Tilkunviilaaja

Tilkkukangasharrastajalle sana ”kaffe” tuo ensimmäisenä mieleen Kaffe Fassettin, mutta mielisanani viittaa kuitenkin kahviin. Olen joskus kertonutkin, että olen kotoisin Raumalta, ja siellä opin sanomaan ”keitetänk kaffet” kun tiedustelin, keitettäisiinkö kahvia (tai kahvit). Nykyään puhun kotona yleiskieltä ja kaffesta puhuminen on jäänyt vähiin. Olen silti antanut vuonna 2010 ompelemalleni tilkkulaukulle nimen Kaffetta. Näytän vielä kivan ryhmäkuvan tilkkulaukuista, joita tehtailin samana vuonna 2010. (Pidin kolme näistä itse, koska tykkäsin niistä niin paljon: ensimmäisen ja kolmannen vasemmalta sekä toisen oikealta.) Kaffe Fassettin kankaat ovat tilkku-urani aikana olleet mieluisia! Olen myös ostanut useita hänen nimeään kantavia tilkkutyökirjoja ja inspiroitunut kuvien tilkkutöistä. Kirjoissa olevien ohjeiden mukaan olen ommellut vain muutamia töitä, sillä ohjeet eivät totisesti perustu pikatekniikoihin. Muistatko-tilkkupussukassa vuodelta 2017 on muistaakseni (!) käy

Välillä sana, joka suorastaan kuuluu ompelijan termistöön. Kuka lie keksinyt tällaisen sanan?! Mies esittää silloin tällöin, että on perillä ompelemisesta ja kankaista, ja käyttää luontevasti hulpio-sanaa virkkeessä. Se on suunnilleen ainoa hänen tuntemansa erikoistermi – tosin eihän tilkkutyöharrastuksessa kovin monta erikoistermiä tarvita. Olisi hienoa, jos voisin esitellä hulpioista ompelemani työn, mutta turha toivo! Leikkaan kyllä hulpiot pois (nykyään) enkä (enää) käytä hulpioreunaisia tilkkuja, mutta leikkaan ne niin naftisti, ettei niistä syntyisi mitään kunnollista. Olen kyllä kirjoittanut hulpioihin perustuvan jutun Tilkkulehteen. Löysin vuonna 2010 tai 2011  Mrs Moenin blogista vinkin, miten hulpioihin painettuja väripyörylöitä voi käyttää tilkkutyön värityksen inspiraationa. Valitettavasti vinkkiä ei löydy enää, mutta ideasta saa kyllä kiinni kirjoituksestani "jojojen innoittama tilkkulaukku - ideantyngästä tikkaukseen". Käytin kikkaa valitessani kanka

Makuna kirpeä ei ole mieleeni, mutta kuvailumielessä kyllä. Kirpeä pakkassää on talvella virkistävä, ja kirpeän keltainen voi olla hyvä väri – esimerkiksi tässä Kirpeä-nimisessä pussukassa vuodelta 2011. Sanaristikoiden ratkojia varten koottu sanasto antaa kirpeä-sanaan liittyviksi sanoiksi esimerkiksi maku, sitruuna, lime ja muikea. Maku-sanasta tulevat mieleen nämä Mausteiset-lasinaluset vuodelta 2010. Kirpaisu puolestaan on ehkä lyhyt ja kirpeä, vaarattoman oloinen kivun tuntemus. Minua on kirpaissut esimerkiksi se, että kilpailuun lähettämäni työ ”Vähän karrella” arvosteltiin väärällä nimellä (”Vähän kerralla”) vuonna 2011. En yhtään ajattele, että olisin voittanut, mutta ainakin tuomaristo olisi jollain tasolla ymmärtänyt työni. (Kirpaisee myös, että joku luulisi minun antavan työlle kieliopillisesti noin väärän nimen. Senhän olisi pitänyt silloin olla nimeltään ”Vähän kerrallaan”.) Toinen kirpaisu oli, kun erinomaisen kurssinpitäjän Maija Brummerin vakuutteluist

