Tekstit

Näytetään tunnisteella kankaat merkityt tekstit.

leikkuulattialla juuri nyt.

Kuva
En muista, olenko jo kuvaillut tilkkutyöprosessejani, mutta jaan silti pari sanaa niistä. Koska ompelen kaikki tilkkupeittoni scrap-tyyppisesti – lukuisasta määrästä erilaisia kankaita – niin leikkaan palat vähitellen. Leikkelen ensin osat muutamaan blokkiin; sitten saatan leikata vähän enemmän, jotta ompeluosuus kestää hieman pidempään. Loppuvaiheessa voin vielä tehdä hiukan tarkemmat laskelmat ja leikata tismalleen tarvittavan määrän paloja. En edes muista, olisinko koskaan leikannut KAIKKIA tilkkupeittoon tulevia paloja kerralla, mutta nyt tein parhaani, että leikkaisin. Minulla on nimittäin edessäni tarkka ohje! Sekin on lähes ennenkuulumatonta. Löysin internetin ihmeellisistä syövereistä (ja Instagramin avulla) mallin nimeltä ”Plaid-ish,” jonka on tehnyt @kitchentablequilting. Ohje on ladattavissa hänen digikaupastaan pdf-muodossa ja se on ilmainen. Kun ohjeen löytää, voi siis turvallisin mielin klikata ”Add to Cart” ja ”mene maksamaan,” koska veloitus on nolla. Ohjees

idyllinen alue.

Kuva
Ostin keväämmällä Tula Pinkin Pinkerville-kangaspaketin, jonka sisältä löytyi suurikuvioista yksisarviskangasta, kolmea eri väriä. Yksisarvisten pilkkominen tuntui ikävältä, joten mittailin kuvion koon ja etsin sen jälkeen samankokoista blokkimallia. En löytänyt sellaista, josta olisin pitänyt, joten keksin blokkimallin itse. Kirjoitin blokista ohjeenkin. Koska en leikkaa hirsimökkiblokkiin tarkan mittaisia ”hirsiä,” blokkiohjeessa antamani mitat ovat tyyppiä ”suunnilleen”. Ommellessa pitää olla valmis trimmaamaan joka hirren jälkeen. Kvilttaaja ehdotti blokilleni nimeä Käpylä. Nimi tuntui heti sopivalta ja entistä sopivammalta se vaikuttaa nyt, kun katson valmista tilkkupintaa. Siinä voisi olla jonkin käpylämäisen, idyllisen asuinalueen ruutukaava. Hain työni eilen kotiin Töölön Tilkkupajasta, missä se oli tikattavana. Tällä kertaa ostin tikkauksen lisäksi paitsi vanun, myös takakankaan. Vältyin takakankaan ompelu-urakalta. Valitsimme Soilen kanssa työhön ruudullise

tähtiä, tähtiä.

Kuva
Tänään jaan monta kuvaa tähtikuvioisen tilkkupeiton rakennusvaiheista. Kyseessä on siis ”wonky stars” -tilkkutyö, jonka aloitin jo viime vuoden toukokuussa. Projekti jäi jonkun toisen jalkoihin, mutta nyttemmin olen puurtanut tähden toisensa jälkeen, ja koossa on aika monta blokkia. Ostin projektiani varten tummaa, mustikansinistä batiikkikangasta Töölön Tilkkupajasta. Huomasin melko pian, että taustakangasta kuluu paljon, ja hankin täydennykseksi toistakin tummansinistä kangasta, sitäkin Töölön Tilkkupajasta. On hauska, ettei tausta ole yhtä ja samaa kangasta, vaan että siinä on sävyeroja. Projektin aikana olen asetellut uusimmat blokit lattialle ryhmiksi. Värikkäitä tähtiä on kiva katsella. Kuvassa näkyy myös pino, josta on tulossa seuraava tähti. Tein aluksi melkein samankokoisia blokkeja, aika isoja. Sitten huomasin, että tähtiä kannattaa olla eri kokoisia. Kuvassa olen ommellut tai asetellut tähtiä isommiksi kokonaisuuksiksi siinä uskossa, että saisin syntymään p

tosi värikäs tilkkupinta!

