippu - siitä nimi. Di

Oikeastaan otsikossa pitäisi lukea: ”Nyt! Tarkkana!” Se nimittäin viittaa uusimman vetoketjupussukkani nimeen, joka on Tarkkana. Tässä se poseeraa upeassa valossa vielä hehkuvampana kuin taustalla näkyvät syksyn lehdet: Miettiessäni nimeä katse osui ensimmäiseksi tämän puolen porkkanoihin, ja ajattelin antaa tälle nimen Porkani. Jostain syystä meillä kotona puhuttiin usein porkanista, kun tarkoitettiin porkkanaa. Olisikohan sana liittynyt johonkin sarjakuvaan tai piirrettyihin? Porkkana-nimeäkin ajattelin, mutta kun pussukan toinen puoli ei ole lainkaan porkkananvärinen: Porkkana-sanasta tulee seuraavaksi helposti mieleen sanonta ”Tarkkana kuin porkkana,” joten pussukka sai nimen Tarkkana. Ihan johdonmukaista, eikö vain?! Jaksoin ommella sisätaskun, jonka kokosin vieläpä useammasta eri tilkusta. Tällä kertaa Tilkunviilaaja-merkki tuli oikeaan kohtaan, ettei tarvinnut ommella kuin yksi merkki - toisin kuin viimeksi. Edellisestä kuvastakin ehkä huomaa, että pussukka

Kirjoitan tietenkin blogissani eniten tekemisistäni ja esittelen onnistumisiani. Tylsäähän olisi, jos ainoastaan valittelisin. Nytkin kirjoitan tavallaan onnistumisista – olen nimittäin vuosien mittaan onnistunut tekemään koko joukon typeryyksiä. Ompelenpa palat väärin päin yhteen Yleisin tilkkutöihin liittyvä mokani on liittää kappaleet yhteen nurja oikeaa vasten. Se on joka kerta turhauttavaa! Luulisi, että vähitellen oppisin asian, mutta ei! Virhe toistuu kerta toisensa jälkeen. Voisin myös tehdä kokoomakatsauksen typerimmistä mokistani. Yleisin on ainakin se, että ompelen nurjan vasten oikeaa. Yleensä hyväksyn tilanteen enkä korjaa. Esimerkiksi ommellessani traktorinjälkikuvioblokkeja peittoon, jolle annoin nimeksi Massey-Ferguson. Välillä virhe on pakko korjata. Esimerkiksi jos saumanvarat muuten näkyisivät blokin oikealla puolella, kuten tässä postauksessa esittelen. Pitäisi mitata kaksi kertaa ja leikata kerran Toinen yleinen mokani on leikata vääränkokoisia palo

Muistin juuri, että esitin tässä yhteenvetopäivityksessäni tilkkuiluun liittyviä toiveita uuden vuoden 2017 kunniaksi. En varsinaisesti lupaillut mitään – vain toivoin. Nyt on enemmänkin kuin puolet vuodesta 2017 kulunut ( iik! ) ja on aika tutustua toiveiden tilanteeseen. Ykköstoiveenani oli hyveellisesti, että Tilkkuyhdistykseen liittyisi tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu. Tämän toiveen tilanne on tietenkin vielä avoin. Mielenkiintoinen toinen toiveeni oli käyttää enemmän ”pitkiä kankaitani” ja harvemmin minipieniä tilkkuja. No, viimeisimpään rusettiblokkityöhön otin esiin useita ”pitkiä kankaita” (ja päädyin tilanteeseen, jossa minulla on jäännöspaloja enemmän kuin koskaan). Voisin laskea samaan kategoriaan myös kaitalepakkaukset. Raaskin avata useamman kaitalepaketin, joista olen toteuttanut tilkkupeittoja. Batiikki- ja yksiväriskaitaletyö on vielä kesken, mutta siihen käytin kokonaista kaksi pakettia kaitaleita. (Kuvassa ylhäällä ja vasemmalla.) Katson s

