Tilkunviilaaja

Kaapissa on taiteltuna pari tilkkupintaa, joista ajattelin vielä valmistaa tilkkupeitot. Niiltä vain puuttuu taustakappaleet! Yksi taitoksilla olevista on tämä Scrap Crazy -mallineella tekemistäni blokeista ompelemani tilkkupinta, josta taisin näyttää jo talvella otettuja kuvia. Kuvissa blokkien syvät värit eivät tulleet näkyviin, mutta kevätaurinko herätti tilkkupintani eloon! Ompelin tilkkublokit kauniista, syvän värisistä ja YKSIvärisistä kankaista, joita ostin kokonaisen pinon jo Imatran tilkkupäiviltä. Niiden lisäksi käytin Valori Wellsin suunittelemia kuviokuoseja, joita ostin pinon vasta viime syyskuussa. Yhtä pinoa siis hillosin, toisen sain avatuksi melkein saman tien. Käytin blokkeihin myös joitain jäännöstilkkujani (scraps), mutta en kovin monta. Minun tilkkuni ovat nimittäin aika pieniä, kuten tästä blogikirjoituksestanikin voi todeta. Takaisin taustakappaleaiheeseen. Olen ostanut muutamaakin kangasta varastoon sen verran, että saisin niistä taustakappaleet l

Suomalaiselle tilkkuharrastajalle räätälöidyt tilkkupäivät – tänä vuonna nimeltään Tilkkukampus – pidettiin viime viikonloppuna 16.-17.3.2019. Tapahtuma oli mahtava! Päällimmäisenä jäi tietenkin mieleen vuosikokouksen luja luottamus: tulin valituksi uudelle kaudelle Tilkkuyhdistyksen hallitukseen ilman äänestystä. Kiitos kaikille minua kannattaneille! Hauskinta oli jutella muiden harrastajien kanssa! Miehitin Tilkkuyhdistyksen myyntipöytää ja siinä sain vaihtaa kampuslaisten kanssa sanan jos toisenkin. Kivaa oli myös tapaaminen yhden Instagram-ystäväni kanssa IRL (in real life). Riensin viikonlopun aikana tapaamisesta ja tehtävästä toiseen, mutta ehdin sentään kangaskaupoille. Tässä järkevät hankintani: Koska olin tilkkupäivillä töissä, en voinut osallistua kursseille. Opin kuitenkin yhden uuden asian non-stop-pajassa. Kävin nopeasti opiskelemassa japanilaisittain taiteltujen kangaskukkasten valmistamista Ritva Klenbergin johdolla. Tykkäsin! Olin vähän kiireinen, joten vi

Pidin marraskuussa blogiarvonnan, jossa arvuuttelin joulukalenterini päivän sanoja. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Teitä oli ilahduttavan monta! Vastaajien ajatukset askartelivat varmaan jo joulussa, sillä suurin osa arvauksista liittyi siihen ainakin etäisesti. Laskin, että erilaisia vastauksia oli yli kolmekymmentä, mutta kukaan ei osannut arvata yhtään niistä kummallisista sanoista, joita joulukalenteriini keksin. Sillä ei tietenkään ole väliäkään, koska palkinto arvottiin kaikkien vastaajien kesken! Poistin tuplavastaukset, annoin vastauksille/vastaajille järjestysnumeron ja käyttelin sen jälkeen satunnaislukugeneraattoria, joka arpoi voittajaksi kommentoijan nimeltä Maarit Mansio. Onnea, Maarit! Maarit saa valita mieleisensä pussukan näistä kolmesta: Taimpana (myös vasemmanpuoleisimpana) Marraskuu-vetoketjupussukka , keskellä Sopusointuja-tilkkupussukka , edessä (oikeanpuolimmaisena) Lentävä lähtö -pussukka. Lisäksi ”Tikrulinna” arvasi niin lähelle, että p

Päivän sana "söpö" kuuluu vähän samaan luokkaan kuin 17. päivän sana jörö, mutta se on, ah, niin erimerkityksinen! Tänään ei voi muuta kuin aloittaa kissastamme ”Sakesta,” joka on maailman söpöin. Varsinkin kun se nukkuu kiitollisen näköisenä jollain tilkkupeitoistani. Tai kun se testailee puolivalmista tai juuri valmistunutta tilkkupeittoa, jonka on määrä muuttaa kissankarvattomaan talouteen. Anteeksi nyt, että täytin tilaa kissankuvilla, mutta ”Sakke” on meidän perheelle se söpöin ikinä. Olen näemmä jakanut blogissani myös söpöjen tilkkukuvioisten kenkieni kuvan. Tässä uusinta: Jos ”Sakke” onkin söpöin ikinä, niin mikä olisi minun söpöin työni? Jaa-a! No, jouluaattoon sopivasti söpöin ja öö-teemaan sopivasti ehkä pöhköin työni oli blogini alkuaikojen tilkkujoulukuusi, johon löysin ohjeen japanilaisesta tilkkulehdestä. En voinut vastustaa ohjetta ja yhtäkkiä - tammikuussa 2010 - huomasin valmistavani minipientä tilkkujoulukuusta. Käsittelin