Kuva
Askartelin sinnikkäästi two-by-four-blokkien parissa, kunnes niitä oli riittävä määrä kunnollisen kokoiseen tilkkupeittoon. Sommittelin blokeista pinnan puolihuolimattomasti: aloitin tummemman oloisista ja siirryin hiljalleen vaaleampiin ja vaaleampiin, kunnes kaikki blokit oli käytetty. Sommittelulattiani ei ole suurensuuri ja se toimii myös makuuhuoneen lattiana, joten sommitelmia ei voi kovin kauan pitää keskeneräisinä. Virittelisin teoksiani ehkä kauankin, mutta käytäntö sanelee työlle ripeämmän tahdin. Käytin tilkkupintaan yhden jelly roll -kaitalerullan Valori Wellsin kankaita. Täydensin itse leikkaamillani kaitaleilla, joita oli yhteensä suunnilleen saman verran. Ellei kaitaleiden pituus ihan riittänyt, saatoin jatkaa niitä melkein saman värisillä. Tällaisessa pinnassa eivät pienet värivaihtelut näy. Kaitalerullan kankaat olivat superkauniit ja innostavat! Kauniiden joukkoon raaskin leikata kaitaleita myös omista, kaikkein kauneimmista kuoseistani. Jäännöspal

kaksi kertaa neljä.

Kuva
Uusin projektini olkoon vinkkinä aloittelevalle tilkkuilijalle tai kaitalepakettiin sopivan blokkimallin etsijälle! Film in the Fridge -blogin “Two by Four” -blokkiohje on erinomainen! Tekijä on virittänyt alkuperäisen ohjeen Fat Quarter -palan koon mukaan, mutta se toimii hyvin myös valmiskaitaleilla. Minä käytin Valori Wellsin ”Marmalade” -kaitalepakkausta (”Jelly Roll”), jonka kaitaleet ovat 2,5 tuuman levyisiä. Blokin mittasuhteet ovat edelleen hyvät, eikä ylimääräistä haaskuupalaa synny juuri lainkaan. Blokkiin voi siis hyödyntää valmiita kaitaleita, ja 40 kaitaleen pakkauksesta voi ommella 40 blokkia. Kahdesta kaitalepakkauksesta saa jo reilun kokoisen tilkkupeiton, eikä silloin tarvitse itse leikata kaitaleita lainkaan! Käytin valmiskaitalepakkauksen lisäksi itse leikkaamiani kaitaleita, jotka eivät kaikki olleet ihanteellisen mittaisia. Paikkailin puutteita eri kankailla: Ylemmissä blokeissa on jatkopalat, ja alemmissa blokeissa on kolmea tai neljää eri kangasta eik

kokeiluja.

Kuva
Olen päällystänyt keittiön tuolit jo kahteen kertaan, ja nyt koitti kolmannen kerroksen aika, sillä edelliset päälliset olivat paikoitellen puhki. Päätin valita kankaan Eurokankaan valikoimasta, sillä en halunnut tutkia tilauskangastilkkuja ja sitten odottaa tuotetta ties miten pitkään. Canvas-kankaissa kivat kuviot olivat joko liian samanlaisia kuin edelliset, epäsopivan värisiä tai kuvioiltaan sellaisia, etten haluaisi istua niiden päälle. Marimekon pakkakankailta löytyi sopivan oloinen, jota ostin kokeeksi kahteen tuoliin. On niin vaikea kuvitella, miltä kangas näyttää istuimena! No, ei tarvitse kuvitella, vaan voi katsoa. Tällaiselta näyttää Siirtolapuutarha-kankaan jättikuosi istuimena: Jaoin kuvan myös Instagram-tililläni ja sain siihen melkein ennätysmäärän kommentteja. Ilmeisesti onnistuin valitsemaan kuosin niin, että päällystystyöni näyttää paremmalta kuin se onkaan! Päälliset kelpasivat hyvin myös Miehelle. Hän totesi jopa, että tuolille on helppo tähdätä ahteri,

yksisarvisia ja Käpylä-blokkeja.