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina. Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.   Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio. Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä! Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani! Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä. Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ v

Jos olet seurannut blogiani pidempään, saatat muistaa, että vuoden 2010 tienoilla tehtailin jatkuvalla syötöllä tilkkulaukkuja. Ompelin niitä melkein järjettömän määrän (mutta en ihan järjetöntä määrää, koskapa kolmea tai neljää lukuunottamatta kaikki löysivät ainakin jokseenkin vapaaehtoisen omistajan). Kirjoitin tilkkulaukusta ohjeenkin, jonka ensimmäistä osaa on käyty lukemassa yli 6000 kertaa. Osia 2 ja 3 on katsottu vain parituhatta kertaa. Ehkä sangat ja laukun viimeistely ovat niin helppoja juttuja, ettei niihin tarvitse ohjetta. Palasin menneisyyteen vain ajatuksen tasolla. Pidin ohjeessa valmistuvan tilkkulaukun itse, ja laukku elelee ihan nykyisyydessä. Kuva on vain muutaman päivän takaa ja siitä näkee, että tilkkulaukkuni on kestänyt noin seitsenvuotisen elämänsä hyvässä kuosissa: Laukkutehtailuni loppui aika pian tämän jälkeen. Johonkin se tilkkulaukkuinnostus vain hävisi. Onneksi tilkkutyöharrastukseni jatkuu. (Tosin perhe saattaa olla tästä hiukan eri mieltä – e

Vuosi 2016 on edennyt viimeiseen päiväänsä ja on jälleen aika tehdä tili kuluneesta vuodesta. Tilkkuvuoteni 2016 on ollut todella työteliäs, vaikka te blogini seuraajat olette ehkä eri mieltä. Luettelen laiskana ihmisenä nyt kaikenlaiset tilkkutyöni: Ompelin vuoden 2016 aikana 23 pussukkaa eli yhden enemmän kuin viime vuonna! Punatulkku-tilkkupussukka Hei, hirsimökki -pussukka Fiftari-pussukka tilkuista Eläinten vallankumous -pussukka Hempeät leidit -tilkkupussukka Kehrä-vetoketjupussukka Sininen aalto -tilkkupussukka Aaltoileva-tilkkupussukka Toivo-serkku-tilkkupussukka Onnellinen serkku -pussukka Iloinen serkku -pussukka Nupullaan-vetoketjupussukka Merenneito-tilkkupussukka Ystävänpäivä-tilkkupussukka Jekku-vetoketjupussukka Ruusunpuna-tilkkupussukka Afrikasta itään -pussukka Hymy-tilkkupussukka Vinkeä-vetoketjupussukka Loppiaisaatto-tilkkupussukka Piilossa-vetoketjupussukka Jipii-tilkkupussukka Kätevä-tilkkupussukka Kaksi tilkkulaukkua Aikamoinen-

Tilkunviilaajan blogin lisäksi teen kuvapainotteisia päivityksiä Tilkunviilaajan Instagram-tilille. Vaikka tyttäreni pitää kuvavalikoimaani tylsänä (koska siinä on pelkkiä tilkkutöiden kuvia), olen saanut jonkun verran seuraajia. Pystyinkin hyvällä omallatunnolla tutkiskelemaan vuoden 2016 aikaisia kuviani ja tuotin tällaisen ”Best Nine” –koosteen eräällä ilmaistyökalulla: Nämä ovat yhdeksän tykätyintä kuvaani tältä vuodelta. Ylin kuva vasemmalla oli tykätyin. (Tuo tilkkutyö ei ole vieläkään valmis!) Minua ihmetyttää, että kaksi yksinäisen tilkkublokin kuvaa nousivat näin suosituiksi! Lisäksi on vähän omituista, että keskeneräisen tilkkupussukan kuva on suositumpi kuin yksikään valmiin pussukan kuva! Lisäksi yllätyin alarivin keskimmäisestä kuvasta. Olin unohtanut koko kuvan! Olenko tuollaisenkin joskus näpännyt?!

