Tekstit

Näytetään tunnisteella jotain valmiiksi joka kuukausi -hössötys merkityt tekstit.

huhtikuun valmis: Kukkea-seinävaate tilkuista.

Kuva
Julistan kukkaneliöihin perustuvan seinävaatteen valmiiksi, vaikka siitä puuttuu vielä ripustuskuja ja nimilappukin on ompelematta kiinni. Anteeksi sumea kuva, mutta tässä hän on: Kukkea-seinävaate: Ilmeisesti työn mustat osuudet on vaikea ikuistaa kännykkäkameralla, kun valaistusolosuhteet ovat hieman vajaat. Suunnittelen vielä, että otan työstä kuvan ulkona esimerkiksi puutarhapenkin päälle levitettynä. Toinen vaihtoehto on, että saan jonkun viattoman ohikulkijan (Tytär?) pitelemään työtä, kun otan kuvan. Lähikuvissa Kukkea on onneksi paremmin edukseen! Vasemmassa alakulmassa näkyy, että käytin kanttauksessa ainakin kahta erilaista kaitaletta: Ja oikeassa alakulmassa näkyy, että kaitaleita olikin yhteensä kolmea erilaista: vaaleansininen, tumma pinkki sekä sinipunainen, kaikki lisäksi jollain lailla kirjavia. Vielä yksi lähikuva tikkauksista. Huokaus! Eipä kuvassa näy, miten somasti tikkauslangan väri vaihtuu. Luulin ensin, että olin tasannut työn väärin; niin,

suorakaiteita, neliöitä, tähtiä.

Kuva
Ompelin yhteensä 27 tilkkublokkia oransseista ja pinkeistä kankaista. Osassa blokeista on pinkki tai oranssi toinen kerros, osassa ruskea tai tumman violetti. Tässä osa blokeista aseteltuna melkein satunnaiseen järjestykseen: En ole vielä edes päättänyt, kokoanko blokit yhtenäiseksi pinnaksi vai teenkö blokkiryhmiä, joiden väliin ompelen välikaitaleet. Ajattelin myös, että voisin leikata sinne tänne oranssin ja pinkin sävyisiä suorakaiteita, siis pelkkiä kangassuorakaiteita. Katsotaan. Hain melkein tällaista värimaailmaa eli siinä mielessä olen onnistunut ainakin toistaiseksi. Ajatus pinkin ja oranssin yhdistämisestä tuli American Idol -ohjelmasta. Odotin muutama viikko sitten television ääressä jonkun ohjelman alkamista ja vaihtelin kanavia. American Idol pyöri juuri silloin ja näin esiintymislavan ensin pinkin ja sitten oranssin värisenä. Tai ehkä värejä oli siinäkin käytetty yhtaikaa... No siitä joka tapauksessa idea on peräisin! Sininen tilkkupinta on nyt koossa, mutta ei

kaak! hanhia!

Kuva
Tänään lauantaina yhdeksän Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsentä opiskeli tilkkuystäväni Miljan johdolla tekemään valokuvasta todellista tilkkutaidetta. Ensin piirrettiin Miljan valokuvaama hanhihahmo pergamiinipaperille, merkiten paperille noin viisi erilaista valoisuusaluetta. Paperin kääntöpuolelle vahvistettiin piirtoviivat ja niiden läpi piirrettiin liimaharsopalat. Ja vielä piirrettiin sama kuva kalvolle, kankaalle asetteluavuksi. Eri valoisuusastepalat silitettiin sopivan värisille/tummuisille kankaille, leikattiin irti ja aseteltiin kalvokuvan avulla taustakankaalle. Aikamoista palapeliä, kun itse piti palatkin leikata! Tein ennakkoluulottomasti punasävyisen hanhen heti alkuun: Seuraavaksi tein sinisävyisen hanhen: Sinisestä piti tulla peilikuva, mutta erehdyin logiikassani, ja tästä tuli samaan suuntaan kulkeva kuin punainenkin. Kurssin puitteissa en ehtinyt enempää, mutta heti kotona piti vielä tehdä erilainen hanhi. Tässä luonnonmukainen esikuva: Ja

valmis: Liisa-vetoketjulaukku.

