Tilkunviilaaja

Olen melko säästeliäs, mutta seuraavissa asioissa minulla EI  vallitse niukkuus: Tilkkukangasnyyteissä Jäännöspaloissa Väreissä Kuvioissa. Tilkkukankaita on jotenkin karttunut sekä kaappeihin että hyllyille, ja täytyy ehkä tunnustaa, että yli oman tarpeen. En silti malttaisi luopua yhdestäkään nyytistä! Ne ovat söpöjä, pino niitä on vielä söpömpi ja jos katse pystyy osumaan useampaan pinoon, söpöys on suorastaan yletöntä. Esimerkiksi säilytyskaappini ( näkyy tässä "älytöntäkö" -kirjoituksessani ) on sisällöltään tosi söpö. Mitä enemmän kankaita käyttää, sitä enemmän on jäännöspaloja. Luonnonlaki! Ja vaikka kuinka  ompelisi hiki hatussa jäännöspaloista tilkkupintaa,  niitä ei pysty ompelemaan niin nopeasti, etteivät jäännöspalalaarit maagisesti täyttyisi entistä täydemmiksi. Toinen luonnonlaki! Onneksi pidän jäännöspaloista! Silti pystyn joskus myös luopumaan niistä – en kuitenkaan niin isoista määristä kerrallaan, että se näkyisi palalaareissani mitenkään. Ole

Välillä sana, joka suorastaan kuuluu ompelijan termistöön. Kuka lie keksinyt tällaisen sanan?! Mies esittää silloin tällöin, että on perillä ompelemisesta ja kankaista, ja käyttää luontevasti hulpio-sanaa virkkeessä. Se on suunnilleen ainoa hänen tuntemansa erikoistermi – tosin eihän tilkkutyöharrastuksessa kovin monta erikoistermiä tarvita. Olisi hienoa, jos voisin esitellä hulpioista ompelemani työn, mutta turha toivo! Leikkaan kyllä hulpiot pois (nykyään) enkä (enää) käytä hulpioreunaisia tilkkuja, mutta leikkaan ne niin naftisti, ettei niistä syntyisi mitään kunnollista. Olen kyllä kirjoittanut hulpioihin perustuvan jutun Tilkkulehteen. Löysin vuonna 2010 tai 2011  Mrs Moenin blogista vinkin, miten hulpioihin painettuja väripyörylöitä voi käyttää tilkkutyön värityksen inspiraationa. Valitettavasti vinkkiä ei löydy enää, mutta ideasta saa kyllä kiinni kirjoituksestani "jojojen innoittama tilkkulaukku - ideantyngästä tikkaukseen". Käytin kikkaa valitessani kanka

Pääsin aikamoisen tauon jälkeen taas leikkuualustan ja ompelukoneen ääreen ja teinkin heti muutaman uuden Boy’s Nonsense –blokin. Nyt taisin saada tummuusasteen jotenkin järjestykseen. Odotan, että valmiiseen tilkkupintaan muodostuu ainakin sinne tänne jotain rytmikästä kuviota. Valmiiseen tilkkupintaan on kyllä vielä pitkä aika! Blokit eivät ole kuin 6,5 tuumaa kanttiinsa, ja totta kai tästä tulee kunnon kokoinen tilkkupeitto. Muutaman blokin saan vielä ommella ennen kuin täytyy taas keksiä uusi projekti. Luonnollisesti käsi kävi välillä tilkkupinoissa, joista löytyi tosi pieniä paloja. Ompelin niitä yhteen esimerkiksi harmaiden kaitaleiden kanssa ja kohta minulla oli tällaisen näköisiä yhdistelmiä: Lopulliset tilkkupinnat saivat sekaan vähän muitakin värejä, mutta aika hillityt näistä tilkkupinnoista tuli. Ehkä nämä sopisivat myös miehekkäämpään tai karumpaan makuun? Aina voi toivoa. Valitsin tikkaukseksikin melko eleettömän, mutta silti kiinnostavan spiraaliompeleen.