Mikä innoitti minut tilkkutöiden pariin? Mikäpä muukaan kuin valmiiden, kauniiden tilkkutöiden kuvat! Esimerkin voima! Muistan myös, kun olin Miehen kanssa etsimässä meille uutta kotia noin vuonna 1993. Kävimme lukuisissa asuntoesittelyissä, joista yhdessä näin tilkkuharrastajan (tai ehkä jopa –ammattilaisen) työtilan. Hänellä oli näyttävät pinot erivärisiä kankaita hyllyssä ja työn alla oli kivan näköinen, kettua esittävä tilkkutyö. Olin ihan että voi juku, olisipa minullakin! Voisi sanoa, että erivärisiä kangaspinoja ja –nyyttejä löytyy nykyään meiltäkin kotoa. No sitten henkilöinnoittajiani? Mainitsen tässä nimeltä vain kolme, vaikka kaikki tilkkuystäväni innoittavat minua kukin omalla tavallaan! Angela Walters, koska hän on niin myönteinen ja kannustava meille kaikille. Hän ei toimi poliisina, vaan rohkaisee tekemään ("Close enough is good enough".) Olen saanut häneltä Instagramissa kommentinkin. Angelan verkkosivuston nimi "Quilting Is My Thera

Verenpisara ei ole päivän sanana sen takia, että luen paljon dekkareita! Mies sanoo usein, että ”ai sä luet taas jotain verikekkerikirjaa”. Verenpisara on kaunis puutarhakasvi ja sen suomenkielinen nimi on keksitty mainiosti. Sen englanninkielinen nimi ”fuchsia” taas ei liity kukan ulkonäköön mitenkään, paitsi nykyään, kun fuksiasta on tullut nimitys tietylle värille. Fuksianpunaista esiintyi esimerkiksi äskettäin valmistuneessa Marmeladi-pussukassa. Sen toinen puoli on punainen, toinen vihreä. Kuumaa pinkkiä – siis ei aivan fuksianpunaista, mutta sinne päin – on Lootuskukka-pannulapussa. Yhdistin siinä pinkkiä haaleaan vihreään. Pannulappuni pinkkiä väriä voisin väittää pioninpunaiseksi - en niinkään fuksianpunaiseksi. Katsokaa vaikka: Tähdehkö-kotelo iPad-laitteelle  vuodelta 2012 on ommeltu vaikka minkä punaisista kankaista - siellä on fuksianpunaistakin! Suurella vaivalla tekemäni kotelo jäi heti käyttämättömäksi, sillä siitä tuli liian pieni! Onneksi sain muut

Lumiseen aikaan liukuminen on ajankohtaista ja asiallista, samalla hauskaa. Muistan, miten vauhdikkaasti pulkalla liu’uin, kun Tytär oli pieni. Välillä vähän pelotti. Liukuminen EI sen sijaan ole asiallista tilkkukangasta leikatessa. Että on ärsyttävää, kun viivain liukuu vähän juuri siinä vaiheessa, kun on melkein saanut kaitaleen leikkuroitua! Sileät, hienot viivaimet varsinkin ovat oikeita pettureita. Nyt muistankin ikäväkseni merkillisen viivaimeni, joka oli paitsi petollinen ja kavalasti liukuva, myös omituisesti merkitty! Olen kuvaillut sitä tässä kirjoituksessani vuodelta 2013. Ihmeellinen keksintö! En ole pystynyt ratkaisemaan sen arvoitusta. Miksi sellainen oli tehty? Samalla kertaa taisin ostaa sekä tuon väärin mittaluvuin varustetun, maailman liukkaimman viivaimen että myös pyöröleikkurin terän, joka ei leikannut! (Ostin vahingossa nuuttausterän eli sellaisen, jolla painetaan pahviin suora viiva helpompaa ja tarkempaa taittamista varten.) Toisaalta ostosteni mukana