Itsenäisyyspäivänä sytytän kynttilät ikkunalle ja muistelen äitiä, jonka poismenosta on reilu vuosi. Hän tykkäsi kynttilöistä ja jouluvaloista. Hänen lempparinsa oli punainen valotähtiketju, jonka ostin ensin itselleni, sitten annoin hänelle (koska hän ihaili sitä niin kovasti), ja joka on nyt minulla taas. Äiti nautti joulun odotuksesta! Sen sijaan siitä hän ei nauttinut, jos hänelle hiukankin tuli olo, että hän on vaivaksi. Montakohan kertaa kuulin hänen sanovan: ”Tästä on ollu sulle niin vaivaa” tai ”Kyllä sä oot sitten nähny vaivaa”? Vaivan näkeminen oli hänelle niin ongelmallista, että Mies kehitti vastapainoksi termin ”minimivaivan periaate”. Jos äitini esimerkiksi ruokapöydässä mainitsi jotain vaivannäöstämme, niin Mies kiirehti selittämään, että olimme kyllä tehneet kaiken minimivaivan periaatteella. Silloin äitiä jo rupesi naurattamaan. Tilkkutöitäni äiti ihmetteli aina, miten jaksoinkin nähdä niiden eteen niin paljon vaivaa. Itse hän oli aikoinaan kutonut (neulonut)

Päivän sana on tänään “yritys". Sana "yrittää" ei kuulu enää sanavarastooni; ei ole kuulunut sen jälkeen kun kuulin Star Wars –elokuvahahmon Yodan sanovan: “Do. Or do not. There is no try.” (Lainaus on vuorosana elokuvasta Star Wars – The Empire Strikes Back.) Lähimmäksi yrittämistä pääsen, kun kokeilen, onnistuisinko. Yksi yllättävimmistä kokeiluista oli kaarevien saumojen ompeleminen She Can Quilt -blogin tutorial-videon neuvoilla. Videolla Leanne tekaisee juoponpolkublokin tuosta vain! Ajattelin, ettei sellainen käy yhtä näppärästi minulta, mutta olin onneksi väärässä. Videon menetelmässä on parasta se, ettei nuppineuloja tarvita! Eikö ole ihmeellistä?! Kaarevien saumojen ompelutekniikka on todistetusti kätevä, sillä kellotin oman ompeluni kertaalleen. Arvaatko, kuinka kauan minulta meni ommella kymmenen juoponpolkublokkia – siis kymmenen kaarevaa saumaa? Tästä blogikirjoituksestani löydät vastauksen. Ei siis ihmekään, että onnistuin heti tekniikan opetel

Valmista Herkkupalat-tilkkupeiton pintaa katsellessa voisi luulla, että siinä käytetty blokki olisi päivän sanan mukainen eli kimurantti ommeltava, mutta eipä vain olekaan. Katso "Neliö ja sen varjo" -blokin ompeluohje tästä kirjoituksestani. Blokki on tosi helppo ja joutuisa ommella! Vaikeinta on leikata paloja, joista osa leikataan tuuma-, osa senttimitoilla. ”Neliö ja sen varjo” –blokki on osoitus siitä, että yksinkertaisinkin blokki voi näyttää kimurantilta ommella, kun se asetellaan tilkkupintaan nurkalleen. Kimuranttia minulla kyllä oli tilkkutöiden kanssa vuoden 2016 kesällä, jolloin ompelin kolmio-neliöistä tilkkupinnan. Tehtävä olisi ollut helppokin, mutta olin unohtanut ottaa mukaan nuppineuloja. Minulla taisi olla niitä kolme mukana, joten jouduin pitämään palat tarkasti järjestyksessä – ja melko pitkään, koska ompelin käsin. Kimurantti-nimistä tilkkutyötä en ole tehnyt, vaikka olin vähällä antaa tuon nimen Kiemurantti-pussukalle, joka valmistui