Tilkkutöiden lisäksi teen tilkkuyhdistystöitä, ja viime viikonloppuna työt veivät minut Ouluun Tilkkuyhdistyksen hallituksen kokoukseen. Onneksi lentoliput olivat niin edullisia, että matka kannatti tehdä lentäen. Kokoukseen meni silti koko päivä aamuvarhaisesta iltamyöhään, mutta tälläkin kertaa tilkkuyhdistystyöstä sai paitsi tehtäviä suoritettaviksi ennen ensi kokousta, myös muutaman aineettoman työsuhde-edun. Luettelen ne tässä, sillä toivon yhdistyksen jäsenten kiinnostuvan hallitustyöstä. Tulevassa vuosikokouksessa 2019 on jälleen erovuorossa olevia hallituksen jäseniä, joiden tilalle voisi valita ihan uusiakin kasvoja! Ensimmäinen etu oli se, että sain todella hyvällä omallatunnolla keskittyä tilkkutyöhön liittyviin asioihin yhden kokonaisen päivän. En itse asiassa paljon muuta ehtinyt ajatellakaan! Asialista vaihtelee, mutta tälläkin kertaa käsiteltiin näyttelyitä, tapahtumia, kilpailuja, erilaisia haastetöitä ja tietenkin Tilkkulehteä. Toinen etu oli, että näihin tilk

Koska sain juuri valmiiksi kaksi tilkkupeittoa – Reilua peliä –peiton ja Herkkupalat-tilkkupeiton – mieleni teki välillä ommella jotain ajattelematta mitään. Ensimmäiseksi löysin erinomaisen työn tehtäväksi! Avasin vihdoinkin ihanan kangaspinon, jonka ostin Imatran tilkkupäiviltä maaliskuussa 2014! Kuvassa pino odottaa vielä avaamistaan. Voitte ehkä kuvitella, että rusettinauha oli ehtinyt painaa melkoiset rypyt osaan kankaista! Siksakkasin joka palan reunat (tai kolme reunaa, koska yksi reunoista on aina hulpio) ja käytin pesukoneessa. Nyt minulla on sama pino kankaita, mutta esipestynä ja ilman rusettia. Enää tarvitsen projekti-idean näille! Sepä vaatiikin ajattelemista, joten jouduin siirtymään seuraavaan ajatustyöttömään tehtävään. Totta kai otin esiin jäännöspalasäilyttimeni! Noukin sieltä kaikkein pienimmät palat ja ompelin niistä useita eri kokoisia tilkkupintoja. Yksi neliö näytti oikein hyvältä ja ompelin sille mustat kehykset. Kehystäminen yleensä korostaa silppu

Koska tilkkutyöni ovat aina scrappy-tyyppisiä, en juuri vaivaudu laskemaan kankaiden menekkiä etukäteen. Uusimman työni alussa olisi kannattanut. Minulla oli kyllä paljon valkoista, mutta valitsemaani harmaata oli pienempi pätkä. Optimistisesti ajattelin sen riittävän, mutta olin väärässä. Harmaani vajui ja vajui, enkä ollut saanut valmiiksi kuin vaivaiset neljäkymmentä blokkia. Tähtään seitsemäänkymmeneen, joten minun oli pakko kehittää suunnitelma B. Kuinka sattuikaan, sain x-plus-blokeista ompelemani tilkkupeiton juuri takaisin Soilen tikkauspalvelusta, ja taustakappaleen ylijäämäpalat olivat tietenkin mukana. Siinä oli aika samanlaista harmaata, joten ompelin kaksi blokkia kokeeksi.  Tässä kuvassa ne ovat yhdessä alkuperäisten kaitaleiden kanssa: Hyvin samaa tummuusastetta kuin alkuperäinen harmaa, vaikkakin hieman eri sävyä. Mutta eipä tätä toistakaan harmaata ollut tarpeeksi. Piti löytää kolmatta ja ehkä vielä neljättäkin harmaata, ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin lä