Päivän sana on kerrankin melko jouluinen, Tuomaan päivän kunniaksi. Nyt on ihan pakko avautua vähän, vaikka olen blogissani keskittynyt tekemisiini, en henkilööni. Jouluaskartelusta tulee nimittäin heti mieleen äiti-lapsi-jouluaskartelukurssi, jolla Tyttären kanssa kävin. Kurssi pidettiin kahtena iltana viikon välein, ja Tytär oli ehkä neljän tai viiden vanha? Hyvässä askarteluiässä, mutta ei vielä suunnattoman taitava. Pidin kurssia hyvänä ajatuksena, koska olen kärsimätön opettaja. Ajattelin, että kurssin vetäjä nimensä mukaisesti VETÄISI meille askartelutuokiot. ”Piirtäkää pahville ympyrä. Nyt otatte sakset käteen. Onko kaikilla? Hyvä. Nyt varovasti leikkaatte.” (Ymmärrätte varmaan, millaista ohjattua askartelua oletin olevan tarjolla.) Olin väärässä. Kurssin aluksi hän esitteli meille muutamia askarteluideoita: ”Voitte tehdä vaikka tällaisen, tai tällaisen, tai tämän, tai sitten ihan mitä tahansa muuta” ja näytti, mistä voi hakea materiaaleja. APUA! Opettaja ei sanelisikaan

Taitava-sanasta tulee mieleen 10 000 tuntia eli aika, joka kuuleman mukaan tarvitaan, jotta on kehittyy erittäin taitavaksi jollain vaativalla alalla. Valtava panostus! Jos vaikka jotain tekisi tunnin päivässä joka päivä, menisi silti melkein 28 vuotta, että 10000 tuntia tulisi täyteen. Huoh! En ole harrastanut tilkkutöitä vasta kuin vähän reilut 20 vuotta enkä tosiaan ole pystynyt käyttämään harrastukseeni tuntia päivässä edes keskimäärin, saati sitten jatkuvasti ja joka päivä. Niin ollen tuo 10000 tunnin määrä on minulla vielä saavuttamatta. En masennu tästä! Olen nimittäin lukenut myös kannustavan, englanninkielisen artikkelin, jossa arvioidaan, että uuden taidon oppimiseen riittää 20 tuntia – siis aika paljon vähemmän! Artikkelin mukaan nollatasoisesta osaamisesta aika hyvään osaamiseen kehittyminen vaatisi vain 45 minuuttia päivässä kuukauden ajan. Minulla on 20 tuntia tilkkutyötä tullut täyteen jo ajat sitten! Ja kuten Angela Walters, tuo tikkauksen terävin taituri sanoo

Onko verryttelyhousuja enää olemassa terminä? Verkkareista puhutaan vielä yleisesti, mutta että mainitsisi verryttelyhousut? Lisäksi verkkarit ovat siirtyneet liikuntasuorituksen parista normivaatetukseen. Verskoiksikin niitä joskus kutsutaan. Vesa-Matti Loiri ääntää sanan yhdellä r-kirjaimella ”verytelyhousut” Uuno Turhapuro –laulussa. Tilkkuharrastuksessakin joskus verrytellään: esimerkiksi vapaan konetikkauksen kuvioita on hyväkin piirrellä verryttelymielessä ensin kynällä, sitten sormella ja sitten vasta koneella. Ensimmäisen kerran tajusin verrytellä ennen tikkaamaan ryhtymistä, kun halusin ommella sydänkuvioita Keisarinna Ramandu –tilkkupeittoon. Äh! Eiväthän sydänkuviot näy kuvassa lainkaan - siinä erottuvat vain nuo plup-maiset suorat tikkaukset. Siksi lisään tähän kuvan, jossa tikkaukset näkyvät peiton nurjalla puolella. Toteutin myös Pikku prinssi –tilkkupeittoon  kukkamaiset tikkauskuviot kotikoneella ja verryttelin kunnolla ennen liikkeelle lähtemistä.

Vaikea keksiä, miten sana ”jörö” voisi liittyä tilkkutyöharrastukseen! Se on kuitenkin tämän päivän sana. Olen nimittäin valinnut päivän sanat aivan sattumanvaraisesti. Jos lähden vastakohtien kautta, niin tilkkuharrastajien yhteisö on kaikkea muuta kuin jörö! Kanssatilkkuilijat ovat kannustavia ja alttiita auttamaan. Aina löytyy yhteinen puheenaihekin! Jörö oli seitsemästä kääpiöstä yksi, ja ehkä hänen nimensä oli yksi helpoimmista muistaa. Tästä tulikin mieleen luku ”seitsemän,” josta edelleen tulee mieleen blogikirjoitus maaliskuulta 2018. Kerroin siinä ommelleeni seitsemän pussukkaa alle kuukaudessa. Ohhoh! Olin aivan unohtanut. Tämä "Tunnelma"-niminen pussukka oli erän seitsemäs: Kirjoituksestani tulikin lähes sananmukaisesti jörö, koska olin tässä kovin harvasanainen verrattuna tavallisiin juttuihini.