Kuva
Sain eilen illalla melkein viimeistellyksi musta-valkoisen, siksak-kuvioisen vetoketjulaukun. Laukun nimeksi tuli sen uuden omistajan mukaan Liisa. Nyt olen saanut siis jotain valmiiksi maaliskuussa, eli voin raportoida tästä Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen”. Leikkasin laukun yläreunastaan kapeammaksi kuin alhaalta, koska kappaleen alareuna kääntyy laukun pohjaksi. Ellei yläreunaa kavenna, laukku näyttää levenevän ylöspäin. Olen kokeilun kautta havainnut, minkä verran tämän kokoista laukkua pitää kaventaa, että lopputulos on jokseenkin suorakaiteen muotoinen laukku. Mutta vielä en muistanut tehdä sopivan mittaista vetoketjuliparetta, vaan jouduin ompelemaan sen toisesta reunastaan kapeammaksi, jotta laukkukappale riitti koko matkalle. Käytännössä lipareen kaventaminen ei tuntuisi haittaavan. Vetoketju avautuu sujuvasti ja laukun suu myös. Ompelu tietysti oli aikamoista sovittelemista. Äsken sain laukun viimeistellyksi ja tässä onkin sitten valmi

helmikuun valmis: tilkkupeite.

Kuva
Ompelin Maikin tilkkujen “Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötyksen” puitteissa helmikuun valmiiksi tilkkupeitteen, tai torkkupeiton tilkuista. Peitteen nimi on ”Keisarinna Ramandu”. Keisarinna-osuus johtuu peiton kiinalaismaisesta värityksestä (yksi nimivaihtoehdoista olikin ”Kiinan keisari”) ja Ramandu-nimi tulee vastikään Tyttären kanssa katsotusta elokuvasta ”Prinssi Kaspianin matka maan ääriin”. Ajattelimme, että nimi voisi liittyä johonkin ajankohtaiseen. Peitto on kooltaan noin 140cm x 205cm. Ompelin peiton keskiosan tilkkupinnan jo pääsiäisenä eli huhtikuun lopulla 2011 ja nimesin sen voitonriemuisena jo ”nopeasti valmistuneeksi”. HAH! Tilkkupinta virui ensin tuolin selkänojalla pari kuukautta, kunnes sain kootuksi siihen punaisen ohuen kehyksen ja mustan, leveämmän kehyksen kesäkuussa 2011. Peitto oli minulla harsittunakin jo elokuussa 2011 ja syyskuussa olin tehnyt siihen tikkauksia. Tikkaamiseen käytin lopulta monta tuntia: uloimman kehyksen kohtisuorat tik

sydäntikkauksia.

Kuva
Olen mukana Maikin tilkkujen "Jotain valmiiksi joka kuukausi -hössötyksessä", ja seuraava valmistuvaksi valitsemani keskeneräinen tekeillä oleva tilkkutyö on tietenkin ”nopeasti valmistuva” tilkkupeitto, jonka aloitin huhtikuussa 2011. Peite sai reunat sentään kesäkuussa 2011. Tikkauksiakin aloitin jo syyskuussa 2011. Tartuin työhön eilen, mutta koko ompelurupeama kului jo tikkaamieni ompeleiden langanpäättelyyn. Minulla oli jonkinlainen tikkaussuunnitelmakin: tekisin suurimpaan osan peittoa loivasti aaltoilevia tikkausviivoja, mutta peiton tilkkupintaan muotoutuneeseen köynnöstyyppiseen kuvioon päätin tehdä jotain orgaanisempaa. Kuvan yläreunassa näkyy valmiiksi saamiani aaltoilevia tikkausviivoja. Tarkkaan katsomalla näkee musta-valkoisen kankaan reunoja pitkin kulkevan harsinlangan, jolla olen itselleni merkinnyt, missä kohdassa kulkisi köynnöstikkauksen ja suorahkojen viivojen raja. Köynnösmäiseen tikkauskuvioon harkitsin lehtikuvioita ja monia muitakin k

valmis tilkkulaukku.