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja on aika vilkaista taaksepäin ennen kuin tähyilee eteenpäin. Tilkunviilaajan vuoden 2015 kohokohdat kuvamosaiikkina näyttävät tältä: Kaksi tapahtumaa ansaitsevat päästä listalle, vaikkeivät liity tilkkutöihin lainkaan. Kiersin perheeni ja ystäväpariskunnan kanssa kesällä 2015 Etelä-Saksaa ja matka oli ikimuistoinen ja ihana! Ja joulukuun alussa Tytär sai ylioppilaslakin! Kaikki valmistamani tilkkupeitot pääsivät tietysti yhdeksän huippujutun joukkoon ja yhdeksäntenä oli vielä ShushImQuilting-blogin Liziltä saamani Tula Pink -tyynynpäällinen. Se edustaa Internetin ja sosiaalisen median tilkkuiluskenen hienoutta! Tilkkuvuoteni 2015 on ollut melko työteliäs, vaikka juuri nyt itsestä tuntuu laiskalta. Olen kuitenkin vuoden mittaan ommellut valmiiksi kolmisenkymmentä eri juttua eli melkein yhtä monta kuin viime vuonna, jota pidin ahkeruuden ilmentymänä. Ompelin vuoden aikana siis: - 23 pussukkaa tai nesessääriä - yhden esiliinan pyyheliina

Kuusi vuotta sitten en ollut kirjoittanut yhtään blogikirjoitusta: aloitin bloggaamisen vasta marraskuussa 2009. Vajaan vuoden päästä siitä olin vanha tekijä! Näihin aikoihin vuonna 2010 olin saanut Lauraksi ristimäni PC-laukun valmiiksi. Iloitsen siitä, että Kissa poseeraa hauskasti laukun valmistujaiskuvassa! Lokakuun alkupuolella 2011 viimeistelin pienempää tilkkulaukkua. Muistan vannoneeni ensimmäisen tukihuopakokeilun jälkeen, etten enää ikinä käyttäisi sitä laukkuihin, mutta kuinka kävi? Tuonkin laukun jäpäköitin tukihuovalla siitäkin huolimatta, että laukkujen viimeisteleminen oli tukalaa. Enpä olekaan pitkiin aikoihin tehnyt vetoketjulaukkua. Tukihuopaa on varastossa runsaasti! Pitäisikö repäistä ja tehdä pari PIENTÄ vetoketjullista käsilaukkua..? Vuoden 2012 lokakuun alkupäivinä värkkäilin vetoketjupussukkaa. Ilmeisesti olin jälleen inspiroitunut tilkuista, joita minulla sattui olemaan ompelupöydällä. Valmis pussukka sai nimen ”Syysherkkuja” . Oranssit ja pinkit ka

Ajattelen tänään, että voih, ihanat kesäkuukaudet ovat virallisesti takana ja edessä on monta kuukautta, ennen kuin päivät alkavat taas pidetä. Toisaalta sisätilaharrastukset tuntuvat sopivammilta, kun ulkona ei ole niin lämmin eikä aurinko paista. Kesä- ja heinäkuussa oli tietysti myös sellaista keliä. Ajattelen myös, että haluaisin aloittaa taas uuden tilkkupeiton ja tällä kertaa kokeilla Delectable Mountains –mallia Bonnie Hunterin mukaan. Muistan, että sama tai ainakin samantapainen malli oli suosikkini jossain tilkkukirjassa, jota luin yli kymmenen vuotta sitten. Olisin kovasti halunnut tehdä sellaisen, mutta ohje vaati liikaa kangasta ja epäilin myös, riittäisikö kärsivällisyyteni. Olen kokeillut pikatekniikan toimivuutta minikoossa. Taidan olla valmis tekemään isompia blokkeja värikkäistä kankaista! Seuraavaksi ajatuksia elokuun viimeisiltä päiviltä blogivuosieni varrelta - Viisi vuotta sitten tehtailin kivoja tilkkulaukkuja ja elokuun lopussa vuonna 2010 oli va