Suomenkielisen wikipedian mukaan päivän sanalla ”esoteerinen” tarkoitetaan yleensä tietoa, joka on vain tietyn suljetun piirin, toisin sanoen ”tietoon vihittyjen” saavutettavissa. Se on hämmentävän usein käytetty sana meidän perheessämme – tai oikeastaan sanaa käyttää vain Mies viitatessaan musiikkituntemukseeni. Tunnen kuulemma koko joukon esoteerisia 60-luvun bändejä. Näillä hän viittaa esimerkiksi yhtyeisiin Dave, Dee, Dozy, Beaky, Mick and Tich 1910 Fruitgum Co. The Crazy World of Arthur Brown. Satun tuntemaan näiden ja muiden, yhtä outojen yhtyeiden tuotantoa, koska isoveljellä oli mittava levykokoelma, ja hän nauhoitti minulle 1970-luvulla kasetteja, joilla oli myös näiden bändien kappaleita. Minua ei haitannut, etteivät yhtyeet olleet silloisia listaykkösiä, vaan kaikuja muinaisuudesta jo silloin. Aasinsiltakin kätteni töihin löytyy jopa näin omituisesta ja outomerkityksisestä sanasta! Olen nimennyt jokusia tilkkutöitä musiikkikappaleiden mukaan tai niiden sanoitu

Tilkkutyöharrastus on rakas ajanvietteeni, mutta siinäkään kaikki tekeminen ei jaksa koko ajan viehättää. Vuonna 2014 julkaisin aiheesta oikein oman kirjoituksenkin ja paljastin, mistä tilkkuiluun liittyvästä en niin paljon tykännyt. Silloisen luettelon jutut tuntuvat edelleen tutuilta. En lainkaan pidä kangasmenekin laskemisesta enkä tietyn lopputuloksen tavoittelemisesta enkä muistakaan kohdista. Lisäisin joukkoon vielä yhden, koska eilen aihetta hieman sivusin. Ai että minusta on tylsää ommella tilkkutyöhön ripustuskuja! Tilkkuyhdistys Finn Quiltillä on hyvä ohjekin, mutta silti! Viime vuoden joulukalenterinani olivat aakkoset, ja kohdassa W kerroin paitsi watercolour-tilkkutöistä, myös toivelistastani (wish list). Listani kuudennessa kohdassa toivoin, että minulla olisi ”apulainen, joka ompelisi töihini tarvittaessa ja minuutin varoitusajalla ripustuskujan”. Sellainen olisikin mainio! Aasinsilta! Jotta saan kirjoitukseeni kuvan mukaan. Tervanjuonti-sanasta tuli mieleen

Päivän sanoja miettiessäni käytin hyväksi myös Internetin syövereitä. Löysin esimerkiksi virallisiakin päivän sana –tahoja, ja erästäkin selaillessani törmäsin englanninkieliseen sanaan ”clandestine”. Sana tuo minulle vääjäämättä mielleyhtymän sanaan ”chandelier” (kristallikruunu), joten se on mielenkiintoisesti ristiriidassa todellisen merkityksensä ”salainen, salakähmäinen” kanssa. Päivän sana –mainintaan liitettiin selityksen lisäksi esimerkkivirke “The CIA maintains clandestine operations in many countries.” – suomeksi: "CIA:lla on salaisia operaatioita useassa maassa". Voisiko salainen operaatio meidänkin kielessämme olla salakähmäinen operaatio? Joulun alla itse kullakin on salaisia operaatioita, kun lahjat täytyy pitää salassa, mutta minulla oli sellainen – tai oikeastaan jopa tuollainen salakähmäinen operaatio myös vuoden 2012 syksyllä, kun ompelin Miehelle syntymäpäivälahjaa. Tässä kirjoituksessani kerron, millaisilla menetelmillä toteutin tuon tilkkutyö

Miettikää nyt! Hyvissä ajoin tai ainakin ennen jotain tapahtumaa on yhtä kuin etukäteen. Edessä oleva käsi; miten se liittyy tähän ennenaikaisuuteen? Sanasta tulee mieleen, että ette ehkä arvaa, miten paljon etukäteen kirjoitin näitä joulukuun päivän sanoja! Satuin lukemaan vuoden 2017 tilkkuvuosikatsaukseni elokuun lopulla ja näin siellä, että päätin aloittaa jouluvalmistelut ajoissa. Minulla oli tovi aikaa ja pohdin, millä idealla voisin toteuttaa joulukalenterin. Googlesta etsimällä löysinkin pari varteenotettavaa ideaa, joista päädyin tähän päivän sana –teemaan. Heti seuraavana yönä/aamuna heräsin tosi aikaisin enkä saanut enää unta. Nousin ja päätin työstää vastikään keksimääni ideaa eli päivän sanoja. Kirjoitin siis osan joulukuun blogikirjoituksistani etukäteen, aikaisena elokuun aamuna! Aasinsilta! Käsi-sanaan liittyen esittelen Kätevä-tilkkupussukkani vuodelta 2016. Olinpa ottanut monta kuvaa, ja työvaiheistakin vielä.

