Tekstit

Näytetään tunnisteella Avoin-mallisto merkityt tekstit.

hohhoijaa.

Kuva
Haukotus! Jotenkin en saanut yhtään positiivista vibaa viimeisimmästä tilkkupussukastani! Hahmottelin sille nimeksi jopa Hohhoijaa, mutta en sentään lähde antamaan aliarvioivia nimiä kätteni työlle. Koska pussukan eri puolet ovat hyvin erilaiset keskenään, kokeilin mielessäni myös kaksikasvoisen Janus-jumalan nimeä, mutta miehen nimi ei sekään tuntunut oikealta. Kaksinaamainen-nimi olisi jälleen langennut pilkkatyyppisten nimien kategoriaan. Lopulta keksin nimen Kaksin. Tässä on uusi pussukkani: Nimien keksiminen saattaa kuulostaa auki kirjoitettuna analyyttiseltä ja pitkältä prosessilta, mutta todellisessa elämässä ajatukset putkahtavat mieleeni nopeasti ja viivähtävät hetken, tullakseen korvatuiksi uusilla ja uusilla. (Oikeasti nimiprosessin aikana ajattelen välillä myös, että alkaa olla nälkä; pitäisikö kissa päästää sisään/ulos; jalka on puutunut; ja niin edelleen.) Tällä kertaa pidin varani enkä antanut vetoketjun kieroutua (niin kuin tehdessäni Taitava-pussukkaa

hattaraa.

Kuva
Oikeastaan tämä pussukka on toiseksi uusin, mutta halusin kirjoittaa ensin muodonmuutoksestani ja sitten vasta pussukasta, joka valmistui eleettömästi. Se ei tietenkään itse ole eleetön, vaan veikeä. Se sai iloisia ajatuksia mieleen tuovan nimen Hattara, ja tässä se on: Kyllä on hienoa, että ulkona saa taas kunnollisen värisiä kuvia! Nämäkin punaiset näyttävät juuri niin herkullisilta kuin pitää! Hattara -pussukkaa ei sitäkään ole koolla pilattu – sen mitat ovat nimittäin seuraavat: Leveys ylhäältä noin 17 cm Korkeus noin 13,5 cm Pohjan leveys noin 6,5 cm. Pussukka avautuu taas erinomaisesti auki, joten se on Avoin-mallistoa. Pussukassa on sisätasku, johon ompelin Tilkunviilaaja-merkin, kuten kuuluukin. Tilkkupintaa ommellessani ajattelin, että traktorit kulkisivat vasemmalta oikealle eivätkä alhaalta ylös, mutta tilkkutyöllä oli toiset ajatukset. Tärkeintä on kuitenkin, että ihanat Carolyn Friedlander –kangastilkkuni ovat edustavasti esillä. Ompelin vetoket

törpöstä taitavaksi.

Kuva
On ilta, ja olen yhä päästäni pyörällä, sillä kävin äsken läpi valtaisan muodonmuutoksen. Olin jo ommellut yhden tilkkupussukan valmiiksi. Toinen tilkkupussukka oli melkein valmis – vain reunatikkauksen langanpäät piti päätellä, ja kenties valmistaa ja kiinnittää vetoketjuun lenksu … … mutta mitä ihmettä?!?!?! Vetoketju oli jäänyt kieroon! Kiinnitettyäni vetoketjun olin kääntänyt jonkun paloista niin, että vetoketju oli auttamattomasti kiertynyt. OLEN TÖRPPÖ. Olin vielä muka huolellisesti tarkistanut, että kaikki meni oikein. (Olin tästä niin tyrmistynyt, etten edes huomannut ottaa typeryyteni tuloksesta kuvaa. Teidän täytyy vain kuvitella, millainen on kieroon asennettu vetoketju.) Mikä neuvoksi? Hylkäsin saman tien ajatuksen, että purkaisin pussukan alkutekijöihinsä. Se olisi ollut hirveä työ! Sen sijaan toimin räväkästi ja ennen kuin ehtisin katua. Krats! Leikkasin vetoketjun kiinni olevan pään auki ja vedin vetimen avoimesta päästä läpi. Nyt ei tarvinnut kuin saada vedi

Helena!

Kuva
Raisiossa pidetyillä tilkkupäivillä eli Tilkkumyllyssä paljastettiin myös tilkkuyhdistys Finn Quiltin nimikkokankaan uusin väritys: violetti. Hallituksen jäsenet saivat kangaspalansa jo etukäteen, tehtävänä toteuttaa tuotteita myyntipöydälle. Meidän paloissamme oli pieniä painovirheitä, joten ne eivät kelvanneet myytävään kangasnyyttiin. Tilkunviilaaja toteutti tietenkin tilkkupussukan! Kokosin violettien FQ-kankaiden kaveriksi sopivia tilkkuja massiivista jäännöspalavarastoistani. Löysin myös tilkun viimevuotista, kelta-oranssia nimikkokangasta. Pussukka seisoi myyntipöydällä kaksi päivää, mutta yksikään kävijöistä ei ollut valmis maksamaan siitä pyydettyä hintaa. Minun onneni! Myymättömät tuotteet palautuivat tekijöilleen, ja minä saatoin antaa tämän Helenaksi nimeämäni pussukan ahkeralle ja huolelliselle Helenalle, joka edusti Tilkkumyllyn järjestäjiä yhdistyksen hallituksessa. Vetoketjun pää onnistui taas melko hyvin! (Nyt minusta tuntuu, että seuraavaksi t

puuma!

