Tilkunviilaaja

Olen kirjoittanut suomenkielisen ohjeen spiraalitikkausta varten. Nyt näytän, miten tikkaan useamman spiraalin muodostaman kuvion. Here’s how I stitch a pattern of spirals. Valitsen tilkkupinnasta ensimmäisen spiraalin aloituskohdan. Piirrän siihen lankarullaa mallina käyttäen ympyrän, jonka sisälle piirrän spiraalin aloitusviivat malliksi. Käytän tietysti häviävää tussia. I pick a place to start the first spiral. I take a disappearing marker pen and draw a circle using a spool of thread as a template, then draw the very beginning of the spiral free hand. Valitsen aloituskohdaksi muun kuin keskikohdan tai lähes keskikohdan. Jos kuvio on liian lähellä keskikohtaa, mutta ei ihan osu siihen, valmis tuote saattaa näyttää hivenen epäonnistuneelta. Pidän enemmän siitä, että tuote näyttää tarkoitukselliselta. I don’t like to start in the center of the piece, but a little to the side. This is because if the spiral starts very close to the center but not quite, the finished produc

Tutkailin äskettäin heinäkuisia puuhiani vuosien varrelta ja huomasin työstäneeni Nalle Puh –aiheista ristipistotyötä viimeksi vuonna 2011. Se jäi silloin erittäin vähän kesken eikä se ollut vielä pari päivää sitten edelleenkään valmis. Mutta nyt pistelin viimeiset pistot työhön ja sain sen lopulta valmiiksi! Solmupistoista (ja muutamasta ääriviivapistosta) tämä jäi kanittamaan. (Solmupistoja näkyy tässä olevan kokonaista yhdeksän kappaletta.) Muistaakseni kompastuin siihen, että koetin tehdä I-haan silmiä, mutten muistanut pistojen mekaniikkaa ulkoa. Sain aikaiseksi vain piston, en solmua. Turhautuneena heitin työn käsistäni – kuudeksi vuodeksi! Viimeisten pistojen tekemiseen meni yhteensä noin kolme varttia aikaa. Siksi jäinkin miettimään, mikä saa ihmisen toimimaan näin merkillisesti. Ompelen ja ompelen tarkkaa työtä tuntien ja tuntien ajan. Ja viime metreillä – ei vaan viime senteillä taittelen työn pois enkä tartu siihen vuosikausiin! Nyt toivon vain, että saan höyrytety

Kirjoitan tietenkin blogissani eniten tekemisistäni ja esittelen onnistumisiani. Tylsäähän olisi, jos ainoastaan valittelisin. Nytkin kirjoitan tavallaan onnistumisista – olen nimittäin vuosien mittaan onnistunut tekemään koko joukon typeryyksiä. Ompelenpa palat väärin päin yhteen Yleisin tilkkutöihin liittyvä mokani on liittää kappaleet yhteen nurja oikeaa vasten. Se on joka kerta turhauttavaa! Luulisi, että vähitellen oppisin asian, mutta ei! Virhe toistuu kerta toisensa jälkeen. Voisin myös tehdä kokoomakatsauksen typerimmistä mokistani. Yleisin on ainakin se, että ompelen nurjan vasten oikeaa. Yleensä hyväksyn tilanteen enkä korjaa. Esimerkiksi ommellessani traktorinjälkikuvioblokkeja peittoon, jolle annoin nimeksi Massey-Ferguson. Välillä virhe on pakko korjata. Esimerkiksi jos saumanvarat muuten näkyisivät blokin oikealla puolella, kuten tässä postauksessa esittelen. Pitäisi mitata kaksi kertaa ja leikata kerran Toinen yleinen mokani on leikata vääränkokoisia palo