Kuva
Valmistin Käpylä-tilkkublokeista ja muutamasta yksisarvisia esittävistä kangasneliöistä tilkkupinnan, joka tuo mieleeni Käpylän puutalojen ikkunapuitteet. Tilkkutöitä tehdessäni minulla on periaatteena käyttää sitä, mitä minulla on, ja kahdella tavalla. 1 – Pyrin ompelemaan kaiken niistä kankaista, joita minulla on. 2 – Sommittelen tilkkupinnat juuri niistä blokeista, jotka olen ommellut. Ykköskohta osoittautui hieman haastavaksi tässä projektissa. Yleensä ei ole väliä, vaikka joku kangas loppuisi kesken, koska käytän paljon erilaisia kankaita. Nyt kuitenkin jouduin ompelemaan joka väliin valkoisia kaitaleita, ja valkoiset kankaani hupenivat tyystin. En siis voinut ommella tilkkupinnalle valkoisia kehyksiä, vaan jouduin tyytymään vaaleanharmaisiin. En ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta en rupea korjaamaankaan. Käytin sitä, mitä minulla oli! Kehitin Käpylä-tilkkublokin nimenomaan kaveriksi Tula Pinkin Pinkerville-sarjan yksisarviskankaan isoille kuvioille. B

rakennan taustakappaletta.

Kuva
Kaapissa on taiteltuna pari tilkkupintaa, joista ajattelin vielä valmistaa tilkkupeitot. Niiltä vain puuttuu taustakappaleet! Yksi taitoksilla olevista on tämä Scrap Crazy -mallineella tekemistäni blokeista ompelemani tilkkupinta, josta taisin näyttää jo talvella otettuja kuvia. Kuvissa blokkien syvät värit eivät tulleet näkyviin, mutta kevätaurinko herätti tilkkupintani eloon! Ompelin tilkkublokit kauniista, syvän värisistä ja YKSIvärisistä kankaista, joita ostin kokonaisen pinon jo Imatran tilkkupäiviltä. Niiden lisäksi käytin Valori Wellsin suunittelemia kuviokuoseja, joita ostin pinon vasta viime syyskuussa. Yhtä pinoa siis hillosin, toisen sain avatuksi melkein saman tien. Käytin blokkeihin myös joitain jäännöstilkkujani (scraps), mutta en kovin monta. Minun tilkkuni ovat nimittäin aika pieniä, kuten tästä blogikirjoituksestanikin voi todeta. Takaisin taustakappaleaiheeseen. Olen ostanut muutamaakin kangasta varastoon sen verran, että saisin niistä taustakappaleet l

irrallisia huomioita.

Kuva
Tartuin vihdoin toimeen ja rupesin ompelemaan takakappaletta Boy’s Nonsense -blokeista kokoamalleni tilkkupinnalle. Jostain syystä olin ommellut enemmän blokkeja kuin päätin käyttää varsinaiseen pintaan, joten ensimmäiseksi ompelin muutaman blokin yhteen ja kehystin ne. Takakappale on tästä kyllä edistynyt, mutta siitä ei ole muita kuvia. Kävin tuhannennen kerran läpi jäännöspalavarastojani ja jaottelin palat muutamaan kategoriaan, joista yksi oli ”vähintään 4 cm leveä,” koska olin leikkaamassa 4 cm x 4 cm paloja pieniin neliöihini. Niin pieniä ovat minun jäännöspalani, että tuota pienempiäkin löytyi vaikka millä mitalla. Otin mittavan minitilkkupinon ja rupesin ompelemaan paloja yhteen. Täydensin näin syntyneitä tilkkusilppupintoja vähän isommilla tilkuilla, ja niin minulla oli taas parin, kolmen tilkkupussukan aihiot aika pitkällä. Muut tilkkuilijat varmaan luokittelevat minun jäännöspalojeni tyyppiset tilkut roskiksi, ja myönnän: olisi normaalimpaa kerätä hieman isomp

idea isokuvioisille kankaille.