Kuva
Ankaran viimeistelytyön jälkeen, tässä valmis Saippuakuplakissat-vetoketjulaukku: Ja toiselta puolelta hiukan epätarkempi kuva, missä näkyvät sangatkin melkein kokonaan: Laukku on ollut tekeillä elokuun puolesta välistä 2011 alkaen. Kankaat valitsi Tytär, mutta minä lisäsin joukkoon vielä tuon tummemman vaaleanruskean kankaan. Vetoketjulaukku näyttää ylhäältä päin tällaiselta: Avattuna laukku on tämän näköinen: Kiinnitin pienen vinokaitalelenksun laukun yläreunaan, huolittelukaitaleen alle. Siihen voi kiinnittää vaikkapa nauhan, jossa on avaimet. Vetoketjun päähän ompelin huolittelevan palan ja vetimeen lisälenksun. Tässä vetoketjumallissa ei vetimen päässä ollut reikää, johon lenksun olisi voinut pujottaa, joten lenksu on kiinni samassa lenkissä kuin varsinainen vedin. Laukun pohja on hiukan muuta tilkkupintaa tummempaa kangasta: Laukun mitat valmiina ovat: - Leveys noin 40cm, - Korkeus noin 29cm, - Pohjan leveys noin 10cm. Sangat ovat valmiina noin 60cm pi

tammikuun valmis.

Kuva
Jeii! En turhaan ole ollut mukana Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksessä! Melko kauan sitten aloittamani vauvanpeitto on näet valmistunut, vaikka se jäi tilkkupintavaiheeseen pitkäksi aikaa. Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn tarkoitetun peiton nimi on ”Pehmeää ja possunpunaa”. Anteeksi vino kuva. Luonnollisesti näppäsin kuvan peitteestä, kun se oli levitettynä lattialle. Sängyllä seisten on vaikea sihtailla kännykkäkameran kanssa niin, että kuva tulisi otetuksi kohtisuoraan. Sama ongelma taustakangaspuolen kanssa, näyttää vääristyneehköltä: Sellainen minulle entuudestaan vieras ajatus on nyt aika lähellä kuin ”melkein pidän peiton taustapuolesta enemmän kuin paraatipuolesta”. Lähellä, muttei kohdalla. Paraatipuoli on tosi kiva! Kantattu reuna jäi hiukan aaltoilevaksi, vaikka tästä kuvasta sitä ei huomaa: Vain kaksi reunaa aaltoilee, sillä kolmannen ja neljännen reunan kohdalla tajusin ruveta hieman kiristämään ompeleita, joilla kiinnitin kanttin

tilkkuvuoden yhteenveto.

Kuva
Tein vähän yhteenvetoa jo tässä postauksessani, mutta vuoden 2011 viimeisen tilkkuilupäivän kunniaksi nostan esiin muutaman kohokohdan. Vuoden onnistuminen Ilahduin, kun osasin tehdä taitellun tähden Moda Bake Shopista löytyvän ohjeen avulla. Erityisesti puna-valkoinen Siskontähti-pannulappu on hieno! Se on tuoreessa muistissani, niin se saa edustaa vuoden parasta onnistumistani. Virallinen valmis-potrettikin on upea: Vuoden venyminen Koska minulle värikkyys on ominta aluetta, julistan kaksi musta-valkoista joululahjaksi tekemääni vetoketjupussukkaa vuoden venymiseksi. Niissä on myös erikoisia tikkauksia - sekään ei ole ominta aluettani. En julkaissut näiden nimeä tai kunnon kuvia ennen joulua, mutta nyt pussukat ovat uusilla omistajillaan, ja voin paljastaa - Eepra-vetoketjupussukka: Jiipra-vetoketjupussukka: Vuoden yllätys Yllätyin syksyllä päätellessäni joistain blogiini tulleista kommenteista, että ainakin jotkut lukijat ovat luulleet minun suuntautuneen käsity