Kuva
Uusin tilkkupussukka oli punainen ja siinä oli sopivasti mustaakin mukana. Minulle tuli väreistä hetkessä mieleen kuumat paikat. Sitten muistin, että k-kirjaimella alkavia pussukkanimiä on kaikkein eniten ja päätin kuuman sijaan antaa tälle nimen Puuma. Esittelin uutuuttaan hohtavaa Puuma-pussukkaa Miehelle ja sanoin, että sen mittasuhteet olivat jotenkin silmää miellyttävät. Hänellä oli heti antaa Neuvo: ”Pitäiskö sun tehdä tästä malli, jota toistat? Purat sen osiin ja mittaat...?” Hänen Neuvonsa oli tietenkin vitsi. En muutenkaan haluaisi toimia niin. Tilkkupinnat tulevat jäännöspaloista vähän sattumanvaraisen kokoisia eivätkä vetoketjut ole vakiomittaisia. Rupesin ompelemaankin tämän muotoisia pussukoita vasta kun löysin ohjeen, joka sovittaa kankaan käytettävissä olevan vetoketjun mittaan eikä edellytä, että minulla olisi käsillä tietyn mittainen vetoketju. Jos tekisin tilkkupinnat aina saman kokoisia, hauskasta puuhastelusta tulisi liikaa työn oloista. Olisi tietty kaava

taiteellinen vaikutelma.

Kuva
Uusin tilkkupussukkani on jälleen Tyttären nimeämä ja sen nimi on Kissagalleria. Hän taisi katsoa ensin tätä puolta: Arvelen, että geometriset kuviot toivat hänelle mieleen abstraktin taideteoksen, koska hän aloitti jo ”taide..:” kunnes näki toisen puolen kissan. Kissagallerian vetoketju avautuu anteliaasti – kyseessä on siis Avoin-malliston edustajapussukka. Kissagalleria-tilkkupussukan strategiset mitat ovat: Leveys ylhäältä noin 16 cm Korkeus noin 11 cm Pohjan leveys noin 6 cm Koska pihassa oli lunta, ajattelin ottaa näyttävän kuvan pussukasta hangella. Ja mitä vielä! Kuva ei ole lainkaan näyttävä, vaan kummallinen tönötys. Vaikka kuinka pohdin, en keksi Kissagalleria-pussukasta mitään kiinnostavaa sanottavaa, joten lopetan raporttini tähän.

paras ystävä ainiaan.

Kuva
Esittelin muutama päivä sitten tilkkupintoja, jotka olin ommellut jäännöstilkuista. Ensimmäinen tilkkupintapari on nyt jalostunut vetoketjupussukaksi, jolle Tytär antoi nimen BFF. BFF on lyhenne sanoista ”Best Friend Forever” – paras ystävä ainiaan. Pussukoillani on yleensä suomenkieliset nimet, mutta teen nyt huvikseni poikkeuksen. BFF-pussukassa on pitkä kantolenksu, joten se on Street-mallistoa. Se toisaalta avautuu hyvin avoimeksi eli se on myös Avoin-mallistoa. BFF on ensimmäinen vuonna 2018 valmistunut tilkkutyöni! Tuotanto on tänä vuonna käynnistynyt erityisen hitaasti. Olin aika ylpeä, että muistin ommella kaikkiin seitsemän pussukan vuoreihin Tilkunviilaaja-merkkini! (Toisaalta unohdin käyttää kuvauksissa somisteena kivaa Tilkunviilaaja-kylttiä.) Kuvasta näkee ehkä myös, että BFF-pussukka on aika topakka. Tilkkupinnan ja tikkausvanun välissä on nimittäin kerros collegejerseytä. Puna-pinkkiä tilkkupintaa terävöittää kirkkaankeltainen tilkku, jonka vielä

e niin kuin ehtiminen.