Viivyin kesälomamatkallamme muutaman päivän Bathissa Englannin Cotswoldissa. Nähtävyyksien ja muun nähtävän lisäksi pääsin tutustumaan myös paikalliseen tilkkukangaskauppaan, Country Threadsiin. Myymälä näytti kadulta katsottuna pieneltä, mutta se oli iso sisältä! Hyllymetreittäin toinen toistaan kivampia kangaspakkoja! Lastenpeittoihin sopivat kankaat olivat omilla hyllyillään. Ja minkä ihanan lupauksen löysinkään lastenkangashyllystä! "We are happy to cut fat quarters from bolts". Saatoin ostaa fättärin useampaa kangasta kuin jos olisin ostanut puolen jaardin kokoleveitä paloja. Mies ja Tytär olivat mukana, joten en voinut viettää kaupassa kuin minimiajan. Hillitsin itseni melko hyvin ja ostin vain yhdeksän fättäriä ja riikinkukkomaisesti väreilevää kangasta sen puoli jaardia. Turkoosi-sininen, riikinkukkomainen kangas oli jännä. Katseeni osui siihen oitis, ja Tytär huomasi sen myös oma-aloitteisesti. Ilmiselvästi sitä oli saatava! Menin hakemaa

Valmistin aiemmin tänä vuonna Tyttärelle (mielestäni  kekseliäästi) ekovanulappuja synttärilahjaksi. Hän sai myös säilytyspussukan, johon käytin hänen itsensä minulle valitsemaa Tom of Finland –kuosia. Sana oli kiirinyt hänen verkostossaan, ja minulta kysyttiinkin, tekisinkö ekovanulappuja lisää - toiselle käyttäjälle. No, sekä pyjamaflanellia että vanhaa froteepyyhettä oli vielä, joten tekaisin äkkiä 18 kpl vanulappua, joissa on karheampi ja pehmeämpi puoli. Kuvassa vain osa vanulapuista. Niistä tuli sopivan epämääräisen vaaleita, jotta ne näyttävät ekologisilta, eikä niin haittaa, vaikkei jokainen meikin hiven niistä puhdistuisikaan. Piti oikein pinnistellä, jotta muistin, miten näitä viimeksi valmistin. Siis seuraavasti: - Piirsin ympyrämäisen paperimallin käyttäen voidepurkkia sapluunana - Asettelin sopivan kokoiset frotee- ja flanellineliöt päällekkäin ja neulasin paperimallin siihen keskelle. - Ompelin paperimallin ympäri suoran ompeleen. - Irrotin paperipallin ja leikk

Valmiin ”Enemmän on enemmän” –tilkkupeiton lisäksi minulla on melkein valmiina kaksi muuta. Ruskea-pinkkiä, vipperäkuvioista tilkkupintaa esittelinkin jo tässä kirjoituksessa, mutta tässä on nyt yksityiskohta kolmannesta tikatusta: Ompelin tilkkupinnan kivasta batiikkikaitalepakkauksesta, johon lisäsin omia neutraaleita kankaitani. Tilkkupinnan valmistumisen kalkkiviivoilla jouduin vielä vaihtamaan yhden blokin paikan, sillä se osui silmääni liian tummana. Tyytyväisenä havaitsin jälleen, että paikanvaihto kannatti. Rastikuvioinen peittoni on mallia harvinainen, sillä löysin sille sopivan taustakappalekankaan. Siis yhden kankaan! Ostin aikanaan Karnaluksista tätä kivaa, Martha Negleyn suunnittelemaa saniaiskangasta, ja nyt löytyi sille oikein hyvin sopiva projekti. Kaksi tilkkupeittoa pitäisi siis tehdä valmiiksi asti, mutta sen sijaan teen jotain ihan muuta. Leikkaan Tula Pinkin kankaista neliöitä ja ompelen niitä tilkkublokeiksi. Eivätkö nämä näytäkin tosi herkullis

Jipii, sain reilu viikko sitten ihania syntymäpäivälahjoja! Esimerkiksi superkauniin huivin, josta ei ole kuvaa, ja kolme Marimekon kangasta, joista sen sijaan on: Mies oli ostanut palat minulle Marimekon myymälästä, jossa ei tunnistettu termiä ”fat quarter,” eikä niin muodoin osattu myydä sellaista palaa. No, sain enemmän! Sitten toinen kangas, jonka ostin itse. Kangas oli yksi lukuisista Tula Pink –kuoseista fat quarter –nipussa. Katselin kuvioita ja mieleen tuli 1970-luku, jolloin väritin mielelläni tusseilla. Taisin yhtenä jouluna saada sekä 24 värin pakkauksen että vielä laajemman valikoiman, ja tällaisia värejä niissä oli. Lisäksi minulta jäi nimenomaan tästä kuosista huomaamatta, että siinä on kuvioina pöllöjä. Huomasin sen vasta kun otin kuvan!