Muistin juuri, että esitin tässä yhteenvetopäivityksessäni tilkkuiluun liittyviä toiveita uuden vuoden 2017 kunniaksi. En varsinaisesti lupaillut mitään – vain toivoin. Nyt on enemmänkin kuin puolet vuodesta 2017 kulunut ( iik! ) ja on aika tutustua toiveiden tilanteeseen. Ykköstoiveenani oli hyveellisesti, että Tilkkuyhdistykseen liittyisi tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu. Tämän toiveen tilanne on tietenkin vielä avoin. Mielenkiintoinen toinen toiveeni oli käyttää enemmän ”pitkiä kankaitani” ja harvemmin minipieniä tilkkuja. No, viimeisimpään rusettiblokkityöhön otin esiin useita ”pitkiä kankaita” (ja päädyin tilanteeseen, jossa minulla on jäännöspaloja enemmän kuin koskaan). Voisin laskea samaan kategoriaan myös kaitalepakkaukset. Raaskin avata useamman kaitalepaketin, joista olen toteuttanut tilkkupeittoja. Batiikki- ja yksiväriskaitaletyö on vielä kesken, mutta siihen käytin kokonaista kaksi pakettia kaitaleita. (Kuvassa ylhäällä ja vasemmalla.) Katson s

Etenkin tilkku-urani alkutaipaleella minulle kävi merkillisen usein niin, että valitsin projektiin mielestäni kauniit ja keskenään sopivat kankaat, mutta lopputulos ei miellyttänytkään. Yleensä blaah-tunne johtui kunnon kontrastin puutteesta. Tiedättehän: tilkkupinta on vähän (tai enemmän) epämääräinen. Ei kiva. Tässä on hyvä esimerkki epämääräisestä, kontrastittomasta tilkkublokista: Luulin, että valkopohjainen kangas olisi riittävän vaalea verrattuna sinisävyiseen, muka-tilkkukuvioiseen kankaaseeni, mutta eipä vain ollut. Onneksi olen löytänyt näitä blokkeja vain yhden. Joskus kontrasti on kohdillaan, mutta muut asiat menevät pieleen. Ompelin kauan aikaa sitten tämän leikkaa-ja-liitä-tilkkupinnan, jossa on hyvä kontrasti. Pilasin tilkkupinnan kahdella eri tavalla. 1. Ompelin tilkkupinnan epäonnistuneeksi lopputuotteeksi. Kuvan tilkkupinta on tyynynpäällisestä, jonka ompelin käytöstä poistamalleni nukkumatyynylle. Tyynyhän oli vanhuuttaan ihan litteä! Ei sellainen tyyn

Hyvä uutinen on se, että ompelin rusettiblokit yhtenäiseksi tilkkupinnaksi. Näppäsin siitä kuvankin: Hetken päästä kävi tuulonen ja asetteli tilkkupinnan uuteen asentoon: Koska tilkkupeiton paraatipuoli oli valmis, sille piti ommella myös taustakappale. Tämä ei tavallaan ole hyvä uutinen, koska taustakappaleet tuottavat minulle aina vaikeuksia. Blogini seuraajat tietävätkin, ettei minulla yleensä ole niin paljon yhtä kangasta, että siitä saisi taustan. No, varastossa oli kyllä yksi ainakin melkein tarpeeksi iso kangaspala, mutta se ei tuntunut väriltään parhaalta. Mikä nyt neuvoksi? Muutama tilkkublokki oli jäänyt yli, kun ompelinkin pienemmän tilkkupinnan. Ompelin niistä katseenvangitsijan. Löysin myös muutaman isohkon ja jollain tavalla sopivan värisen kankaan. Paljon jäi vielä puuttumaan. Mutta hei! Löysin pinoista toistakymmentä vuotta sitten ompelemani bargellon ja kas, se sopi hyvin muiden värien joukkoon. (Kaikki sopii kaikkeen, kun vain ompelee reunoista yhteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina. Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.   Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio. Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä! Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani! Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä. Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ v

Totean heti, etten keksinyt rusettiblokkien uudenlaista asettelua itse. En keksinyt sitäkään itse, että voisin tehdä blokeista värikkäitä. Inspiroiduin kahden Instagram-tilin kuvista - @timnatarr on ommellut juuri vastaavanlaisen, monivärisen tilkkupinnan ja @maryse260 toteutti vihreän tilkkutyön, jossa kaikki ”reiät” olivat vaaleita. Kumpikin tilkkutyö oli kaunis ja päätin toteuttaa oman version. Löysin rusettiblokin ohjeen netistä ja sovelsin sitä hieman. Minun isot neliöni ovat neljätuumaisia ja pikkuneliöt ovat 2,25-tuumaisia. Suunnittelin ompelevani tilkkupintaan 11 blokkia vaakaan ja 13 blokkia pystyyn. Sitten huomasin, että parillinen määrä tilkkublokkeja toimisi paremmin, joten tilkkutyöstäni tuli aavistuksen pienempi – 10 blokkia x 12 blokkia. Sommittelu oli vähän helpompaa, mutta ei silti helppoa, sillä blokit mahtuivat vapaalle lattiapinnalle vain juuri ja juuri. Ensimmäinen sommitelmani oli tällainen: Tykkäsin tästä, mutta muut blokit eivät jotenkin sopineet tä