Sattuma?! Kiinnostavaa, että jotain yllättäen tapahtuvaa pidetään yleensä luonteeltaan tuskallisena – tai niin ainakin voisi päätellä, koska sanan mukaan se sattuu. Onnenkantamoinen on sattumalle sukua - se on se todella myönteinen sattuma. Tilkkutöitteni ”design” on aina sattuman satoa, sillä en suunnittele töiden väritystä tarkasti etukäteen. Usein päätän toki, mitä värejä käytän tai en käytä, mutta sen jälkeen ompelen vain riittävän määrän blokkeja ja asettelen ne design-lattialleni jonkunlaiseen värijärjestykseen. Aina on löytynyt sopiva järjestys! Yksi suosikkini tilkkutöihini sattumalta syntyneistä värityksistä on Aamuvirkku-tilkkupeitto vuodelta 2015. (Kuvassa se on juuri saapunut Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta, missä Soile loihti siihen täydellisen sopivat tikkauskuviot.) Ompelin erivärisiä ”Migration Geese” –tilkkublokkeja ja valitsin värit sen perusteella, minkä värisiä yksivärisiä kankaita löysin varastoistani. (Ilmainen Migration Geese -ohje löytyy p

Koska blogini täytti marraskuun alussa jo yhdeksän vuotta, juhlistan merkkipäivää blogiarvonnalla, joka jatkuu 30.11. asti. *** Arvonta on siis päättynyt *** Olen suunnitellut blogiini joulukalenterin, ja sen teemana ovat päivän sanat. Olen valinnut sattumanvaraiset 24 sanaa, joista kirjoitan niitä näitä ja kehitän aasinsiltoja omiin tekemisiini. Joulukalenterin ensimmäinen luukku avautuu luonnollisesti 1.12. Näin osallistut - Osallistu blogiarvontaan arvaamalla yksi sana, joka esiintyy joulukalenterini päivän sanana. Sanoja on siis yhteensä 24 kpl ja olen valinnut ne jo. Kirjoita arvauksesi kommenttina tähän blogikirjoitukseen. Yksi arvaus per osallistuja. Muista myös, että voit voittaa! Siksi kommenttiisi täytyy liittyä jokin keino ottaa sinuun yhteyttä siinä onnellisessa tapauksessa. Anonyyminä voit toki kommentoida, mutta minun on vaikea toimittaa palkintoa anonyymille voittajalle! No, mitä voisit voittaa? No, voit voittaa omaksesi yhden näistä pussukoista – saat itse

Kuvasta voisi ajatella, että olen pari viime viikkoa levännyt laakereillani, mutta en sentään. (Kuvassa Kissa näyttää, mitä mieltä se on Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitostani. ) Olen työstänyt tilkkutyötä epämukavuusalueellani. Se on pieni ja siinä on esittäviä osuuksia – esittävät tilkkutyöt eivät ole minun juttuni. Tikkasin sen enimmäkseen vapaalla konetikkauksella – edelleen ei lempipuuhaani. Valmistan sitä ehdokkaaksi Glasgow’n näyttelyyn, jonka teemana on ”Suomalaisia näkymiä” enkä halua esitellä sitä mittavasti ennen kuin valinnat on tehty. Siksi minulla ei ole ollut mitään blogissa kerrottavaksi ennen kuin nyt, kun suureksi helpotuksekseni sain näyttelyehdokkaani tikatuksi ja saatoin siirtyä taas tutumpiin ja mieluisampiin puuhiin. Leikkasin siis lisää crazy-paloja ja ompelin niistä kuusi uutta, järjetöntä blokkia. Tikkasin myös kaksi aiemmin valmistamaani tilkkupintaa suorin ompelein – huom, en siis vapaalla konetikkauksella! Olipa mukava taas ommella suoraa!

Tilkkutöiden lisäksi teen tilkkuyhdistystöitä, ja viime viikonloppuna työt veivät minut Ouluun Tilkkuyhdistyksen hallituksen kokoukseen. Onneksi lentoliput olivat niin edullisia, että matka kannatti tehdä lentäen. Kokoukseen meni silti koko päivä aamuvarhaisesta iltamyöhään, mutta tälläkin kertaa tilkkuyhdistystyöstä sai paitsi tehtäviä suoritettaviksi ennen ensi kokousta, myös muutaman aineettoman työsuhde-edun. Luettelen ne tässä, sillä toivon yhdistyksen jäsenten kiinnostuvan hallitustyöstä. Tulevassa vuosikokouksessa 2019 on jälleen erovuorossa olevia hallituksen jäseniä, joiden tilalle voisi valita ihan uusiakin kasvoja! Ensimmäinen etu oli se, että sain todella hyvällä omallatunnolla keskittyä tilkkutyöhön liittyviin asioihin yhden kokonaisen päivän. En itse asiassa paljon muuta ehtinyt ajatellakaan! Asialista vaihtelee, mutta tälläkin kertaa käsiteltiin näyttelyitä, tapahtumia, kilpailuja, erilaisia haastetöitä ja tietenkin Tilkkulehteä. Toinen etu oli, että näihin tilk