Kuva
Kirjoitanpa ehtimisestä, koska niin moni on viime aikoina kysynyt, miten ehdin tehdä näin paljon. No, paljon ja paljon! Mutta tässä kolme salaista asettani. 1. Vähitellen. Olen siinä onnellisessa asemassa, ettei minun enää tarvitse ompelutuokioni jälkeen korjata konetta tai tykötarpeita pois näkyvistä. Mikäli tarvitsisi, niin esimerkiksi viime lauantaipäivän aikana olisin ehtinyt ommella ehkä yhden sauman. Kävi nimittäin niin, että siirryin puolen päivän aikaan hetkeksi ompelemaan. Ehdin neljän minuutin aikana noukkia sommittelulattialta pussukan vuoripalat ja ommella kaksi saumaa, kun Mies tuli hakemaan minut kauppareissulle. Kauppareissu oli hyödyllinen ja sain kohtuullisesti liikuntaa (koska teimme matkan jalan), mutta silti! Neljä minuuttia. Kauppareissun jälkeen minulla oli 20 minuutin tauko ennen ruuanlaiton aloittamista. Ehdin ommella ruhtinaalliset kuusi minuuttia ennen kuin puhelin soi ja ryyppäydyin viidentoista minuutin keskusteluun. Rehellisyyden nimissä mainitt

no, onkos tullut kesä!

Kuva
Pari päivää sitten pääkaupunkiseudulla kyseltiin lähinnä ”no, onkos tullut talvi,” ja ehkä jatkoksi vielä: ”…nyt syksyn keskelle”. Puista eivät kaikki lehdetkään olleet ehtineet varista, kun jo oli lumipeite oksilla. Uusin tilkkupussukka sen sijaan kysyy: ”No, onkos tullut kesä,” sillä sen pinnassa näkyy (myös) kesäisen oloisia kuoseja (apilankukka, muita kukkia sekä perhosia). Tänään oli kotipiha käytännössä lumeton, ja työpaikan edustallakin näytti jälleen syksyiseltä, ei talviselta. Tuuli vain oli kova, joten jouduin valitsemaan kuvauspaikan niin, ettei pussukka lentäisi puhurin mukana tiehensä. Tilkkupinnat näyttivät vastatikattuina tällaisilta: Ompelin suoria tikkauksia tilkkujen ja saumojen reunoja seuraillen. Osaan pussukasta tuli ihan ruudullistakin kuviota, kun ompelin ensin pystysuoria ja sitten vaakasuoria tikkauksia. Maltoin ommella No, onkos tullut kesä –tilkkupussukkaan myös sisätaskun. Kokosin vetoketjupussukan jälleen Noodleheadin Open Wide Zippered

nyt tarkkana!

Kuva
Oikeastaan otsikossa pitäisi lukea: ”Nyt! Tarkkana!” Se nimittäin viittaa uusimman vetoketjupussukkani nimeen, joka on Tarkkana. Tässä se poseeraa upeassa valossa vielä hehkuvampana kuin taustalla näkyvät syksyn lehdet: Miettiessäni nimeä katse osui ensimmäiseksi tämän puolen porkkanoihin, ja ajattelin antaa tälle nimen Porkani. Jostain syystä meillä kotona puhuttiin usein porkanista, kun tarkoitettiin porkkanaa. Olisikohan sana liittynyt johonkin sarjakuvaan tai piirrettyihin? Porkkana-nimeäkin ajattelin, mutta kun pussukan toinen puoli ei ole lainkaan porkkananvärinen: Porkkana-sanasta tulee seuraavaksi helposti mieleen sanonta ”Tarkkana kuin porkkana,” joten pussukka sai nimen Tarkkana. Ihan johdonmukaista, eikö vain?! Jaksoin ommella sisätaskun, jonka kokosin vieläpä useammasta eri tilkusta. Tällä kertaa Tilkunviilaaja-merkki tuli oikeaan kohtaan, ettei tarvinnut ommella kuin yksi merkki - toisin kuin viimeksi. Edellisestä kuvastakin ehkä huomaa, että pussukka

bisnespyjama.

Kuva
Mies on valistanut minua, että jotkut nokkelat kutsuvat liituraitapukua bisnespyjamaksi. Niinpä annoimme yksissä tuumin uusimmalle pussukalle nimeksi Bisnespyjama, kun sen tikkaukset toivat hänelle mieleen liituraidat. Tällä puolella liituraitoja ei oikein huomaa: Tällä mustemmalla puolella ohuet raidat ovat sen sijaan selvästi näkyvissä: Ompelu-urakkani ei sujunut kommelluksitta. Ompelin tomerana Tilkunviilaaja-merkin pussukan vuoriin huomatakseni lopuksi, että olin ommellut sen kappaleen alareunaan, en yläreunaan. En lähtenyt purkamaan merkkiä vuorista, vaan ompelin toiseen vuorikappaleeseen uuden – nyt yläreunaan. Niinpä valmiissa pussukassa näkyy kaksi merkkiä, jos sinne kurkkaa sisään: Ehkä kuvasta voi aavistella Bisnespyjama -pussukan avautuvan ammolleen. Kyseessä onkin Avoin-malliston pussukka. Siinä on lisäksi pitkä kantolenksu, joten se on myös Street-mallistoa. Olen vihdoin oppinut mitoittamaan ja melko sujuvasti ompelemaan vetoketjun pään huolittele