Jos olet seurannut blogiani pidempään, saatat muistaa, että vuoden 2010 tienoilla tehtailin jatkuvalla syötöllä tilkkulaukkuja. Ompelin niitä melkein järjettömän määrän (mutta en ihan järjetöntä määrää, koskapa kolmea tai neljää lukuunottamatta kaikki löysivät ainakin jokseenkin vapaaehtoisen omistajan). Kirjoitin tilkkulaukusta ohjeenkin, jonka ensimmäistä osaa on käyty lukemassa yli 6000 kertaa. Osia 2 ja 3 on katsottu vain parituhatta kertaa. Ehkä sangat ja laukun viimeistely ovat niin helppoja juttuja, ettei niihin tarvitse ohjetta. Palasin menneisyyteen vain ajatuksen tasolla. Pidin ohjeessa valmistuvan tilkkulaukun itse, ja laukku elelee ihan nykyisyydessä. Kuva on vain muutaman päivän takaa ja siitä näkee, että tilkkulaukkuni on kestänyt noin seitsenvuotisen elämänsä hyvässä kuosissa: Laukkutehtailuni loppui aika pian tämän jälkeen. Johonkin se tilkkulaukkuinnostus vain hävisi. Onneksi tilkkutyöharrastukseni jatkuu. (Tosin perhe saattaa olla tästä hiukan eri mieltä – e

Saavutin (ja ylitin) rusettipeittoprojektissani jo sadan tilkkublokin rajapyykin. Leikkaan ja ompelen blokkeja aina muutama kerrallaan ja kun erä on valmis, asettelen blokit lattialle ja näppään kuvan. Tähän erään sattui melko hyvin toisiinsa sopivia värejä: Kuvassa yksi kangas näyttää mintunvihreältä (lievä yök, ja työssähän ei pitänyt olla vihreää). Todellisuudessa kankaassa on valkoisella pohjalla turkoosia, minipientä kukonaskelkuviota. Seuraavatkin blokit asettuivat keskenään melko somasti: Sen sijaan seuraava blokkierä oli niin kirjavan kirjavaa, että silmiin sattuu: Kankaat ja blokit ovat yksittäin ihan nättejä, mutta keskenään sekavia. Ainakin tuo alareunan osasto. Tältä näyttää noin sadan rusettiblokin pino: Olen ommellut nämä rusettiblokin ohjeella/kaavalla, mutta asettelen blokit tilkkupinnaksi niin, ettei rusettimaisuus tule ensimmäisenä mieleen. Juuri nyt minulla on valmiina 112 tilkkublokkia. Olen suunnitellut ompelevani tilkkupinnan 143 blokis

Varoitus! Kuvamateriaali saattaa järkyttää herkempiä lukijoita. Seuraavasta ompelustudiosta ei kannata ottaa esimerkkiä – sitä kannattaa pitää vain varoittavana esimerkkinä. Ompeluergonomia on kyllä muuten hyvä, mutta miksi koneen oikealla puolella on röykkiöittäin kaikenlaista epämääräistä? Eikö studion asukki ikinä siivoa pöytäänsä? No, ehkä hän ei joudu siivoamaan pöytäänsä, koska hän ei osallistu tosi-tv:n ompelukilpailuohjelmiin. Ompelijan takana olevan nurkkakaapin välitilakin on häpeällisen täynnä. Värikynäpurkki?! Todellako?! Miten se muka liittyy ompelemiseen eli onko sen pakko asua studiossa? Eikä tässä vielä kaikki! Studion liepeillä on enemmänkin sekasotkua: Tuoli säilytystilana (satun tietämään, että kuvan ulkopuolella on vielä toinenkin tuoli, jolla on vielä enemmän tavaraa) ja mitä lie laatikoita ja rasioita lattialla! Tällä tilkkutyöharrastajalla täytyy olla maailman pitkämielisin puoliso, jos hän suostuu katselemaan tuollaista päivästä, viikosta ja