Kuva
Kuten jo aikaisemmin kerroin, kohdalleni mätkähti onnea niin paljon, että saatoin ostaa pinon Tula Pinkin suunnittelemia Pinkerville-sarjan kangasfättäreitä. Sarjan erityisin ja ehkä hienoin kuosi esittää yksisarvisia, ja pinossa oli kolmea eri sävyistä kangasta sitä kuosia. Ongelma – Yksisarvinen on painettu kankaaseen isona, joten tavanomaiset tilkkublokkimallit pilkkoisivat sen pahasti. Mikä neuvoksi? Edes ”Neliö ja sen varjo” -blokin isoin neliö ei ollut tarpeeksi iso. Ratkaisu – En edes yrittänyt sovittaa yksisarvista tilkkublokin osaksi, vaan päätin leikata kankaasta neliön, jota kohtelisin kuin se olisi oma tilkkublokkinsa. Tilkkupinnasta suurin osa olisi blokkeja, mutta siellä täällä olisi blokin sijaan pelkkä kangasneliö. Suunnilleen näin: Paitsi ettei yksisarvisneliöitä ole kuin muutama. Niitä ei riitä aivan joka toiseksi tilkkupintaan. Ne täytyy asetella pintaan harvakseltaan, vähän tähän tapaan: Toisaalta yksisarvisneliöitä tosiaankin on, eli tilkkupinta ei

pieniä neliöitä.

Kuva
Kerroin helmikuussa, että ystävällinen ja antelias Instagram-kontaktini Sigrid lähetti minulle karkkilaatikollisen pieniä neliötilkkuja. Tutkin niitä lähemmin ja huomasin, että suurin osa oli maanläheisiä värejä. Aika vierasta maailmaa minulle, mutta päätin silti astua mukavuusalueeni ulkopuolelle. Jouduin kauan miettimään, mitä tekisin hänen tilkuistaan. Ne olivat noin 5 cm x 5 cm tai noin kahden tuuman neliöitä – en ole aivan varma, kumpia. Käytän omaan pikkuneliöprojektiini 4 cm x 4 cm neliöitä, joten joutuisin trimmaamaan hänen neliöitään aika paljon. Siksi halusin löytää projektin, johon voisin käyttää juuri tuon kokoisia tilkkuja. Lopulta löysin idean – ompelisin neljän neliön blokkeja, joiden kahteen kulmaan lisäisin pienen värikolmion: Sain tämän idean Kaffe Fassettin Moody Blues -mallista. Hän on käyttänyt aika tavalla isompia neliöitä, mutta toisaalta kirjan ohje oli luvattoman monimutkainen! Onkohan tekijä todella toteuttanut blokit niin työläästi?! Järjestel

kangas- ja muutakin onnea.

Kuva
On onni, että minulla on a) kivoja työkavereita ja b) sopiva harrastus. Kiva työkaverini Päivi oli lomamatkalla, mutta hän muisti minut ja tilkkuharrastukseni nähdessään hauskat kangasnyytit. Sain siis tuliaisia! Kiitos, Päivi! Söpöt kankaat! Olen hiljattain onnekkaasti saanut toisenkin lahjoituksen – Instagram-kaverini Sigrid lähetti minulle laatikollisen 5 cm x 5 cm kangasneliöitä, joista ompelin äskettäin kivan 16-patch-blokin: Mielessäni on malli, jossa on näitä 16-patch-blokkeja sopivasti tumma-vaaleilla kolmio-neliöillä ryyditettynä. Minulla ei tietenkään ole siihen kaavaa, joten joudun tekemään omia laskelmia ja kokeiluja. Voi kestää hetken! Onnekasta on myös, että minulla on hyvä suhde Töölön Tilkkupajaan, missä Soile paitsi tikkaa tilkkupeitoistani kauniit, myös tilaa upeita kankaita myyntiin. Ostin viikolla esimerkiksi tämän Tula Pinkin Pinkerville-nyytin. Onnenpotku, että juuri minä ehdin lunastaa paketin! Tällä kertaa en hillonnut ihanaa pinoa vuosiksi ka