Viime vuonna en tehnyt uudenvuodenlupauksia, vaan esitin kolme toivetta ja yhden bonustoiveen. Käsittelin viime blogipostauksessa toiveitteni toteutumisen tilanteen ja nyt katsahdan bonustoiveeseeni. ”Bonustoiveena on saada ainakin yksi nyt keskeneräinen työ valmiiksi”. Tuolloin listasin viisi keskeneräistä työtä: Tilkkupeitto taaperolle. Valmis! Peitto sai nimen ”Täplikästä menoa,” mutta valitettavasti taapero ei ole vielä saanut peittoaan. Olen tällä tavalla tosi saamaton. Jalokivien lailla hohtava tilkkupinta. Kesken. Keräsin blokit muovikassiin ja odotan erityistä urheaa mielialaa rohjetakseni miettiä, miten saan työn kunnialla päätökseen. Palapelipeitto. Kesken. Tilkkupinta on muutamaa applikointia vailla valmis ja on ollut siinä kuosissa jo tovin. Kaitaleesta virkattu matto. Kesken, mutta hivenen pidemmällä kuin viime vuoden lopussa. Hiljaa hyvää tulee, tai näin vakuuttelen itselleni. Traktorinjälkipeitto. Valmis! Tilkkupeitto sai nimen ”Massey-Ferguson,” ja se on o

Viime vuoden lopuksi esitin uudenvuodenlupausten sijaan kolme toivetta ja yhden bonustoiveen. Miten toiveeni ovat toteutuneet? Vuodesta on puolet jäljellä, joten nyt on hyvä hetki tarkistaa tilanne ja mahdollisesti korjata kurssia. ”Toivon pääseväni käymään isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla”. Haaveilin lähteväni ehkä Soilen kanssa Birminghamin tilkkutapahtumaan, mutta tämä suunnitelma ei näyttäisi toteutuvan. Mieskin ehdotteli itseään matkaseuraksi Birminghamiin ( !!! ). Olen vielä kahden vaiheilla. Todennäköistä on, että jätän toiveeni toteutumaan myöhemmin ja lasken isoksi tilkkutapahtumaksi Syyringin huhtikuisen kevätretken Tallinnaan. Sielläkin sai menestyksekkäästi tutustua kangastarjontaan (Karnaluksissa) JA koko joukkoon hienoja tilkkutöitä (Marja Matiisenin taiteilijakodissa). ”Haluaisin osallistua samanlaisiin hauskoihin ryhmämyyjäisiin kuin Töölön Tilkkupajan joulu oli”. Soile ja minä pidimme toukokuun Siivouspäivänä Pop-up-storea Tilkkupajassa. Meillä oli tok

Näihin aikoihin toukokuussa 2010 esittelin juuri valmistunutta sinistä tilkkukukkakassia. Olin innostunut ompelemaan aika pieniä tilkkupaloja pinnoiksi, joista leikkasin tilkkukukkiin terälehdet. Sitten applikoin terälehdet kankaalle ja lisäsin varren. Tikkasin koristeeksi kiehkuroita käsin ompelemalla ja tein näistä laukun tai tyynyn. Silloin en vielä antanut kaikille töilleni nimeä. Tämäkin kassi tunnetaan nimellä "Sininen tilkkukukkakassi". Minulla oli tuolloin myös tapana pihistellä parhaat kuvat postauksen loppuun. Päättelin, että lukijat varmemmin katsoisivat koko postauksen, jos näyttäisin ensin vain jotain ja jännitys tiivistyisi postauksen loppua kohti. Nyttemmin olen tajunnut, että näyttävin kuva kannattaa esitellä ensimmäisenä. Suurin osa blogilistoista näyttää juuri tuon ensimmäisen kuvan thumbnail-koossa ja sen pitäisi houkutella klikkaamaan. Neljä vuotta sitten toukokuussa leikittelin värikkäillä tilkuilla ja aloittelin tilkkupintaa, jonka pian valm