Olen melko säästeliäs, mutta seuraavissa asioissa minulla EI  vallitse niukkuus: Tilkkukangasnyyteissä Jäännöspaloissa Väreissä Kuvioissa. Tilkkukankaita on jotenkin karttunut sekä kaappeihin että hyllyille, ja täytyy ehkä tunnustaa, että yli oman tarpeen. En silti malttaisi luopua yhdestäkään nyytistä! Ne ovat söpöjä, pino niitä on vielä söpömpi ja jos katse pystyy osumaan useampaan pinoon, söpöys on suorastaan yletöntä. Esimerkiksi säilytyskaappini ( näkyy tässä "älytöntäkö" -kirjoituksessani ) on sisällöltään tosi söpö. Mitä enemmän kankaita käyttää, sitä enemmän on jäännöspaloja. Luonnonlaki! Ja vaikka kuinka  ompelisi hiki hatussa jäännöspaloista tilkkupintaa,  niitä ei pysty ompelemaan niin nopeasti, etteivät jäännöspalalaarit maagisesti täyttyisi entistä täydemmiksi. Toinen luonnonlaki! Onneksi pidän jäännöspaloista! Silti pystyn joskus myös luopumaan niistä – en kuitenkaan niin isoista määristä kerrallaan, että se näkyisi palalaareissani mitenkään. Ole

Hassulta kuulostaa! Silti me suomalaiset käytämme sanaa luontevasti. Lämpimämpi-sanasta tulee mieleen villavanu, joka on kevyttä ja silti valmiissa peitossa muita vanuja lämpimämpi. Valitsen sen kevyeksi haluamiini tilkkutöihin, esimerkiksi vuonna 2014 ompelemaani Pelkkää hyvää –tilkkupeittoon, jonka suunnittelin varta vasten meille päiväpeitoksi. Ihminen mieltää punasävyiset värit lämpimämmiksi kuin sinisävyiset. Sillä mittarilla arvioituna taitaa Edistys-tilkkutyöni vuodelta 2015 olla kaikkien aikojen lämpimin! Kylmin työni on ilman muuta ”15 astetta pakkasta,” jonka ompelin Helsingin tilkkukilta Syyringin matkalaukkunäyttelyyn vuonna 2006 – siis ennen blogihistoriani alkua. Töiden piti olla 15 cm x 15 cm kooltaan ja niiden piti ottaa innoitus numerosta 15. Yllättävän monenlaisia töitä ihmiset keksivätkin tehdä! Minun 15-työni sai idean siitä, kun näin Tyttären huolettomasti leikkaamat paperihahmot, ehkä jopa roskiksessa. Leikkasin huvikseni niitä kaavana käyttäen

Päivän sana lähti tänään liikkeelle Internetin ihmeellisestä maailmasta. Englanninkielisen ”Päivän sana” –sivuston jonkun päivän sanana oli ”cerulean,” jonka osasin yhdistää siniseen väriin, mutta jota en olisi osannut tarkasti poimia värilaatikosta. Suomenkieliseksi vastineeksi annettiin sana ”taivaansininen,” jonka sanakirja luonnehti olevan vihertävän sävyinen sininen. Onneksi Googlen kuvahaku tuotti koosteen sinisistä väreistä, jotka jollain tavalla kuvaavat sanaa ”cerulean”. No niin! Opin uuden sanan, vaikkakaan en suomenkielistä sanaa. Vihertävästä sinisestä – vaikkei ehkä Googlen tuottamasta värivalikoimasta - tulee ensimmäisenä mieleen tilkkupeittoni ”Ruoho on vihreämpää” vuodelta 2012. Peittoblokkeja ommellessani olen näköjään ajatellut värejä hieman analyyttisemmin (mutta en kovin analyyttisesti). En ole vieläkään täysin ratkaissut arvoitusta: miksi on mahdollista ommella kaunis tilkkutyö myös rumista kankaista? Ja rumista blokeista – sellaisista kuin esimer