Olen pitänyt näille Tula Pinkin ihanasta fättäripinosta aloittamilleni blokeille työnimeä ”varjostetut neliöblokit”. Tula Pinkin kankaiden lisäksi kaikki muutkin kirkkaat kuviokankaani ovat päässeet mukaan, ja osa ei niin kirkkaista kuviokankaistakin. Tässä asetelmassa tykkään siitä, että yläkulma näyttää selvästi valoisammalta kuin alakulma. Seuraavaan asetelmaan löysin muutaman kankaan, jotka luulin käyttäneeni jo kokonaan – eli nuo gerberakankaat. Mahdoinkohan ostaa ne 10 vuotta sitten vai vielä pidempäänköhän ne ovat olleet varastossani? Kaikki kuviot ja värit sopivat keskenään, kuten kuvasta näkyy: Tässä viiden blokin koosteessa on yksi Tula Pink –kangas, ja sekin on varastostani. Sain sen joululahjaksi uusiseelantilaiselta internet-ystävältäni. Olen nyt ommellut yli 60 tällaista tilkkublokkia, kaikki eri kuviokankaasta. Hmmm, pitäisikö tästä olla huolissaan?! Varsinkin kun en ole käyttänyt läheskään kaikkia varastoni kankaita, vaan vain kirkaan värisiä, kunn

Ostin äskettäin upean fat quarter –nipun suurikuvioisia kankaita (kiitos, Töölön Tilkkupaja! ) ja niin minulla oli edessä haaste: millaiseen projektiin kankaita käyttäisin, jotta kuviot pääsisivät edes hieman oikeuksiinsa? Selailin ideapankkini kuvia pitkään ja päädyin lopulta yksinkertaiseen blokkiin, jota olen harkinnut toteuttaa jo pitkään. Näin sen kirjassa, jonka nimen olen jo unohtanut, enkä muista, kuka blokkiohjeen oli kirjoittanut. Mutta siis en keksinyt blokki-ideaa itse. Kehitin toki blokille omat mittasuhteet. Viiden tuuman neliö tuntui riittävän isolta, jotta kankaan kuviot näkyisivät siinä edustavasti. Se ei toisaalta tuntunut liian isoltakaan! Halusin, että työssä olisi aika monta blokkia, jotta se ei valmistuisi liian nopeasti. Upeiden kankaiden parissa työskentelyä haluaa pitkittää! Tein ensin yhden koeblokin, jolla testailin palojen mittoja. Uudet kankaat odottavat innokkaina, että nekin pääsisivät tilkkublokeiksi. Fat quarter –pakkauksen avaaminen oli vaik

Raisiossa pidettyjen tilkkupäivien ja kiltani näyttelyn takia olin monta päivää poissa ompelupöytäni ääreltä. Muitakin menoja on ollut, mutta muutamana viime päivänä olen taas ehtinyt tehtailla x-plus-blokkeja. Tähän kuvaan otin modernisti mukaan villasukkavarpaani: Näille neljälle blokille ompelin sitten viisi kaveria lisää. Oikeanpuoleisessa pystyrivissä keskellä olevan blokin ”mustat” osuudet tulivatkin yllättävän vaaleat… Saa nähdä, miten se käyttäytyy valmiissa sommitelmassa. Instagramissa on epävirallinen sew-along (yhteisompelujuttu), jossa ovat lisäkseni mukana @tiukuliina ja @anuxms - aiheeseen liittyvät kuvat löytyvät häshtägillä #xynnäblokki Viikolla pysähdyin kesken aamutoimieni ja ladoin kaikki ompelemani blokit lattialle. Niitä oli silloin 35 kappaletta: Laskin, että kunnon kokoiseen tilkkupeittoon tarvitsisin vielä toisen mokoman! Mahtavatkohan kankaani riittää? Tämä askarruttaa, vaikka ostinkin Raision tilkkupäiviltä täydennystä varastoihini.