Toisinaan tilkkupussukka valmistuu suunnilleen saman tien kuin aloitan sille tilkkupinnan. Olen onnistunut joskus ompelemaan koko pussukan valmiiksi, tikkaukset ja kaikki, yhdessä illassa. Useimmiten projektini kestävät kyllä kauan. Tässä yksi esimerkki: Ompelin kolmio-neliöistä kuviopinnan muutama kuukausi sitten ja tähtikoristeisella pinnallakin on ikää pari kuukautta. Tämä pari lepäilee nyt ompelupöydälläni syrjässä ja odottaa kärsivällisesti, että projekti taas liikahtaisi. Hohhoijaa!

Tavoitteenani on ommella 143 rusettiblokkia ja ommella niistä isohko tilkkupeittopinta. Ohitin äsken ompelu-urakkani puolivälin ja minulla on nyt koossa 74 tilkkublokkia. Koska ompelen blokkeja suuresta määrästä hyvin erilaisia kankaita ja aivan satunnaisessa järjestyksessä, ompelueräni blokit eivät aina soinnu toisiinsa täydellisesti. Silti kuvista näkyy, että tilkkupinnasta on (todennäköisesti) tulossa hauska ja vaihteleva. Ja monivärinen! Olen jättänyt tästä työstä pois ainoastaan vihreän ja harmaan. Yhdistin viimeisimmistä blokkieristä ottamani kuvat kollaasiksi: Aikamoiselta näyttää! Näissä blokeissa on vielä sekavamman oloinen kuviovalikoima! Luotan kuitenkin siihen, että saan suuren määrän tilkkublokkeja sommitelluksi johdonmukaiseen järjestykseen.

Olen päättänyt, että ompelen rusettiblokeista tavallista tilkkupeittoani isomman peitteen. Tarvitsen 143 blokkia ja minulla on niitä ommeltuna noin 50 – siis selvästi yli kolmasosa! Tämähän on kohta valmis! Tyypillisesti tällaisen lausahduksen jälkeen työ jää minulla vaiheeseen noin vuodeksi. Toivottavasti nyt ei käy niin. Ompelen blokkeja muutaman erissä. Leikkuupaikkanihan on makuuhuoneen lattialla, joten en pysty leikkuroimaan pitkiä aikoja kerrallaan. Leikkaan isompia ja pienempiä tilkkuja ja teen niistä parit. Sitten siirryn ompelupöydän ääreen ja ompelen tilkuista blokkeja. Kuvan tilkkupinon ompeleminen blokeiksi kestää ehkä 40 minuuttia. Valmiina blokit näyttivät tältä: Vaikka neljästä tai kahdeksasta rusettiblokista sommittelemani ”valmiit blokit” ovat hauskaa katseltavaa, minun on välillä pakko latoa kaikki blokit esille, jotta tilkkupinnan kuvio tulee esiin: Tänään latelin paahteiselle pihaterassille yhteensä 48 rusettiblokkia. Jos olisin suunnittelema

Viime viikolla rupesi tuntumaan, että olin tehnyt vähään aikaan viimeisen kaitaleprojektin. Ompelinkin niitä neljä miltei peräkkäin. Tyylikkäiden sini-vihreä-violettien batiikkien ja yksiväristen jälkeen aloin myös kaivata hillitöntä värikkyyttä. En ole luonnostani mieltynyt niin sanottuun rusettiblokkiin, mutta sitten näin sitä käyttäviä, viehättävän värikkäitä toteutuksia. Etsin netistä ompeluohjeen, tekaisin yhden koeblokin ja jatkoin siitä. Ensin sommittelin sinertäviä kangaspareja. Tein koeblokilleni kavereiksi kolme blokkia lisää. Ylin blokki vasemmalla oli koeblokkini. Valitsin seuraaviin blokkeihin räväkämmät värit ja lisäsin kontrastia. Näitä ei kyllä voi sanoa tyylikkäiksi! Jatkoin blokkikankaiden leikkaamista ja blokkien ompelua, kunnes minulla oli koossa kuusitoista tosi värikästä rusettiblokkia: Monivärinen kattaukseni on vasta alussa, mutta se näyttää lupaavalta! Aion suosia kirkkaita värejä ja ottaa leikkuupöydälle (tai paremminkin –lattialle) myös u