Viisi vuotta sitten onnistuin kirjoittamaan helmikuussa vain seitsemän blogikirjoitusta. 25. päivän tienoilta lähin postaukseni oli maaliskuun ensimmäiseltä, ja myös mainitsen kirjoituksessani, että olen tuolloin elänyt bloggaamisen kannalta katastrofaalista aikaa. Kokosin yhä tilkkuseinävaatetta, jota tarjosin lopulta FinnQuiltille kansainväliseen näyttelyyn lähetettäväksi. Esittelin samassa postauksessani myös paria kangasostosta. Tukholmasta ostamastani kankaasta en osannut sanoa, oliko se hieno vai ruma. Päättäkää itse! Ja "jakkukangas" odottaa edelleen jakkuuntumista. Mahtaako kangasta enää edes olla tarpeeksi, sillä taivuin ompelemaan siitä hameen (jonka vuori on hivenen liian pitkä ja odottaa edelleen lyhentämistä, jotta hametta voisi käyttää). Vuonna 2011 en varmaan ollut saanut oikein mitään valmiiksi helmikuun lopulla. Näihin aikoihin esittelin matkustavaa Tilkkupantteri-vetoketjupussukkaa ja tätä edellinen postaukseni oli 20. päivältä. (Tuon kirjoi

Viisi vuotta sitten rakentelin tilkkutyötä Finn Quiltin kilpailuun, jonka teemana oli violetti. Tapojeni vastaisesti lähdin toteuttamaan esittävää kuvaa, nimittäin orvokin. Lähetin lopulta kaksikin työtä kilpailuun - "Näen violettia" ja "Sekaisin lilasta" , mutta ne eivät sijoittuneet. Sen sijaan ne sijoittuivat ystäviemme kesämökin seinälle. Neljä vuotta sitten esittelin valmista Paluu 70-luvulle –vetoketjupussukkaa. Olin lähdössä Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailtaan, minne vein näyttelyyn tarjolle kaksi tilkkutyötä. Liskokuvioinen PC-laukku oli vielä vaiheessa. Näihin aikoihin vuonna 2012 suunnittelin oikaisevani  Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkauksissa. Juuri tuona päivänä tikkaaminen ei tosin edistynyt – katso blogikirjoituksestani , miksei. Esittelen kirjoituksessa myös siistittyä kirjahyllyn päällistä. Harvinainen tilanne! Kaksi vuotta sitten tein ensimmäisen blokin tilkkupeittoon, joka sai lopulta nimen Tähtipölyä. Toteutin tähtik

Tänä samaisena päivänä viisi vuotta sitten tunnustin aloittaneeni uuden projektin (tilkkupussukka, mikäs muukaan), vaikka muitakin töitä oli vaiheessa. En siis ole kehittynyt lainkaan noista ajoista.  Voi ei! Neljä vuotta sitten kirjoittamani blogipostaus toi taas mieleeni epäonnistuneen tilkkulaukun. Kerron tässä postauksessa väkertäväni laukkua parastaikaa. Siitä ei tullut niin yhtään minkäänlaista! Ihan tyhmä! Kas, näihin aikoihin vuonna 2012 ompelin myös lapsekasta peittoa. Vauvanpeiton kokoinen tilkkutyö oli tekeillä Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Lapsettaa” –näyttelyyn. Pehmeää ja possunpunaa -tilkkupeitto oli näytteillä samana vuonna myös FinnQuiltin kansallisessa tilkkutyönäyttelyssä. Kaksi vuotta sitten minulla oli kiire. Olin päättänyt tehdä tilkkupeiton lahjaksi kahdelle vanhalle ystävälleni, joten valitsin joutuisasti valmistuvan mallin. Silti jouduin työskentelemään tosi uutterasti, että peitto valmistui ajoissa. Vanhat ystävät –tilkkupeitto näytti valmiin