Onneksi olen ruvennut harrastamaan tilkkutöitä nyt, kun tueksi löytyy kunnon teknologiaa! En pysty kuvittelemaan, että olisin pärjäillyt esimerkiksi ilman kännykkäkameraa. Huomasin kameran käteväksi jo monta vuotta sitten ja kirjoitin havainnostani jutunkin Tilkkulehteen. Silmä ei näe todellisessa maailmassa läheskään yhtä tarkasti kuin katsellessaan valokuvaa. Minäkin latelin modernit hirsimökkiblokkini ulos terassilaudoille ja otin onnessani useamman kuvan muotoutuvasta pinnasta. Tässä yksi niistä: Onneksi katsoin ottamiani kuvia kännykässä ennen kuin palautin kaikki 36 blokkia takaisin pinoihinsa. Siellähän oli yksi blokki aivan väärin päin! Yhtään en ollut sitä huomannut! Korjattuna pinta näytti tällaiselta: Käyttelen teknologiaa tietenkin myös muilla tavoin. Minulla on tapana suunnitella tilkkupeittojeni taustakappaleet PowerPoint-työkalulla, koska ompelen pinnat monesta, vaihtelevan kokoisesta palasta. Tilkkutöitteni nimet olen nyttemmin koonnut Excel-taulukkoon, j

Olen huomannut, että ihminen (ainakin tämä ihminen) joutuu lomamatkallaan lievän mielenhäiriön valtaan. Muuten ei pysty mitenkään selittämään, miksi matkalta tulee ostetuksi kummallisia vaatteita tai tavaroita. Kotimaassa sitten saa miettiä, ”mitä oikein ajattelin,” eikä vastausta vain tule. Onneksi olen myös oppinut vähän rajoittamaan mielenhäiriöostoksia. En esimerkiksi ostanut tällaisia rapukenkiä, vaikka ne olisivat aivan täydelliset rapujuhliin (jollaisiin osallistun todella harvoin). Kengät: Kurt Geiger. En ostanut myöskään tällaisia kenkiä. Liikkeessä oli alennusmyynti ja sen edusta ja sisusta tulvehtivat innokasta ostoyleisöä. Minä olin aivan äimänä, sillä en ollut tiennyt tällaista kenkätarjontaa olevan edes olemassa. Kengät: Irregular Choice. Tämä hellyttävä tilkkupossukin jäi liikkeeseen. Nyt harmittaa vähän! Olisihan tuolle ollut vaikka mitä käyttöä … vai mitä? Tein kuitenkin hyödyllisen ostoksen ( kangashankintojeni lisäksi). Ostin matkamuistoksi keittiöö

Otin tänä vuonna varaslähdön ystävänpäivittelemiseen ja kävin kutsuttuna vieraana Espoon tilkkukillan kiltaillassa jo maanantaina. He kutsuivat ympäristön killat mukaan, eikä siinä vielä kaikki: heillä oli erikoisvieraana Hämeen tekstiilituonnin Katri kankaineen, vanuineen, tikkauslankoineen ja tarvikkeineen. Olin tehnyt ennakkotilauksen – ihan jo kannatuksen vuoksi, kuten selitin Miehelle (justjust)! Ennakkovalintojeni lisäksi löysin ihan oman väriseni tarjousnyytin ja muutaman lisäkankaan. Tosi järkevästi ostin! Olen huomannut tarvitsevani myös vaaleita, hennosti kuvioituja kankaita. Myyntipöydän luona kävi koko ajan melkoinen kuhina! Siitäkin huolimatta, että espoolaiset olivat panneet pötyä pöytään oikein urakalla. Kahvin kanssa oli leipiä ja leivonnaisia, viitlai, kuutlai, muutlai, kuten länsisuomalaiset saattaisivat sanoa. Oi, ja sitten oli kuin olisi lapsisynttäreillä ollut! Jokainen vieras sai lahjapussin mukaan! Lahjapussissa oli kymmenkunta valmista tilkkutyön

Watercolour-tilkkutyöksi nimitetään työtä, jonka väritys ja kuviot tuovat mieleen vesivärimaalaukset. Innostuin tekniikasta ennen bloginpitäjän uraani, joten minulla on vain muutama kuva omista töistäni - enkä niitäkään kuvia löytänyt! Töistäni löysin vain yhden, jossa olen toteuttanut tekniikkaa todella pienesti. Tämä on "Eräänlainen ikebana" -niminen seinävaate vuodelta 2007. Työn nurkissa erottuu watercolour-teema (jos erottuu). Seinävaatteeni kiersi aikansa Suomea japanilaisteemaisessa matkalaukkunäyttelyssä. Otin ideat watercolour-töihini Donna Ingram Slusserin ja Pat Maixner Magaretin kirjasta "Watercolour Quilts". Tavoittelin hiukan samanlaista visuaalisuutta kuin näkyy Stitchin' Therapy -blogin tässä kirjoituksessa. Hmm, koskapa watercolour-teema oli näin nopeasti käytynä, voisin oikeastaan kirjoittaa pari sanaa englanninkielisestä termistä ”wish list”. Tämä tuli mieleeni, sillä näin että tikkaustaituri Angela Walters oli tehnyt oikein videon

Siltä varalta, ettette hoksanneet, niin kirjoitukseni otsikossa tavoittelin kepeyttä tyyliin ”Nimeni on Bond, James Bond”. Mutta mikä ihme on fat quarter eli lihava neljännes? Ja miten niin se on lihava (tai paksu)? No, monesta fat quarter -palasta syntyy tietenkin paksu pino! Eipä vainkaan: fat quarter on yksinäänkin paksu. Tutkin asiaa lyhyesti ja löysinkin erinomaisen kaaviokuvan "The Sprucen" verkkosivulta  sekä tulkkasin sen blogiani varten suomeksi (ja senteiksi): Kuvasta näkee, että fat quarterissa tai fättärissä on kangasta pinta-alaltaan saman verran kuin palassa, joka on koko kankaan levyinen ja neljäsosajaardin pituinen. Quarter-sana viittaa siis neljäsosajaardiin, ja onhan se kankaan levyiseen luiruun palaan verrattuna paksumman (fat) muotoinen. Fat quarter eli tuttavallisemmin fättäri on tilkkuilijan käytössä neljäsosajaardia kätevämpi. Siitä voi taloudellisesti leikata tuumamittaisia paloja vaikka kuinka monella eri tavalla. Koska pala o

Olen suunnilleen kolmella tavalla hullu: kangas- ja tilkkuhullu, ja lisäksi teen ihan hulluja asioita. Kangashullu. En yleensä voi vastustaa kankaiden seireenikutsuja. Satun vielä asumaan Helsingissä, mistä ei löydy kunnollista puuvillakangaskauppaa, joten tartun taatusti kangaspakkaan ja –nyyttiin sellaisen nähdessäni. Tilkkuhullu. Tilkkutyöt ovat vieneet mukanaan! Kun yhden tilkkupeiton saan pinnaksi asti valmiiksi, seuraavan idea kuplii jo mielessä. Tai aikaisemminkin jo! Minulla taitaa olla tekeillä keskimäärin neljä tilkkupeittoa kerrallaan. Ja ne hullutukset: on esimerkiksi aivan hullua ommella minipieniä jäännöspaloja yhteen, kun kaapit ovat pullollaan pitkiä kankaita – toinen toistaan ihanampia! Jos tekisinkin minipienistä jäännöspaloista kunnolla isoja töitä, kuten vaikka ”Sisäinen villapaita” –tilkkupeitto on, mutta kun teen pienistä paloista yleensä pieniä juttuja ja joskus suorastaan minipienen työn, kuten tämä Cecilia -vetoketjupussukka! Ei mitään järkeä! Tilkuist